SM Ringette

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ringeten SM-sarja)
32 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 28. huhtikuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

SM Ringette (aiemmin "Ringeten SM-sarja"), on ringeten Suomen korkein sarjataso. Ringeten SM-sarjaa hallinnoi Suomen Ringetteliitto.

SM-sarjan arvokkaimmaksi valittu pelaaja palkitaan Agnes Jack's Trophy -palkinnolla.[1] Ringeten kehittäjän, kanadalaisen Sam Jacksin vaimon Agnes Jacksin lahjoittama Agnes Jacks -palkinto jaettiin ensimmäisen kerran keväällä 1992. Valinnan tekevät SM-sarjajoukkueet itse. [2]


SM Ringette
Meneillään oleva kausi
SM Ringette -kausi 2024-2025
Laji Ringette
Maa(t) Suomi
Perustettu 1987
Joukkueita 7
Hallitseva mestari Blue Rings, Tuusula
Eniten mestaruuksia Lapinlahden Luistin -89 (9)
Sarjataso 1
Alempi taso Ringeten Ykkössarja
TV Ruutu+
Sivusto http://www.smringette.fi/

SM Ringette kaudella 2024–2025

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-sarjan sarjalisenssi myönnettiin kaikille sitä hakeneille seuroille.[3] Sarjaa täydennettiin ennen runkosarjan alkua kahdeksannella joukkueella[4], mutta luvialainen LuKi-82 ei ottanut sarjapaikkaa vastaan.[5] SM-runkosarja pelataan kaksinkertaisena sarjana, josta viisi parasta jatkavat SM-jatkosarjaan ja kohti välieriä. Runkosarjan hävinnyt joukkue jatkaa SM-karsintasarjassa, jonne nousee Ykkössarjan alkusarjan neljä parasta joukkuetta. SM-karsintasarjan neljä parasta joukkuetta ratkoo kevään nousukarsinnoissa pääsystä SM-runkosarjaan kaudelle 2025-26.[4]

Ruutu+ -palvelussa näytetään suorana alkusarjavaiheessa SM-runkosarjan sekä joulukuussa käynnistyvässä jatkosarjavaiheessa SM-jatkosarjan ja SM-karsintasarjan ottelut. [4]

Joukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blue Rings, Tuusula

Lahti Ringette

Laitilan Jyske

NoU Ringette, Nokia

RNK Flyers, Raisio

Haukat Ringette, Järvenpää

Kiekko-Espoo

Mestaruudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
Raision Nuorisokiekko / RNK Flyers 3 5 6 14
Lapinlahden Luistin -89 9 3 1 13
Luvian Kiekko -82 3 5 5 13
VG-62, Naantali 6 5 1 12
Tuusula Ringette 6 2 1 11
Nokian Urheilijat 5 5 0 10
Espoon Kiekkoseura / Kiekko-Espoo 0 1 9 10
Lahti Ringette 1 3 2 6
Jää-Ahmat, Hyvinkää 2 3 0 5
Helsinki Ringette 1 0 4 5
Ringette Walapais, Vantaa 0 0 4 4
Turun Ringette 0 2 1 3
Hyvinkää Ringette 0 0 2 2
Blue Rings, Tuusula 1 0 0 1
Jääurheiluseura Haukat, Järvenpää 0 1 0 1
Laitilan Jyske 0 1 0 1
Shakers Ringette, Kerava 0 0 1 1

Taulukko on päivitetty 30.8.2024.

1. 2. 3. Agnes Jack's Trophy
2023-24 Blue Rings, Tuusula Nokian Urheilijat Kiekko-Espoo Maija Väyrynen, Blue Rings
2022-23 Raision Nuorisokiekko Nokian Urheilijat Kiekko-Espoo Susanna Tapani, Raision Nuorisokiekko
2021-22 Nokian Urheilijat Kiekko-Espoo Helsinki Ringette Maija Väyrynen, Nokian Urheilijat
2020-21 Lapinlahden Luistin -89 Nokian Urheilijat Raision Nuorisokiekko Susanna Tapani, Raision Nuorisokiekko
2019-20 Nokian Urheilijat Lapinlahden Luistin -89 Espoon Kiekkoseura Marjukka Virta, Lapinlahden Luistin -89
2018-19 Nokian Urheilijat Lapinlahden Luistin -89 Espoon Kiekkoseura Maija Väyrynen, Nokian Urheilijat
2017-18 Lapinlahden Luistin -89 Nokian Urheilijat Espoon Kiekkoseura Maija Väyrynen, Espoon Kiekkoseura
2016-17 Raision Nuorisokiekko Nokian Urheilijat Espoon Kiekkoseura Susanna Tapani, Raision Nuorisokiekko
2015-16 Nokian Urheilijat Raision Nuorisokiekko Luvian Kiekko -82 Susanna Tapani, Raision Nuorisokiekko
2014-15 Nokian Urheilijat Luvian Kiekko -82 Raision Nuorisokiekko Susanna Tapani, Raision Nuorisokiekko
2013-14 Lapinlahden Luistin -89 Luvian Kiekko -82 Raision Nuorisokiekko Anne Pohjola, Lapinlahden Luistin -89
2012-13 Lapinlahden Luistin -89 Luvian Kiekko -82 Hyvinkää Ringette Susanna Tapani, Raision Nuorisokiekko
2011-12 Lapinlahden Luistin -89 Raision Nuorisokiekko Luvian Kiekko -82 Susanna Tapani, Raision Nuorisokiekko
2010-11 Raision Nuorisokiekko Lapinlahden Luistin -89 Luvian Kiekko -82 Salla Kyhälä, Espoon Kiekkoseura
2009-10 Lapinlahden Luistin -89 Jääurheiluseura Haukat, Järvenpää Luvian Kiekko -82 Anna-Kaisa Raesola, Luvian Kiekko -82
2008-09 Lapinlahden Luistin -89 VG-62, Naantali Luvian Kiekko -82 Anne Pohjola, Lapinlahden Luistin -89
2007-08 Helsinki Ringette Luvian Kiekko -82 Espoon Kiekkoseura Anne Pohjola, Lapinlahden Luistin -89
2006-07 Luvian Kiekko -82 Espoon Kiekkoseura Helsinki Ringette Marja Koponen, Helsinki Ringette
2005-06 VG-62, Naantali Luvian Kiekko -82 Helsinki Ringette Anna Vanhatalo, Helsinki Ringette
2004-05 Luvian Kiekko -82 VG-62, Naantali Hyvinkää Ringette Marja Koponen, VG-62 Naantali
2003-04 Luvian Kiekko -82 VG-62, Naantali         Shakers Ringette, Kerava Marja Koponen, Shakers Ringette, Kerava
2002-03 Lapinlahden Luistin -89 Tuusula Ringette Espoon Kiekkoseura Kirsi Pukkila, Lapinlahden Luistin -89
2001-02 Lapinlahden Luistin -89 VG-62, Naantali Tuusula Ringette Kirsi Pukkila, Lapinlahden Luistin -89
2000-01 Tuusula Ringette Turun Ringette VG-62, Naantali Katja Kortesoja, Tuusula Ringette
1999-2000 Tuusula Ringette Raision Nuorisokiekko Espoon Kiekkoseura Kirsi Pukkila, Lapinlahden Luistin -89
1998-99 Tuusula Ringette Raision Nuorisokiekko Lapinlahden Luistin -89 Tia Heinonen, Tuusula Ringette
1997-98 Tuusula Ringette Turun Ringette Raision Nuorisokiekko Tia Heinonen, Tuusula Ringette
1996-97 Jää-Ahmat, Hyvinkää Raision Nuorisokiekko Helsinki Ringette Arja Oksanen, Raision Nuorisokiekko
1995-96 Tuusula Ringette Jää-Ahmat, Hyvinkää Raision Nuorisokiekko Satu Himberg, Hyvinkään Jää-Ahmat
1994-95 Jää-Ahmat, Hyvinkää Tuusula Ringette Raision Nuorisokiekko Virpi Karjalainen, Hyvinkään Jää-Ahmat
1993-94 Tuusula Ringette VG-62, Naantali Lahti Ringette Marika Lempinen, Tuusula Ringette
1992-93 Lahti Ringette Jää-Ahmat, Hyvinkää Ringette Walapais, Vantaa Satu Himberg, VG-62, Naantali
1991-92 VG-62, Naantali Jää-Ahmat, Hyvinkää Ringette Walapais, Vantaa Satu Himberg, VG-62, Naantali
1990-91 VG-62, Naantali Lahti Ringette Ringette Walapais, Vantaa
1989-90 VG-62, Naantali         Lahti Ringette Ringette Walapais, Vantaa
1988-89 VG-62, Naantali Laitilan Jyske Lahti Ringette
1987-88 VG-62, Naantali Lahti Ringette Turun Ringette

