Münchenin metro
| U-Bahn München | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Sijainti | München, Saksa |
| Avattu | 19. lokakuuta 1971 |
| Pituus | 103,1 km |
| Asemia | 100 |
| Linjoja | 8 |
| Matkoja päivässä | 904 110 (2006) |
| Matkoja vuodessa | 413 miljoonaa (2018)[1] |
Münchenin metro (saks. U-Bahn München) on metrojärjestelmä Münchenissä, Baijerin osavaltiossa, Saksassa. Sitä liikennöi Münchner Verkehrsgesellschaft eli MVG. Metrolla on vuosittain yli 360 miljoonaa käyttäjää.[2] Järjestelmä koostuu 100 metroasemasta ja kahdeksasta metrolinjasta. Linjojen yhteispituus on 95 kilometriä.[1] Kaikki linjat kulkevat maan alla, lukuunottamatta U5 ja U6 linjojen lyhyitä pintaosuuksia.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Münchenin metron vanhin linja on U6. Se avattiin 12 kilometrin pituisena 19. lokakuuta 1971 välille Kieferngarten-Goetheplatz. 8. toukokuuta 1972 avattiin linja U3 eli niin kutsuttu Olympialinja (saks. Olympialinie) Münchenin vuoden 1972 kesäolympialaisia varten.
Laajennukset vuosina 1975-1983
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]22. marraskuuta 1975 liikenne U3- ja U6-linjojen jatkeella Goetheplatzilta Harrasiin avattiin. Kolmatta Implerstraßen metroasemalle rakennettua raidetta ei käytetty 14 vuoteen. Tätä raidetta käytettiin vasta vuodesta 1989 alkaen, kun U3-linjan erillinen eteläinen haara avattiin. Myös yhdystunnelin haara suunniteltuun kolmanteen tunneliin (nykyinen U4/U5) rakennettiin.[3]
28. toukokuuta 1978 avattiin Poccistraßen asema Goetheplatzin ja Implerstraßenin välisellä osuudella. Sen rakentaminen viivästyi suunnitellun moottoritien takia, jota ei koskaan rakennettu, ja se piti rakentaa U3- ja U6-linjojen ollessa jo auki.[4]
16. huhtikuuta 1983 Westparkin kansainvälisen puutarhanäyttelyn johdosta U3- ja U6-linjoja laajennettiin kolmella asemalla Holzapfelkreuthiin ja vain muutama viikko myöhemmin, 28. toukokuuta, U1-linjan haara Rotkreuzplatzille otettiin käyttöön. Yli 40 kilometrin pituinen ja kaksi päälinjaa sisältävä verkosto, jossa oli yhteensä neljä linjaa, oli jo hyvin kehittynyt kaupungin keskustan ja erillisten esikaupunkien osalta vain kaksitoista vuotta liikennöinnin aloittamisen jälkeen.[5]
Kolmannen tunnelin rakentaminen ja avaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]7. lokakuuta 1970 tehtiin päätös rakentaa kolme päälinjaa kaupungin keskustan läpi ja yhdistää kaksi linjaa kuhunkin tunneliin. Päätöksen taustalla olivat historiallisen keskustan tiheiden maanalaisrakenteiden korkeat kustannukset ja parempi verkostovaikutus vähemmillä vaihtoyhteyksillä. Liian monen reitin rakentamista tulisi välttää. U-Bahn-osaston tutkimuksen mukaan päälinjojen määrän vähentäminen paransi merkittävästi linjojen kannattavuutta, ja keskustan vaihtoyhteyksiä voitiin parantaa myös yhdistämällä linjoja. Näin ollen säästöä kertyi noin puoli miljardia Saksan markkaa.
