Kunst verbindet Menschen

Interkulturelle Konzepte für eine

Gesellschaft im Wandel Tina Jerman
Editor
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookstep.com/product/kunst-verbindet-menschen-interkulturelle-konzepte-fur-
eine-gesellschaft-im-wandel-tina-jerman-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Matratze Matrize Möblierung von Subjekt und

Gesellschaft Konzepte in Kunst und Architektur Irene
Nierhaus Editor Kathrin Heinz Editor

https://ebookstep.com/product/matratze-matrize-moblierung-von-
subjekt-und-gesellschaft-konzepte-in-kunst-und-architektur-irene-
nierhaus-editor-kathrin-heinz-editor/

Eine Szene im Wandel Rap Männlichkeiten zwischen

Tradition und Transformation Heidi Süß

https://ebookstep.com/product/eine-szene-im-wandel-rap-
mannlichkeiten-zwischen-tradition-und-transformation-heidi-sus/

Gesellschaft und Recht im Griechisch Römischen Altertum

Teil 2 Eine Aufsatzsammlung Mihail N Andreev Editor
Johannes Irmscher Editor Elemer Pölay Editor Witold
Warkallo Editor
https://ebookstep.com/product/gesellschaft-und-recht-im-
griechisch-romischen-altertum-teil-2-eine-aufsatzsammlung-mihail-
n-andreev-editor-johannes-irmscher-editor-elemer-polay-editor-
witold-warkallo-editor/

Die Wahrheit im Menschen Jenseits von Dogmatismus und

Skeptizismus Das Bild vom Menschen und die Ordnung der
Gesellschaft German Edition Buttiglione

https://ebookstep.com/product/die-wahrheit-im-menschen-jenseits-
von-dogmatismus-und-skeptizismus-das-bild-vom-menschen-und-die-
ordnung-der-gesellschaft-german-edition-buttiglione/
Film als Kunst der Gesellschaft Lutz Hieber

https://ebookstep.com/product/film-als-kunst-der-gesellschaft-
lutz-hieber/

Quick Guide Interkulturelle Kompetenz Interkulturelle

Sensibilisierung für eine grenzenlos erfolgreiche
Kommunikation Holger Witzenleiter

https://ebookstep.com/product/quick-guide-interkulturelle-
kompetenz-interkulturelle-sensibilisierung-fur-eine-grenzenlos-
erfolgreiche-kommunikation-holger-witzenleiter/

Emotionen in Geschlechterverhältnissen
Affektregulierung und Gefühlsinszenierung im
historischen Wandel Sabine Flick Editor Annabelle
Hornung Editor
https://ebookstep.com/product/emotionen-in-
geschlechterverhaltnissen-affektregulierung-und-
gefuhlsinszenierung-im-historischen-wandel-sabine-flick-editor-
annabelle-hornung-editor/

Ordnungen im Wandel Globale und lokale Wirklichkeiten

im Spiegel transdisziplinärer Analysen Friedrich Arndt
Editor Carmen Dege Editor Christian Ellermann Editor
Maximilian Mayer Editor David Teller Editor Lisbeth
Zimmermann Editor
https://ebookstep.com/product/ordnungen-im-wandel-globale-und-
lokale-wirklichkeiten-im-spiegel-transdisziplinarer-analysen-
friedrich-arndt-editor-carmen-dege-editor-christian-ellermann-
editor-maximilian-mayer-editor-david-teller-e/

Fluide Religion Neue religiöse Bewegungen im Wandel

Theoretische und empirische Systematisierungen Dorothea
Lüddeckens Editor Rafael Walthert Editor

https://ebookstep.com/product/fluide-religion-neue-religiose-
bewegungen-im-wandel-theoretische-und-empirische-
systematisierungen-dorothea-luddeckens-editor-rafael-walthert-
Tina Jerman (Hg.)
Kunst verbindet Menschen
Tina Jerman (Hg.)
Kunst verbindet Menschen
Interkulturelle Konzepte für eine Gesellschaft im Wandel
Mit freundlicher Unterstützung der Staatskanzlei Nordrhein-Westfalen

Bibliografische Information der Deutschen Bibliothek

Die Deutsche Bibliothek verzeichnet diese Publikation in der Deutschen Nationalbi-
bliografie; detaillierte bibliografische Daten sind im Internet über http://dnb.ddb.de
abrufbar.

© 2007 transcript Verlag, Bielefeld

This work is licensed under a Creative Commons

Attribution-NonCommercial-NoDerivatives 3.0 License.

Umschlaggestaltung: Kordula Röckenhaus, Bielefeld

Lektorat: Tina Jerman, Christel Schwiederski
Übersetzungen: Geoffrey V. Davis, Yilmaz Ersahin,
Wladimir Wainberg
Satz: Kai Reinhardt, Bielefeld
Druck: Majuskel Medienproduktion GmbH, Wetzlar
ISBN 978-3-89942-862-9

Gedruckt auf alterungsbeständigem Papier mit chlorfrei gebleichtem Zellstoff.

Besuchen Sie uns im Internet: http://www.transcript-verlag.de

Bitte fordern Sie unser Gesamtverzeichnis und andere Broschüren an unter:

[email protected]
I N H AL T

Grußwort 9
HANS-HEINRICH GROSSE-BROCKHOFF,
Staatssekretär für Kultur des Landes Nordrhein-Westfalen

Vorwort 13
ASLI SEVINDIM,
Direktorin für das Themenfeld »Stadt der Kulturen«
der Kulturhauptstadt Ruhr 2010

EINFÜHRUNG

Interkultureller Klimawandel.
Kulturpolitik in Nordrhein-Westfalen:
die integrierende Wirkung der Künste fördern 23
ULLA HARTING

Daten, Fakten, Lebenswelten –

Annäherung an eine (noch) unbekannte Zielgruppe.
Datenforschungsprojekt Interkultur 50
MERAL CERCI

MODELLSTÄDTE
»KOMMUNALES HANDLUNGSKONZEPT INTERKULTUR«

Kunst und Kultur für alle:

Pilotprojekt »Kommunales Handlungskonzept Interkultur« 87
TINA JERMAN/MEINHARD MOTZKO
Berichte der sechs Pilotstädte

Stadt Arnsberg.
Dornige Wege lohnen sich –
Entwicklung des Handlungskonzeptes Interkultur 121
PETER M. KLEINE

Stadt Castrop-Rauxel.
Pilotprojekt mit Schönheitsfehler 129
CHRISTIAN SCHOLZE

Stadt Dortmund.
Das »10 Schritte-Programm« –
ein gesamtstädtisches Handlungskonzept 133
CLAUDIA KOKOSCHKA

Stadt Essen.
Vom Nebeneinander zum Miteinander 142
PETRA THETARD

Stadt Hagen.
Guter Mix aus Theorie und Praxis 148
RITA VIEHOFF

Stadt Hamm.
Bestandsaufnahme als Orientierung für die weitere Arbeit 154
ANGELIKA LANGENOHL-WEYER

PRAXISBEISPIELE

Die Sehnsucht nach Ebene II.

Hagener Kunstprojekt für eine Brücke 165
TINA JERMAN

Bunte Vielfalt statt »überwiegend weiß«.

Minderheiten-Theater in Großbritannien 172
GEOFFREY V. DAVIS
Theater macht Schule.
Interkulturelle Bildung in Castrop-Rauxel 180
CHRISTIAN SCHOLZE

Shakespeare mit Straßentänzern.

Rumble – Hip-Hop aus Herne 187
CHRISTEL SCHWIEDERSKI

Die Klänge des 21. Jahrhunderts. creole –

Wettbewerb für Weltmusik aus Deutschland 192
BIRGIT ELLINGHAUS

Literaturen aus Deutschlands Nischen.

Ausstellungs- und Internetprojekt
zur deutsch-türkischen Literatur 199
TAYFUN DEMIR

Die Geschichte der Migration ist vielstimmig.

Das migration-audio-archiv sammelt Biografien
von Einwanderern 205
SEFA INCI SUVAK

Wie Phönix aus der Asche.

Russischsprachige Migrantinnen und Migranten in Köln 211
VIKTOR OSTROWSKI

Weg aus der sozialen und exotischen Nische.

Forum der Kulturen Stuttgart 218
SVETLANA ACEVIC

Das unbekannte Millionenpublikum.

Menschen mit Migrationshintergrund und Medien 225
GUALTIERO ZAMBONINI

Die UNESCO-Konvention zur Kulturellen Vielfalt

zum Leben bringen. Empfehlungen junger Expertinnen
und Experten aus Europa 232
SVETLANA ACEVIC/MERAL CERCI/KIRA FUNKE
AUSBLICK

Ein Kulturprogramm der besonderen Art.

Professionalisierung des Interkultur-Managements 241
ULLA HARTING/JÜRGEN LANGE

Autorinnen und Autoren 257

Verzeichnis der Abbildungen 262

Hinweis
Weitere Dokumente zum Projekt »Kommunales Handlungskonzept Interkul-
tur« (die Ratsbeschlüsse der beteiligten Städte und eine Filmdokumentation
der Tagung Inter:Kultur:Komm 2006) stehen im Internet unter www.nrw-
kulturen.de zum Download bereit.
Grußw ort

Seit dem 18. März 2007 ist das neue »UNESCO-Übereinkommen zum Schutz
und zur Förderung der Vielfalt kultureller Ausdrucksformen« in Kraft. Inzwi-
schen haben es 50 Staaten ratifiziert. Das deutsche Ratifizierungsgesetz trat
am 7. März 2007 in Kraft. Das Übereinkommen zur Kulturellen Vielfalt ist
die erste völkerrechtlich verbindliche Magna Charta. Das Abkommen gibt
Kulturpolitik und öffentlicher Kulturförderung eine neue Legitimität dafür,
einen interkulturellen Wandel einzuleiten, die Wahlfreiheit und Vielfalt des
künstlerisch-kulturellen Ausdrucks und das Recht auf freien Zugang und Teil-
habe an der Kultur aktiv zu unterstützen und maximal zu befördern. Eine der
ersten Weltkonferenzen fand auf nachdrücklichen Wunsch der nordrhein-
westfälischen Landesregierung vom 26. bis 28. April 2007 in Essen statt:
»Kulturelle Vielfalt – Europas Reichtum. Das UNESCO-Übereinkommen mit
Leben füllen«. Die Vertragsstaaten haben sich verpflichtet, bis 2011 Rechen-
schaft darüber abzulegen, ob und wie sie den Zielsetzungen von Schutz und
Förderung kultureller Vielfalt näher gekommen sind. Bund, Länder und
Kommunen sowie die vielfältige Kunst- und Kulturszene Deutschlands sind
daher aufgerufen, zu entwickeln, wie sie diese Zielsetzungen verwirklichen
wollen.
Nordrhein-Westfalen hat schon jetzt einiges vorzuweisen. Die vorliegende
Veröffentlichung ist eindrückliches Zeugnis dafür, dass in Nordrhein-West-
falen mit der Unterstützung der Landesregierung ein günstiges Umfeld ge-
schaffen wurde, um die Vielfalt der Kulturen sichtbar zu machen und den
Dialog der Kulturen zu führen. Möge diese Publikation dazu dienen, auf die-
sem Wege weiter Fortschritte zu erzielen. Allen Beiträgern sei herzlich ge-
dankt.

Hans-Heinrich Grosse-Brockhoff,
Staatssekretär für Kultur des Landes Nordrhein-Westfalen

9
Message from the State Secretary for Culture in
the Province of North Rhine-Westphalia

Since the 18th of March 2007 the new »UNESCO Convention on the Protec-
tion and Promotion of the Diversity of Cultural Expressions« has been in for-
ce. In the meantime some fifty states have ratified it. The German law on rati-
fication came into effect on March 7th 2007. The Convention on Cultural Di-
versity is the first Magna Charta which is binding under international law.
The Convention lends cultural policy and the public sponsorship of culture
new legitimacy in initiating intercultural change as well as in actively sup-
porting and promoting to the utmost the freedom of choice and diversity of ar-
tistic and cultural expression together with the right to free access to and par-
ticipation in culture. At the express wish of the provincial government of
North Rhine-Westphalia one of the first world conferences took place in Es-
sen from 26th to the 28th of April 2007. Its theme was »Cultural Diversity –
Europe’s Wealth. Bringing the UNESCO Convention to Life«. The signatory
states have committed themselves to reporting by 2011 on the progress they
may have made towards implementing the targets of the protection and pro-
motion of cultural diversity. It is therefore now up to the Federal Government,
the provinces and the communities as well as to those active in the very di-
verse world of the arts and culture in Germany to develop the means by which
they propose to realise these aims.
North Rhine-Westphalia already has something to show for its efforts.
The present publication is impressive testimony to the fact that with the sup-
port of the provincial government a favourable environment has been created
in North Rhine-Westphalia in which the diversity of cultures may be made
visible and intercultural dialogue initiated. May this publication serve to pro-
mote further progress in this direction I should like to express my warmest
thanks to all those who have contributed.

Hans-Heinrich Grosse-Brockhoff

10



ɋ 8 ɦɚɪɬɚ 2007 ɝɨɞɚ ɜɫɬɭɩɢɥɨ ɜ ɫɢɥɭ ɧɨɜɨɟ ɫɨɝɥɚɲɟɧɢɟ ɘɇȿɋɄɈ »Ɉ

ɡɚɳɢɬɟ ɢ ɩɨɞɞɟɪɠɤɟ ɦɧɨɝɨɨɛɪɚɡɢɹ ɤɭɥɶɬɭɪɧɵɯ ɮɨɪɦ ɜɵɪɚɠɟɧɢɹ«. ȼ
Ƚɟɪɦɚɧɢɢ ɨɧɨ ɪɚɬɢɮɢɰɢɪɨɜɚɧɨ 7 ɦɚɪɬɚ 2007 ɝɨɞɚ. ɋɨɝɥɚɲɟɧɢɟ ɨ ɤɭɥɶɬɭ-
ɪɧɨɦ ɦɧɨɝɨɨɛɪɚɡɢɢ – ɩɟɪɜɵɣ ɬɚɤɨɝɨ ɪɨɞɚ ɨɛɹɡɚɬɟɥɶɧɵɣ ɞɨɤɭɦɟɧɬ ɦɟɠ-
ɞɭɧɚɪɨɞɧɨɝɨ ɩɪɚɜɚ (ɩɨ ɡɧɚɱɢɦɨɫɬɢ ɟɝɨ ɦɨɠɧɨ ɫɪɚɜɧɢɬɶ ɫ Magna Charta).
ɋɨɝɥɚɲɟɧɢɟ ɞɚɺɬ ɤɭɥɶɬɭɪɧɨɣ ɩɨɥɢɬɢɤɟ ɢ ɨɛɳɟɫɬɜɟɧɧɨɣ ɩɨɞɞɟɪɠɤɟ ɤɭɥɶ-
ɬɭɪɵ ɧɨɜɭɸ ɥɟɝɢɬɢɦɧɨɫɬɶ ɞɥɹ ɬɨɝɨ, ɱɬɨɛɵ ɧɚɱɚɬɶ ɩɟɪɟɦɟɧɵ ɜ ɨɛɥɚɫɬɢ
ɦɟɠɤɭɥɶɬɭɪɧɵɯ ɨɬɧɨɲɟɧɢɣ, ɚɤɬɢɜɧɨ ɩɨɞɞɟɪɠɚɬɶ ɢ ɦɚɤɫɢɦɚɥɶɧɨ ɪɚɡɜɢɬɶ
ɫɜɨɛɨɞɧɵɣ ɜɵɛɨɪ ɢ ɦɧɨɝɨɨɛɪɚɡɢɟ ɤɭɥɶɬɭɪɧɨ-ɯɭɞɨɠɟɫɬɜɟɧɧɵɯ ɮɨɪɦ ɜɵ-
ɪɚɠɟɧɢɹ, ɝɚɪɚɧɬɢɪɨɜɚɬɶ ɩɪɚɜɨ ɧɚ ɫɚɦɨɟ ɲɢɪɨɤɨɟ ɭɱɚɫɬɢɟ ɜ ɤɭɥɶɬɭɪɧɨɣ
ɠɢɡɧɢ. Ɉɞɧɚ ɢɡ ɩɟɪɜɵɯ ɦɢɪɨɜɵɯ ɤɨɧɮɟɪɟɧɰɢɣ ɧɚ ɷɬɭ ɬɟɦɭ ɩɪɨɲɥɚ, ɩɨ
ɧɚɫɬɨɹɬɟɥɶɧɨɦɭ ɠɟɥɚɧɢɸ ɩɪɚɜɢɬɟɥɶɫɬɜɚ ɡɟɦɥɢ ɋɟɜɟɪɧɚɹ Ɋɟɣɧ-ȼɟɫɬɮɚ-
ɥɢɹ, ɫ 26 ɩɨ 28 ɚɩɪɟɥɹ 2007 ɝɨɞɚ ɜ ɗɫɫɟɧɟ ɩɨɞ ɞɟɜɢɡɨɦ: »Ʉɭɥɶɬɭɪɧɨɟ
ɦɧɨɝɨɨɛɪɚɡɢɟ – ɛɨɝɚɬɫɬɜɨ ȿɜɪɨɩɵ. ɇɚɩɨɥɧɢɬɶ ɠɢɡɧɶɸ ɫɨɝɥɚɲɟɧɢɟ
ɘɇȿɋɄɈ«. Ƚɨɫɭɞɚɪɫɬɜɚ, ɩɨɞɩɢɫɚɜɲɢɟ ɫɨɝɥɚɲɟɧɢɟ, ɨɛɹɡɚɧɵ ɞɨ 20 ɝɨ-
ɞɚ ɩɪɟɞɨɫɬɚɜɢɬɶ ɨɬɱɺɬ, ɤɚɤɢɦ ɨɛɪɚɡɨɦ ɩɨɫɬɚɜɥɟɧɧɵɟ ɰɟɥɢ ɩɨ ɡɚɳɢɬɟ ɢ
ɩɨɞɞɟɪɠɤɟ ɤɭɥɶɬɭɪɧɨɝɨ ɦɧɨɝɨɨɛɪɚɡɢɹ ɨɧɢ ɩɪɟɬɜɨɪɹɸɬ ɜ ɠɢɡɧɶ. ɉɨɷɬɨɦɭ
ɮɟɞɟɪɚɥɶɧɵɣ ɰɟɧɬɪ, ɡɟɦɥɢ ɢ ɤɨɦɦɭɧɵ, ɬɚɤɠɟ ɤɚɤ ɢ ɦɧɨɝɨɱɢɫɥɟɧɧɵɟ
ɩɪɟɞɫɬɚɜɢɬɟɥɢ ɤɭɥɶɬɭɪɵ ɢ ɢɫɤɭɫɫɬɜɚ ɩɪɢɡɜɚɧɵ ɪɚɡɪɚɛɨɬɚɬɶ ɢɞɟɢ ɢ ɤɨɧ-
ɰɟɩɰɢɢ ɫ ɩɨɦɨɳɶɸ ɤɨɬɨɪɵɯ ɩɨɥɨɠɟɧɢɹ ɫɨɝɥɚɲɟɧɢɹ ɛɭɞɭɬ ɨɫɭɳɟɫɬɜɥɟ-
ɧɵ.
ɋɟɜɟɪɧɚɹ Ɋɟɣɧ-ȼɟɫɬɮɚɥɢɹ ɭɠɟ ɦɧɨɝɨɟ ɫɞɟɥɚɥɚ ɜ ɷɬɨɣ ɨɛɥɚɫɬɢ.
Ⱦɚɧɧɨɟ ɢɡɞɚɧɢɟ – ɜɩɟɱɚɬɥɹɸɳɟɟ ɫɜɢɞɟɬɟɥɶɫɬɜɨ ɬɨɝɨ, ɱɬɨ ɜ ɋɊȼ ɩɪɢ ɩɨɞ-
ɞɟɪɠɤɟ ɡɟɦɟɥɶɧɨɝɨ ɩɪɚɜɢɬɟɥɶɫɬɜɚ, ɫɨɡɞɚɧɚ ɛɥɚɝɨɩɪɢɹɬɧɚɹ ɫɪɟɞɚ, ɜ ɤɨɬɨ-
ɪɨɣ ɨɬɱɺɬɥɢɜɨ ɜɢɞɧɨ ɦɧɨɝɨɨɛɪɚɡɢɟ ɤɭɥɶɬɭɪ ɢ ɜɟɞɺɬɫɹ ɞɢɚɥɨɝ ɦɟɠɞɭ ɧɢ-
ɦɢ. ɉɭɫɬɶ ɷɬɨ ɢɡɞɚɧɢɟ ɩɨɫɥɭɠɢɬ ɞɨɫɬɢɠɟɧɢɸ ɞɚɥɶɧɟɣɲɟɝɨ ɩɪɨɝɪɟɫɫɚ ɧɚ
ɷɬɨɦ ɩɭɬɢ. ɋɟɪɞɟɱɧɚɹ ɛɥɚɝɨɞɚɪɧɨɫɬɶ ɜɫɟɦ ɚɜɬɨɪɚɦ.

-
  -  ,
    

        - 

11
Önsöz

UNESCO-Kültürel Anlatımların Korunması ve Geliútirilmesi Sözleúmesi 18.

Mart 2007 den itibaren yürürlü÷e girdi. Bu arada sözleúmeye 50 devlet imza
attı. Almanya’da bu sözleúme 7. Mart 2007 de yürürlü÷e girdi. Kültürel Anla-
tımların Korunması ve Geliútirilmesi Sözleúmesi devletlerarası hukuka göre
ba÷layıcı ilk Magna Karta dır. Sözleúme interkültürel de÷iúimi yönlendirmek,
kültürel anlatımların özgür seçimi ve çeúitlili÷i, kültürel yaúama özgür katılım
ve geçiúi aktif desteklemek ve azami derecede ilerletmek için kültür politik-
asına ve kamusal kültür teúvikine yeni bir meúruiyet kazandırıyor. Bu anlam-
da Kuzey-Ren-Vestfalya Eyaleti Federal Devleti’nin kuvvetli iste÷i ile 2007
Nisan ayının 26. sından 28. ine kadar Essen’de »Kültürel Çeúitlilik – Avru-
pa’nın Zenginli÷i. UNESCO – Sözleúmesini yaúamla doldurmak« adı altında
bir dünya konferansının ilki gerçekleútirildi. Sözleúmeyi imzalayan devletler
2011 yılına kadar kültürel çeúitlili÷in korunması ve geliútirilmesi hakkında
hedeflerine acaba ve nasıl ulaútıkları hakkında hesap vermeyi taahüt ettiler.
Bu yüzden Federal Devlet ve Yerel Yönetimler ve de Almanya’nın çok çeúitli
Sanat ve Kültür yapımıcıları konuyu geliútirme÷e ve hedefe nasıl ulaúılabilinir
sorusuna cevap aramaya davet edildiler.
Kuzey-Ren-Vestfalya úimdiden bir çok örnek gösterebilir. Elinizdeki yay-
ın Federal Devlet’in yardımları ile Kuzey-Ren-Vestfalya’da kültürel çeúitlili÷i
görünür hale getirmek ve kültürler arası diyalo÷u geliútirmek için elveriúli bir
ortamın oluúturuldu÷unu gösteren anlamlı bir delildir. Bu neúriyatın gidilecek
bu yolda yeni adımların atılmasına yararlı olmasını dilerim. Katkıda bulunan
herkese kalpten teúekkürler.

