(eBook PDF) International Relations of

the Middle East 5th Edition

Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-international-relations-of-the-middle-ea
st-5th-edition-2/
How to use this book

This text is enriched with a range of learning features to help you navigate the text
material and reinforce your knowledge of the international relations of the Middle East.
This guide shows you how to get the most out of your textbook.

Overview
Overview
International relations theory takes many forms and poses a wide ra Identify the scope of the material to be covered
that can be addressed using Middle Eastern cases. Structural realist the
the field, complemented by neoliberal institutionalism, the English Sc
and what themes and issues you can expect to
sociology, constructivism, and a variety of more radical approaches. St learn about with overviews at the beginning of
offer useful insights that call for further exploration, as do power tra
and power cycle theory. Conceptual innovations by Middle East specia each chapter.
elaboration.

Boxes
BOX 1.1 What is the ‘Middle East’?
How to delineate the Middle Eastern international system in concep
Gain further insights into specific topics and issues
geographical, terms is a long-standing problem. Leonard Binder (19 with boxes interspersed throughout the chapters.
consists of the former territories of the Ottoman Empire, along with
religiously oriented opposition movements have challenged Weste
he argues, ‘the Middle East proper stretches from Libya to Iran, with
Pakistan, and the Maghrib, and a core area including the Arab states
Binder asserts that relations among these states cannot be explaine

End-of-chapter questions
Questions
Check your understanding and develop your
1. What aspects of the security dilemma have the greatest
relations in the Middle East? analytical skills with critical end-of-chapter
2. How can constructivist theories avoid highlighting feat questions.
that reinforce long-standing stereotypes?
3. What circumstances might transform Westphalian sov
Middle East?

Key events
Key events
Strengthen your understanding of regional history
1987 Palestinian intifada begins
1988 Iran–Iraq War—first Gulf War—ends
with chronological lists which draw out key
1990 Cold War ends Middle Eastern events.
Iraq invades Kuwait, Second Gulf War
1991 Madrid Conference initiates Arab–Israel peac

Further reading
Further reading
Broaden your learning with guided further
Bayat, A. (2010, 2013) Life as Politics: How Ordinary People Chang
Stanford University Press) reading, where the authors highlight additional
A prescient, nuanced, and richly informed study of youth politics, Is
resources you may wish to read, with explanations
prospects for mundane politics to foster reform.
Cammett, M., Diwan, I., Richards, A., and Waterbury, J. (2015) A of why these texts are helpful.
East, 4th edn (Boulder, CO: Westview Press)
How to use the online resources

The book is supported by online resources designed to help students take their learning
further.

For students:
● Expand your knowledge of the region with an interactive map of the Middle East, which
provides key information about each state.
● Take your learning further with web links to useful sources of interest and information.
● Test your understanding and extend your knowledge with web-based chapter exercises.
● Keep up to date with current events in the Middle East with links to relevant news sites.

For registered lecturers:

● Use the adaptable PowerPoint slides as the basis for lecture presentations, or as hand-
outs in class.
Contents

Note on contributors xiv

New to this edition xvi

Introduction: The Middle East and International Relations 1

Louise Fawcett
The book and the title 1
Studying the international relations of the Middle East 3
Organization of the volume 9
Chapter outlines 11
The international relations of the Middle East and the future 16

PART 1 Theoretical and Historical Overview

1 International Relations Theory and the Middle East 21

Fred H. Lawson
Introduction 21
Structural realism, neoliberal institutionalism, and relational contracting 23
International society, political culture, and historical sociology 27
Constructivism, post-structuralism, and post-modernism 29
Key findings from quantitative research 32
Power transitions and the power cycle 35
Contributions from regional specialists 36

2 The Emergence of the Middle East into the Modern State System 39
Eugene L. Rogan
Introduction: the Arab entry to international relations 40
Ottoman diplomacy 40
An Ottoman legacy of statehood 42
Wartime plans for the partition of the Middle East 44
The post-war settlement, 1919–22 45
The colonial framework 51
The Arab states and the Palestine crisis 57

3 The Cold War in the Middle East 63

Peter Sluglett and Andrew Payne
Introduction 63
x Contents

The immediate origins of the Cold War 65

Oil in the Middle East 68
A clash of ideologies 69
Elements of a case study: Iraq, the Soviet Union, and the United States, 1945–90 72

4 The Middle East Since the Cold War: Movement without Progress 80
Bahgat Korany
Introduction 81
Decoding the Middle East: some dominant patterns, ‘intermestics’, and
politics from below 83
Geopolitics and the changing security landscape 84
Oil: a mixed blessing? 89
Politics from below: (mis)governance, state fragility, and international spillovers 91

PART 2 Themes in International Relations and International Political Economy

5 Oil and Political Economy in the International

Relations of the Middle East 107
Giacomo Luciani
Introduction 107
Oil and the consolidation of the Middle Eastern state system 111
Oil and the international relations of the Middle East 115
Oil and domestic politics: the rentier state paradigm 119
Oil and inter-Arab relations 125

6 The Puzzle of Political Reform in the Middle East 132

Augustus Richard Norton
Introduction 133
Explaining the democracy deficit 136
Muslims and the question of political reform 143
The Arab uprisings of 2011 144

7 The Politics of Identity in Middle East International Relations 158

Raymond Hinnebusch
Introduction 158
The challenge of nation-building: from empire to states system 159
Irredentism and interstate conflict 165
Identity and foreign policy 167
Inter-Arab politics amidst supra-state identity: the rise, decline, and
evolution of pan-Arabism 172
The instrumentalization of identity in the post-Arab uprisings regional power struggle 176
 Contents xi

8 Islam and International Relations in the Middle East:

From Umma to Nation State 180
Peter Mandaville
Introduction 181
Islam and international relations: history and key concepts 182
Pan-Islam, colonialism, and the modern state 184
The political economy of Islamic revival 188
Islam and geopolitics 190
Thinking about Islam and foreign policy 192
Islam, globalization, and the ‘Arab Spring’ 194

9 Regionalism and Alliances in the Middle East 201

Louise Fawcett
Introduction 202
Regionalism, international relations theory, and the case of the Middle East 203
Defining regions and regionalism 207
Middle East regionalism: a review 210
Beyond the Arab uprisings: regionalism in crisis? 218

10 Middle East Security: The Politics of Violence after the 2003 Iraq War 226
Marina Calculli
Introduction 226
Security as politics 227
The contentious politics of security in the Middle East 229
Depoliticizing violence: the ‘war on terror’ in the Middle East 230
The ‘new Iraq’: (in)security and rival visions of the state 231
From the ‘axis of evil’ to the ‘Shi’a crescent’: myths and realities of the Iranian threat 234
The politics of the ‘war on terror’ in the aftermath of the 2011 Arab uprisings 240

PART 3 Key Issues and Actors

11 Foreign Policymaking in the Middle East: Complex Realism 249

Raymond Hinnebusch and Anoushiravan Ehteshami
Introduction: complex realism 249
Framework of analysis 250
Comparative foreign policy in the 2000s: explaining foreign policy variation 255

12 The Arab–Israeli Conflict 271

Charles Smith
Introduction 272
From the creation of Israel to the 1967 war 277
xii Contents

The 1967 war, Arab nationalist rivalries, and the re-emergence of the Palestinian factor 279
From the 1967 war to the Egyptian–Israeli peace treaty 281
From Camp David to Oslo 284
Palestine–Israel: 2000–18 288
Alliances of convenience and the Arab–Israeli conflict 291

13 The Rise and Fall of the Oslo Peace Process 298

Avi Shlaim
Introduction 298
The Oslo peace process 299
The Oslo accord 302
Oslo II 308
Camp David 310

14 The International Politics of the Gulf 317

Matteo Legrenzi
Introduction 318
Regime security, political identity, and Iraqi War decisions 320
Regime security, regional balancing, and Saudi Arabian alliance decisions 325
US policy in the Gulf 327
The significance of the P5+1 negotiations with Iran and the Saudi–Iran war by proxy 333