Suunnitellun metroverkon perusrakenne toteutui seuraavien kahden vuosikymmenen aikana, vaikka laitamilla tehtiin muutoksia. järjestelmän keskiössä oli päärautatieaseman, Odeonsplatzin ja Sendlinger Torin muodostama kolmio, jonka tavoitteena oli tarjota optimaaliset vaihtoyhteydet kaikkien linjojen ja S-Bahnin välillä mainituilla asemilla sekä Karlsplatzin ja Marienplatzin asemilla. tavoitteet määriteltiin kolmessa keskipitkän aikavälin suunnitelmassa, jotka toteutuivat suurelta osin vuoteen 2006 mennessä.[6]
10. maaliskuuta 1984 kolmannen metrotunnelin (U4/U5) ensimmäinen osuus Westendstraßelta Karlsplatzille avattiin. Koska muita yhteyksiä verkkoon, erityisesti Fröttmaningin metrovarikkoon, ei ollut, rakennettiin Theresienwiesen alle rakennettiin kaksiraiteinen tunneli, joka liittää linjan Implerstraßen asemaan ja sitä kautta muuhun verkkoon.
U5 laajeni nopeasti; 1. maaliskuuta 1986 se saavutti U3:n ja U6:n Odeonsplatzilla, ja 24. maaliskuuta 1988 linjaa pidennettiin länteen kahdella asemalla Laimer Platzille. Saman vuoden 27. lokakuuta avattiin kaksi uutta linjahaaraa Max-Weber-Platzilta Innsbrucker Ringille ja Arabellaparkiin. Vuoteen 1999 asti U5 jakoi reitin Neuperlach Südiin U2:n kanssa. Tämä oli viimeinen laajennus U4:lle ja U5:lle tähän mennessä. Vuodesta 2022 alkaen on rakennettu U5 -linjan jatketta länteen Pasingin rautatieasemalle. Laimer Platzin ja Pasingin aseman välille rakennetaan uudet asemat Willibaldplatz ja Am Knie ja sen pitäisi valmistua vuonna 2028.[7] U4:n laajentaminen itään Englschalkingiin on osa Münchenin kaupungin kolmatta keskipitkän aikavälin suunnitelmaa.[8]
Laajennukset vuosina 1989-2010
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuotta myöhemmin, 27. lokakuuta 1989, U3-linjan eteläinen haara Implerstraßelta Forstenrieder Alleelle avautui, ja U6 jäi ainoaksi linjaksi joka kulki holzapfelkreuthiin 1. kesäkuuta 1991 U3:sta laajennettiin Fürstenried Westiin, joka on edelleen U3:n eteläinen päätepiste.
Vuonna 1993 U2- ja U6-linjoja jatkettiin: toukokuun 22. päivästä lähtien U6 on kulkenut etelään nykyiseen päätepisteeseensä Klinikum Großhaderniin, ja marraskuun 20. päivästä lähtien U2 on haarautunut Scheidplatzilta ja saavuttanut väliaikaisen päätepisteensä Dülferstraßella.[9] U6:ta laajennettiin jälleen 30. kesäkuuta 1994, tällä kertaa pohjoiseen yhdellä asemalla Fröttmaningiin. Asema rakennettiin metrovarikon viereen, joten uutta linjaa ei tarvittu. Lisäksi monia kansainvälisiä kaukoliikenteen bussilinjoja siirrettiin keskustasta tänne. Vuosina 2002–2005 asemaa siirrettiin noin 150 metriä, (siirto muutti aiemman pohjoisen sisäänkäynnin uudeksi eteläiseksi sisäänkäynniksi) laajentaen sen neliraiteiseksi. Tämä paransi pääsyä vuonna 2005 avatulle Allianz-areenalle ja tasasi odotettuja matkustajamääriä.[10]
Koska 1980-luvulta lähtien oli suunniteltu tutkimuslaitosten keskittämistä Garchingin naapurikunnan pohjoispuolelle, suunniteltiin myös U6-linjan laajentamista sinne. Ensimmäisessä vaiheessa U6 laajeni 28. lokakuuta 1995 Garching-Hochbrückiin, joka oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa reitti kaupungin rajojen ulkopuolelle. Toinen vaihe, Garching Forschungszentrumiin, avattiin lokakuussa 2006.[11]
26. lokakuuta 1996 U2-linjaa laajennettiin kahdella asemalla pohjoiseen, Feldmochingin S-Bahn-asemalle asti, ja 9. marraskuuta 1997 U1-linjan eteläinen haara Mangfallplatzille avattiin.[12] Puoli vuotta myöhemmin, 23. toukokuuta 1998, U1-linjan pohjoista haaraa jatkettiin Westfriedhofin suuntaan.[13] Näiden, kuten useimpien 1990-luvun alun jälkeisten asemien yhteydessä, suunnittelijat olivat kiinnittäneet enemmän huomiota asemien suunnitteluun ja antaneet jokaiselle asemalle oman erityisluonteensa. Esimerkiksi Feldmochingin aseman seinäverhoukset heijastavat kylän elämää, kun taas Dülferstraßen ja Candidplatzin asemat ovat värikkäämpiä kuin useimmat muut asemat.[14]