Hans-Heinrich Grosse-Brockhoff,
Kuzey-Ren-Vestfalya Eyaleti Kültür ileri Bakanlık Müstearı

12
Vorw ort

Es ist eine große Aufgabe, die sich das »Kommunale Handlungskonzept In-
terkultur« vorgenommen hat: Die Kultureinrichtungen und Kulturförderpro-
gramme unserer Kommunen und die vielfältigen Gruppen und Szenen von
Migrantinnen und Migranten untereinander und für die einheimische Bevöl-
kerung zu öffnen.
Eine große Aufgabe – aber auch ohne Alternative. Es gibt keinen anderen
zukunftsorientierten und verantwortungsbewussten Weg, als genau diese Auf-
gabe endlich umfassend anzupacken. Wir haben lange genug in zahlreichen
Zusammenhängen und unzähligen Veranstaltungen debattiert, um zu wissen,
dass dringender Handlungsbedarf besteht.
In der Tat geschieht bereits vieles: interkulturelle Kunstprojekte, interkul-
turelle Kompetenz, interkulturelles Lernen – alles hochaktuelle Themen. Al-
lerdings sind diese Versuche, mit interkulturellen Aktionsansätzen auf die
durch Einwanderung bedingten Veränderungen in unserer Gesellschaft zu
reagieren, von unterschiedlichem Erfolg: Allzu häufig fehlt es an nachhaltigen
Konzepten, immer wieder bleibt Interkulturalität im Netz sozialer Bedürfnisse
und Ansprüche hängen, verfängt sich im Programm folkloristischer Darbie-
tungen, dem Abfeiern von Kulturklischees und wird karikiert durch soziale
Ungleichheit und Machtgefälle. Vor diesem Hintergrund stellt sich die Frage,
welche Gesellschaftskonzeptionen und Kulturbegriffe den unterschiedlichen
Vorstellungen von Interkulturalität zugrunde liegen. Das gilt in besonderem
Maße für die öffentlich finanzierten oder geförderten Kultureinrichtungen.
Um Teilhabe und Chancengleichheit für Migrantinnen und Migranten
auch in Kunst und Kultur zu gewährleisten, braucht es fundierte Informatio-
nen über ihre Interessen und Bedürfnisse und einen Dialog auf Augenhöhe,
der dazu führen muss, dass Menschen mit Einwanderungsgeschichte als Teil
dieser Gesellschaft anerkannt und selbstverständlich eingebunden werden:
Wir reden mit ihnen, statt über sie – und wir handeln auch mit ihnen gemein-
sam, statt für sie. Eine Methode übrigens, die nicht nur im Bezug auf Migran-
tinnen und Migranten relevant ist: Wer bedarfsorientierte oder profilscharfe

13
ASLI SEVINDIM

Angebote machen und möglichst viele seiner Adressaten erreichen möchte,

kommt um ein Mindestmaß an Kommunikation nicht herum.
Nur durch gemeinsames Vorgehen kann gewährleistet werden, dass »ge-
meinsame Werte« entdeckt, eine »gemeinsame Kultur« entwickelt wird. Das
nun vorliegende Handlungskonzept ist einem solchen interaktiven, differen-
zierten und sensiblen Vorgehen gefolgt: die entscheidende Grundlage dafür,
übertragbare Erkenntnisse erzielen und modellhafte Beispiele entwickeln zu
können, die im nächsten Schritt in Politik, Kulturpolitik und vor allen Dingen
in praktisches Handeln umgesetzt werden können. Und das entscheidet sich
immer konkret vor Ort, in den Kommunen.
Ein großer Dank gilt deshalb allen Beteiligten für ihr Engagement und ein
ganz besonderer der Weitsicht und dem Pragmatismus des Interkulturellen
Referates der Staatskanzlei unter der Leitung von Ulla Harting. Mein größter
Wunsch für dieses Konzept: dass es umgesetzt wird!

Asli Sevindim, Direktorin für das Themenfeld »Stadt der Kulturen«

der Kulturhauptstadt Ruhr 200

14
Fore w ord

The task which the »Community Action Plan on Cultural Diversity« has set
itself is a most important one: how do we render the cultural institutions and
the cultural sponsorship programmes of our communities as well as the many
and various organisations and informal groupings of migrants accessible to
one another and to the local population?
This is a most important task – it is also one to which there is no alternati-
ve. The only way of moving forward with an eye to the future and with an
awareness of one’s social responsibility is to tackle this particular task once
and for all and in an all-embracing fashion. We have spent enough time debat-
ing the issues from every point of view and at all manner of meetings to know
that there is now an urgent need for action.
Much is already happening, of course: intercultural art projects, intercultu-
ral skills and intercultural learning have all become highly topical issues. Ho-
wever, these attempts to respond to changes in our society brought about by
immigration through intercultural action programmes have met with varying
success. All too often there is a lack of sustainable concepts; again and again
cultural diversity gets caught up in a web of social needs and demands and is
treated as though it were part of a programme of folklore performances; it be-
comes a litany of cultural stereotypes and is reduced to a caricature thanks to
social inequality and unequal power structures. Against this background one
has to ask what concepts of society and notions of culture the various ideas of
what constitutes cultural diversity are based on. This is particularly true of
those cultural institutions which are financed or subsidised out of public
funds.
In order to guarantee that migrants are enabled to share in arts and culture
and to enjoy equality of opportunity, we need reliable information on their in-
terests and needs as well as a dialogue at eye level, which must bring about a
situation where people with a history of migration can feel part of this society
as a matter of course and are recognised as such: We need to talk to them not
about them – and we also need to act together with them and not on their be-

15
ASLI SEVINDIM

half. Incidentally this is a method which is not only relevant for our dealing
with migrants: If one wants to make well-defined proposals which respond to
people’s needs and if one wants to reach as many of one’s addressees as pos-
sible, a minimum of communication becomes indispensable.
Only through joint endeavour can we ensure that »common values« are
identified and a »common culture« is developed. The action programme we
now have before us has been based on such an interactive, differentiated and
culturally sensitive procedure, and this is the essential basis for achieving ap-
plicable results and developing exemplary models which, as a next step, can
be implemented in politics, cultural policy and above all in practical action.
And that is something that can only ever be decided at grassroots level, in the
communities themselves.
My thanks for their commitment therefore go to all those who have parti-
cipated in this endeavour and quite particularly to the intercultural section of
the State Chancellery under the guidance of Ulla Harting for their farsighted-
ness and their pragmatism. It is my fervent hope that this plan will be imple-
mented.

Asli Sevindim, Director responsible for the »City of Cultures« section

of the European Capital of Culture Ruhr 200 project

16
ɉɪɢɜɟɬɫɬɜɢɟ

ɐɟɥɶ, ɤɨɬɨɪɚɹ ɩɨɫɬɚɜɥɟɧɚ ɜ »Ʉɨɧɰɟɩɰɢɢ ɞɟɣɫɬɜɢɣ ɩɨ ɦɟɠɤɭɥɶɬɭɪɧɨɣ

ɩɪɨɛɥɟɦɚɬɢɤɟ ɧɚ ɤɨɦɦɭɧɚɥɶɧɨɦ ɭɪɨɜɧɟ«, ɦɚɫɲɬɚɛɧɚ: ɭɫɬɚɧɨɜɢɬɶ ɤɨɧ-
ɬɚɤɬɵ ɦɟɠɞɭ ɤɭɥɶɬɭɪɧɵɦɢ ɧɚɩɪɚɜɥɟɧɢɹɦɢ, ɩɪɨɝɪɚɦɦɚɦɢ ɩɨ ɩɨɞɞɟɪɠɤɟ
ɤɭɥɶɬɭɪɵ ɢ ɦɧɨɝɨɱɢɫɥɟɧɧɵɦɢ ɝɪɭɩɩɚɦɢ ɦɢɝɪɚɧɬɨɜ ɢ ɩɨɡɧɚɤɨɦɢɬɶ ɫ ɷɬɢ-
ɦɢ ɩɪɨɟɤɬɚɦɢ ɦɟɫɬɧɨɟ ɧɚɫɟɥɟɧɢɟ.
Ɂɚɞɚɧɢɟ ɨɬɜɟɬɫɬɜɟɧɧɨɟ ɧɨ ɚɥɶɬɟɪɧɚɬɢɜɵ ɟɝɨ ɪɟɚɥɢɡɚɰɢɢ ɧɟɬ. ɇɟɬ ɞɪɭ-
ɝɨɝɨ ɨɪɢɟɧɬɢɪɨɜɚɧɧɨɝɨ ɧɚ ɛɭɞɭɳɟɟ ɢ ɨɬɜɟɬɫɬɜɟɧɧɨɝɨ ɩɭɬɢ, ɤɪɨɦɟ ɪɟɚɥɢ-
ɡɚɰɢɢ ɷɬɨɣ ɡɚɞɚɱɢ. Ɇɵ ɞɨɫɬɚɬɨɱɧɨ ɞɨɥɝɨ ɞɟɛɚɬɢɪɨɜɚɥɢ ɧɚ ɦɧɨɝɨɱɢɫɥɟɧ-
ɧɵɯ ɡɚɫɟɞɚɧɢɹɯ ɢ ɦɟɪɨɩɪɢɹɬɢɹɯ, ɱɬɨɛɵ ɜɵɹɫɧɢɬɶ ɫɪɨɱɧɭɸ ɧɟɨɛɯɨɞɢ-
ɦɨɫɬɶ ɞɟɣɫɬɜɢɣ ɜ ɷɬɨɣ ɨɛɥɚɫɬɢ.
ɇɚ ɫɟɝɨɞɧɹɲɧɢɣ ɞɟɧɶ ɭɠɟ ɦɧɨɝɨɟ ɩɪɨɢɡɨɲɥɨ: ɦɟɠɤɭɥɶɬɭɪɧɵɟ ɩɪɨɟɤ-
ɬɵ ɜ ɨɛɥɚɫɬɢ ɢɫɤɭɫɫɬɜɚ, ɨɛɦɟɧ ɡɧɚɧɢɹɦɢ ɩɨ ɦɟɠɤɭɥɶɬɭɪɧɨɣ ɩɪɨɛɥɟɦɚɬɢ-
ɤɟ, ɨɛɭɱɟɧɢɟ ɦɟɬɨɞɚɦ ɪɚɛɨɬɵ ɜ ɷɬɨɣ ɨɛɥɚɫɬɢ – ɜɫɟ ɬɟɦɵ ɱɪɟɡɜɵɱɚɣɧɨ ɚɤ-
ɬɭɚɥɶɧɵ. Ɉɞɧɚɤɨ ɩɨɩɵɬɤɢ ɨɬɪɟɚɝɢɪɨɜɚɬɶ ɞɟɣɫɬɜɢɹɦɢ ɜ ɦɟɠɤɭɥɶɬɭɪɧɨɣ
ɨɛɥɚɫɬɢ ɧɚ ɢɡɦɟɧɟɧɢɹ ɧɚɲɟɝɨ ɨɛɳɟɫɬɜɚ ɜ ɫɜɹɡɢ ɫ ɷɦɢɝɪɚɰɢɟɣ ɭɜɟɧɱɚɥɢɫɶ
ɪɚɡɧɵɦ ɭɫɩɟɯɨɦ: ɡɚɱɚɫɬɭɸ ɨɬɫɭɬɫɬɜɭɸɬ ɞɨɥɝɨɫɪɨɱɧɵɟ ɤɨɧɰɟɩɰɢɢ, ɦɟɠ-
ɤɭɥɶɬɭɪɧɚɹ ɬɟɦɚɬɢɤɚ ɩɨɞɚɺɬɫɹ ɬɨɥɶɤɨ ɧɚ ɭɪɨɜɧɟ ɫɨɰɢɚɥɶɧɵɯ ɧɭɠɞ ɢ ɬɪɟ-
ɛɨɜɚɧɢɣ, ɜɨɫɩɪɢɧɢɦɚɟɬɫɹ ɬɨɥɶɤɨ ɟɺ ɮɨɥɶɤɥɨɪɧɚɹ ɫɨɫɬɚɜɥɹɸɳɚɹ, ɧɟɪɟɞɤɨ
ɬɨɪɠɟɫɬɜɭɸɬ ɤɭɥɶɬɭɪɧɵɟ ɤɥɢɲɟ ɢ ɫɬɟɪɟɨɬɢɩɵ.
ɂɫɯɨɞɹ ɢɡ ɷɬɨɝɨ ɜɨɡɧɢɤɚɟɬ ɜɨɩɪɨɫ, ɤɚɤɢɟ ɤɨɧɰɟɩɰɢɢ ɨɛɳɟɫɬɜɚ ɢ
ɨɩɪɟɞɟɥɟɧɢɹ ɤɭɥɶɬɭɪɵ ɥɟɠɚɬ ɜ ɨɫɧɨɜɟ ɪɚɡɥɢɱɧɵɯ ɩɪɟɞɫɬɚɜɥɟɧɢɣ ɨ ɦɟɠ-
ɤɭɥɶɬɭɪɧɨɣ ɩɪɨɛɥɟɦɚɬɢɤɟ. ɗɬɨ ɨɬɧɨɫɢɬɫɹ ɜ ɨɫɨɛɟɧɧɨɫɬɢ ɤ ɬɟɦ ɧɚɩɪɚɜɥɟ-
ɧɢɹɦ ɤɭɥɶɬɭɪɵ, ɤɨɬɨɪɵɟ ɮɢɧɚɧɫɢɪɭɸɬɫɹ ɢɥɢ ɩɨɞɞɟɪɠɢɜɚɸɬɫɹ ɝɨɫɭ-
ɞɚɪɫɬɜɨɦ.
ɑɬɨɛɵ ɨɛɟɫɩɟɱɢɬɶ ɦɢɝɪɚɧɬɚɦ ɪɚɜɧɨɩɪɚɜɧɵɟ ɲɚɧɫɵ ɜ ɢɫɤɭɫɫɬɜɟ ɢ
ɤɭɥɶɬɭɪɟ, ɧɭɠɧɚ ɧɚɭɱɧɨ ɨɛɨɫɧɨɜɚɧɧɚɹ, ɫɨɞɟɪɠɚɬɟɥɶɧɚɹ ɢɧɮɨɪɦɚɰɢɹ ɨɛ
ɢɯ ɢɧɬɟɪɟɫɚɯ ɢ ɧɭɠɞɚɯ, ɚ ɬɚɤɠɟ ɧɟɨɛɯɨɞɢɦ ɧɟɩɨɫɪɟɞɫɬɜɟɧɧɵɣ ɞɢɚɥɨɝ ɫ
ɧɢɦɢ, ɜɟɞɭɳɢɣ ɤ ɩɪɢɡɧɚɧɢɸ ɥɸɞɟɣ ɦɢɝɪɚɰɢɨɧɧɨɝɨ ɩɪɨɢɫɯɨɠɞɟɧɢɹ
ɱɚɫɬɶɸ ɷɬɨɝɨ ɨɛɳɟɫɬɜɚ: ɦɵ ɪɚɡɝɨɜɚɪɢɜɚɟɦ ɫ ɜɚɦɢ, ɚ ɧɟ ɨ ɜɚɫ – ɢ ɦɵ ɪɚɛɨ-
ɬɚɟɦ ɫ ɜɚɦɢ ɜɦɟɫɬɟ. Ⱥ ɧɟ ɜɦɟɫɬɨ ɜɚɫ. ȼɨɨɛɳɟ-ɬɨ ɝɨɜɨɪɹ, ɦɟɬɨɞ ɨɬɧɨɫɹ-