[1][6] Taulukko on päivitetty 30.8.2024.

Vuoden valmentaja ja erotuomari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden valmentaja Vuoden erotuomari
2024 Elina Raesola, NoU Ringette Oona Kuusisto
2023 Taru Åkesson, Blue Rings Oona Kuusisto
2022 Jonna Satama, Nokian Urheilijat Juha Korteniemi
2021 Susanna Laulumaa, Raision Nuorisokiekko Juha Korteniemi
2020 Jonna Satama, Nokian Urheilijat Veera Innanen
2019 Kim Forsblom, Hyvinkää Ringette Veera Innanen
2018 Heidi Petrell, Espoon Kiekkoseura Juha Korteniemi
2017 Kari Ollila, Lahti Ringette Veera Innanen
2016 Veera Innanen
2015 Jarkko Kortesoja, Blue Rings Lasse Loveson
2014 Juha Pohjola, Lapinlahden Luistin -89 Lasse Loveson
2013 Antero Kivelä, Luvian Kiekko -82 Risto Viertola
2012 Antero Kivelä ja Kirsi Pukkila, Luvian Kiekko -82 Risto Viertola
2011 Timo Himberg, Raision Nuorisokiekko Katriina Keskitalo
2010 Antero Kivelä, Luvian Kiekko -82 Risto Viertola
2009 Juha Pohjola, Lapinlahden Luistin -89 Katriina Keskitalo
2008 Katariina Forsblom, Kristiina Heinonen ja Anne Kinnunen,

Espoon Kiekkoseura

Katriina Keskitalo
2007 Virpi Karjalainen, Jääurheiluseura Haukat, Järvenpää päätuomari Teijo Koivusalo,

linjatuomari Päivi Reiman

2006 Antero Kivelä, Luvian Kiekko -82 päätuomari Risto Viertola,

linjatuomari Mira Koivusalo

2005 Virpi Karjalainen, Tuusula Ringette päätuomari ?,

linjatuomari Päivi Reiman

2004 Jarkko Tuokko, Shakers Ringette, Kerava päätuomari Risto Viertola,

linjatuomari Päivi Reiman

2003 Ari Siitonen, Tuusula Ringette päätuomari Risto Viertola,

linjatuomari Päivi Reiman

2002 Tommi Tuominiemi, Tuusula Ringette päätuomari Risto Viertola,

linjatuomari Päivi Reiman

2001 Krister Åberg, maajoukkue tuomari Kari Pelamo,

tulokas Johanna Ollikainen

2000 Pasi Kataja, Turun Ringette päätuomari ?,

linjatuomari Päivi Reiman

1999 Teijo Jantunen, Luvian Kiekko -82 päätuomari Osmo Saukkonen,

linjatuomarit Risto Viertola ja Juha Isojärvi

1998 Tuomo Tuominiemi, Tuusula Ringette
1997 Pasi Kataja, Raision Nuorisokiekko Päivi Reiman
1996 Krister Åberg, Tuusula Ringette Risto Viertola,

linjatuomari Mika Ruuskanen

1995 Matti Virtanen, Espoon Kiekkoseura Risto Viertola,

linjatuomari Mika Ruuskanen

1994 Jussi Voutilainen, maajoukkue Mika Ruuskanen
1993 Börje Leskinen, Lapinlahden Luistin -89 Taisto Helle, Vesa Valasti, Pertti Päivinen
1992 Jouni Levander, Hyvinkään Jää-Ahmat Taisto Helle, Vesa Valasti, Minna Roitto
1991 Tapani Paatola, S-Ringette Taisto Helle
1990 Jukka Kemppainen, maajoukkue
1989 Erkki Valavuo, Laitilan Jyske

[7] Taulukko on päivitetty 30.8.2024.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1987-1988 Suomessa aloitettiin ringeten valtakunnallinen sarjatoiminta. Kiinnostuksen laajetessa kokeiltiin erilaisia vaihtoehtoja toiseksi sarjaportaaksi, ja 2008 aloitettiin Ykkössarja. Ringeten Ykkössarja ja SM-sarja olivat aluksi toisistaan kokonaan erilliset sarjat, mutta nopeasti siirryttiin muotoon, jossa Ykkössarjasta on mahdollista nousta SM-runkosarjaan.[8] Ennen Ykkössarjaa pelattiin SM-sarjan lisäksi alueellisia sarjoja, joista oli mahdollista nousta SM-karsintaan.[9]

