Ero sivun ”Ranskan siirtomaat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
SieBot (keskustelu | muokkaukset)
155 348 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
 
(44 välissä olevaa versiota 29 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:EmpireFrench.png|thumb|300px|Kartta Ranskalla eri aikoina olleista siirtomaista.]]
[[Tiedosto:EmpireFrench.png|pienois|Kartta Ranskalla eri aikoina olleista siirtomaista.]]
⚫
'''Ranskan siirtomaat''' olivat [[Eurooppa|Euroopan]] ulkopuolisia alueita, jotka olivat [[Ranska]]n hallinnassa 1600-luvulta 1960-luvun alkupuolelle. 1800- ja 1900-luvuilla Ranskalla oli [[siirtomaa|siirtomaita]] toiseksi eniten [[Brittiläinen imperiumi|brittiläisen imperiumin]] jälkeen. Ranskan siirtomaat käsittivät laajimmillaan 24 miljoonaa neliökilometriä.


== Tausta ==
⚫
'''Ranskan siirtomaat''' olivat [[Eurooppa|Euroopan]] ulkopuolella olevia alueita, jotka olivat [[Ranska]]n hallinnassa 1600-luvulta 1960-luvun alkupuolelle. 1800- ja 1900-luvulla Ranskalla oli [[siirtomaa|siirtomaita]] toiseksi eniten [[Brittiläinen imperiumi]]n jälkeen. Ranskan siirtomaat käsittivät laajimmillaan 13 miljoonaa [[neliökilometri]]ä.
⚫
Ranska aloitti siirtomaiden perustamisen [[Pohjois-Amerikka]]an, [[Länsi-Intia]]an ja [[Intia]]an löytöretkien ajan [[Espanjan siirtomaat|Espanjan]] ja [[Portugalin siirtomaat|Portugalin]] menestyksen innostamana valtakilpailussa Britannian kanssa. Se tapahtui 1600-luvun alkupuolella, kun kardinaali [[Armand de Richelieu]] vastasi [[Ranskan kuningaskunta|kuningaskunnan]] asioiden hoidosta. Ennen muita normandialaiset olivat ensimmäisiä siirtomaiden asuttajia.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Grimberg, Carl|Nimeke=Kansojen historia. Osa 13. Uskonsodat|Sivu=290|Julkaisija=WSOY|Isbn=951-0-09741-1}}</ref> Pohjois-Amerikasta Ranska valloitti pääosan [[Kanada]]a sekä [[Louisiana]]n alueen [[Mississippi]]n varrelta (katso [[Uusi-Ranska]]). Suurimman osan näistä alueista Ranska kuitenkin menetti [[Ison-Britannian kuningaskunta|Isolle-Britannialle]] vuosien 1755–1763 [[suuri siirtomaasota|suuressa siirtomaasodassa]]. Myöhemmin Ranska sai Louisianan takaisin, mutta myi sen [[Yhdysvallat|Yhdysvalloille]] vuonna 1803. Jotkut historioitsijat nimittävät tätä vaihetta Ranskan ”ensimmäiseksi siirtomaa-ajaksi”.


⚫
1800-luvulla Ranska perusti uusia siirtomaita [[Afrikka]]an ja [[Kaakkois-Aasia]]an. Ensimmäisenä Afrikasta valloitettiin [[Ranskan Algeria|Algeria]] vuonna 1830. Vuosisadan lopulla Ranskan siirtomaita laajennettiin huomattavasti, ja lopulta [[Ranskan Länsi-Afrikka]] ja [[Ranskan päiväntasaajan Afrikka]] muodostivat yhdessä Algerian kanssa useiden miljoonien neliökilometrien laajuisen yhtenäisen alueen. Ranskan alaisuuteen joutui vuonna 1881 myös [[Ranskan Tunisia|Tunisia]] ja vuonna 1912 [[Ranskan Marokko|Marokko]], mutta muista alusmaista poiketen ne säilyttivät laajan [[Itsehallinto|autonomian]].
⚫
Ranska aloitti siirtomaiden perustamisen [[Pohjois-Amerikka]]an, [[Länsi-Intia]]an ja [[Intia]]an löytöretkien ajan [[Espanja]]n ja [[Portugali]]n menestyksen innostamana valtakilpailussa Britannian kanssa. Pohjois-Amerikasta Ranska valloitti pääosan [[Kanada]]a sekä [[Louisiana]]n alueen [[Mississippi|Mississipin]] varrelta (ks. [[Uusi Ranska]]). Suurimman osan näistä alueista Ranska kuitenkin menetti [[Iso-Britannia|Isolle-Britannialle]] vuosien [[1755]]-[[1763]] [[suuri siirtomaasota|suuressa siirtomaasodassa]]. Myöhemmin Ranska sai Louisianan takaisin, mutta myi sen [[Yhdysvallat|Yhdysvalloille]] vuonna [[1803]]. Jotkut historioitsijat nimittävät tätä vaihetta Ranskan "ensimmäiseksi siirtomaa-ajaksi".


⚫
Aasiassa Ranskalla oli vanhastaan muutamia alueita Intian rannikolla, muun muassa [[Mahé]]. 1800-luvun lopulla Ranska valloitti [[Ranskan Indokiina|Indokiinan]].
⚫
1800-luvulla Ranska perusti uusia siirtomaita Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. Ensimmäisenä Afrikasta valloitettiin [[Algeria]] vuonna [[1830]]. Vuosisadan lopulla Ranskan siirtomaita laajennettiin huomattavasti, ja lopulta [[Ranskan Länsi-Afrikka]] ja [[Ranskan Päiväntasaajan Afrikka]] muodostivat yhdessä Algerian kanssa useiden miljoonien neliökilometrien laajuisen yhtenäisen alueen. Ranskan alaisuuteen joutui vuonna [[1881]] myös [[Tunisia]] ja vuonna [[1912]] [[Marokko]], mutta muista alusmaista poiketen ne säilyttivät laajan autonomian.


⚫
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen eräät [[Saksan siirtomaat]] ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnalle]] kuuluneet alueet, kuten [[Syyria]] ja [[Kamerun]], siirtyivät Ranskan hallintaan [[Kansainliiton mandaattialue]]ina.
⚫
Aasiassa Ranskalla oli vanhastaan muutamia alueita Intian rannikolla, muun muassa [[Mahé]]. 1800-luvun lopulla Ranska valloitti [[Indokiina]]n.


⚫
Kun Ranska joutui [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana vuonna 1940 antautumaan [[natsi-Saksa]]lle ja suuri osa maasta joutui [[Saksan miehitysvalta Ranskassa|miehitetyksi]], siirtomaat jäivät [[Vichyn Ranska]]n hallintaan. [[Japanin keisarikunta|Japani]] miehitti kuitenkin pian [[Indokiina]]n, eikä Ranska onnistunut enää sodan jälkeen valtaamaan sitä takaisin, vaan [[Kambodža]], [[Laos]] sekä [[Vietnamin tasavalta|Etelä-]] ja [[Vietnamin demokraattinen tasavalta|Pohjois-Vietnam]] itsenäistyivät.
⚫
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen eräät [[Saksa]]n siirtomaat ja [[Turkki|Turkille]] kuuluneet alueet, kuten [[Syyria]] ja [[Kamerun]], siirtyivät Ranskan hallintaan [[Kansainliitto|Kansainliiton]] [[mandaattialue]]ina.


⚫
Vuonna 1946 Ranska ja sen siirtomaat yhdistettiin [[Ranskan unioni]]ksi, johon varsinaisen Ranskan lisäksi kuului merentakaisia departementteja ja siirtomaita. Vuonna 1958 sen tilalle perustettiin [[Ranskan yhteisö]]. Useimmat Ranskan entiset afrikkalaiset siirtomaat itsenäistyivät vuonna 1960, jolloin [[Ranskan Länsi-Afrikka]] ja [[Ranskan Keski-Afrikka]] jakautuivat muutamassa viikossa joukoksi itsenäisiä valtioita. Marokko ja Tunisia olivat itsenäistyneet rauhanomaisesti jo vuonna 1956, mutta Algeriassa käytiin useita vuosia kestänyt [[Algerian sota|vapaussota]], jonka päätteeksi myös se itsenäistyi vuonna 1962.
⚫
Kun Ranska [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana vuonna [[1940]] joutui antautumaan [[natsi-Saksa]]lle ja suuri osa maasta joutui miehitetyksi, siirtomaat jäivät [[Vichyn Ranska]]n hallintaan. [[Japani]] miehitti kuitenkin pian [[Indokiina]]n, eikä Ranska onnistunut enää sodan jälkeen valtaamaan sitä takaisin, vaan [[Kambodža]], [[Laos]] sekä [[Etelä-Vietnam|Etelä-]] ja [[Pohjois-Vietnam]] itsenäistyivät.


== Siirtomaavallan päätyttyä ==
⚫
Ranskan siirtomaavalta Afrikassa päättyi suurimmalta osalta vuonna [[1960]], jolloin Ranskan Länsi-Afrikka ja Ranskan Päiväntasaajan-Afrikka jakautuivat muutamassa viikossa joukoksi itsenäisiä valtioita. Marokko ja Tunisia olivat itsenäistyneet rauhanomaisesti jo vuonna [[1956]], mutta Algeriassa käytiin useita vuosia kestänyt vapaussota jonka päätteeksi myös se itsenäistyi vuonna [[1962]].
Ranskalla on edelleen 2000-luvulla vahvat suhteet entisiin afrikkalaisiin siirtomaihinsa. Näihin suhteisiin liittyy termi ''[[Françafrique]]'', joka oli alun perin myönteinen, mutta myöhemmin se on liitetty ahneuden ja kähminnän verkostoon Ranskan ja entisten siirtomaiden eliitin välillä. Tämän verkoston perustajiin luetaan [[Charles de Gaulle]], joka maiden itsenäistyessä halusi pitää siellä kiinni Ranskan vahvasta poliittisesta ja taloudellisesta asemasta. Hänen jälkeensä Ranskan poliittinen johto oli pitkään samalla linjalla. Suhteista on ollut hyötyä muun muassa [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneiden kansakuntien]] (YK) äänestyksissä, joissa entisiltä siirtomailta on tullut tukea. Nykyisin verkoston merkityksen arvioidaan olevan väistymässä.<ref name="Virta">{{Lehtiviite|Tekijä=Virta, Kaija|Otsikko=Jatkuuko Sarkozyn linja Tripolista etelään?|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=25.9.2011|Julkaisija=Sanoma Osakeyhtiö}}</ref>


Osa vuonna 1960 itsenäistyneistä Ranskan entisistä siirtomaista jäi edelleen jäseniksi [[Ranskan yhteisö]]ön, joka kuitenkin on myöhemmin lakkautettu.
⚫
==Ranskan merentakaiset alueet nykyään==

⚫
[[Kuva:Outre-mer en.png|thumb|300px|Ranskan alueet maailmalla nykyään]]
Sotilaallisesti Ranska on vetäytynyt alueilta lukuun ottamatta [[Djibouti]]a ja [[Gabon]]ia, joissa sillä on tukikohdat. Erityisen tärkeä Ranskalle on ollut Gabon siellä olevan [[Maaöljy|öljyn]] ja [[uraani]]n vuoksi.<ref name=Virta/>

[[Freedom House]] on luokitellut useimmat Ranskan entiset siirtomaat [[Diktatuuri|diktatuureiksi]]. Ainoastaan [[Benin]] ja [[Mali]] ovat olleet vapaita ennen vuotta 2011, jolloin [[Tunisia]]ssa ja [[Norsunluurannikko|Norsun­luu­rannikolla]] tapahtui vallanvaihdos.<ref name=Virta/>

⚫
== Ranskan merentakaiset alueet nykyään ==
{{Pääartikkeli|[[Ranskan merentakaiset alueet]]}}
{{Pääartikkeli|[[Ranskan merentakaiset alueet]]}}
⚫
[[Tiedosto:Outre-mer en.png|pienois|Ranskan alueet maailmalla nykyään.]]
Ranskan hallinnassa on edelleen muutamia pienehköjä merentakaisia alueita, etupäässä saaria, mutta niitä ei enää pidetä siirtomaina vaan merentakaisina [[departementti|departementteina]] ({{k-fr|Départements d'outre-mer}}), territorioina ({{k-fr|Territoires d'outre-mer}}) tai paikallishallintoalueina ({{k-fr|Collectivités d'outre-mer}}). Merentakaisia departementteja ovat [[Ranskan Guayana]], [[Guadeloupe]], [[Martinique]] ja [[Réunion]] ja paikallishallintoalueita [[Mayotte]] (josta tulee departementti 2011), [[Saint-Barthélemy]], [[Saint-Martin]], [[Saint-Pierre ja Miquelon]], [[Wallis ja Futuna]] sekä [[Ranskan Polynesia]]. Niiden yhteenlaskettu asukasmäärä on noin 2650000.
Ranskan hallinnassa on edelleen muutamia pienehköjä merentakaisia alueita, etupäässä saaria, mutta niitä ei enää pidetä siirtomaina vaan merentakaisina [[departementti|departementteina]] ({{k-fr|Départements d’outre-mer}}), territorioina ({{k-fr|Territoires d’outre-mer}}) tai paikallishallintoalueina ({{k-fr|Collectivités d’outre-mer}}). Merentakaisia departementteja ovat [[Ranskan Guayana]], [[Guadeloupe]], [[Martinique]], [[Réunion]] ja [[Mayotte]], paikallishallintoalueita [[Saint-Barthélemy]], [[Saint-Martin]], [[Saint-Pierre ja Miquelon]], [[Wallis ja Futuna]] sekä [[Ranskan Polynesia]]. Hallinnollisesti erikois­asemassa on [[Uusi-Kaledonia]]. Niiden yhteenlaskettu asukasmäärä on noin 2&nbsp;650&nbsp;000.


== Lähteet ==
{{Commonscat|French colonial empire}}
{{Siirtomaat}}
{{Viitteet}}
{{Tynkä/Ranska}}


== Aiheesta muualla ==
⚫
[[Luokka:Ranskan historia|Siirtomaat]]
{{Commonscat-rivi}}
[[Luokka:Siirtomaahistoria]]

{{Siirtomaat}}


⚫
[[Luokka:Ranskan entiset siirtomaat|*]]
[[ar:الإمبراطورية الفرنسية الاستعمارية]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[id:Kekaisaran kolonial Perancis]]
[[bn:ফরাসি ঔপনিবেশিক সাম্রাজ্য]]
[[br:Impalaeriezh trevadennel Frañs]]
[[bg:Френска колониална империя]]
[[cs:Francouzské kolonie]]
[[de:Französische Kolonien]]
[[en:French colonial empire]]
[[es:Imperio colonial francés]]
[[eu:Frantziar Inperio Koloniala]]
[[fa:تاریخ استعمارگری فرانسه]]
[[fr:Empire colonial français]]
[[ko:프랑스 식민 제국]]
[[hi:फ़्रांसीसी औपनिवेशिक साम्राज्य]]
[[it:Impero coloniale francese]]
[[he:האימפריה הקולוניאלית הצרפתית]]
[[nl:Franse koloniale rijk]]
[[ja:フランス植民地帝国]]
[[no:Det franske koloniriket]]
[[nn:Det franske koloniriket]]
[[km:អាណានិកគមបារាំង]]
[[pl:Francuskie imperium kolonialne]]
[[pt:Império colonial francês]]
[[ro:Imperiul colonial francez]]
[[ru:Колонии Франции]]
[[sh:Francuski kolonijalni imperij]]
[[sv:Franska kolonialimperiet]]
[[th:จักรวรรดิฝรั่งเศส]]
[[vi:Đế quốc thực dân Pháp]]
[[tr:Fransız Sömürge İmparatorluğu]]
[[ur:فرانسیسی استعماری سلطنت]]
[[zh:法蘭西殖民帝國]]

Nykyinen versio 13. heinäkuuta 2024 kello 12.59

Kartta Ranskalla eri aikoina olleista siirtomaista.

Ranskan siirtomaat olivat Euroopan ulkopuolisia alueita, jotka olivat Ranskan hallinnassa 1600-luvulta 1960-luvun alkupuolelle. 1800- ja 1900-luvuilla Ranskalla oli siirtomaita toiseksi eniten brittiläisen imperiumin jälkeen. Ranskan siirtomaat käsittivät laajimmillaan 24 miljoonaa neliökilometriä.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska aloitti siirtomaiden perustamisen Pohjois-Amerikkaan, Länsi-Intiaan ja Intiaan löytöretkien ajan Espanjan ja Portugalin menestyksen innostamana valtakilpailussa Britannian kanssa. Se tapahtui 1600-luvun alkupuolella, kun kardinaali Armand de Richelieu vastasi kuningaskunnan asioiden hoidosta. Ennen muita normandialaiset olivat ensimmäisiä siirtomaiden asuttajia.[1] Pohjois-Amerikasta Ranska valloitti pääosan Kanadaa sekä Louisianan alueen Mississippin varrelta (katso Uusi-Ranska). Suurimman osan näistä alueista Ranska kuitenkin menetti Isolle-Britannialle vuosien 1755–1763 suuressa siirtomaasodassa. Myöhemmin Ranska sai Louisianan takaisin, mutta myi sen Yhdysvalloille vuonna 1803. Jotkut historioitsijat nimittävät tätä vaihetta Ranskan ”ensimmäiseksi siirtomaa-ajaksi”.

1800-luvulla Ranska perusti uusia siirtomaita Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. Ensimmäisenä Afrikasta valloitettiin Algeria vuonna 1830. Vuosisadan lopulla Ranskan siirtomaita laajennettiin huomattavasti, ja lopulta Ranskan Länsi-Afrikka ja Ranskan päiväntasaajan Afrikka muodostivat yhdessä Algerian kanssa useiden miljoonien neliökilometrien laajuisen yhtenäisen alueen. Ranskan alaisuuteen joutui vuonna 1881 myös Tunisia ja vuonna 1912 Marokko, mutta muista alusmaista poiketen ne säilyttivät laajan autonomian.

Aasiassa Ranskalla oli vanhastaan muutamia alueita Intian rannikolla, muun muassa Mahé. 1800-luvun lopulla Ranska valloitti Indokiinan.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen eräät Saksan siirtomaat ja Osmanien valtakunnalle kuuluneet alueet, kuten Syyria ja Kamerun, siirtyivät Ranskan hallintaan Kansainliiton mandaattialueina.

Kun Ranska joutui toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 antautumaan natsi-Saksalle ja suuri osa maasta joutui miehitetyksi, siirtomaat jäivät Vichyn Ranskan hallintaan. Japani miehitti kuitenkin pian Indokiinan, eikä Ranska onnistunut enää sodan jälkeen valtaamaan sitä takaisin, vaan Kambodža, Laos sekä Etelä- ja Pohjois-Vietnam itsenäistyivät.

Vuonna 1946 Ranska ja sen siirtomaat yhdistettiin Ranskan unioniksi, johon varsinaisen Ranskan lisäksi kuului merentakaisia departementteja ja siirtomaita. Vuonna 1958 sen tilalle perustettiin Ranskan yhteisö. Useimmat Ranskan entiset afrikkalaiset siirtomaat itsenäistyivät vuonna 1960, jolloin Ranskan Länsi-Afrikka ja Ranskan Keski-Afrikka jakautuivat muutamassa viikossa joukoksi itsenäisiä valtioita. Marokko ja Tunisia olivat itsenäistyneet rauhanomaisesti jo vuonna 1956, mutta Algeriassa käytiin useita vuosia kestänyt vapaussota, jonka päätteeksi myös se itsenäistyi vuonna 1962.

Siirtomaavallan päätyttyä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalla on edelleen 2000-luvulla vahvat suhteet entisiin afrikkalaisiin siirtomaihinsa. Näihin suhteisiin liittyy termi Françafrique, joka oli alun perin myönteinen, mutta myöhemmin se on liitetty ahneuden ja kähminnän verkostoon Ranskan ja entisten siirtomaiden eliitin välillä. Tämän verkoston perustajiin luetaan Charles de Gaulle, joka maiden itsenäistyessä halusi pitää siellä kiinni Ranskan vahvasta poliittisesta ja taloudellisesta asemasta. Hänen jälkeensä Ranskan poliittinen johto oli pitkään samalla linjalla. Suhteista on ollut hyötyä muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) äänestyksissä, joissa entisiltä siirtomailta on tullut tukea. Nykyisin verkoston merkityksen arvioidaan olevan väistymässä.[2]

Osa vuonna 1960 itsenäistyneistä Ranskan entisistä siirtomaista jäi edelleen jäseniksi Ranskan yhteisöön, joka kuitenkin on myöhemmin lakkautettu.

Sotilaallisesti Ranska on vetäytynyt alueilta lukuun ottamatta Djiboutia ja Gabonia, joissa sillä on tukikohdat. Erityisen tärkeä Ranskalle on ollut Gabon siellä olevan öljyn ja uraanin vuoksi.[2]

Freedom House on luokitellut useimmat Ranskan entiset siirtomaat diktatuureiksi. Ainoastaan Benin ja Mali ovat olleet vapaita ennen vuotta 2011, jolloin Tunisiassa ja Norsun­luu­rannikolla tapahtui vallanvaihdos.[2]

Ranskan merentakaiset alueet nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ranskan merentakaiset alueet
Ranskan alueet maailmalla nykyään.

Ranskan hallinnassa on edelleen muutamia pienehköjä merentakaisia alueita, etupäässä saaria, mutta niitä ei enää pidetä siirtomaina vaan merentakaisina departementteina (ransk. Départements d’outre-mer), territorioina (ransk. Territoires d’outre-mer) tai paikallishallintoalueina (ransk. Collectivités d’outre-mer). Merentakaisia departementteja ovat Ranskan Guayana, Guadeloupe, Martinique, Réunion ja Mayotte, paikallishallintoalueita Saint-Barthélemy, Saint-Martin, Saint-Pierre ja Miquelon, Wallis ja Futuna sekä Ranskan Polynesia. Hallinnollisesti erikois­asemassa on Uusi-Kaledonia. Niiden yhteenlaskettu asukasmäärä on noin 2 650 000.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 13. Uskonsodat, s. 290. WSOY. ISBN 951-0-09741-1.
  2. ↑ a b c Virta, Kaija: Jatkuuko Sarkozyn linja Tripolista etelään?. Helsingin Sanomat, 25.9.2011. Sanoma Osakeyhtiö.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siirtomaavallat

Alankomaat Alankomaat
Belgia Belgia

Yhdistynyt kuningaskunta Britannia
Espanja Espanja

Italia Italia
Japani Japani

Kuurinmaa Kuurinmaa
Ranska Ranska

Ruotsi Ruotsi
Saksan keisarikunta Saksa

Tanska Tanska
Portugali Portugali

Venäjän keisarikunta Venäjä
Yhdysvallat Yhdysvallat

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ranskan_siirtomaat&oldid=22508698”