Seurakunnan kasvu
Seurakunnan kasvu tai kirkon kasvu on evankelikaalinen liike, joka yhdistää evankelioinnin ja lähetystyön uusiin strategioihin. Seurakuntien kasvuliike näkee tarkoituksekseen paikallisseurakuntien toiminnan laajentamisen opetuslapseuttamisen avulla[1]. Liike painottaa kuluttajalähtöisyyttä seurakunnan kasvattamisessa. Seurakunnan kasvuliike syntyi 1970-luvulla seurakuntakonsultoinnin, konferenssien ja julkaisujen epävirallisena verkostona.[2]
Teoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakuntien kasvuliikkeen perusta pohjautuu erityisesti tutkijoiden Donald McGavranin ja C. Peter Wagnerin sekä pastori Robert Schullerin teoriaan. McGavranin teos Understanding Church Growth (1970) loi perustan seurakuntien kasvuliikkeelle. McGavranin teoksessa rohkaistaan seurakuntia kysymyksiin kirkon kasvun periaatteista, johtajuuden periaatteista, kulttuuritutkimuksesta sekä seurakuntaa etsivien kohtaamiseen. Mediatutkimuksen tutkija Mara Einsteinin mukaan McGavran aloitti markkinointitutkimuksen, vaikka McGavran ei itse yhtynyt määritelmään.[2]
McGavranin näkemyksistä tuli seurakunnan kasvuliikkeen keskeinen käytäntö, joka vaikutti useisiin yhdysvaltalaisiin pastoreihin eri puolilla maata. McGavranin perusteosta seurasivat Robert Schullerin teos Your Church Has Real Possibilities (1974) sekä C. Peter Wagnerin teos Your Church Can Grow (1984). Schullerin teos painotti mahdollisuusajattelua ja Wagnerin teos yhdisti McGavranin ja Schullerin ajattelun Norman Vincent Pealen positiiviseen ajatteluun. Vuonna 1988 George Barna julkaisi Marketing the Church-kirjan, joka uudisti seurakunnan kasvuliikkeen markkiantutkimuspainotteisututta. Barnan teoksessa kannustettiin seurakuntia markkinoimaan palvelutyötää potentiaalisille seurakuntalaisille yritysmaailman oppeja soveltaen.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakunnan kasvuliike syntyi 1970-luvulla epävirallisena verkostona, jonka pyrkimyksenä oli auttaa pastoreita kehittämään strategioita seurakuntien kasvattamiseksi. Liikkeen painoarvo tiivistyi tiettyjen pastoreiden, kuten Fullerin teologisen seminaarin professorin Donald McGavranin ja C. Peter Wagnerin, kyselytutkimusten tekijä George Barnan sekä megakirkkopastoreiden Robert Schullerin ja Bill Hybelsin ympärille.[2]
Seurakunnan kasvuliike painotti kuluttajalähtöistä seurakuntakasvua perustuen markkinointilähtöisyyteen. Siinä missä liberaalit pääkirkot tuottivat omaa seurakunnan kasvuun liittyvää oppiarvosteluaan, jossa keskityttiin jäsenmäärän vähenemiseen liittyvään yhteiskunnalliseen kontekstiin, konservatiiviset evankelikaalit keskittyivät institutionaalisiin tekijöihin, jotka houkuttelisivat kohderyhmiä ja auttaisivat kasvussa. Seurakuntien kasvuliikkeen synty ajoittui samaan aikaan megakirkkojen nousun kanssa, mikä tarjosi sekä teoriaa että käytännön mahdollisuuksia seurakuntien kasvattamiseksi. Seurakunnan kasvuliikkeen toimintalinjojen avulla megakirkkojen määrä kasvoi Yhdysvalloissa vuoden 1970 tasosta (50 megakirkkoa) vuoteen 2007 mennessä 1250 megakirkkoon.[2]
Seurakunnan kasvuliike saapui Suomeen 1990-luvulla. Liike järjesti seurakuntien perustamiseen tähtäävän konferenssin vuonna 1994. Liike on toteuttanut tutkimuksia suomalaisten suhtautumisesta kristinuskoon vuosina 1994 ja 2002, minkä lisäksi liike on tutkinut myös seurakuntaistutuksen tematiikkaa.[3] Suomessa on toiminut vuodesta 2000 lähtien Seurakunnan kasvu -järjestö, joka toimii yhdysvaltalaisen Dawn Ministries -järjestön toimintamallin perusteella.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Info Great Commission Research Network. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ a b c d e Hassler, Jeffrey B.: Church Growth Movement, s. 553–554. Teoksessa Encyclopedia of Christianity in the United States. New York: Rowman & Littlefield, 2016. ISBN 9781442244313.
- ↑ Historia Seurakunnan kasvu. Viitattu 6.8.2024.
- ↑ Seurakunnan kasvu ry Uskonnot Suomessa. 15.5.2018. Viitattu 6.8.2024.