Runkosarjan lisäksi järjestetty myös SM- ja Ykkössarjojen yhteisiä SM-avausturnauksia, joissa runkosarjajoukkueet pelasivat harjoitusotteluita ennen virallista kauden alkua.[10]


2000-luvun alussa finaalisarja pelattiin kolmen tai kahden loppuottelun sarjassa. Joukkueet toivoivat paras viidestä -systeemin käyttöönottoa julkisesti jo keväällä 2004. [11]

2008 sarjamuotoa uudistettiin, ja siirryttiin kahdesta ottelusta useamman finaaliottelun järjestelmään.[12] Kolmen ottelun sarjassa kahdessa ensimmäisessä loppuottelussa jaettiin voitosta yksi piste ja tappiosta nolla. Ottelut pelattiin ratkaisuun saakka tarvittaessa jatkoeriä käyttäen. Kolmannessa finaaliottelussa panokset kasvoivat, sillä voitto hyvitettiinkahdella pisteellä ja tasapeli yhdellä pisteellä. Mikäli pisteet olivat kolmannen ottelun jälkeen tasan, pelattiin jatkoerä.[13]

Muutamana kautena finaali ratkottiin myös kaksinkertaisella ottelusarjalla. Otteluiden kokonaispisteet ratkaisevat Suomen mestaruuden: otteluvoitosta sai kaksi, tasapelistä yhden ja tappiosta 0 pistettä. Ensimmäisen osaottelun päättyessä tasan ei pelattu jatkoaikaa. Jos toisen osaottelun jälkeen kokonaispisteet olivat tasan, ottelua jatkettiin jatkoerin ratkaisuun saakka. [14] Finaalisarjan ottelujärjestelmä oli keskusteluttanut jo aiemmin, sillä käytetyssä kaksinkertaisessa sarjassa toinen finaalijoukkue jäi kokonaan ilman kotiottelua. Tapana oli pelata ensimmäinen ottelu jatkosarjassa paremmin menestyneen kotikentällä, ja toinen ottelu finaalitapahtuman yhteydessä molemmille vieraalla kentällä.[11]

Kausiyhteenvedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2021-2022

Hallitseva mestari Lapinlahden Luistin -89 teki hyvissä ajoin keväällä 2021 päätöksen luopua SM-sarjapaikasta ja siirtyi pelaamaan Ykkössarjaan ilman tavoitteita noususta SM-sarjaan. Lapinlahden päätöksen myötä Tampereen Ilves nousi SM-sarjaan. Sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta: Laitilan Jyske, raisiolainen RNK Flyers, Ilves, Helsinki Ringette, Kiekko-Espoo, Lahti Ringette, tuusulalainen Blue Rings ja Nokian Urheilijat. Runkosarja pelattiin kaksinkertaisena sarjana, josta kuusi parasta eteni jatkosarjaan ja kaksi viimeistä pelasi karsintasarjaa Ykkössarjan neljän parhaan joukkueen kanssa.[15]

Pesäpallotähti Virpi Hukka toteutti haaveensa ja palasi kuuden vuoden tauon jälkeen ringeten SM-sarjaan Nokian Urheilijoiden kokoonpanossa. Aikaisemmin Hukka pelasi ringetteä Blue Ringsissä Tuusulassa,[16] NoU Ringette kohtasi finaalisarjassa Kiekko-Espoon ja vei Suomen mestaruuden suoraan otteluvoitoin 3–0. [17]


2020-2021

Liiton päätöksellä edellisellä kaudella hopeaa saanut Lapinlahden Luistin -89 kärsi pelaajakadosta, ja kokoonpano oli lisenssi-ilmoittautumisen mennessä umpene edelleen kapea. Lapinlahti väläytti kesän aikana SM-sarjapaikasta luopumista, ja Marjukka Virta toivoi, että joukkue voisi jatkaa pelaamista jatkossa Ykkössarjassa omien junioreiden voimin.[18] Kauden aikana Virtar ikkoi 3 000 pisteen rajan, jonka aikaisemmin oli saavuttanut vain Anne Pohjola 2019. Lisäksi rikki meni 600 SM-sarjaottelun raja 600, jonka olivat ennen Virtaa saavuttaneet Elina Raesola ja Petra Ojaranta sekä peräti 700 SM-ottelua pelannut Kirsi Pukkila.[19]

Huolimatta kapeasta pelaajarungosta Lapinlahden Luistin -89 kohtasi jo tutuksi käyneen vastustajan, Nokian urheilijat, finaalisarjassa. NoU Ringette venytti Suomen mestaruustaiston viidenteen otteluun,[20] jossa LL-89 voitti Lnokialaiset 6–5 ja vei finaalit otteluvoitoin 3–2.[21]


2019-2020

Anne Pohjola rikkoi ensimmäisenä pelaajana 3 000 pisteen rajan ringeten SM-sarjassa. Pohjola oli pelannut SM-sarjaurallaan 541 ottelua ja viimeistellyt näissä 1460 maalia ja antanut 1548 syöttöä.[22] Marjukka Virran suunnitelmissa oli päättää ringetteuransa tähän kauteen,[23] mutta jatkoi uraansa seuraavalla kaudella Lapinlahden riveissä joukkueen kohdattua pelaajakatoa.[18]

Ringeten SM-sarja piti keskeyttää koronaviruksen vuoksi ennen välierien alkua, ja Suomen kaukalopallo- ja ringetteliitto perui ottelut 13. maaliskuuta alkaen. Liitto pystyi kuitenkin laittamaan joukkueet järjestykseen, ja päätöksen perusteella kauden 2019–20 kirkkaimmat mitalit sai sekä SM-runkosarjan että ylemmän jatkosarjan voittaja Nokian Urheilijat. Lapinlahtelainen LL-89 sai hopeaa ja Espoon Kiekkoseura pronssia. LL-89 oli lähdössä välieriin sarjasijoituksella kaksi, ja EKS oli kolmas ylemmässä jatkosarjassa. Alemman jatkosarjan kaksi parasta, tuusulalainen Blue Rings ja Hyvinkää Ringette, saivat paikat ensi kauden SM-runkosarjaan. Blue Rings nousi sarjaporrasta ylemmäs ja Hyvinkää Ringette säilytti sarjapaikkansa.[24] Päätös aiheutti kritiikkiä osassa pelaajista, sillä joukkueet olivat toivoneet, että otteluita olisi venytetty viikonlopun verran ja mestaruus ratkaistu kerrasta poikki -systeemillä.[23]


2018-2019

Nokian Urheilijat palasi ringeten SM-sarjaksi mestariksi, kun se kaatoi finaalisarjassa lapinlahtelaisen LL-89:n otteluvoitoin 3–1. Suomen mestaruus oli NoU:n seurahistorian kolmas. NoU haki loppuotteluiden neljännessä ottelussa Lapinlahdelta 7–6-vierasvoiton. Neljännen finaalin ratkaisupelaajaksi nousi vieraiden Maija Väyrynen, joka viimeisteli neljä maalia. Elina Raesola iski NoU:lle tehot 1+3. NoU hallitsi ringettekautta selvästi, sillä se hävisi kauden aikana vain kolme ottelua. Edeltävällä kaudella nokialaiset hävisivät finaaleissa juuri LL-89:lle, joka on kahdeksalla liigamestaruudellaan Suomen ringettehistorian menestyksekkäin seura.[25]

Espoon Kiekkoseuran SM-joukkue sai medianäkyvyyttä, kun joukkue otti mallia jääkiekon puolelta tutuista playoff-parroista, ja valmistautui ratkaiseviin peleihin kasvattamalla säärikarvoja.[26]


2017-2018

Välierissä hallitseva mestari raisiolainen RNK Flyers kävi jo 13 sekunnin päässä finaalipaikasta, mutta Nokian Urheilijat siirsi ratkaisun viidenteen välieräotteluun. Espoolaisen EKS-Ringeten hurja kiri 0-6-tappioasemasta Lapinlahden Luistin -89:ä vastaan jäi maalin vajaaksi.[27] Nokialainen NoU Ringette pyrki ringeten naisten Suomen mestariksi jälleen vuoden tauon jälkeen. Joukkue varmisti finaalipaikkansa kukistamalla viime kauden finaalivastustajansa, raisiolaisen RNK Flyersin 6-5 viidennessä välierässä. Loppuottelusarjassa kohtasivat Nokian Urheilijat ja Lapinlahden Luistin -89. Pronssiottelussa pelasivat RNK ja EKS.[28] LL-89 peittosi Nokian Urheilijat kolmannessa finaaliottelussa 7-3 ja vei mestaruuden näin otteluvoitoin 3-0.[29]


2016-2017

Lapinlahti ilmoittautui mukaan Ykkössarjaan tavoitteenaan nopea nousu SM-sarjan kärkeen. Seuran tarkoituksena oli yhteistyö hallitsevan mestarin Nokian Urheilijoiden kanssa, jotta pelaajat pääsisivät heti avauskaudella SM-sarjan peleihin.[30]

Raisiolainen RNK Flyers voitti ringetten Suomen mestaruuden keskiviikkona. RNK Flyers kukisti ratkaisevassa finaalissa Nokian Urheilijat maalein 4–3 ja otteluvoitoin 3–0.[31]


2015-2016

Nokian Urheilijat voitti ringeten finaalisarjan kaksi ensimmäistä osaottelua, mutta Raision RNK Flyers venytti ratkaisun kotikentälleen ja viidenteen otteluun. RNK ei kuitenkaan päässyt juhlimaan Suomen mestaruutta kotiyleisönsä edessä, sillä NoU voitti ottelun niukasti 6-5 ja vei kultamitalit. Nokian tehopelaajia olivat Lapinlahdelta edellisellä kaudella siirtyneet Anne Pohjola ja Marjukka Virta.[32]


2014-2015

Hallitseva Suomen mestari ja seurajoukkueiden maailmanmestari Lapinlahden Luistin -89 luopui ringeten SM-sarjasta heti keväällä 2014. Syyksi seura kertoi lajin arvostuksen alenemisen. Seurajoukkueiden MM-kilpailut jouduttiin perumaan, sillä Kanadasta ei saatu seuroja osallistumaan kilpailuun, mikä aiheutti lapinlahtelaisissa harmistusta.[33] Lisäksi Lapinlahti oli edeltävinä kausina ollut ringetessä niin hallitseva, etteivät ottelut olleet pelaajillekaan enää mielekkäitä. Pitkät pelimatkat Itä-Suomesta eteläiseen ja läntiseen Suomeen loivat joukkueelle kustannuspainetta[34]. Iso osa pelaajista vaihtoi lajikseen jääkiekon,[33] jossa Lapinlahti pääsi suoraan Mestis-karsintoihin.[35] Päävalmentaja Juha Pohjolan tavoitteena oli nousta jo heti seuraavana keväänä jääkiekon SM-sarjaan.[34] Lapinlahti menestyi Pohjolan johdolla Mestiksen karsintasarjassa ja voitti heti alkukaudesta otteluita murskaluvuin. Vaikka kiekonkäsittelytaidoissa joukkue tunnusti puutteensa, luistelutaito ja pelikäsitys olivat muita joukkueita edellä.[36] Voitto-otteluita kertyi karsintasarjassa 14 maalieroin 155-18 ja lohkon pistepörssin voittiLapinlahden Kati Koskelin. Joukkue siirtyi jääkiekon Mestikseen,[37] jossa varmisti tammikuun tappiottomalla putkella paikkansa jääkiekon SM-karsintoihin.[38]

Lapinlahden Anne Pohjola ja Marjukka Virta jatkoivat jääkiekon ohella ringetteuraansa SM-sarjassa Nokian Urheilijoissa.[34] Nokian Urheilijat voitti seurahistoriansa ensimmäisen ringettemestaruuden kaatamalla Luvian Kiekko -82: neljännessä finaalikohtaamisessa 4-3. NoU vei finaalisarjan voitoin 3-1.[39]


2013-2014

Sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta ja se pelattiin nelinkertaisena sarjana. Hallitseva mestari Lapinlahden Luistin lähti jälleen ennakkosuosikkina ringettekauteen. Joukkueeseen siirtyivät Luvialta Marianne Form ja maalivahti Anna Näkki sekä Kanadassa vieraillut Tiina Mononen. Valmentaja Juha Pohjola asetti joukkueen tavoitteeksi jälleen mestaruuden.[40] Lapinlahden lisäksi Suomen mestaruustaistossa oli kolme muuta ennakkosuosikkia: espoolainen EKS, luvialainen LuKi-82 ja raisiolainen RNK. Espoo sai takaisin Kanadan NRL-liigasta Salla Kyhälän ja lisäksi Anna-Kaisa Raesola liittyi joukkueeseen. Luvian kokoonpano oli 12+2, mutta kausi alkoi usean pelaajan sairasteluilla. Valmentaja Antero Kivelä asetti silti tavoitteeksi mestaruuden.[41]

