Haagin kongressi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Haagin kongressi oli 2.–7. syyskuuta 1872 Alankomaiden Haagissa järjestetty Ensimmäisen internationaalin viides kansainvälinen kongressi. Se merkitsi sosialistisen työväenliikkeen hajoamista kahtia, kun aikaisemmin samassa yhteistyöjärjestössä toimineet marxilaiset ja anarkistit erosivat toisistaan aatteellisten ristiriitojen seurauksena. Keskeisenä syynä hajoamiseen oli internationaalin perustajiin kuuluneiden Karl Marxin ja Mihail Bakuninin keskinäiset erimielisyydet. Ensimmäisestä internationaalista eronneet anarkistit perustivat vain paria viikkoa myöhemmin Sveitsin Saint-Imierissä omaksi yhteistyöjärjestökseen Anarkistisen internationaalin.

Marxin ja Bakuninin riitojen taustalla oli suhtautuminen vuoden takaisiin Pariisin kommuunin tapahtumiin. Pamfletissaan Kansalaissota Ranskassa Marx tulkitsi Pariisin kommuunin epäonnistumista niin, että on muodostettava koko proletariaattia edustava keskusjohtoinen puolue, joka myöhemmin ottaa valtion hallintaansa eli muodostaa niin sanotun proletariaatin diktatuurin. Bakuninin näkemyksen mukaan taas työläisten ja talonpoikien pitää toimia keskenään vallankumouksellisessa liitossa ilman puolueita ja johtavaa eliittiä. Myös koko valtiosta pitää hänen mukaansa luopua ja pyrkiä sen lakkauttamiseen. Bakunin sai kongressissa tukea ajatuksilleen muun muassa sveitsiläiseltä James Guillaumelta.

Ensimmäinen internationaali järjesti Haagin jälkeen vielä kaksi kongressia ennen vuonna 1876 tapahtunutta hajoamistaan. Sen toimintaa perustettiin jatkamaan Toinen internationaali vuonna 1889.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]