17
ASLI SEVINDIM

ɳɢɣɫɹ ɧɟ ɬɨɥɶɤɨ ɤ ɦɢɝɪɚɧɬɚɦ: ɬɨɬ, ɤɬɨ ɞɟɥɚɟɬ ɚɤɬɭɚɥɶɧɵɟ, ɨɪɢɟɧɬɢɪɨ-

ɜɚɧɧɵɟ ɧɚ ɫɩɪɨɫ ɩɪɟɞɥɨɠɟɧɢɹ ɢ ɯɨɬɟɥ ɛɵ ɞɨɫɬɢɱɶ ɤɚɤ ɦɨɠɧɨ ɛɨɥɶɲɟɝɨ
ɤɨɥɢɱɟɫɬɜɚ ɚɞɪɟɫɚɬɨɜ, ɧɟ ɨɛɨɣɞɺɬɫɹ ɤɨɪɨɬɤɢɦ ɮɨɪɦɚɥɶɧɵɦ ɨɛɳɟɧɢɟɦ.
Ɍɨɥɶɤɨ ɫɨɜɦɟɫɬɧɵɦɢ ɭɫɢɥɢɹɦɢ ɦɨɠɧɨ ɞɨɛɢɬɶɫɹ ɨɬɤɪɵɬɢɹ »ɨɛɳɢɯ
ɰɟɧɧɨɫɬɟɣ« ɢ ɪɚɡɜɢɬɢɹ »ɨɛɳɟɣ ɤɭɥɶɬɭɪɵ«. Ⱦɚɧɧɚɹ ɤɨɧɰɟɩɰɢɹ ɞɟɣɫɬɜɢɣ
ɩɪɟɫɥɟɞɭɟɬ ɢɧɬɟɪɚɤɬɢɜɧɵɟ, ɞɢɮɮɟɪɟɧɰɢɪɨɜɚɧɧɵɟ ɢ ɱɭɜɫɬɜɢɬɟɥɶɧɵɟ ɰɟ-
ɥɢ: ɨɧɚ ɹɜɥɹɟɬɫɹ ɨɫɧɨɜɨɣ ɞɥɹ ɬɨɝɨ, ɱɬɨɛɵ ɚɤɤɭɦɭɥɢɪɨɜɚɬɶ ɡɧɚɧɢɹ, ɪɚɡ-
ɜɢɬɶ ɩɪɢɦɟɪɧɵɟ ɦɨɞɟɥɢ ɪɚɡɜɢɬɢɹ, ɤɨɬɨɪɵɟ ɦɨɝɥɢ ɛɵ ɛɵɬɶ ɪɟɚɥɢɡɨɜɚɧɵ ɜ
ɩɨɥɢɬɢɤɟ, ɤɭɥɶɬɭɪɟ ɢ, ɩɪɟɠɞɟ ɜɫɟɝɨ, ɜ ɩɪɚɤɬɢɱɟɫɤɢɯ ɞɟɣɫɬɜɢɹɯ. ɗɬɨ ɪɟ-
ɲɚɟɬɫɹ ɜɫɟɝɞɚ ɤɨɧɤɪɟɬɧɨ ɧɚ ɦɟɫɬɚɯ, ɜ ɤɨɦɦɭɧɚɯ.
Ɉɝɪɨɦɧɚɹ ɛɥɚɝɨɞɚɪɧɨɫɬɶ ɜɫɟɦ ɭɱɚɫɬɧɢɤɚɦ ɡɚ ɢɯ ɚɤɬɢɜɧɨɫɬɶ, ɨɫɨɛɟɧ-
ɧɨ ɯɨɱɟɬɫɹ ɨɬɦɟɬɢɬɶ ɞɚɥɶɧɨɜɢɞɧɨɫɬɶ ɢ ɩɪɚɝɦɚɬɢɱɧɨɫɬɶ ɦɟɠɤɭɥɶɬɭɪɧɨɝɨ
ɪɟɮɟɪɚɬɚ ɝɨɫɭɞɚɪɫɬɜɟɧɧɨɣ ɤɚɧɰɟɥɹɪɢɢ ɩɨɞ ɪɭɤɨɜɨɞɫɬɜɨɦ ɝɨɫɩɨɠɢ ɍɥɥɵ
ɏɚɪɬɢɧɝ. Ɇɨɺ ɫɚɦɨɟ ɛɨɥɶɲɨɟ ɩɨɠɟɥɚɧɢɟ ɷɬɨɣ ɤɨɧɰɟɩɰɢɢ: ɨɧɚ ɞɨɥɠɧɚ
ɛɵɬɶ ɨɫɭɳɟɫɬɜɥɟɧɚ!

  ,     !  "  

»
  « (Stadt der Kulturen)  
» #   200« (Kulturhauptstadt Ruhr 200)

18
Önsöz

»ønterkültürel Yerel Eylem Konsepti« büyük bir görev üstlendi: ùehirlerimi-

zin kültür kurumlarını ve kültürel teúvik programlarını ve çok çeúitli gruplar
ve göçmen ortamlarını kendi aralarında ve yerli halka açmak.
Büyük bir görev – ve de seçeneksiz. Bu görevi nihayet kapsamlı bir úekil-
de üstlenmenin dıúında gelece÷e yönelik ve sorumluluk bilincine dayalı yol-
dan baúka bir yol yoktur. Bu konuda acil eylem ihtiyacının oldu÷unu ortaya
çıkarmak için ilgili bir çok etkinlikte geniú ve yeterli derecede tartıútık.
Gerçekten daha úimdiden bir çok úey oluyor: Kültürlerarası sanat projele-
ri, interkültürel yeterlilik, interkültürel ö÷renim – hepsi gündemdeki konular.
ùüphesiz toplumumuzun göçten kaynaklı de÷iúimine interkültürel eyelemlerle
cevap verme çabalarının baúarılılık oranı farklıdır: Ço÷unlukla kalıcı konsept-
lerden noksandırlar, ønterkültüralite tekrar tekrar sosyal ihtiyaçların ve tale-
plerin a÷ında asılı kalıyor, folklorik sunların ve kültürel kliúelerin arasında sı-
kıúıyor, sosyal eúitsizlik ve kuvvet e÷ilimleri tarafından karikatürize ediliyor.
Bu ba÷lamda farklı interkültürel bakıú açıları hangi toplumsal konseptler ve
kültür kavramlarına dayandırılıyor sorusu ortaya çıkıyor. Bu özellikle kamu-
sal maddi destek gören yada teúvik edilen kültür kurumları için geçerlidir.
Göçmenlerin sanat ve kültüre de katılımlarını ve fırsat eúitli÷ini garanti al-
tına almak için onların ilgi alanları ve ihtiyaçları hakkında itibarlı bilgilere ve
ayrıca göçmen geçmiúi olan insanların bu toplumun bir parçası oldu÷unun ka-
bullenilmesi ve tabiatıyla topluma katılımı konusundaki tartıúmların aynı se-
vyede yürümesine ihtiyaç var: Haklarında de÷il, kendileri ile konuúuyoruz –
ve kendileri adına de÷il, onlarla beraber faaliyet gösteriyoruz. Bu sadece
göçmenlerle ilgili konularda geçerli olan bir yöntem de÷il: Kim talebe yönelik
yada hedefi belirli sunular yapıp ve de mümkün oldu÷u kadar adres sahibine
ulaúmak istiyorsa, asgari ölçüde bir iletiúimden baúka bir çaresi yoktur.
»Ortak De÷erler’in« meydana çıkarılması, »ortak Kültür’ün« geliútirilme-
si sadece bereber hareket etmekle yerine getirilebilinir. ùu an elinizdeki mev-
cut olan Eylem Konsepti böyle bir etkileúim, ayırt edici ve duyarlı bir hareket
tarzından ortaya çıktı: Bunun için temel esas, atılacak yeni adımlarla politika,

19
ASLI SEVINDIM

kültür politikasında ve her úeyden önce pratik faaliyetlere uyarlanabilecek

devredilebilir tecrübeler elde etmek ve örnek olabilecek eylemler geliútirebil-
mektir. Ve bu da her zaman somut olarak yerinde yani beldelerde sonuçlanır.
Bundan dolayı bütün katılımcılara angajmanları için ve özellikle Ulla
Harting’in yönetti÷i devlet ofisi interkültürel çalıúma úubesinin perspektifleri
ve uygulamaları için úükranlarımı sunarım. Bu konsept için en büyük arzum:
hayata geçirilmesi!

Asli Sevindim,
Yönetici Müdür »Kültürler $ehri«. Kültür Bakenti Ruhr 200

20
E INFÜHRUNG
Interkultureller Klimaw andel.
Kulturpolitik in Nordrhein-Westfalen: die
integrierende Wirkung der Künste fördern

ULLA HARTING

Das Thema »Migration« hat Konjunktur. Die in unserem Land schon lange
schwelende Integrationsfrage, die Straßenkrawalle in den französischen Vor-
orten im Herbst 2005, der Mord an dem niederländischen Filmemacher Theo
van Gogh, die kontroverse Diskussion zur deutschen Leitkultur, das Zuwan-
derungsgesetz, die Ereignisse an der Rütli-Schule in Berlin, die Moscheebau-
ten – all das hat dem alten und stets aktuellen Thema der Parallelgesellschaf-
ten neue Brisanz gegeben.
»Sind die Deutschen Toleranztrottel?« – so die Frage in einer deutschen
Fernsehsendung zum Islamismus und zur Kopftuchdebatte. Und: »Wird jetzt
die deutsche Kultur abgewickelt?« – das wurde ich allen Ernstes bei einer
Vortragsveranstaltung gefragt. »Einwanderungsland« wird assoziiert mit »re-
ligiösem Fundamentalismus« und »Überfremdung«, die Medien tun ihren Teil
dazu und suggerieren solcherart Rezeptionen fast täglich. Das löst gewollt
oder ungewollt Ängste aus. Eine breite, ausgewogene gesellschaftspolitische
und öffentliche Reflexion, aber auch eine weniger spektalulär ausgerichtete,
differenziertere Berichterstattung in den Medien täte Not. Ängste sollten ernst
genommen werden, schönreden hilft da nicht.
Die Dimension des Themas erregt Aufsehen, vor allem durch die fast aus-
schließlich problemorientierte mediale Befassung, aber auch wegen der quan-
titativen Größenordnungen. Denn dem demografischen Wandel ist nicht zu
entfliehen. Fakt ist: In der Bundesrepublik Deutschland leben insgesamt 15,3
Millionen Menschen unterschiedlicher ethnischer Herkunft.1 In Nordrhein-

1 Angabe des Statistischen Bundesamtes, 2006

23
ULLA HARTING

Westfalen haben rund 23 Prozent der Bevölkerung eine Migrationsgeschich-

te.2 Fakt ist aber auch, dass wir immer noch zu wenig über Lebenswelten,
Wahrnehmungs- und Wertemuster innerhalb der Migrantenbevölkerung wis-
sen.
Abseits problembehafteter Diskussionen interessieren sich Unternehmen
zunehmend für qualifizierte zugewanderte Arbeitskräfte und erkennen Mi-
grantinnen und Migranten als eine bedeutende Konsumentengruppe. Auch
immer mehr Kommunen, Medienanstalten und Forschungsinstitute wenden
sich der Zielgruppe der Menschen mit Migrationshintergrund zu und suchen
nach neuen Ansätzen und Programmkonzepten. Die Kulturhauptstadt Europa
Ruhr 2010 kreierte dafür das Programm »Stadt der Kulturen«.