15 The Arab Spring: The ‘People’ in International Relations 339

Larbi Sadiki
Introduction: ‘travel’ of the Arab Spring 340
Orientalism challenged 346
People-driven international relations 349
The Arab Spring: moment of ‘peoplehood’ 352
Centre vs periphery: bottom-up change 356
The Arab Spring: progenitor of democratization? 358
The international relations of the Arab Spring 360

16 The United States in the Middle East 368

Michael C. Hudson
Introduction 368
The roots of US involvement 369
Policymaking: structures and process 373
A region in flux 376
US responses to twenty-first century challenges 379
 Contents xiii

17 Russia, China, and the Middle East 394

Roland Dannreuther
Introduction 394
The Middle East and domestic politics 395
Imperial legacies 397
The Soviet Union, China, and Arab liberation movements 398
China’s search for oil and return to the Middle East 403
The resurgence of Russia in the Middle East 407

18 Europe in the Middle East 415

Rosemary Hollis
Introduction 415
The imperial era and its legacy 417
Imperial retreat and Cold War rivalries 419
Europe, regional security, and the Gulf after 1990 421
War, sanctions, and trade 421
The Mediterranean neighbourhood 423
Europe and the Middle East peace process 425
Europe, the Arab uprisings, and the refugee crisis 428

Bibliography 435
Subject Index 463
Note on contributors

Marina Calculli is a Lecturer in Middle East Politics and International Relations in the Faculty of
Humanities at the University of Leiden. She specializes in political violence and army–society rela-
tions in the contemporary Middle East, with a focus on Lebanon and Syria.
Roland Dannreuther is Professor of International Relations at the University of Westminster. His
latest book is Energy Security (Cambridge: Polity Press, 2017).
Anoushiravan Ehteshami is Nasser al-Mohammad al-Sabah Chair in International Relations and
Director of the H. H. Sheikh Nasser al-Mohammad al-Sabah Programme in International Relations,
Regional Politics, and Security at the School of Government and International Affairs at Durham
University. His latest publication, with Niv Horesh, is China’s Presence in the Middle East: The Impli-
cations of the One Belt, One Road Initiative (New York: Routledge, 2018).
Louise Fawcett is Professor of International Relations and Wilfrid Knapp Fellow and Lecturer in
Politics at St Catherine’s College, Oxford University. She is the author of Iran and the Cold War
(Cambridge: Cambridge University Press, 2009).
Raymond Hinnebusch is Professor of International Relations and Middle East Politics at the
­University of St Andrews, Scotland. He is the author of International Politics of the Middle East,
2nd edition (Manchester: Manchester University Press, 2015) and co-editor of The Syrian Uprising:
Domestic Roots and Early Trajectory (Routledge 2018).
Rosemary Hollis was Professor of Middle East Policy Studies and Director of the Olive Tree Israeli–
Palestinian Scholarship Programme at City University London from 2008 to 2018. She has now
retired and is working on a book about conflict narratives.
Michael C. Hudson is Seif Ghobash Professor Emeritus of Arab Studies and International Relations
at Georgetown University and Nonresident Senior Fellow at the Issam Fares Institute for Public
Policy and International Affairs at the American University of Beirut. His latest publication is The
Crisis of the Arab State: Study Group Report (Harvard University Belfer Center for Science and
­International Affairs Middle East Initiative, 2015).
Bahgat Korany is Professor of International Relations and Political Economy at the American Uni-
versity in Cairo (AUC), and Founding-Director of the AUC Forum and Fellow of the Royal Society
of Canada. He is the lead author of the UNDP tenth-anniversary special volume Arab Human De-
velopment in the 21st Century (Cairo: AUC Press, 2014).
Fred H. Lawson is Professor of Government at Mills College. He is the author of Constructing Inter-
national Relations in the Arab World (Stanford, CA: Stanford University Press, 2006) and co-editor
of the four-volume collection International Relations of the Middle East (London: Sage, 2015).
Matteo Legrenzi teaches International Relations at Ca’ Foscari University of Venice and served as
President of the Italian Association for Middle Eastern Studies. His latest book is The GCC and the
International Relations of the Gulf: Diplomacy, Security and Economic Coordination in a Changing
Middle East, 2nd edition (London: I. B. Tauris, 2015).
Giacomo Luciani teaches at the Paris School of International Affairs (SciencesPo) and at the
Graduate Institute of International and Development Studies in Geneva. His latest book is
 Note on contributors xv

Combining Economic and Political Development: The Experience of MENA (Leiden: Brill, 2017; Open
access: http://poldev.revues.org/2239).
Peter Mandaville is Professor of International Affairs in the Schar School of Policy and Government
at George Mason University. He is the author of Islam and Politics (London: Routledge, 2014).
Augustus Richard Norton is Professor Emeritus of Anthropology and International Relations, Par-
dee School of Global Studies, Boston University. His most recent book is Hezbollah: A Short History,
3rd edition (Princeton, NJ: Princeton University Press, 2018).
Andrew Payne is a doctoral student in International Relations at the University of Oxford. He is the
author of a forthcoming article in International Security on the impact of electoral politics on US
decision-making during the Iraq war.
Eugene L. Rogan is Professor of Modern Middle Eastern History at the University of Oxford and a
Fellow of St Antony’s College. His most recent book is The Fall of the Ottomans: The Great War in the
Middle East, 1914–1920 (New York: Basic Books/London: Allen Lane, 2015).
Larbi Sadiki is Professor of Politics at Qatar University, and is the Lead Principal Investigator for the
QNRF-funded project ‘Transitions of Islam and Democracy: Engendering “Democratic Learning
and Civic Identities”’. His books include the Routledge Handbook of the Arab Spring (London and
New York: Routlege, 2015/2017).
Avi Shlaim is Emeritus Fellow of St Antony’s College and Emeritus Professor of International Rela-
tions at the University of Oxford. His books include The Iron Wall: Israel and the Arabs (expanded
and updated edition, New York: W. W. Norton, 2014).
The late Peter Sluglett was Director of the Middle East Institute, National University of Singapore.
He is co-author (with Marion Farouk-Sluglett) of Iraq since 1958: From Revolution to Dictatorship,
3rd edition (London: I. B. Tauris, 2001).
Charles Smith is Professor Emeritus of Middle East History, School of Middle East and North
African Studies, University of Arizona. He is the author of Palestine and the Arab–Israel Conflict, 9th
edition (Boston, MA: Bedford/St Martin’s Press, 2017; 10th edition forthcoming in 2020).
New to this edition

● A new chapter on Russia, China, and the Middle East examines the role of these
increasingly important actors in the region.
● All chapters have been updated to include coverage of the most recent developments,
including those relating to the conflict in Syria, the refugee crisis, so-called Islamic
State, and the impact of the Trump administration.
● Additional examples and case studies have been introduced to help students link theory
with real world events and scenarios.
 Introduction:
The Middle East and
International Relations
LOUISE FAWCETT

The book and the title 1

Studying the international relations of the Middle East 3
Organization of the volume 9
Chapter outlines 11
The international relations of the Middle East and the future 16
Further reading 17
Notes 17

The book and the title

This book aims to provide the reader with a comprehensive, up-to-date, and accessible guide
to understanding the international relations of the modern Middle East. Few parts of the
world have been quite so buffeted by conflict and war; few parts of the world have been so
much written about and debated in recent times, while remaining subject to misunderstand-
ing and stereotype. As one scholar, reflecting on the legacy of fifty years of academic study
of the region, claimed: ‘Middle Eastern political processes defy observation, discourage gen-
eralization and resist explanation’ (Bill 1996: 503). This observation has been borne out by
the unpredictable series of events since the start of the twenty-first century, including 9/11
and subsequent terrorist attacks; the Iraq War of 2003; the 2011 Arab uprisings and their
consequences, involving devastating civil conflicts; the phenomenon of so-called Islamic
State (IS)1 and a refugee crisis of enormous proportions. These have deeply unsettled the
region, bringing about the fall of long-established regimes and causing a ‘deep structural
transformation’ (Lynch 2012).
The two major disciplines of international relations (IR) and Middle East studies with
which this book is mainly concerned are highly interdependent, as any cursory survey of
major works shows. No book on the contemporary politics of the Middle East can possibly
ignore the way in which external forces have shaped the development of the region’s politics,
economics, and societies. If the former colonial powers were involved in the very creation
of states, post-colonial powers have maintained extraordinarily high levels of interest and
involvement in their politics, economics, and security, for reasons relating to resources, geo-
graphical location, and culture (Milton Edwards 2018). Similarly, no international relations
text can ignore the rich cases that the Middle East has supplied, and how they illuminate
2 Introduction: The Middle East and International Relations

different theories and concepts of the discipline (Binder 1958), whether in respect of pat-
terns of war and peace, identity politics, or international political economy. Many works
have been published on either side of the Middle East studies–international relations divide,
but until recently there were rather fewer titles that took on the challenge of integrating the
two disciplines. There has been a rather standoffish attitude between political scientists and
area studies scholars, which has held back joint enterprises. Area studies specialists criticize
IR and social science methods for ignorance or selective use of facts to suit their theoretical
purposes. IR specialists criticize area studies scholars for being unscientific, too descriptive
and empirical, and ‘methods light’ (Fawcett 2017a). This state of affairs contributed to what
scholars have called a ‘crisis’ in Middle East studies, in part the product of such disciplinary
divides, but also because academic research on the Middle East has mostly failed to provide
a good template for policymakers (Kramer 2001; Gause 2011; Lynch 2014).
Notwithstanding such criticisms, this situation has changed in recent years, with a growth
in efforts to integrate political science and Middle East studies. This is evident in the area
of comparative government (for example, Anderson 1987; Tessler et al. 1999; Bellin 2004;
Posusney and Angrist 2005). As regards the international relations of the region, there have
been, since the 1980s, some significant works, including L. C. Brown, International Politics
and the Middle East (1984), T. Y. Ismael, International Relations of the Contemporary Middle
East (1986), F. Halliday, The Middle East in International Relations (2005), and R. Hinne-
busch, The International Politics of the Middle East (2015b). Together, these books have made
important contributions to the subject, offering different approaches and perspectives in-
formed by contemporary international relations debates. Yet it is probably fair to say that,
despite such advances, there is still something of a gap in the literature, which suggests that
work remains to be done in bringing the subject areas together, to close an imaginary fault
line that has for a long time held them apart (Valbjorn 2004b). Further, and to state the ob-
vious, there is enormous contemporary interest in a subject and a region that poses some
of the central security challenges of the first half of the twenty-first century. These include
the destabilizing regional and international effects of the Iraq War (Fawcett 2013), the Arab
Spring (Gerges 2014), Iran’s foreign policy orientation and nuclear programme (Nasr 2018),
and the intractable Palestine–Israel conflict (Shafir 2017). This volume is therefore a direct
response to this interest and to continuing demand for further scholarly engagement be-
tween the two disciplines, in order to help us better understand the international politics of
the region.
In moving beyond the international relations–area studies divide, it seeks also to chal-
lenge arguments of ‘exceptionalism’ that have been applied to the Middle East. Such ar-
guments, which are addressed in Edward Said’s classic text Orientalism (1978), find in it
unique qualities—such as its Arab and Islamic character—that make it different, explaining,
for example, gender inequality or the stubbornness of authoritarian rule—even beyond the
Arab Spring (Kedourie 1992; Springborg 2011). Rejecting such approaches, it seeks to offer
a nuanced and integrated approach in which key ideas and concepts in international rela-
tions and key themes and developments in Middle East studies are brought together and
discussed in a systematic way. In this new edition it responds to a call from those who engage
in ‘Global International Relations’ (Acharya, 2014), which incorporates more critical and
expansive approaches to international society. Global IR demands that we consider the con-
tributions of the entire globe in the making and remaking of IR (as opposed to focusing on
 Studying the international relations of the Middle East 3

the advanced industrialized countries of the West). Such a view is becoming more and more
relevant, not only because the West is no longer the only or even the most important centre
of power, but also because voices from the ‘non-West’ have proved to be equally important in
illuminating the pathways of modern international politics. In the world of the Middle East
and North Africa (MENA), the West is no longer held in ‘awe’ (Fawcett 2018b).

Studying the international relations of the Middle East

With this in mind, it is useful further to explore some of the particular problems that arise
in studying the international relations of the Middle East and how this volume tackles them.
Two issues are relevant here: the first relates to the nature of the subject matter itself; the
second, to the scholarly approaches on offer. All of these are dealt with in different ways by
the different authors, but a few common points emerge.
One difficulty in discussing the international relations of the Middle East lies in the very
definition of the region itself. This is not a problem unique to the Middle East: common to
many world regions is the question of identifying the territorial space that any region occu-
pies and classifying its ‘regional’ characteristics. For example, despite obvious commonal-
ities, scholars have long debated whether or not Latin America constitutes a distinct region
or is better understood as a set of subregions; there is currently debate about whether or not
East Asia can be classified in this way, one that has produced conflicting views about the
nature and quality of ‘regionness’.
The term the ‘Middle East’ slipped into common use after the Second World War, re-
placing the more limited definition of the ‘Near East’, but interpretations over its extension
have varied over time. Both terms, it should be noted, derive from the West’s perspective of
the region for the ‘East’ was, obviously, conceived of in relation to its geographical position
to the ‘West’. Today, it is commonly understood to include the Arab states of West Asia
and North Africa (members of the Arab League), and the non-Arab states of Iran, Israel,
and Turkey (see Figure 0.1). Some have argued in favour of narrowing the region to ex-
clude the African Arab states west of Egypt; others suggest further expansion to include the
Muslim republics of Central Asia, with close links to the region since the break up of the
former USSR. With so much geographical, historical, and cultural variety, one might well
ask whether it is meaningful to speak of the Middle East as a coherent region. Can we make
general claims about the international relations of such a diverse group of states?
Although there are a number of problems with this definition it may be argued that the
region, as currently defined, does indeed possess some common properties and unifying
characteristics, whether political (low levels of liberalization/high levels of authoritar-
ianism), economic (rentier economies/low levels of economic liberalization), or cultural
(predominantly Arab/Islamic), such that we may consider it a distinguishable unit, or a
‘subsystem’ within the bigger international system (Gause 1999). It also shares a common
security dilemma, making it therefore a regional security ‘complex’ (Buzan 1991: 210). If we
consider the effects of the Arab Spring, which included countries from North Africa (Tu-
nisia, Egypt, and Libya), the East Mediterranean (Syria and Iraq), and the Gulf (Bahrain),
but also resonating in the non-Arab states of Iran and Turkey, this notion of an inter-related
system is again demonstrated. This does not, however, imply that the region behaves in a
4 Introduction: The Middle East and International Relations

Ankara
T URKEY
Algiers Tunis Tehran
Rabat SYRIA Baghdad
TUNISIA LEBANON I R A N
Beirut Damascus
MOROCCO Tripoli ISRAEL IRAQ
Tubruk Jerusalem Amman
KUWAIT
JORDAN Kuwait
Cair o
BAHRAIN
Manama QATAR
Abu Dhabi Muscat
ALGERIA
Doha
LIBYA EGYPT Riyadh UNITED ARAB
EMIRATES

