Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tämä tuntuu pätevän erityisen hyvin palkitun brittiläisen Deborah Levyn tuotantoon. Jo 1980-luvulla näytelmiä kirjoittanut Levy vaihtoi viime vuosituhannen puolella proosan pariin, mutta hänen teostensa ensimmäistä suomennosta piti odottaa vuoteen 2016 asti.
Tuolloinkin asialla oli pieni osuuskuntakustantamo Fabriikki Kustannus, joka käänsi Levyn viisi vuotta aiemmin ilmestyneen romaanin Uiden kotiin (Swimming home).
Neljä vuotta sitten Kustantamo S&S aloitti Levyn omaelämäkerrallisen, kirjoittamista ja naiseutta käsittelevän trilogian julkaisemisen. ”Levylla on taito kirjoittaa vähäeleisesti ja ilmavasti niin, että tekstin lumoava ydin jää lukijan löydettäväksi”; kirjoitti Eleonoora Riihinen HS:ssa sen ensimmäisestä osasta Mitä en halua tietää.
Omaelämäkertojen jälkeen on romaanien vuoro. Viime vuonna suomeksi saatiin Kuumaa maitoa (Hot milk) ja nyt vuorossa on Mies joka näki kaiken (The Man Who Saw Everything), Booker-ehdokkaanakin ollut teos.
Tuoreessa arviossaan Suvi Ahola kuvailee Levyn kertomisen tapaa assosiatiiviseksi mutta hiotuksi ja yllätykselliseksi.
Vellovassa ja ajelehtivassa romaanissa varmaa on ainoastaan, että päähenkilö Saul Adler, 28-vuotias historiantutkija, lähtee 1988 Itä-Saksaan tutkimaan liikettä, joka vastusti 1930-luvulla Hitlerin nousua.
Sen jälkeen juoni rikkoo kronologiaa, syyt ja seuraukset vaihtavat paikkaa eikä yhtä totuutta ole, luonnehtii Ahola.
”Kun Levy taitavasti siirtelee ja limittää Saulin kokemuksia, romaaniin syntyy mahtavia ajatusleikkejä ja painavia kommentteja historian kulusta, eri aatteista ja siitä, miten ne vaikuttavat yksilöihin”, Ahola kirjoittaa.