Mestaruus matkasi lopulta jälleen Lapinlahdelle otteluvoitoin 3-1 Luviaa vastaan. Mestaruus oli Lapinlahdelle kolmas perättäinen ja seurahistorian seitsemäs. Pronssipelissä Raision Nuorisokiekko kaatoi Espoon Kiekkoseuran.[42]


2012-2013

Kauden SM-sarja oli epätasainen. Talvella 2012 runkosarjaa oli jäljellä vielä useita viikkoja, kun pudostuspeliasetelmat alkoivat olla jo selvät. Luvia, Lapinlahti ja Raisio olivat jo tammikussa lähes varmat pudotuspelijoukkueet. Neljännestä pudotuspelijoukkueesta kilpailivat tasaisessa tilanteessa Hyvinkää, Blue Rings ja Espoon Kiekkoseura. Aiempien vuosien mahtiseura VG-62 oli sarjan hännillä.[43] Lapinlahti uusi lopulta mestaruutensa lopulta kolmella voitolla Luviaa vastaan.[44] RNK putosi yllättäen kokonaan mitalien ulkopuolelle.[41]


2011-2012

Sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta, ja se pelattiin nelinkertaisena sarjana. Kauden aikana järjestettiin myös ringeten seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailu WCC Turussa.[45]

Perinteisen SM-avausturnauksen voitti edellisen kauden mestari Raision Nuorisokiekko. RNK:n kokoonpano koki muutoksia uusien pelaajien liittyessä joukkueeseen ja muutamien päättäessä peliuransa. Luvian tavoitteena oli paluu kultakantaan.[45] Lapinlahti tavoitteli myös mestaruutta ja joukkue oli saanut leveyttä kokonpanoonsa Järvenpään Haukoista siirtyneestä Tiina Monosesta ja välivuoden jälkeen takaisin joukkueeseen palanneesta maalivahti Minna Petäjäniemestä.[46] Lapinlahti pääsi juhlimaan tavoiteltua mestaruutta sen kukistaessa Raision Nuorisokiekon voitoin 2-0. Molemmissa finaaliotteluissa Lapinlahden maalintekijöinä olivat Marjukka Virta ja Anne Pohjola, jotka olivat myös sarjan pistepörssin kärki.[47] Pronssista kilpailivat Luvian Kiekko -82 ja Järvenpään Haukat.[48]


2010-2011

Sarjassa otettiin ensimmäsitä kertaa käyttöön neljäeräiset ottelut aiemman kolmen erän sijasta. tehokas peliaika, 60 minuuttia, pysyi samana. [49][50] Sarja pelattiin nelinkertaisena, ja alkukautta värittivät myös 2010 MM-kilpailut Tampereella.[51] SM-sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta.[49]

Hallitseva Suomen mestari Lapinlahden Luistin -89 lähti srjaan maltillisin tavoittein. SM-sarjaa dominoinut Lapinlahti tavoitteli ainoastaan paikkaa neljän parhaan joukossa, ja valmentaja Juha Pohjola ennakoi sarjasta aiempia vuosia tasaisempaa. Lapinlahdella oli farmisopimus nokialaisen NoU Ringeten kanssa.[50] Nokialaisilla pyrittiin lisäämään muuten kapeaa pelaajareserviä. Huolimatta aiempia vuosia maltillisemmista tavoitteista Lapinlahti oli yksi ennakkosuosikeista Raision Nuorisokiekon ja Järvenpään Haukkojen ohella. RNK:n runko pysyi samankaltaisena edelliseen kauteen. Edellisen kauden hopeamitalisti Järvenpään Haukat asetti heti tavoitteekseen mestaruuden. Haukkojen valmentajana toimi jääkiekkovalmentajasta ringetteen siirtynyt Ossi Moilanen.[51]

Lapinlahti selvitti tiensä finaaleihin, joissa Raision Nuorisokiekko vei mestaruuden otteluvoitoin 3-1.[52] Pronssiottelussa kohtasivat Luvian Kiekko -82 ja Järvenpään Haukat.[53]


2009-2010

Sarjaan osallistui alunperin 7 joukkuetta.[54] Turun Ringette luopui ringeten SM-sarjapaikastaan joulukuun alussa taloudellisten syiden takia. Joukkueen SM-sarjassa pelaamat ottelut mitätöitiin sarjapaikasta luopumisen jälkeen. Ennen sarjapaikastaan luopumista turkulaiset eivät olleet voittaneet yhtäkään pelaamistaan 12 sarjaottelusta, ja maaliero oli valtava (24 tehtyä - 199 päästettyä). Jäljelle jääneet joukkueet pelasivat kauden loppuun alkuperäisen ohjelman mukaan ilman turkulaisia. SM-karsintasarja pelattiin kaksinkertaisena sarjana Ykkössarjan kolmen parhaan kesken, ja kaksi parasta nousivat SM-sarjaan kaudelle 2010-2011.[55]

Järvenpään SM-avausturnauksen voitti Lapiinlahti,[56] ja hallitsevalla Suomen mestarilla oli tavoitteena heti alkukaudesta lähtien mestaruus.[54] Lapinlahti voiti runkosarjan yli kymmenen pisteen erolla toiseksi tulleeseen Järvenpään Jääurheiluseura Haukkoihin, ja joukkue hävisi kaudella ainoastaan yhden välieräottelun ennen finaalisarjaa.[57] Lapinlahti johti ottelusarjaa voitoin 2-0,[58], mutta hävisi kolmannen ottelun Haukoille 11-8.[59] Neljännessä finaaliottelussa Lapinlahti vei mestaruden kotiinsa 10-2.[60] Pronssiottelu pelattiin Luvialla ja siinä toisensa kohtasivat LuKi-82 ja VG-62.[61]


2008-2009

Ringeten SM-sarja muokkasi naisten kansallista kilpatasoa radikaalisti. SM-sarjan muotoa muutettiin, ja lisäksi luotiin alempi kansallinen sarja, Ykkössarja.[12]

Lapinlahden Luistin -89 ja Luvian Kiekko -82 olivat kauden ennakkosuosikit.[62] SM-sarjan avausottelu pelattiin Tukholmassa. [12] Lapinlahti hallitsi SM-sarjaa koko kauden. Lapinlahtelaisten ainoa tappio oli runkosarjassa naantalilaista VG-62 vastaan, ja joukkueet kohtasivat toisensa finaalisarjassa. Välierissä Luvia johti ottelusarjaa jo voitoin 2-0, mutta naantalilaiset kampesivat itsensä finaaliin.[63] Finaalisarja avattiin Forssassa järjestetyn finaalitapahtuman yhteydessä, toinen ottelu pelattiin Lapinlahdella.[64] Forssassa pelattiin myös SM-pronssiottelu, jossa vastakkain olivat Luvian Kiekko -82 ja espoolainen EKS-Ringette.[65]


2007-2008

Koko kauden ringeten SM-sarjan kärkipaikkaa pitänyt Helsinki Ringette otti seuran ensimmäisen Suomen mestaruuden voittamalla finaalissa edellisen kauden Suomen mestarin Luvian Kiekko -82:n lukemin 8-7. Mestaruus ratkesi vasta jatkoerässä kahden minuutin pelaamisen jälkeen, kun Nina Sundell sinetöi kullan Helsinkiin. Pronssiottelussa kohtasivat edellisen kauden hopeamitalisti Espoon Kiekkoseura sekä Lapinlahden Luistin -89. Lapinlahdelle neljäs sija oli hieno päätös nousujohteiselle kaudelle,[66] ja jo ennen välieriä VG-62 oli vähällä jättää lapinlahtelaiset ulos mitalitaistoista kokonaan. [67] Finaalitapahtuma järjestettiin Turussa Kupittaalla.[68]


2006-2007

Koko kauden selkeänä ennakkosuosikkina voitosta toiseen edennyt Luvia piti suosikin paikkansa loppuun asti, ja mestaruuspokali matkasi Luvialle. Edellisen kauden hopeamitalisti kirkasti pelaajiensa mitalikokoelmaa yhdellä kultaisella voittaessaan finaalissa Espoon kiekkoseuran maalein 9-7.[69] Finaalitapahtuma järjestettiin Tampereella Hakametsän jäähallissa.[70]


2005-2006

Kaksi kertaa Suomen mestaruuden voittanut Luvian Kiekko -82 menetti yhdeksän pelaajaa[71], kun suurin osa pelaajista siirtyi Rauman Lukkoon. Luvian Raumalla asuneet pelaajat olivat tyytymättömiä valmentaja Antero Kivelän tiiviiseen harjoittelutahtiin. Lukko oli tarjonnut sopimusta myös Kivelälle, mutta hän jäi valmentamaan Luviaa.[72] Luvia sai lopulta vahvistusta Kanadan maajoukkuepelaaja Colleen Haganista, Helsingin Miia Railiosta ja Kanadaan NRL-sarjassa pelanneesta Marianne Hietamäestä. [71]

Finaali pelattiin kaksiosaisena ottelusarjana VG-62 ja Luvian Kiekko -82 välillä. VG voitti ensimmäisen ottelun 6-4 ja Luvia toisen osaottelun 4-2, joten tasapisteissä paremmuus ratkottiin jatkoerässä. VG-62:n Riikka Lehtinen ratkoi kullan Naantaliin ajassa 71.06, ja varmisti näin VG:lle Suomen mestaruuden 14 vuoden tauon jälkeen. Kahtena edellisenä kautena VG:n tappiolliset finaaliottelut olivat juurikin Luviaa vastaan, ja molemmilla kerroilla naantalilaiset hävisivät jatkoerässä.[73] Ensimmäinen osaottelu pelattiin Naantalissa, sillä VG-62 oli jatkosarjassa sijoittunut Luviaa paremmin. Ratkaiseva finaaliottelu pelattiin Tampereella.[14]

2004-2005

Finaalisarja pelattiin kolmen loppuottelun sarjassa.[13] Luvian Kiekko -82 voitti finaaleissa VG-62:n. Kolmannessa ja ratkaisevassa finaalissa jatkoerää ehdittiin pelata vain 37 sekuntia, kun Luvian Kiekon Anna-Kaisa Raesola räjäytti luvialaiskatsomon riemuhuutoihin. VG-62 Naantalista joutui tyytymään hopeamitaleihin, vaikka se voittikin kolmannen finaaliottelun varsinaisella peliajalla 7-5. Voitto riitti kuitenkin vasta tasoittamaan finaaliotteluiden pisteet 2-2 ja siirtämään ratkaisun jatkoerään.[74] Pronssiottelussa pelasivat Hyvinkää Ringette ja Tuusula. Pronssiottelu ja kolmas, ratkaiseva finaaliottelu pelattiin Vantaan Tikkurilassa.[13]


2003-2004

Luvialaisten historian ensimmäinen SM-mitali oli heti ensi yrittämällä kultainen. Jatkoajalla ratkennutta SM-finaalia jännitti 2000 katsojaa.[75]

Finaalisarjan ottelujärjestelmä nousi keskusteluun keväällä 2004, ja joukkueet toivoivat paras viidestä -systeemin käyttöönottoa. [11]


2002-2003

Lapinlahti vei ringeten SM-kullan Tuusula Ringeteltä toisessa finaalissa jatkoerän jälkeen 7-6. Espoon Kiekkoseura voitti pronssiottelussa Turun Ringeten 6-3.[76]


2001-2002

SM-sarjassa pelasi 12 joukkuetta. Runkosarja pelattiin kaksinkertaisena, jonka jälkeen kuusi parasta joukkuetta jatkoivat ylemmässä loppusarjassa ja muut alemmassa loppusarjassa.

Neljä peräkkäistä Suomen mestaruutta voittaneen Tuusula Ringeten joukkue menetti riveistään neljä maailmanmestaria. Menetykset korvattiin lähinnä oman seuran junioripelaajilla. Kauden ennakkosuosikkeja olivat Turun Ringette ja Hyvinkää Ringette.[77] Huolimatta menetyksistään Tuusula saavutti kaudella pronssimitalin. Ennakkosuosikeista kumpikaan ei päässyt mitalisijoille, sillä kulta meni Lapinlahdelle ja hopeaa juhlittiin Naantalissa.[6]


2000-2001

Tuusula Ringette juhli neljättä peräkkäistä Suomen mestaruuttaan. Finaalisarjan ratkaiseva ottelu pelattiin Espoon Areenalla, ja Tuusula voitti Turun Ringeten 7-3.[78]