29. toukokuuta 1999 avattiin uusi linjahaara, kun U2-linjaa laajennettiin Innsbrucker Ringiltä Truderingin kautta Riemin Neue Messeen. Tämän lähes 8 kilometrin pituisen osuuden rakentaminen viivästyi vuoden 1994 Truderingin aseman rakennustyömaalla tapahtuneen vakavan onnettomuuden vuoksi, jossa bussi syöksyi metrotunneliin ja useita matkustajia kuoli. Onnettomuus pidensi rakennusaikaa ja kasvatti merkittävästi linjan rakennuskustannuksia.[15]
U6-linjan jatkaminen Garching Forschungszentrumiin 14. lokakuuta 2006 paransi merkittävästi Garchingin kaupungin ja Garchingin tutkimusalueen yliopiston sekä tutkimuslaitosten liikenneyhteyksiä verrattuna aikaisempaan bussiyhteyteen Ismaningista tai Garching-Hochbrückistä. Laajennus oli tarpeellinen, sillä alueelle on viime vuosikymmeninä muuttanut yhä enemmän instituutteja, mukaan lukien monet Münchenin teknillisen yliopiston laitokset. Alueella työskentelee nyt yli 10 000 opiskelijaa ja työntekijää, ja linja-autojen sekä yksityisliikenteen kapasiteetti on täyttynyt[16]
Myöhemmin metron rakentaminen keskittyi Moosachin alueelle, missä sekä U3- että U1-linjat laajennettiin. U1-linjan jatke Georg-Brauchle-Ringille avattiin 18. lokakuuta 2003, ja vuoden päästä, 31. lokakuuta 2004, linja laajeni Olympia-Einkaufszentrumiin, jossa U3-linjan risteysaseman rakennustyöt olivat jo käynnissä. U3:en jatke Olympia-Einkaufszentrumiin avattiin 28. lokakuuta 2007 ja 11. joulukuuta 2010 linjaa jatkettiin Moosachin S-Bahn-asemalle.[17]
Moosachin reittien viivästymisen syynä oli pitkään jatkunut erimielisyys siitä, tulisiko U1:n vai U3:n kulkea Moosachin asemalle. Reitin ja asemien sijaintia koskevat keskustelut saatiin päätökseen vasta myöhäisessä vaiheessa. Olympia-Einkaufszentrumin risteysasema oli kallein ehdotettu vaihtoehto, mutta se tarjosi myös suurimman hyödyn.
lähitulevaisuudessa on odotettavissa lisää linjojen laajennuksia yksittäisten asemien ympärille, mutta useimpien linjojen on tarkoitus ylittää kaupungin rajat ja laajentua syvemmälle ympäröiville alueille.
Tulevaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]U9
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]U3- ja U6-linjojen kuormituksen vähentämiseksi on suunniteltu, että uusi linja kulkisi Münchner Freiheitin ja Implerstraßen asemien välillä uuden Pinakothekenin aseman ja päärautatieaseman alla olevan kolmannen metroaseman kautta. Münchenin kaupunginvaltuuston SPD:n ryhmä esitti 12. joulukuuta 2008, että uutta metroyhteyttä tutkittaisiin, mikä helpottaisi U3- ja U6-linjojen ruuhkaisia reittejä, erityisesti Odeonsplatzin ja Sendlinger Torin vaihtoasemien ruuhkia.[18][19] MVG:n ja MVV:n vuonna 2014 toteuttama yhteistutkimus totesi, että linja olisi rakenteellisesti toteutettavissa. Toiminnallisista syistä linjan yhtymistä U6:een oli suunniteltu myös Giselastraßen asemalle, (Münchner Freiheitin sijasta) joka oli tarkoitus laajentaa neliraiteiseksi. Vaihtoehtona Theresienwiesen aseman laajennukselle harkitaan uutta asemaa Baijerin puiston alla. Lisäksi suunnitellaan, U9:n, Theresienstraßen ja Königsplatzin asemien välille rakennettavaa yhdystunnelia U2-linjalle. Tämän reitin osien ruuhkien helpotus mahdollistaisi uusien linjojen luomisen.[20]
Lokakuussa 2022 projektin toteutuminen ei ollut vielä varmaa, johtuen neljän miljardin euron arvioiduista rakennuskustannuksista ja epäselvästä rahoituksesta.[21]
Linjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Münchenin metrossa on kahdeksan linjaa.
|
Olympia-Einkaufszentrum - Rotkreuzplatz - München Hauptbahnhof - Sendlinger Tor - Kolumbusplatz - Mangfallplatz |
|
Feldmoching - Harthof - Scheidplatz - München Hauptbahnhof - Sendlinger Tor - Kolumbusplatz - Giesing - Innsbrucker Ring - Trudering - Messestadt Ost |
|
Moosach - Olympia-Einkaufszentrum - Olympiazentrum - Scheidplatz - Münchner Freiheit - Odeonsplatz - Marienplatz - Sendlinger Tor - Implerstraße - Obersendling - Fürstenried West |
|
Westendstraße - Heimeranplatz - München Hauptbahnhof - Karlsplatz - Odeonsplatz - Lehel - Max-Weber-Platz - Arabellapark |
|
Laimer Platz - Westendstraße - Heimeranplatz - München Hauptbahnhof - Karlsplatz - Odeonsplatz - Lehel - Max-Weber-Platz - Ostbahnhof - Innsbrucker Ring - Neuperlach Süd |
|
Garching-Forschungszentrum - Fröttmaning - Freimann - Studentenstadt - Münchner Freiheit - Odeonsplatz - Marienplatz - Sendlinger Tor - Implerstraße - Harras - Klinikum Großhadern |
|
Westfriedhof - Gern - Rotkreuzplatz - Maillingerstraße - Stiglmaierplatz - München Hauptbahnhof - Sendlinger Tor - Fraunhoferstraße - Kolumbusplatz - Silberhornstraße - Untersbergstraße - Giesing Bahnhof - Karl-Preis-Platz - Innsbrucker Ring - Michaelibad - Quiddestraße - Neuperlach Zentrum |
|
Olympiazentrum - Scheidplatz- Königsplatz - München Hauptbahnhof - Sendlinger Tor |
Kalusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Münchenin metro käyttää kolmen eri sukupolven sähkömoottorivaunuja, luokka A, luokka B ja luokka C.
Asemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Münchenin metron asemista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Münchner Verkehrsgesellschaft: MVG In Figures MVG.de. 6.2019. Arkistoitu 4.4.2020. Viitattu 7.12.2019.
- ↑ http://www.mvg-mobil.de/presse/2014-06-06_mvg-pressemeldung.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Die große Zeit des Netzausbaus beginnt U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Die große Zeit des Netzausbaus beginnt U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Die große Zeit des Netzausbaus beginnt U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Die große Zeit des Netzausbaus beginnt U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Weitere Ausbauplanungen U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Weitere Ausbauplanungen U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Abschluss des Netzausbaus U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Abschluss des Netzausbaus U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Abschluss des Netzausbaus U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Abschluss des Netzausbaus U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Abschluss des Netzausbaus U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Abschluss des Netzausbaus U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Abschluss des Netzausbaus U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Abschluss des Netzausbaus U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Abschluss des Netzausbaus U-Bahn München. Viitattu 24.8.2024. (saksaksi)
- ↑ Sdp web.archive.org.
- ↑ suunnitelma web.archive.org.
- ↑ linjat web.archive.org.
- ↑ Andreas Schubert: U-Bahn in München: Bau der Linie U9 steht auf der Kippe Süddeutsche.de. 17.10.2022. Viitattu 31.8.2024. (saksaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MVG
- U-Bahn-Bau (saksaksi)
- Süddeutsche.de: Eine neue Röhre für München (saksaksi)