S AUDI
ARABIA
MAURITANIA OMAN
Nouakchott
YEMEN
REPUBLIC
San a
Khartoum

SUDAN Aden
DJIBOUTI
Djibouti

IA
SOUTH

L
SUDAN

A
M
Juba

O
S
Mogadishu
COMOROS

Figure 0.1 The modern Middle East

uniform way, as the different contributions to this volume demonstrate. Some would argue
that elements of regional cohesion visible in the Cold War period have been weakened, with
the Gulf states, mostly immune from the Arab uprisings, for example, forming a distinct
regional subsystem characterized by strong economies based upon oil income, conservative
monarchical rule, and close Western links. However, the notion of the Gulf states operating
as a kind of regional fulcrum, or power balancer, in respect of the region’s international
relations was ruptured by the divisions that emerged over the fall out from Arab Spring (see
Chapter 14).
If defining the Middle East presents challenges, international relations, for its part, is an
evolving and often imprecise term to describe an evolving and imprecise social science.
Once limited to the analysis of interstate relations, recent international relations scholar-
ship moved beyond this traditional state base encompassing a broader range of interactions
between peoples, societies, and governments, to include webs of transnational politics and
trans-governmental networks (Frankel 1988; Slaughter 2003). Global IR, as noted above,
contributes to this development by expanding still further the range of enquiry.
This expansive and expanding notion of international relations is useful for this book in
many ways. Much of the volume is concerned, of course, with the mechanisms and insti-
tutions of formal interstate relations, but also with less formal interactions and patterns of
behaviour operating above and below the level of states. The consequences of the Arab up-
risings are particularly relevant here as states have been weakened by civil war and external
intervention and the region has seen the rise of new non-state actors which operate across
state boundaries and challenge the foundations of the system (see Chapter 5). These seem
 Studying the international relations of the Middle East 5

especially pertinent: for many regional scholars, the non-state domain has often been the
default position from which to approach the Middle East.
To illustrate this point, much of the territory of the modern Middle East was formerly
part of the Ottoman Empire. Few recognizable states existed. For sizeable parts of the twen-
tieth century, even after the emergence of a states system, the two linked ideologies com-
prising Arabism and Islam constituted important elements in the international relations of
the region. Tribal and religious identities both preceded and transcended state boundaries
in shaping regional behaviour (Khoury and Kostiner 1990). In the early twenty-first cen-
tury, although some states looked stronger than before, such ideologies, particularly that
of Islam, have remained salient. As two leading scholars argue, ‘No student of Middle East
international politics can begin to understand the region without taking into account the
ebb and flow of identity politics’ (Telhami and Barnett 2002: 2). This point was forcefully
brought home by the rise and increased significance of transnational Islamic movements
(see Chapter 8), particularly evident after the turn of this century and again after the Arab
uprisings. Such groups and their actions, facilitated by sophisticated communications net-
works, both challenge and erode the fragile legitimacy of many states, while making them
subjects for external intervention. The charge, for example, that Afghanistan and Iraq had
encouraged such networks contributed to the US-led interventions in 2002 and 2003, re-
spectively, and the subsequent dismantling of incumbent regimes. In the twenty-first cen-
tury, in contrast (alongside continuing radicalism), more moderate voices of Islam have
been heard, as witnessed in Turkey, for example, and through the success of Islamic parties
in post-Arab Spring elections.
However, it is a finding of this volume, as well as of other scholarly works on the Middle
East, that the transnational or subnational case, while important, should not be overstated
(Brown 2001; Owen 2004). Despite its contested and at times fluid properties, the state
system in the Middle East has proved remarkable for its survival and durability (Fawcett
2017b), and it is the contention of some that the older features of regional identity—not-
withstanding their recent and sometimes violent manifestations—have increasingly sur-
rendered to, or at least been conditioned by, more powerful considerations of raison d’état.
Pan-Arabism has slowly declined as a dominant ideology (Dawisha 2005) and the Arab
Spring, despite resonating among Arab publics, gave rise to further fragmentation visible
in inter-Arab sectarian divides. While political Islam has captured spaces once occupied by
Arabism, it has also emerged as a fragmented force, one that must coexist with, not replace,
the existing state system—the demise of IS makes this point. There are different versions of
political Islam on offer, from the statist and more moderate Turkish or Tunisian example,
or the stricter Saudi and Iranian interpretations, to those of so-called Islamic State, that
envision the end of the state system itself. Still, it remains clear that a wholly state-centric or
‘realist’ approach is inadequate, or at least needs balancing with a thorough consideration
of other actors and movements that compete with states for authority and popular support.
This argument applies to any region, but the Middle East can arguably be singled out for the
interconnected relationships that its peoples and societies have enjoyed, and their often poor
fit with a still relatively new system of states, an argument frequently heard in the post-Arab
uprisings environment.
Strong criss-crossing currents of regional homogeneity thus persist in a variety of forms,
and are reflected in repeated patterns of cooperation within the region and in its interactions
6 Introduction: The Middle East and International Relations

