vilkkua
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vilkkua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta vilkku
Verbi
[muokkaa]vilkkua (52-A) (taivutus[luo])
- lähettää valoa katkeillen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋilkːuɑˣ/
- tavutus: vilk‧ku‧a
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vilkkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- vilkkua Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1156 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa