”Pelimaailmassa” minulla ei ollut huolia eikä murheita. Mitä enemmän pelasin, sitä enemmän arkeen palaaminen ahdisti.
Uskoin että pelaamalla voittaisin paljon rahaa, ja sitten jotenkin erikoisesti rahan avulla saisin paljon kavereita ja kaikki tykkäisivät minusta!
Pelaamiseeni liittyi riskin haku, pelasin jännitystä hakiessani yli ”budjetin”, eli viimeisetkin rahani.
Kun hävisin, ruokki se pelaamaan lisää. Ison voiton sattuessa mielen valtasi tunne siitä, kuinka helppoa rahaa se oli.
