Siirry sisältöön

tammi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Tammi
Wikipedia
Katso artikkeli Tammi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Tammi (Quercus robur)

Substantiivi

[muokkaa]

tammi (7)

  1. metsätammi, pyökkikasvien heimon jalo lehtipuu (Quercus robur), jota kasvaa myös Suomessa luonnonvaraisena
  2. (yleisesti) mikä tahansa tammien (Quercus) suvun kasvi
  3. tammi materiaalina
    Parketti on tammea.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ɑmːi/
  • tavutus: tam‧mi

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tammi tammet
genetiivi tammen tammien
(tammein)
partitiivi tammea tammia
akkusatiivi tammi;
tammen
tammet
sisäpaikallissijat
inessiivi tammessa tammissa
elatiivi tammesta tammista
illatiivi tammeen tammiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tammella tammilla
ablatiivi tammelta tammilta
allatiivi tammelle tammille
muut sijamuodot
essiivi tammena tammina
translatiivi tammeksi tammiksi
abessiivi tammetta tammitta
instruktiivi tammin
komitatiivi tammine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tamme-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

kantauralin toma; inkeroisen, karjalan ja lyydin tammi, viron tamm, liivin täm, mordvan tumo, marin tumo. Lisäksi epävarmoja vastineita ovat yhdyssanan alkuosa udmurtin sanassa ty-py ja komin sanassa tu-pu. Jälkiosat sanoissa ovat puu-sanan vastineita.[1] Sanaa on myös esitetty länsiuralin aikaiseksi lainaksi kampakeraamikkojen puhumasta muinaiskielestä [2].

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

jokivalkotammi, korkkitammi, metsätammi, punatammi, rautatammi, talvitammi, tammenlehti, tammenlehtisalaatti, tammenlehvä, tammenterho, tammihiiri, tammihuonekalu, tammihärkä, tammijäärä, tammikehrääjä, tammikiitäjäinen, tammikuu, tammikääriäinen, tammilankku, tammilauta, tammilehto, tammimetsikkö, tammimetsä, tammiparketti, tammipeli, tammipuinen, tammipuu, tammipöytä, tammitikka, tammitynnyri, tammiviilu, tammivyöhyke

Substantiivi

[muokkaa]

tammi (7)

  1. (historia, kansanomainen) vahvasta puusta valmistettu pato tai padon puinen osuus
    Vesivoimalan tammet suljettiin sähkön kysyntähuipun päätyttyä.
    Tammi avattiin ohijuoksutuksen ajaksi.
    Kuin sysitukki Nukarin tammesta alas. (A. Kivi, Seitsemän veljestä)

Etymologia

[muokkaa]

ruotsalainen laina

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tammi (7)

  1. tammipeli
  2. tammipelissä päätyrivin saavuttanut (tuplattu) nappula

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tammi Kielitoimiston sanakirjassa
  • tammi Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 5032 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 278. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.
  2. Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio.