Dwnload Full Macroeconomics Canadian 5th Edition Mankiw Solutions Manual PDF
Dwnload Full Macroeconomics Canadian 5th Edition Mankiw Solutions Manual PDF
https://testbankfan.com/download/macroeconomics-canadian-5th-edition-mankiw-sol
utions-manual/
Number of Unemployed
Unemployment Rate 100.
Labor Force
Note that the labour force is the number of people employed plus the number of people unemployed.
4. Every month, Statistics Canada undertakes two surveys to measure employment. First, Statistics
Canada surveys about 56,000 households (about 100,000 individuals in total) and thereby obtains an
estimate of the share of people who say they are working. Statistics Canada multiplies this share by
an estimate of the population to estimate the number of people working. The second survey that
Statistics Canada conducts every month is the Survey of Employment, Payrolls and Hours (SEPH).
Statistics Canada surveys about 15,000 business establishments and asks how many people they
employ. Each survey is imperfect; so, the two measures of employment are not identical.
Chapter 2 1
(Note: These data were downloaded on February 2, 2017 from Statistics Canada)
Among other things, we observe the following trends in the economy over the period 1981–2015:
(a) Household final consumption expenditures was around 50% of GDP in 1981 and 2000 and increased
significantly to 57.5% in 2015.
Chapter 2 2
(b) The share of GDP going to gross fixed capital formation increased from 1981 to 2015.
(c) The share going to government consumption purchases fell sharply from 1981 to 2015 from 25.5%
to about 19.6% .
(d) Net exports, which were positive in 1981 and 2000 and became negative in 2015.
(e) Imports have grown rapidly relative to GDP from 14.2% in 1981 to 33.5% in 2015.
6. a. i. Nominal GDP is the total value of goods and services measured at current prices. Therefore,
Chapter 2 3
Another random document with
no related content on Scribd:
Olavi kohteli nöyrästi sekä hänen isäänsä että häntä itseään,
osoitti myötätuntoisuutta heille ja kiitteli kovasti Niiloa, jonka
kuolemaa hän muka haikeasti valitti ja suri. Ja tämä vaikutti Ebban
suruiseen mieleen. Olavin seuratapa oli ritarillisempi ja kauniimpi
kuin muiden linnassa oleskelevien aatelismiesten, ja hänen
kertomuksensa huvista ja maailman mahtavien elämästä joskus
hetkeksi huvittelivat Ebbaa.
— Hänkö?
Jos Fleming jo ennenkin oli luottanut voimaansa, teki hän sitä vielä
enemmän nyt, kun hänen ei enää tarvinnut pelätä mitään kapinallisia
liikkeitä Suomessa. Rahvaan tappio oli ollut niin suuri ja hävitys niin
lavea, että kinastuksen halu kyllä oli haihtunut pitkiksi ajoiksi. Hän oli
kukistanut kapinan voimakkaalla kädellä: nyt saattoi hän, noudattaen
omaa mieltänsä ja piispan uusia, kirjallisia kehoituksia, osoittaa
lempeyttä. Mitään rangaistuksia hän ei ollut voitetuille antanut, vaan
ainoastaan ankarasti nuhdellut talonpoikia ja myöskin papistoa, joka
ei ollut käyttänyt vaikutusvoimaansa heidän laittoman yrityksensä
ehkäisemiseksi.
Niilo oli saanut luvan lähteä Olavinlinnaan. Yöt päivät hän ratsasti,
uskollinen Pekka seurassaan, samaa tietä kuin sotajoukko oli
kulkenut retkellään Pohjanmaahan Hämeestä. Tuon sisällisen sodan
jälkiä näkyi kaikkialla. Talot olivat palaneet, ladot ja aitat tyhjinä,
taudit ja nälkä vallitsi. Vanhat miehet, joita he tapasivat noissa
melkein väkityhjissä taloissa, valittivat etteivät koskaan, niin monta ja
kovaa onnettomuutta kuin maa olikin kestänyt, olleet nähneet niin
sanomatonta kurjuutta. Monta kertaa oli noilla molemmilla
ratsastajilla hankala saada ravintoa itselleen ja hevosilleen. Tämä
kansan kärsimys kovasti pahoitti Niiloa. Hän oli tuon monivaiheisen
kapinan aikana nähnyt monta vihan ja julmuuden ilmausta kansassa,
mutta myöskin monta jalouden ja rehellisyyden, eikä hän saattanut
salata itseltään tuota tunnetta, että se kärsi syyttömästi. Hiljaisena ja
alakuloisena ollen, antoi hän hevosen käydä miten tahtoi eikä
näkynyt huomaavan mitään ympärillänsä.
Pappi toisti puheensa, ja Niilo kuuli sykkivin sydämin että Ebba oli
heidän muassaan. Ellei olisi ollut niin myöhäinen ilta eikä hevoset
vallan väsyksissään, olisi hän heti jälleen lähtenyt matkalle Turkuun
päin. Hänen täytyi nyt malttaa huomen-aamuksi.
Hän oli tullut lähelle Pohjan pitäjän kirkkoa, kun se sanoma tuli
hänelle vastaan että Klaus Fleming makasi kuoleman käsissä.
Marski oli sairastunut matkalla, vaan kuitenkin jatkanut tätä, kunnes
hän ei enää voimattomuudeltaan mihinkään päässyt. Hän oleskeli
nyt eräässä talossa lähellä kirkkoa.
Niilon astuessa tupaan, jossa Fleming makasi sairaana, oli
kirkkoherra juuri tullut, muassaan lukkari, joka kantoi ehtoollis-
astioita. Puolipiirissä seisoivat kunnioittavasti vähän taampana
Flemingin upseerit. Kipeä marski makasi siinä kalpeana, mutta
tyvenenä. Pitkä parta näytti tavallista valkoisemmalta, ja tuo terävä,
käskevä katse oli nyt voipunut ja hervoton.
— Toivoisin vain että Ebba rouva olisi luonani nyt, kun lähtöni
lähenee, sanoi marski vitkalleen. Mutta se ei käy laatuun,
tapahtukoon Herran tahto.
Hän lepäsi hetken aikaa hiljaa, silmät ummessa. Sitten alkoi hän
rukoilla — Herra Jeesu Kriste, armahda minua syntistä, sovita kaikki
syntini ja rikkomiseni. Älä poista minulta pyhää henkeäsi.
Kovasti liikutettuna kuin muutkin mietti Niilo nyt mitä hänen tulisi
tehdä. Hän päätti silloin heti palata takaisin Turkuun ja jättää
todistukset Olavi Sverkerinpojan petoksesta Fincken käsiin. Ei ollut
viisasta jättää niitä muille. Ken voi taata ett’ei ollut kavaltajia
Flemingin omassa lähiseurassa? Vallan tyhmää olisi ollut nyt, kun
marski oli kuollut, liian kiireisen ilmi-annon kautta ehkä pahoittaa
kavallusta puhkeamaan.
Olavi kävi heti Filippus Kernin luo ja, vähän aikaa häntä
puhuteltuaan,
Götrik Fincken pakinoille.
— Miksikö? Siksi että olen nähnyt, miten sinä olet ollut täynnäsi
pahuutta kuin myrkyllinen, käärme. Sinä et edes voinut pitää kavalia
hankkeitasi salassa; sinulla piti oleman joku, jolle aiheesi ilmoittaisit,
voidaksesi jo edeltäkäsin riemuita pahuuttasi. Arvaappas mitä minä
tunsin puhuessasi, miten etsit sopivaa tilaisuutta saattaaksesi Niilo
Iivarinpoikaa hengiltä. Hän, jota minä rakastin ja jonka puolesta
mielelläni olisin mennyt kuolemaan. Minä varoitin häntä, mutta hän ei
ymmärtänyt varoitustani, vaan on nyt kuolleena.
Samassa astui Niilo sisään, juuri kun Olavi taasen aukasi silmänsä
ja puoleksi kohosi jaloilleen.
— Ai, ai, sanoi nauraen Niilo. Jos minun täytyy jättää Ebba rouva
ja lähteä sotaan, niin tulet sinä siivosti mukaan, ja miten käy silloin
torpan, kun Kreeta yksinään saa sitä hoitaa.
— Sen hän osaa oivallisesti, kehui ylpeänä Pekka. Hän pystyy itse
kyntämään, jos niin tarvitaan, sillä siihen ovat Pohjanmaan reippaat
tyttösiipat nyt saanet oppia, kun niin monta miestä on hukkunut
tuohon tyhmään sotaan. Mutta sotapa ei sentään ollutkaan niin
tyhmä. Tällä haavaa on Pohjanmaalla miesväen puute, enkä muuten
kai olisi saanutkaan Kreetaa muassani tänne.