laasti

Suomi

Laasti

Laasti

Substantiivi

laasti (5)

1. hiekasta, vedestä ja jostakin sitovasta aineesta, tavallisesti sammutetusta kalkista tai sementistä, tehty seos, jolla voidaan muurattaessa sitoa kiviä yhteen tai tasoittaa pintoja

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑːst̪i/
• tavutus: laas‧ti

Etymologia

Todennäköisin alkuperä tälle muurauksen sidosainetta merkitsevälle sanalle on keskialasaksan sana plaster, josta se on mukaillen lainattu. Plaster merkitsee laastia, kipsiä ja laastaria. Laastin ensiesiintymä kirjakielessä on Kustaa Renvallin vuonna 1826 julkaistussa sanakirjassa, jossa se on asussa plaasti.

Käännökset

1. seos, jolla voidaan muurattaessa sitoa kiviä yhteen tai tasoittaa pintoja

ranska: mortier ruotsi: murbruk

turkki: harç

Liittyvät sanat

laastitus

Johdokset

• verbit: laastita

Yhdyssanat

kalkkilaasti, laastikauha, laastipinta, muurauslaasti, muurilaasti, nokkalaasti, rappauslaasti, saumalaasti, saumauslaasti, sementtilaasti

Anagrammit

• alasti, silata, talsia

Aiheesta muualla

• laasti Kielitoimiston sanakirjassa
• laasti Suomen murteiden sanakirjassa
• laasti Suomen etymologisessa sanakirjassa