I n t e r k u l t u r e l l e Au s r i c h t u n g
des kommunalen Kulturbereichs

Die Kulturabteilung der Staatskanzlei NRW befasst sich aus kulturpolitischer

Sicht seit 2002 mit der Interkultur. Wir suchen neue Zugänge, vor allem sol-
che, die die integrierende Wirkung der Künste und Kulturen aufspüren. Keine
andere Landeskulturpolitik nutzt bislang diese kreativen Potenziale. So wun-
dert es nicht, dass Nordrhein-Westfalen und expressis verbis seine Kulturpoli-
tik im »Nationalen Aktionsplan Integration« der Bundesregierung als bei-
spielhaft ausgewiesen wird.3
Der Weg, den wir beschreiten, ist mehrspurig. Einerseits haben wir die
interkulturelle Neuausrichtung des kommunalen Kulturbereichs im Blick, an-
dererseits fördern wir gezielt die Kunst, die durch die Vielfalt der hier leben-
den Kulturen entsteht. Das letzte große Strukturprojekt, das »Kommunale
Handlungskonzept Interkultur«, ist abgeschlossen und geht mit diesem Buch
auf die Zielgerade zur Veröffentlichung und Diskussion der unterschiedlichen
Prozesse und Resultate.
In sechs Pilotstädten wurde ein Handlungskonzept entwickelt, das über
das Medium der Künste und Kulturen – unterstützt von der kommunalen Kul-
turpolitik, mitgetragen durch die Stadtoberhäupter – urbane Netzwerke und
eine kulturelle Infrastruktur initiieren und ein interkulturell geprägtes und in-
tegrierend wirkendes Kulturmanagement hervorbringen sollte. Das Motto lau-
tete: Moderne Kulturpolitik, Kulturplanung und Kunstförderung muss sich
auch an der Interkulturalität der Stadtgesellschaften orientieren.

2 Angabe des Landesamtes für Datenverarbeitung und Statistik des Landes Nord-
rhein-Westfalen, 2006
3 Abschlussbericht der Arbeitsgruppe »Kultur und Integration« vom 29.3.2007

24
 KULTURPOLITIK IN NORDRHEIN-W ESTFALEN

Ein solches Projekt ist nach wie vor einmalig, in der Bundesrepublik und
anderswo. Die Tagung »Inter:Kultur:Komm« in Essen, auf der 2006 erste Er-
gebnisse präsentiert wurden, führte zu zahlreichen Anfragen aus anderen
Städten, auch aus dem Ausland, und machte den großen Bedarf an solchen
Prozessen deutlich.4 Zum Beispiel präsentierten wir unser Pilotprojekt im No-
vember 2006 bei der internationalen Konferenz »Cultural Policies and Immi-
gration« in Barcelona. Auch die internationale Tagung der Eurocities (ein
Verbund der Großstädte Europas) im September 2008 in Dortmund greift die
nordrhein-westfälischen Impulse und Erfahrungen der Kulturabteilung der
Staatskanzlei auf und stellt sie ins Zentrum ihrer Konferenz. Best Practice ist
gefragt.
Bei unserer gesamten Arbeit leiten uns neben dem Prinzip der Partizipa-
tion – der Beteiligung derjenigen, um die es geht – von Beginn an grundle-
gende Überzeugungen:
• Es gibt eine migrationsbedingte demografische Herausforderung an die
Kulturpolitik, die Kultur- und Programmplanung, die Kunstproduktion,
die Kultureinrichtungen und an die öffentliche Kulturförderung, interkul-
turelle Angebote und die Nachfrage dazu zu berücksichtigen. Wir stellen
uns damit der Analyse des bislang wenig erforschten Wechselverhältnis-
ses von Kultur und Demografie, das die Stiftung Niedersachsen so tref-
fend mit »wir werden älter, bunter, weniger« auf den Punkt gebracht hat,
und das wir für den interkulturell ausgerichteten Kunst- und Kulturbereich
beleuchten.5
• Wir suchen im Fokus der Kunst und Kultur Antworten auf die Fragen:
Wer sind eigentlich die Migranten in Deutschland? Sind es die »neuen
Deutschen«? (In den Niederlanden werden sie inzwischen die »neuen
Holländer« genannt.) Gibt es gemeinsame lebensweltliche Muster? Wel-
che Kunst- und Kulturbedürfnisse, welche Rezeptionsgewohnheiten haben
sie? Dabei sind wir der Überzeugung, dass Menschen des gleichen Mi-
lieus, der gleichen (kulturellen) Bildung, aber mit unterschiedlichem kul-
turellem Hintergrund mehr miteinander verbindet, als mit dem Rest ihrer
Landsleute aus anderen Milieus.6
• Wir möchten gerne zukünftig die Frage »Sind wir nicht als Gesamtbevöl-
kerung längst transkulturell?« bejahen, weil wir der Definition von Dag-
mar Domenig viel abgewinnen, die sagt:

4 Eine DVD zur Tagung ist im Internet abzurufen, unter: www.nrw-kulturen.de

5 Die Kulturabteilung der Staatskanzlei des Landes Nordrhein-Westfalen hat des-
halb ein Datenforschungsprojekt »Interkultur« in Auftrag gegeben und hat eine
Sinus-Studie »Lebenswelten und Milieus von Menschen mit Migrationshinter-
grund« mitfinanziert; s. Beitrag von M. Cerci
6 Zu diesem Ergebnis kam auch die Sinus-Studie, s. Beitrag von M. Cerci

25
ULLA HARTING

»Unsere Kulturen haben de facto längst nicht mehr die Form der Homogenität
und Separiertheit, sondern sind weitgehend durch Mischung und Durchdringung
gekennzeichnet. Diese neue Struktur der Kulturen bezeichne ich, da sie über den
traditionellen Kulturbegriff hinaus- und durch die traditionellen Kulturgrenzen
hindurchgeht, als transkulturell.«7

• Wir wollen motivierende Impulse und Unterstützungen geben, diese Aus-

wirkungen für den öffentlichen Kulturbetrieb innovativ und bereichernd
zu wenden, das Neue der Künste und Kulturen, das durch das Verweben
der Kulturen entsteht, sichtbar zu machen und gleichzeitig ein neues Pu-
blikum zu umwerben. Eine so verstandene Transkulturalität ist Ausdruck
gesellschaftlicher Realität mit all ihren Chancen und Ängsten im Umgang
mit einer international gefärbten Bevölkerung und einer Pluralisierung
von Kulturverständnissen.
• Die Umsetzung des UNESCO-Übereinkommens zur kulturellen Vielfalt
gibt uns dafür nachträglich und völkerrechtlich verbindlich die Legitima-
tion und Verpflichtung. Es geht um nichts weniger als den Schutz und die
Förderung kultureller Vielfalt.8

Interkultureller Dialog
als Quelle einer neuen Ästhetik

Im unmittelbaren Zusammenhang der strukturbildenden Entwicklungen und

Initiativen stehen Kunstprojekte. Sie spiegeln, wie sich die gegenwärtige
Kunst unter dem Einfluss der Globalisierung, dem Einfluss und Austausch
unterschiedlicher Kulturen verändert, und was die Künste dazu beitragen
können, einen Dialog zwischen den Kulturen zu beleben und zu bereichern.
Der Dialog mit Malerinnen, Tänzerinnen, Choreografen, Musikern,
Schauspielerinnen, der Kontakt mit Kunst, ermöglicht es unseren neuen
Nachbarn, als Akteure und als Publikum, auf eine andere Art ins Gespräch
und zum Ausdruck zu kommen. Der Dialog mit Menschen, die aus verschie-
denen Gründen und zu verschiedenen Zeiten nach Deutschland gekommen
sind, mit bi-kulturell aufgewachsenen Menschen erweitert auch das schöpferi-
sche Spektrum von Kunstschaffenden. Es entstehen Kunstwerke, in gewisser
Weise »LebensBilder«, wenn der Dialog zur Quelle einer neuen Ästhetik und
zum künstlerischen Sujet wird, das verschiedene Welten nicht nur darstellt,
sondern sie im besten Fall verbindet und nachdenklich macht.

7 Dagmar Domenig: Professionelle Transkulturelle Pflege. Bern 2001

8 Vgl. hierzu den Beitrag »Die UNESCO-Konvention zur Kulturellen Vielfalt
zum Leben bringen«

26
 KULTURPOLITIK IN NORDRHEIN-W ESTFALEN

Sehen Sie sich die Kunst der Documenta-Teilnehmerin Danica Dakic9 an,
das Brückenprojekt »Die Sehnsucht nach Ebene 2« von Milica Reinhart und
Marjan Verkerk in Hagen, die »Schwarzen Jungfrauen« von Feridun Zaimo÷-
lu, inszeniert von Christian Scholze am Westfälischen Landestheater in Ca-
strop-Rauxel. Sie wurden neben vielen anderen Projekten aus dem Interkul-
turbereich der Staatskanzlei gefördert. Michael Gees, der künstlerische Leiter
des Consol-Theaters in Gelsenkirchen sagt, »wir müssen Menschen in eine
schöpferische Verfassung bringen« – dann entsteht eine neue Lebensauffas-
sung. Künstler, Künstlerinnen, die sich bewusst an der Vielfalt der Kulturen
orientieren, zeigen, dass sie die Utopie hegen, Kunst könne noch enger mit
dem Leben verknüpft werden, vielleicht aber auch mit dem Leben verknüp-
fen.

Förderung von Kunst- und Kulturprojekten:

viele Erfolge, viele Herausforderungen

Gemeinsam mit Künstlern und Künstlerinnen unterschiedlicher kultureller

Hintergründe, mit dem kommunalen und freien Kulturmanagement sind 2002/
2003 in der Kulturabteilung der Staatskanzlei zukünftige Anforderungen und
Förderkriterien entwickelt worden.0 Ein erweiterbarer Kreis trifft sich seit-
dem regelmäßig mehrmals im Jahr zu einem von der Kulturabteilung durch-
geführten Jour Fixe zur praxisnahen jährlichen Programmgestaltung. Die dort
festgelegten Kriterien stellen die transparente Grundlage für Entscheidungen
über die Förderung von Kunst- und Kulturprojekten dar:

»Durch die finanzielle Förderung von Kunst- und Kulturprojekten soll auf der
Grundlage des ›Prinzips der Einheit in Verschiedenheit‹ mit den Mitteln der Kunst
• der Dialog zwischen den hier lebenden Kulturgruppen positiv unterstützt und
• der Integration gedient werden.

Vorrang genießen Kunst- und Kulturprojekte,

• die sich in qualitativ hochwertiger Weise künstlerisch mit eigenen und anderen
kulturellen Denkweisen in der Vielfalt der hier lebenden Kulturen auseinander-
setzen;
• die künstlerisch mit unterschiedlichen Austausch- und Ausdrucksformen
experimentieren;

9 Z.B. die auf der Documenta 2 ausgestellte Videoprojektion »El Dorado« oder
die Sound-Installation »Transparency in Lightbox«
0 Vgl. dazu die Dokumentation »Grenzüberschreitungen« unter www.nrw-kultu
ren.de

27
ULLA HARTING

• die sich mit den Mitteln der Kunst an einem kulturellen Diskurs beteiligen, der
sensibilisierend zur Klärung der Fragen beiträgt, wo die Grenzen einer gleichbe-
rechtigten kulturellen Verschiedenheit liegen und wo sich kulturelle Besonder-
heiten auch auf einen gemeinsamen Wertekanon beziehen müssen;
• die dazu beitragen, kulturelle Vielfalt als Bereicherung und Chance und nicht als
Problem oder Bedrohung wahrzunehmen.