1999-2000

Finaaleissa kohtasivat Tuusula Ringette ja Raision Nuorisokiekko. Tuusula Ringette lähti kauteen muuttuneella keskushyökkääjäosastolla, ja alkukaudesta joukkueen kapteeni Katja Kortesoja jätti joukkueen lähtiessään Englantiin. Jatkosarjan voittajana Tuusula sai ensimmäisen finaaliottelun kotikentälleen, Ratkaiseva finaali pelattiin 15.4. Espoossa, ja sen yhteydessä järjestettiin ringeten Rock on Ice 2000 -tapahtuma.[79]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Agnes Jack's Trophy ja Vuoden pelaaja n.d. Suomen Ringetteliitto. Viitattu 29.8.2024.
  2. ↑ VG-62 palasi ringeten kultakantaan YLE Urheilu. 9.4.2006, päivitetty 10.12.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  3. ↑ SM-sarjan sarjalisenssi myönnettiin seitsemälle joukkueelle kaudelle 2024–2025 14.06.2024. Suomen Ringetteliitto. Viitattu 29.8.2024.
  4. ↑ a b c SM-sarjan kahdeksas joukkue ja Ykkössarjan joukkueet ovat tässä 11.07.2024. Suomen Ringetteliitto. Viitattu 29.8.2024.
  5. ↑ SM-sarjan ja Ykkössarjan otteluohjelmat on julkaistu 16.08.2024. Suomen Ringetteliitto. Viitattu 29.8.2024.
  6. ↑ a b Kaikkien aikojen tilasto n.d. Suomen Ringetteliitto. Viitattu 29.8.2024.
  7. ↑ Vuoden valmentaja ja tuomari n.d. Suomen Ringetteliitto. Viitattu 29.8.2024.
  8. ↑ Lajin historia n.d. Suomen Ringetteliitto. Viitattu 29.8.2024.
  9. ↑ Ringeten SM-runkosarjan voittoon Luvian Kiekko -82 YLE Urheilu. 17.12.2006, päivitetty 15.12.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  10. ↑ Lapinlahti ringeten avausturnauksen voittoon YLE Urheilu. 27.9.2009, päivitetty 3.1.2010. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  11. ↑ a b c Naantali ja Luvia tasatahtia ringettefinaalissa YLE Urheilu. 28.3.2004, päivitetty 29.5.2012. Suomen Tietotoimisto. Viitattu 30.8.2024.
  12. ↑ a b c Radikaaleja muutoksia ringeten SM-sarjassa YLE Urheilu. 25.9.2008, päivitetty 24.12.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  13. ↑ a b c Ringeten SM-kulta ratkeaa kolmessa ottelussa YLE Uheilu. 30.3.2005, päivitetty 4.12.2009. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  14. ↑ a b Naantali tarrasi ringettekultaan YLE Urheilu. 2.4.2006, päivitetty 10.12.2009. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  15. ↑ Karttunen, Anu: Ringeten SM-sarja alkaa viikonloppuna, mutta hallitseva mestari LL-89 pelaa Ykkössarjassa – eikä tavoittele nousua YLE Urheilu. 22.9.2021. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  16. ↑ Karttunen, Anu & Sjöblom, Petri: Pesäpallotähti Virpi Hukka toteutti haaveensa ja palasi vuosien tauon jälkeen ringeten SM-sarjaan: "Tosi hyvää vastapainoa myös henkisesti" YLE Urheilu. 3.11.2021. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  17. ↑ Karttunen, Anu: NoU Ringette palasi Suomen mestariksi – viime vuoden hopeamitalisti kesti Kiekko-Espoon rynnistyksen YLE Urheilu. 6.4.2022. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  18. ↑ a b Karttunen, Anu: Ringettelegenda Marjukka Virta vannoi keväällä lopettavansa pelaajauransa, mutta joutui pakon edessä pyörtämään päätöksensä – "Minä uhrauduin" YLE Urheilu. 18.11.2020. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  19. ↑ Karttunen, Anu: Jo kertaalleen uransa päättänyt Marjukka Virta saavutti harvinaisen merkkipaalun YLE Urheilu. 13.2.2021. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  20. ↑ Karttunen, Anu: Virta-show ei riittänyt mestaruuteen – NoU-ringette venytti ratkaisun viidenteen otteluun YLE Urheilu. 3.4.2021. Yleisurheilu. Viitattu 30.8.2024.
  21. ↑ Karttunen, Anu: Kaikkien aikojen paras pistenainen Anne Pohjola nousi ratkaisijaksi – lapinlahtelainen LL-89 palasi ringeten Suomen mestariksi YLE Urheilu. 5.4.2021. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  22. ↑ Karttunen, Anu: Kaikkien aikojen menestynein ringettepelaaja Anne Pohjola saavutti komean merkkipaalun: 3 000 pistettä rikki! YLE Urheilu. 5.10.2019. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  23. ↑ a b Karttunen, Anu: Suomen ringettelegendan uskomaton ura päättyi kuin seinään: “Oli vähän sellainen olo kuin minut olisi juuri jätetty” YLE Urheilu. 13.4.2020. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  24. ↑ Niemeläinen, Jonne: Liitto jakoi ringeten SM-mitalit STT Urheilu. 21.3.2020. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  25. ↑ Nokian Urheilijat palasi ringettemestariksi STT Urheilu. 30.3.2019. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  26. ↑ Samola, Hilla: Nyt saa karvat rehottaa! Espoolainen ringettejoukkue kasvattaa playoff-karvansa säärissä YLE Urheilu. 3.4.2019. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  27. ↑ Karttunen, Anu: Hurjaa draamaa ringeten SM-välierissä YLE Urheilu. 11.3.2018. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  28. ↑ NoU Ringette venyi loppuotteluihin – viime kauden finaaliuusinta ratkesi viidennessä pelissä STT Urheilu. 14.3.2018. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  29. ↑ Lehtisaari, Matti: Lapinlahti rynnisti ringettemestariksi YLE Urheilu. 21.3.2019. Yleisaradio. Viitattu 30.8.2024.
  30. ↑ Malinen, Markku: Kaikkien aikojen ringetteseura tekee paluun: Lapinlahden Luistin aikoo nousta takaisin lajin huipulle YLE Urheilu. 3.5.2016. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  31. ↑ Saarinen, Joska: RNK Flyers voitti ringetten Suomen mestaruuden YLE Urheilu. 22.3.2017. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  32. ↑ Karttunen, Anu: Pohjola nokialaisten tehonainen – NoU:lle jälleen mestaruus! YLE Urheilu. 3.4.2016. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  33. ↑ a b Salokangas, Keijo: Savon Sanomat: LL-89 luopuu ringeten SM-sarjapaikasta YLE Urheilu. 22.5.2014. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  34. ↑ a b c Malinen, Markku: Tekeekö Suomen paras ringettejoukkue lätkäkauden jymypaukun? "Minä en lähde peliäkään häviämään" YLE Urheilu. 16.9.2014. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  35. ↑ Karttunen, Anu: Iisalmen Sanomat: Ringeten mestarijoukkue siirtyy jääkiekkoon YLE Urheilu. 23.5.2014. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  36. ↑ Salmela, Kari: Ringettejoukkue vaihtoi lätkään – jälki murhaavaa! YLE Urheilu. 27.10.2014. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  37. ↑ Malinen, Markku: Suomen parhaalta ringettejoukkueelta murskaava välitilinpäätös kiekkokaudelle: 14 voittoa, maaliero 155-18 YLE Urheilu. 11.12.2014. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  38. ↑ Salmela, Kari: Ringettemestareiden uskomaton tarina jatkuu – tappiottomalla saldolla Mestiksen kärjessä! YLE Urheilu. 24.1.2015. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  39. ↑ Kautto, Maija: Nokian Urheilijat juhlii ringetten Suomen mestaruutta YLE Urheilu. 28.3.2015. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  40. ↑ Malinen, Markku: Ringettekausi alkaa – Lapinlahti taas ennakkosuosikkina YLE Urheilu. 27.9.2013. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  41. ↑ a b Ringeten mestaruustaistossa neljä ennakkosuosikkia YLE Urheilu. 28.9.2013, päivitetty 18.2.2015. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  42. ↑ LL-89 vei jälleen ringeten Suomen mestaruuden YLE Urheilu. 30.3.2014. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  43. ↑ Salmela, Kari: Luvia nuiji Lapinlahden ringeten kärkitaistossa YLE Urheilu. 20.1.2013, päivitetty 18.2.2015. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  44. ↑ Lapinlahti uusi ringeten Suomen mestaruutensa YLE Urheilu. 6.4.2013, päivitetty 18.12.2015. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  45. ↑ a b Haastajat nälkäisiä ringeten SM-sarjassa YLE Urheilu. 23.9.2011. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  46. ↑ Lapinlahden Luistin tavoittelee tuplamestaruutta YLE Urheilu. 23.9.2011, päivitetty 9.4.2012. YLE Savo. Viitattu 30.8.2024.
  47. ↑ Lund, Sakari: Lapinlahti juhlii ringeten SM-kultaa YLE Urheilu. 24.3.2012. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  48. ↑ Rikman, Johanna: Ringeten mestaruus ratkeaa viikonloppuna YLE Urheilu. 23.3.2012. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  49. ↑ a b Uusi peliaika tuo haastetta ringeten SM-sarjaan YLE Urheilu. 25.9.2010. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  50. ↑ a b Lapinlahden Luistin puolustaa ringettekultaa YLE Urheilu. 25.9.2010. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  51. ↑ a b Tutut joukkueet ringeten SM-sarjan suosikkeina YLE Urheilu. 25.9.2010. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  52. ↑ Ringeten Suomen mestaruus Raisioon YLE Urheilu. 3.4.2011, päivitetty 4.4.2011. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  53. ↑ LuKi-82 pronssiotteluun YLE Urheilu. 24.3.2011. YLE Satakunta. Viitattu 30.8.2024.
  54. ↑ a b Lapinlahden Luistin halajaa ringettekultaa YLE Urheilu. 3.10.2009. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  55. ↑ Turun Ringette luopui SM-sarjapaikastaan kesken kauden YLE Urheilu. 16.12.2009, päivitetty 8.1.2010. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  56. ↑ Lapinlahti ringeten avausturnauksen voittoon YLE Urheilu. 27.9.2009, päivitetty 3.1.2010. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  57. ↑ Lapinlahti hamuaa ringettemestaruutta YLE Urheilu. 27.3.2010. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  58. ↑ Lapinlahti kiinni SM-kullassa YLE Urheilu. 1.4.2010. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  59. ↑ Haukat siirsi LL-89:n juhlia YLE Urheilu. 2.4.2010. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  60. ↑ Ylivoimainen LL-89 vei jälleen mestaruuden Lapinlahdelle YLE Urheilu. 3.4.2010. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  61. ↑ Ringeten pronssista pelataan Luvialla YLE Urheilu. 27.3.2010. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  62. ↑ Kivikova keskikasti taistelee välieräpaikoista YLE Urheilu. 26.9.2008, päivitetty 24.12.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  63. ↑ Satakuntalaisjoukkueet myös menestyvät YLE Urheilu. 28.3.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  64. ↑ Lapinlahden Luistin kultamitalin kimpussa YLE Urheilu. 4.4.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  65. ↑ Kaukalopallossa, ringetessä ja jääkiekossa jännitetään YLE Urheilu. 4.4.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  66. ↑ Helsinki Ringetelle seuran ensimmäinen SM-kulta YLE Urheilu. 29.3.2008, päivitetty 19.12.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  67. ↑ Lapinlahti vahvisti paikkansa ringette välieriin YLE Urheilu. 2.3.2008, päivitetty 19.12.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  68. ↑ Helsinki Ringette ensi kertaa SM-finaaliin YLE Urheilu. 23.3.2008, päivitetty 19.12.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  69. ↑ Ringettemestaruus Luvian Kiekko -82:lle YLE Urheilu. 1.4.2007, päivitetty 15.12.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  70. ↑ Luvia kohtaa ringeten SM-finaalissa Espoon YLE Urheilu. 25.3.2007, päivitetty 15.12.2009. Yleisradio. Viitattu 29.8.2024.
  71. ↑ a b Luvia puolustaa ringeten SM-kultaa YLE Urheilu. 29.9.2005, päivitetty 9.12.2009. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  72. ↑ Ringeten mestarijoukkue hajoaa YLE Urheilu. 10.6.2005, 7.12.2009. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  73. ↑ VG-62 palasi ringeten kultakantaan YLE Urheilu. 9.4.2006, päivitetty 10.12.2009. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  74. ↑ Luvia ringeten Suomen mestariksi YLE Urheilu. 9.4.2005, päivitetty 4.12.2009. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  75. ↑ Luvialle ensimmäinen ringettemestaruus YLE Urheilu. 3.4.2004, päivitetty 29.5.2012. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  76. ↑ Lapinlahti vei ringeten SM-kullan YLE Urheilu. 12.4.2003, päivitetty 29.5.2012. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
  77. ↑ Tuusulan kultajoukkue hajonnut YLE Urheilu. 25.9.2001, päivitetty 29.5.2012. Suomen Tietotoimisto. Viitattu 30.8.2024.
  78. ↑ Tuusulalle neljäs perättäinen ringettemestaruus YLE Urheilu. 7.4.2001, päivitetty 29.5.2012. Suomen Tietotoimisto. Viitattu 30.8.2024.
  79. ↑ Tuusula ja Raisio ringeten SM-finalistit YLE Urheilu. 6.4.2000, päivitetty 29.5.2012. Yleisradio. Viitattu 30.8.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=SM_Ringette&oldid=22604685”