Insbesondere haben die Projekte als weitere Förderkriterien zu erfüllen

• die künstlerische Qualität des Projekts,
• die dialogisch angelegten Aktionsformen,
• die künstlerische und kulturelle Bedeutung eines Projektes im Hinblick auf den
Förderzweck der kulturellen Integration,
• die Professionalität der beteiligten Künstlerinnen und Künstler,
• Gesichtspunkte der Nachhaltigkeit, um interkulturelle Strukturen in den Kom-
munen zu intensivieren,
• die Netzwerkorientierung eines Projektes innerhalb der Kommunen und zwi-
schen den Kommunen und Regionen und
• die aktive Projektbeteiligung von Personen unterschiedlicher kultureller Her-
kunft.«

Die Bilanz der letzten sechs Jahre verdeutlicht, dass seitdem herausragende
Kunstprojekte entstanden sind. Einige von ihnen, wie Creole, Rumble, das
Migration-Audio-Archiv oder eine Ausstellung zur türkischen Literatur, sind
in diesem Buch beschrieben. Die Bilanz zeigt aber auch, dass es noch einen
hohen Qualifizierungsbedarf gibt, diesen Standards nachhaltig zu entspre-
chen.
Vor diesem Hintergrund ist das neue Strukturprojekt im Auftrag der Kul-
turabteilung und der Ruhr 200 – ein Professionalisierungskonzept – entwi-
ckelt worden: »Projektbegleitende Professionalisierung des interkulturellen
Kunst- und Kulturmanagements im Rahmen der Kulturhauptstadt Europa
Ruhr 200«. Es wird die Akteure dieses Kulturbereiches der »TransCultura-
lArt« – wie er vielleicht einmal heißen wird – breit gefächert, bedarfsorien-
tiert, wissenschaftlich reflektiert und projektbegleitend in den Stand verset-
zen, die Interkulturalität unserer Stadtgesellschaften im Fokus der interkultu-
rell orientierten Kunst kulturenrelevant und optimiert zu planen, durchzufüh-
ren und zu bewerben. Die Teams der Trainer und Trainerinnen – wie immer
bikulturell zusammengesetzt – werden für dieses große Programm eigens ge-
schult. Auch dies ist eine Premiere der besonderen Art: Wir wollen das ambi-
tionierte Projekt in und mit der neuen Kulturmetropole Europas Ruhr 200
von 2007 bis 200 realisieren.
Parallel dazu gehen wir in die Fläche; und zwar gemeinsam mit den Part-
nerregionen, -kreisen und -städten des Kultursekretariats Gütersloh, das sich

28
 KULTURPOLITIK IN NORDRHEIN-W ESTFALEN

gemeinsam mit der Kulturabteilung der Staatskanzlei für die nächsten Jahre
den Schwerpunkt »Kultur und Integration« setzen möchte.
Sie dürfen also gespannt sein auf den »3. Bundesfachkongress Interkul-
tur«, der anlässlich der Kulturhauptstadt 200 vom Land Nordrhein-Westfa-
len durchgeführt werden wird – eine gute Gelegenheit, Lernprozesse, zu er-
wartende Erfolge und vor allem die interkulturellen Potenziale der Kunst ken-
nenzulernen.

29
Inter-cultural Climate Change.
Cultural Policies in North Rhine-Westphalia:
Promoting the Arts a s a Forc e for Inte gra tion

ULLA HARTING

Everyone is talking about »Migration«. The issue of integration which has

been simmering for a long time now in this country; the street riots in the
suburbs of French cities in the autumn of 2005; the murder of the Dutch
filmmaker Theo van Gogh; the controversial discussion on the primacy of
German culture; the law on immigration; the events at the Rütli School in
Berlin; the building of mosques – all these developments have breathed new
life into the old and ever topical theme of parallel societies.
»Are the Germans twits about tolerance?« – such was the question posed
in a German television programme about Islamicism and the debate on the
wearing of head scarves. And: »Is German culture now going to be phased
out?« – that was a question asked in all seriousness at a public lecture. The
term »country of immigration« is associated with »religious fundamentalism«
and »domination by foreigners«; this is partly the fault of the media which
purvey such reactions almost daily. Intentionally or not this creates anxiety.
There is a need for a broad-based, balanced public debate on social policies as
well as for media reporting which is less geared to the spectacular and more
differentiated. Anxieties must be seriously addressed, euphemisms won’t get
us anywhere.
The dimensions of the theme cause concern mainly because the media
treat the matter almost exclusively as a problem, but also because of the sheer
scale of the issue, for there is no escaping demographic change. It is a fact
that a total of 15.3 million people of diverse ethnic origins are now living in

30
 CULTURAL POLICIES IN NORTH RHINE-W ESTPHALIA

the Federal Republic of Germany.1 In North Rhine-Westphalia 23 percent of

the population have a history of migration.2 It is, however, also the case that
we still know far too little about the social environments, the modes of per-
ception and the value systems of the migrant population.
Away from problem-driven discussions business enterprises are becoming
more interested in qualified immigrant workers and they now recognise that
migrants of both sexes constitute an important group of consumers. More and
more communities, media institutions and research institutes, too, are turning
to people with an ethnic background as a target group in their search for new
approaches and new ideas for cultural events. To this end the European Capi-
tal of Culture Ruhr 2010 has created the »City of Cultures« programme.

A Community Culture
which reflects Cultural Diversity

The Department of Culture of the State Chancellery of NRW has been work-
ing on cultural diversity from a cultural politics perspective since 2002. We
are looking for new approaches, primarily those which explore the power of
culture and the arts to integrate people. No other province has yet used this
creative potential in its cultural policies. So it is no wonder that in the Federal
Government’s »National Action Plan on Integration« the cultural policies of
North Rhine-Westphalia have been described expressis verbis as exemplary.3
There are several strands to the direction we are taking. On the one hand
we are focussing on realigning the sphere of community culture in terms of
cultural diversity; on the other we are specifically promoting those arts which
emerge from the heterogeneity of the cultures present here. Our most recent
large-scale structural project, the »Community Action Plan on Cultural Diver-
sity«, has been completed and with the publication of this book it has now en-
tered the home straight towards a discussion of the various processes and re-
sults.
In six pilot towns and cities an Action Plan has been developed which is
supported by the cultural policies of local communities and is co-sponsored
by the administrative heads of the towns. It is intended through the medium of
culture and the arts to establish urban networks and a cultural infrastructure as
well as to generate a form of cultural management which is responsive to cul-
tural diversity and will promote integration. The basic principle was that

1 According to the Federal Office of Statistics, 2006

2 According to the Provincial Office for Data Processing and Statistics of the Pro-
vince of North Rhine-Westphalia, 2006
3 Final report of the working party on »Culture and Integration« of 29.3.2007

31
ULLA HARTING

modern cultural policy, cultural planning and arts promotion have to be ori-
ented to the cultural diversity of urban societies.
Such a project remains unique, in the Federal Republic and elsewhere.
The »Inter:Kultur:Komm« conference in Essen, where the first results were
presented in 2006, led to numerous enquiries from other cities, some of them
from abroad, and made the need for such undertakings abundantly clear.4 For
example, in November 2006 we presented our pilot project at the international
conference on »Cultural Policies and Immigration« in Barcelona. The interna-
tional conference of Eurocities (an association of European cities) in Septem-
ber 2008 in Dortmund will be taking up the North Rhine-Westphalian innova-
tions and the experience of the Cultural Dept. of the State Chancellery and
placing them at the core of their conference. Best Practice is the order of the
day.
From its inception all of our work has been guided by some basic convic-
tions, in addition that is to the principle of participation – the involvement of
those whom this is all about –:
• There is a demographic challenge to cultural politics, to the planning of
culture and cultural programmes, to artistic production, to cultural institu-
tions and to public funding in the area of culture to take account of supply
and demand with respect to cultural diversity. This means that we have to
bear in mind the hitherto little researched relationship between culture and
demography, which the Lower Saxony Foundation has so appositely for-
mulated in the phrase »we are getting older, more diverse and fewer«, and
which we propose to examine for the case of the culturally diverse areas
of arts and culture.5
• In our focus on culture and the arts we are looking for answers to the fol-
lowing questions: Who are the migrants in Germany actually? Are they
the »new Germans«? (In the Netherlands they have recently become
known as the »new Dutch«.) Are there features common to all their social
environments? What artistic and cultural needs do they have, and what are
their patterns of reception? In posing these questions we are convinced
that there is more that links people with one another if they come from the
same milieu and have the same (cultural) education but diverse cultural

4 A DVD on the conference can be downloaded from the Internet, under: www.
nrw-kulturen.de
5 The Dept. Of Culture of the State Chancellery of the Province of North Rhine-
Westphalia has therefore commissioned a data research project »Cultural Diver-
sity« and has co-funded a Sinus-Study on »The Lives and Social Milieus of Mi-
grants«; see the article by M. Cerci

32
 CULTURAL POLICIES IN NORTH RHINE-W ESTPHALIA

backgrounds than there is which links them with the rest of their fellow
countrymen from other milieus.6
• We hope in future to be able to respond positively to the question »Have
not we, the whole population, long since become transcultural?« since we
very much subscribe to Dagmar Domenig’s definition, which states that:

»De facto our cultures have for a long time now no longer been homogeneous
and separate, they have become characterised largely by mixing and interpen-
etration. I designate this new structuring of cultures as transcultural, since it
transcends the traditional concept of culture and breaks down the traditional
borders between cultures.7

• We wish to provide motivation and support which will enable people to

apply these insights in the area of public culture innovatively and with
profit, to make visible what is new in culture and the arts which has
emerged from the interplay of cultures and at the same time to reach out
to a new audience. Understood thus, transculturality is an expression of a
social reality with all the opportunities and anxieties that arise through the
interaction of an internationally variegated population with plural views
on culture.
• The implementation of the UNESCO convention on cultural diversity be-
latedly provides us with a legitimation binding in international law and
with an obligation. What is at issue is nothing less than the protection and
promotion of cultural diversity.8

Intercultural Dialogue
a s t h e S o u r c e o f a N e w Ae s t h e t i c s

Art projects are directly related to those developments and initiatives which
generate new structures. They reflect the way in which contemporary arts are
changing under the influence of globalisation and the interaction of heteroge-
neous cultures and they show what the arts have to contribute to revitalising
and enriching dialogue between cultures.
Dialogue with painters, dancers, choreographers, musicians and actors,
indeed the very contact with the arts, enables our new neighbours both as cul-

6 The Sinus-Study also came to this conclusion; see the article by M. Cerci
7 Dagmar Domenig: Professionelle Transkulturelle Pflege. Bern 2001
8 On this see the article on »Die UNESCO-Konvention zur Kulturellen Vielfalt
zum Leben bringen« (Filling the UNESCO Convention on Cultural Diversity
with life)

33
Another random document with
no related content on Scribd:
rahaa, moskovalaista rahaa, rahaa kuin roskaa sanan kaikkein
täydellisimmässä merkityksessä, nähnyt koko tuon jättiläismäisen
valtakunnan paperiraharoskan peitossa, eikä Mammona, joka ei
mitään niin rakasta kuin rahaa, nimittäin oikeaa, täysiarvoista rahaa,
mieluimmin kultarahaa, taas toiseltapuolen mitään niin pelkää ja
inhoa kuin sellaisia paperipaloja, joiden peitossa Venäjän n.s.
valtakunta on. Mammona tulee kipeäksi sellaista »rahaa»
ajatellessaankin.

Mutta bolshevikeilla ei ole aikaa eikä halua ryhtyä miettimään, mitä

itse Mammona mahdollisesti arvelee heidän rahoistaan. Heillä on
täysi työ uusien rahakeksintöjen tekemisessä ja
käytäntöönsovelluttamisessa ja kaikkien paperivarastojen
jalostamisessa seteleiksi.

Tuonnottain he keksivät painattaa seteleitä perforeeratuiksi

arkeiksi, niinkuin postimerkkejä painetaan, joista sitten saattoi
tarpeen mukaan irroittaa setelit. Tämä oivallinen aate ei kuitenkaan
liene erikoisemmin kohentanut neuvostovallan finansseja, koskapa
se nyt on ryhtynyt painattamaan uusia eräänlaisia kuukausiseteleitä,
seteleitä, jotka ovat voimassa vain kuukauden, ja jotka ovat kontrollin
vuoksi värjätyt erivärisiksi eri kuukausia varten.

Hohhoi. Voi sanoa ryssälle, että »paljon sinä suret ja pyrit». Mutta
tokkohan sinä sitä lopullista konstia kuitenkaan keksit?

(1920.)
VAPAUDENSANKARIN HAUTALÖYTÖ
INKEROISISSA

Siitä on jo kiertänyt uutiset kaikissa porvarilehdissä —

sosialistilehdet ovat tällä kertaa olleet hyvin niukkasanaisia — mutta
koska meille on lähetetty useita kirjeitä lähempine selontekoineen
tästä valkoisen terrorin tapauksesta, josta mahdollisesti tulee vielä
välikysely Englannin parlamentissakin, puhumattakaan Tarton
rauhanneuvotteluista, niin täytynee meidänkin kertoa, että:

N.s. Inkeroisten ruumislöytö tapahtui Sippolan pitäjän Mämmälän

kylässä, lähellä Inkeroisten asemaa.

Siellä on Hallasenlammiksi nimitetty hiekkakuoppa sitä

ympäröivine kanervikkokankaineen.

Jota on aikoinaan käytetty itsestäänkuolleitten kotieläinten

viimeisenä leposijana.

Niinpä haudattiin sinne kolme vuotta takaperin Salmelan talon

lehmävainaja.

Kun hauta oli luotu umpeen, jäi sen päälle vähäinen hautakumpu.
 Tänä kesänä kulki siitä ohi marjamiehiä Inkeroisten tehtaalta, ja he
puhelivat mennessään, että tässä se on nyt se Hallasenlampi, täällä
sitä kuuluu olevan meilänkin tovereita naulattuna… katsokaas,
tuossa on hautakumpu.

Käsin ja seipäin naiset ja lapset ja miehetkin hautaa kaivamaan.

Tuli vihdoin vainajan rintakehä näkyviin.

— Istualleen ovat haulanneet, koska rinta oi siin asennos!

— Siin on sitt taas yks meilän miähii, huokailivat kaivajat ja

kaivoivat yhä syvemmälle ja leveämmälle.

Kulki ohi porvari ja kysyi, että mitäs te kaivatte, ja kaivajat

katsoivat häneen vihaisesti ja syyttävästi ja surullisesti ja
murhaavasti ja ajattelivat, että kehtaa vielä kysyäkkin, — keleen
lahtari, ja vastasivat synkästi:

— Kyll se on niit kapinan jälkiseurauksen uhrii…!

Sitten löytyi kyynärvarren luu, ja iso se olikin kyynärvarrenluuksi.

— On ollukkin tavallist rotevamp miäs, huokasivat kaivajat, ja

koristelivat haudan lepänoksilla ja kävivät voimisteluseura »Terhon»
urheilukentän juoksuradalta laudanpätkän ja kirjoittivat siihen
punaisella kynällä yksinkertaisesti ja koruttomasti:

»Lepää rauhassa!»

Ja sanoma löydöstä levisi Inkeroisten tehtaalle, josta alkoivat

toivioretket hautapaikalle, mutta eräät sanoivat:
 — Tarvis sannoo vallesmannit että korjais sen raalon siält pois
haisemast.

Tekeillä olevan urheilukentän juoksurata siltä puolen, josta hauta

oli, tuli melkein tasaiseksi ilman jyräämistä, ja urheilijat sanoivat:

— Tarvis olla lehmänhaulat joka puolell kenttää, niin helpommaks

tulis juoksuralan tasottaminen.

T.k. 1 p:nä oli työväen urheilujuhla, jonne tuli juhlapuhuja muulta

paikkakunnalta, ja juhlapuhujalle kerrottiin, ettei taila olla viälä teilän
tielossanne, kun täällä lahtarit on haulannu yhlen meikäläisen
istuvalles, ja käsitteli puhuja esityksessään tätä valkoisen terrorin
tapausta.

Mutta muistotauluun piirrettiin edellisten lisäksi seuraavat sanat:

»Tässä lepää vapauden sankari».

Maanantaina t.k. 2 p:nä ikäpuolella alettiin hautaa vihdoin yleisen

mielipiteen ja poliisiviranomaisten vaatimuksesta perusteellisesti
avata, ja kaivettiin sieltä esille »vapauden sankarin» etusorkka ja
ennenmainittu rintakehä. Ja lopuksi löytyi sankarin pääkallokin. Siinä
oli vahvat sarvet. Eikä sitten muita luita enää löytynytkään.

Ja kun näin oli lopullinen selvyys saatu, alkoi tilaisuuteen saapunut

suuri ja harras väkijoukko hiljalleen poistua hautapaikalta.

Eikä sinne lopuksi jäänyt muuta kuin se muistotaulu:

»Tässä lepää vapauden sankari. Lepää rauhassa!»

(1920.)
AATE JA NYRKKI

»Joukkotappelut Raisiossa. Kiroukset, huudot ja laukaukset kaikuvat

kauas ympäristöön…»

Häh?

No ei se ole sen vaarallisempaa. Turkulaisen lehden iltamauutisen

otsikko vain. Raision työväenyhdistys Voima viettää iltamaa
voimaperäisine ohjelmineen. Ja »suuri joukko tunnettuja
ehdonalaisia Raunistulan huligaaneja vahvasti päissään» on
saapunut toverilliseen illanviettoon Raision aateveljien luo.

On aate pyhä ja kallis, sen puolesta taistellaan!

Muuallakin kuin Raisiossa.

Tanskassa on eräs telakkatyöläinen käsitelty aatteen nimessä

puolikuoliaaksi.

Oli ollut lurjus liian ahkera.

Toveripiiri oli katsellut tätä ahkeroimista synkkien kulmakarvojen

alta.
 Lopuksi oli toveripiiri antanut huomautuksen.

Se ei auttanut.

Mies vain ahkeroi.

Toveripiiri antoi ankaran varoituksen.

Mies jatkoi työtään. Tunnusti kyllä aatteen niinkuin toisetkin, mutta

teki työtä.

Asia oli vakava.

Lähetettiin lähetystö päällystön luo vaatimaan, että mätäpaise oli

puhkaistava. Työruttoinen oli yleisen turvallisuuden nimessä
poistettava pois telakalta.

Päällystö ei suostunut potkaisemaan ahkerinta ja kykenevintä

miestään.

Tietäähän ne porvarit.

Aatteen nimessä ryhtyivät telakan konetyöläiset silloin itse

asianvaatimiin toimenpiteisiin, ja kun ahkera mies yritti
karkoitustilaisuudessa harata vastaan, niin sattui tulemaan hakatuksi
puolikuoliaaksi.

Aatteen varsinaisessa luvatussa maassa, Venäjällä, ori liian

ahkeroimisen vaarasta tietysti päästy. Siitä on päästy niin
perusteellisesti, että itse Lenin ja Trotski ovat antaneet ymmärtää,
ettei sentään ollut tarkoitus päästä siitä aivan niin perusteellisesti. Ja
kun jossakin tehtaassa on siitä huolimatta yritetty pitää kiinni
aatteesta puhtaana ja väärentämättömänä, niin on tehtaan ympärille
asetettu erinäisiä vakuuttavan näköisiä kuularuiskuja sekä muutamia
satoja alaansa perehtyneitä kiinalaisia ja kirgiisejä, jonka jälkeen
juutalainen komissario on tullut kädet taskussa tehtaan portista
sisään ja kysynyt toverillisesti, että eikö täällä haluta tehdä työtä
niinkuin käsketään, vai onko mahdollisesti tapahtunut joku
väärinkäsitys?

Johon työläisten taholta on kiiruhdettu selittämään, että

väärinkäsitystäpä tietenkin. Kukapa ei haluaisi tehdä työtä.

Sitähän minäkin, on komissario vastannut. Ystävällisesti ja

toverillisesti kuten aina.

Mutta jos joku työläisistä kuitenkin on uskaltanut huomauttaa

aatteesta ja 6-tuntisesta työpäivästä, niin on häntä pyydetty
hyväntahtoisesti käymään pihamaalle keskustelemaan tarkemmin
tästä periaatteellisesta kysymyksestä. Sitten on kajahtanut lyhyt ja
terävä yhteislaukaus kuudesta kiväärinpiipusta. »Asia julistettiin
loppuunkäsitellyksi ja keskustelu päätettiin pitää vastauksena
kysymykseen».

Eikä tarvita mitään salkkuniekkoja varatuomareita välitysmiehiksi

työriitaisuuksissa. Eikä muita porvarien keksintöjä.

Porvarit ovatkin siellä lyödyt ei vain puoli-, vaan kokokuolleiksi. On

sitä lyöty Venäjällä ennenkin, mutta ei aina niin pontevasti.

Nyt sitten pitäisi, mikäli aate pitää paikkansa, lyömisen olla

lopussa.

Mutta kumma kyllä ei se niin ole. Kun itse Leninin »Pravda»

Moskovassa sen kertoo, niin täytyneehän toki uskoa.
 »Pravda» toteaa »yleiseksi ilmiöksi, että venäläinen työläinen
hakkaa akkaansa, jolloin tutkimuksissa on käynyt selville, että tämä
työläinen kuitenkin on — kommunisti!»

»Miten on mahdollista», huudahtaa lehti, »että vanhat

raakalaistavat vielä elävät meidän Neuvosto-tasavallassamme?…»

Kummaltahan tuo kuuluu. Sillä ellei neuvostojärjestelmä ole ollut

omiaan edistämään Venäjällä korkeinta kulttuuria, tapojen hienoutta
ja seurustelutaitoa, niin mikäs sitten? Me olimme luulleet, että
bolshevikkinen työläinen teitittelee puolisoaan niinkuin ranskalainen
markiisi markiisitartaan. Ja nyt tulee »Pravda» ja sanoo
suorasukaiseen tapaansa, että bolshevikki pieksää akkaansa.
Niinkuin ennenkin.

Asialla on kuitenkin luonnollinen selityksensä. Me tahdomme sen

selittää. Ehkäpä joku meikäläisistä kommunisteista toimittaa tämän
selityksemme muun postin mukana Moskovaan, jotta »Pravdakin»,
jolla ei tunnu pää olevan aivan äsken hiottu partaveitsi, saisi
huojennuksekseen tietää, ettei vika ole aatteessa eikä miehessä,
vaan akassa itsessään.

Akka on nähkääs menshevikki. Koska akat aina vetävät eri köyttä.

Sentähden hakkaa bolshevikki akkaansa.

Ilmoitettakoon tämä kaikille, kaikille, kaikille:

Akkapiru on menshevikki!

Sentähden on aivan paikallaan, että hän saa selkäänsä.

(1920.)
MINKÄTÄHDEN VUOSI LOPPUI
VENÄJÄLLÄ KESKEN

Ja miten siitäkin pulasta selvittiin.

T.k. 13 p. oli kaikilla Neuvosto-Venäjän rautateillä julistettu

alkavaksi yleinen korjausviikko.

(»Vapaus».)

Moskovassa on julistettu »työnsuojeluksen viikko».

(»Mosk. Isvestija».)

Kun Neuvosto-Venäjä oli ollut olemassa kolme vuotta, tapahtui

eräänä päivänä, että neuvostohallitus, tutkiessaan punakantista
allakkaansa, huomasi talven olevan tulossa.

Silloin antoi hallitus määräyksen, että kaikilla Neuvosto-Venäjän

alueilla oli ensi maanantaina aloitettava yleinen polttopuuviikko.

Tämän johdosta lähettivät komissarit ja alueneuvostot Moskovaan

ilmoituksia, joista kävi selville, ettei polttopuita ollut enää saatavissa,
koska valkokaartilaiset olivat antaneet iskun vallankumouksen
selkään noitumalla kaikki polttopuuvarastot ja metsät palamaan jo
viime kesänä.

Neuvostohallitus painatti 5 miljardia lentolehtistä ja lähetti

avaruuteen 50,000 kipinäsähkösanomaa, joissa tehtiin tiettäväksi,
että neuvostohallitus, selvittyään Wrangelista ja Puolasta ja
Galitsiasta ja Ukrainasta ja Japanista ja Ranskasta ja Englannista ja
n.s. pienestä ententestä ja eräistä muista vihollisistaan ja tuhottuaan
yleismaailmallisen vastavallankumouksellis-imperialistisporvarillisen
rosvo- ja riistäjäkoplan on ensi töikseen vääntävä maan akselia sen
verran, että Venäjä joutuu päiväntasaajan kohdalle. Samalla määräsi
neuvostohallitus toimeenpantavaksi yleisen turkiseläinten metsästys-
ja nylkemisviikon Itä-Venäjällä ja antoi määräyksen, että talonpoikien
tuvat ovat revittävät polttopuiksi ja talonpoikien on muutettava
navettaan, jossa on hyvää tilaa, sittenkun viimeinen lehmä oli
teurastettu puna-armeijalaisten tarpeiksi.

Silloin pitivät paikallisten neuvostojen edustajat kokouksen, josta

he lähettivät sähkösanoman Moskovaan, pyytäen selvitystä siitä,
miten kaikki täksi vuodeksi määrätyt yleisvenäläiset talkooviikot
saadaan neuvostokalenteriin mahtumaan, koska entisiäkin viikkoja
on vielä rästissä ainakin seuraavat:

Yleinen kengänpaikkausviikko puna-armeijan hyväksi.

Ehdottomasti välttämätön, koska armeija ei voi taistella avojaloin
talven tultua.

Taudinsiementen pesäpaikkojen, hyyskien ja likaläjien

puhdistamisviikko. Välttämätön, koska taudinsiemenet ovat
vastavallankumouksen edistäjiä.
 Lumenluomisviikko rautateiltä. Tarpeellinen sikäli, mikäli on
aikomus harjoittaa rautatieliikennettä talvenkin aikana.

Elintarpeiden ryöstämisviikko talonpojilta. Ehdottomasti

välttämätön.

Viljan jauhamisviikko käsivoimin, koska myllyt ovat rappiolla. Hyvin

tarpeellinen.

Täintappamisviikko. Erittäin tarpeellinen, sittenkuin täi oli julistettu

vallankumouksen viholliseksi ja siitä suuttuneena alkanut purra
entistä kipeämmin proletääriä.

Uuninpäällänukkumisviikko elintarvekulutuksen vähentämiseksi.

Niin välttämätön, että olisi pidennettävä nukkumiskuukaudeksi.

Neuvostohallitus hajoitti paikallisten neuvostojen

edustajakokouksen asevoimalla ja julisti sen valkokaartilaisten
pimittämäksi durakkijoukoksi, mutta hiljaisessa mielessään ei Lenin,
joka on teräväpäinen mies, voinut olla myöntämättä
edustajakokouksen huomautuksia perustelluiksi.

Lenin mietti asiaa puolitoista minuuttia — eikä kaksi minuuttia,

niinkuin ulkomaalaiset vallankumouksen viholliset olivat ilkkuen
väittäneet — ja teki sitten päätöksensä.

Sen tuloksena oli neuvostohallituksen päätös, jossa säädettiin:

Koska 52-viikkoinen vuosi on porvarillista perua ja kyllä riittävä

laiskoille vastavallankumouksellisille rosvoja riistäjäkoplille, jotka
eivät oikeastaan tarvitse yhtään viikkoa, niin määrätään täten, että
neuvostovuosi on viime tammikuun 1 p:stä lähtien laskettava 104-
viikkoiseksi. Alas imperialistiset porvarirosvot! Eläköön
neuvostovallankumous! Kaikkien maiden proletaarit liittykää kylki
kylkeen! Tuhotkaa hallituksenne ja perustakaa neuvostovallat!

Täten saatiin taas vuosi riittämään — toistaiseksi.

(1920.)
EI VAIN TUNNUSTETA

Tiukassa tuntuu olevan.

Olipa kerran muudan Koltshak.

Hän nousi kuin musta pilvi idässä, ja hänen kerallansa oli paljon
kansaa, ja hän ryhtyi Venäjää valloittamaan.

Hän tuli, hän näki, ja hänet voitettiin.

Oli muudan Denikin.

Hän nousi etelässä, ja hänellä oli paljon miehiä ja hevosia ja hän

läksi kohti Moskovaa.

Hän tuli, hän näki, ja hänet voitettiin.

Kumpikaan näistä herroista ei pitänyt tarpeellisena erikoisesti

kiirehtiä Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Ennättääpähän siitä
sitten keskustella, velihopeat, kunhan on päästy Pietariin ja saatu
sinne muutamia satoja tuhansia hyvästivarustettuja Iivanoita,
Vassileita ja Nikolashkoja. Vot sitten keskustellaan naapurienkin
asioista.
 Missä nyt lienevät Koltshakit ja Denikinit.

Tuli sitten näyttämölle Wrangel, kasakka reima ja solakka. Hän

teki, niinkuin Lermontow kauniisti laulaa »Kasakan kehtolaulussa»:

»Aika rientää nopeasti

Alkaa sunkin työs:
Ratsaille käyt rohkeasti,
Pyssyn sieppaat myös».

Hän tuli ja hän näki ja hänet nähtiin. Mutta häntä ei vielä ole
voitettu. Tosin ei hänkään vielä ole voittanut.

Mutta hän on ennättänyt tehdä tunnetuksi, ettei hän ole

tunnustava Suomen itsenäisyyttä. Että hän pitää edelleenkin
Suomea Venäjän valtakunnan osana.

Ei ole tarpeellista tuoda taaksemme nojatuolia, johon voisimme

ällistyksestä pudota istumaan. Emme me putoa.

Koko maailma meidät jo on tunnustanut, mutta Wrangel ei.

Onneksi ei Wrangel ole koko maailma, eipä edes koko Venäjäkään.
Onneksi on Wrangelin valtakunta ainakin toistaiseksi hyvin pieni
tilkku Venäjänmaan kartalla, ja Suomen tasavallan ja Wrangelin
valtakunnan välillä on hyvin pitkä matka maata ja muheata mustaa
multaa. Pitkät on matkat ja monet on vielä tiellä kitkat ja katkat.
Ennenkuin Wrangelin hallituksen mielipiteillä Suomen ja Venäjän
väleissä alkaa olla käytännöllistä merkitystä, on Wrangelin
suoritettava eräitä ehkä hänelle hyvinkin helppoja, mutta
jokatapauksessa toistaiseksi suorittamatta olevia ja todennäköisesti
ainakin jonkinverran aikaavieviä järjestelyhommia, valloitettava esim.
Moskova ja Pietari ja ylipäätään koko Venäjä j.n.e.
 Pitkä on hänellä vielä matka Pietariin, yksi ja toinen eväspiirakka
ja lampaankääpä kuluu sillä taipaleella. Näin ollen on hänen
nähdäksemme hieman ennenaikaista vaivata kaunismuotoista
päätään kovin paljon Suomen itsenäisyydellä ynnä sen kanssa
mahdollisesti yhteydessä olevilla probleemeilla. Katsellaan nyt ensin,
kuinka se Venäjänkin valloittaminen sujuu. Suomen valloittaminen
takaisin Venäjän valtikan alle on aikaisintaan keskustelukysymys nro
2. Mutta voi tapahtua, että siihenkin väliin ennättää pujahtaa muita
kysymyksiä.

Mitä siis kenraali Wrangeliin ja hänen ilmoittamaansa

suhtautumiseen maamme itsenäisyyteen tulee, niin voitaisiin
meikäläiseltä taholta sähköttää hra kenraalille ja hänen
hallitukselleen eräs havainto, joka ainakin täällä Suomessa on tehty
kuusta. Täällä näet ei kuukaan paista ennenkuin se nousee.

(1920.)
AKKA AUTUAANA

Hämeenlinnassa on eräs akka.

Siinä nyt ei vielä ihmettä.

Onhan niitä akkoja Hämeenlinnassakin.

Se akka on bolshevikki.

Sekään ei ole harvinaista.

Valkoinen korppi on paljon harvinaisempi lintu kuin

bolshevikkiakka.

Yleensä onkin akkaväellä melkoiset taipumukset bolshevismiin. Se

on niin suoranuottinen oppi, ja paljon yksinkertaisempi kuin
sosialismikin kaikkine teorioineen ja taktiikkoineen ja
marksilaisuuksineen ja monimutkaisine puoluejärjestöineen ja
veroineen. Mutta tässä bolshevismissa ei muuta kuin pää poikki
porvalilta ja koko hoito kommunisteille ja akoille vehnäskahvit
kolmesti päivässä.

Tämä akka — se hämeenlinnalainen akka — on kuitenkin

eräänlainen mallimuija, jonkinlainen ihanneakka bolshevistisessakin
katsannossa. Vaaksan verran edellä kaikista muista
bolshevikkimuijista tässä ent. edelläkävijämaassa, ja ansaitsee tulla
sentähden mainituksi. Niinsanoaksemme aatteen akaksitulemus.

Eräänä päivänä tänä syksynä tulla hanttuutti hän kotiinsa kesken

päivän ja kesken kiireiden ja kesken Hämeenlinnan
maailmankaupungin kiireellisimmän arkisen aherruksen, melun ja
hälinän ja helskeen ja vilinän, kiiruhti kotiinsa kasvot hehkuen ja
silmät loistaen, riisui oikein repimällä yltään arkitamineensa ja
pukeutui kiireesti pyhävaatteisiinsa.

Mitä siis oli tapahtunut?

Oliko hän saanut kutsun parhaan bolshevikkiystävättärensä

syntymäpäiväkekkereihin, vai oliko hänet sähköteitse kutsuttu
juhlapäivällisille siihen hienoon bolshevikkisalonkiin Helsingin
kaupungissa?

Ei.

Hän ei ollut saanut mitään kutsua minnekään, eikä hän

lähtenytkään minnekään.

Vaan hän lennätti kahvipannun tulelle, pisti kahvijauhoja pannuun

kaksinkertaisen annoksen, juoksi leipurista ostamaan leivoksia, ja
istuutui sitten, pyhävaatteissaan, juomaan kahvia ja syömään
vehnäsiä ja yleensä viettämään päivää juhlapäivänä, jonka kunniaksi
hän illan kuluessa viritti kimakalla äänellä kaikki osaamansa
sosialistiset ja kommunistiset laulut, ja kun ne loppuivat, niin aloitti
alusta.

Kysymme vielä kerran:

 — Mitä oli siis tapahtunut?

Juu:

Akka oli saanut tiedon Wrangelin häviöstä!

Wrangel-parka!

Äsken vielä olit maailman kuuluisimpia miehiä.

Kuvasi oli kaikissa kuvalehdissä, teoistasi ja aikomuksistasi

sähkötettiin joka päivä kaikilla kielillä kaikille maailman kulmille.

Mutta sitten sait selkääsi.

Ranska sinut hylkäsi. Sinulle tuli kiire lähtö. Lenin sähkötti kaikille
kaikille kaikille, maltillinen porvaristo kohautti olkapäitään ja sanoi,
että arvasihan sen.

Ja bolshevikkimuija Hämeenlinnassa puki ylleen pyhävaatteet.

Mutta historian hengetär kirjoitti ruhjotulle suuruudelle

samanlaisen reseptin kuin valhelääkäri eräässä Tshehowin
novellissa:

»Rec.

Sic transit — 0,05

Gloria mundi — 1,0
Aqva destillata — 1,1

Ruokalusikallinen kolmesti päivässä».

 Hämeenlinnan bolshevikkimuijan naapurit eivät tästälähin tarvitse
sanomalehtiä.

Katsovat vain, millaisessa puvussa muija on, niin tietävät kyllä,

mihin suuntaan maailma on menossa.

(1920.)
»MYI VAIMONSA 75,000 RUPLASTA»

Se on nyt niitä tuoreimpia uutisia.

Myyjä oli eräs kivennapalainen talonpoika, ostaja

bolshevikkikomissari rajan toiselta puolen. Myyjällä oli nuori ja kaunis
vaimo, bolshevikkikomissarilla oli 75,000 tsaarin ruplaa. Myyjän teki
mieli saada nuori ja kaunis kivennavatar. Kaupat syntyivät. Vaimo
lähetettiin kaupasta tietämättömänä rajan toiselle puolen muka
muulle asialle ja tuli pidätetyksi sopimuksen mukaan.

Sotaoikeus kuuluu nyt Terijoella käsittelevän tämän kaupan

laillisuutta.

Venäläisillä ruplilla voi siis vielä saada vaimon.

Mutta miestä niillä ei saa.

Sekin on koetettu.

Tässä joku aika takaperin saapui Kaukaisesta Idästä,

muistaaksemme Wladivostokista, joukko venakoita, jotka olivat
työlästyneet, eikä ihmekään, oloihinsa kotimaassa, eräällä laivalla
Filippiineille, Manilaan. Amerikkalaiset viranomaiset eivät kuitenkaan