with the outside world, from people power in the Arab Spring (see Chapter 15), to con-
tinuing Arab solidarity in the face of external challenges (see Chapter 9). Modern technol-
ogy has facilitated these interdependences; however, it has also exacerbated conflicts. The
themes of homogeneity, cooperation, fragmentation, and conflict are prevalent throughout
the region and it is precisely this juxtaposition of conflict and cooperation that provides a
prominent thread running through the different chapters of the book.
Indeed, for IR scholars the term ‘conflict’ appears unproblematic, even natural when ap-
plied to the Middle East and its international relations. Conflict is seen as the default state
of affairs in international relations; cooperation is a realm entered only with caution, and
where certain observable criteria and conditions are in place, offering material benefits for
all. The widespread and persistent perception of the region, and one that has pervaded aca-
demic as well as popular circles, is that of a zone of conflict and war. It provides, for some, an
illustration of an international analogy to the state of nature described by Thomas Hobbes:
a world that, in the absence of a powerful Leviathan, sees the prevalence of anarchy and
power struggles. It is characterized by both ‘old’ and ‘new’ wars (Kaldor 1999). The Mid-
dle East is still an ‘unfinished’ region, like other parts of the developing world, with weak
states and regional institutions, where territory and borders are contested, and interstate
conflict persists. The kinds of cooperation of rational actors seeking maximum payoffs in
terms of security and power, identified and parsimoniously explained by international re-
lations scholars, are rarely seen. Yet against this vision of disorder there is a contrasting and
equally compelling vision of order, one long familiar to regional scholars: of peoples cohabit-
ing a relatively seamless space, of tolerance and diversity—cultural, linguistic, and religious
(Hourani 2002). Although this vision was often obscured by events in the twentieth century,
it was recaptured in the spirit of the Arab Spring when Arab peoples joined in expressing
their disapproval of governing regimes, calling for dignity and freedom.
These observations lead directly into identifying the second problem in undertaking a
study of the international relations of the Middle East. This relates to the appropriateness of
the scholarly approaches on offer: their shortcomings help to explain the longstanding reluc-
tance of area studies specialists to engage with international relations scholarship. As noted,
international relations theories are often too crude, regionally insensitive, and ill-informed
to be of real service, a problem arguably exaggerated by trends in quantitative analysis which
lose sight of real-world relevance. Indeed, those scholars brave enough to span the divide—
and this includes a number of contributors to this volume—have found themselves obliged
to wear ‘two hats’, as Avi Shlaim once eloquently expressed it. Middle Eastern hats are ex-
changed with international relations hats to suit different fora and publics.
A particular difficulty that has arisen in observing the international relations of the Mid-
dle East—one that the region shares with other parts of the developing world—is that, trad-
itionally, most of the observers have come from, or were trained, outside the region, and
their observations are based on rather different understandings of the traditions and prac-
tices of states (Neumann 1998; Tickner 2003): international relations theory was made for
the Middle East, but not by the Middle East. Although the very creation of the modern
states system in the Middle East—part of the territorial settlements that took place after the
First World War—closely coincided with the development of international relations as an
independent discipline, the two have hardly grown up together; rather, they have long re-
sisted constructive engagement. Until quite recently, international relations was mostly the
 Studying the international relations of the Middle East 7

preserve of scholars from English-speaking countries. Indeed, it was not that long ago that
Stanley Hoffmann (1977) described international relations as an ‘American Social Science’.
The early language and vocabulary of international relations were designed to fit and to
explain the experience of the United States and its allies, or those who had closely followed
the US and European paths. When applied to the Middle East and other parts of the devel-
oping world, it had a certain resonance, of course, not least because it was the language used
by dominant states and other states felt obliged to use it also. Western IR is widely taught in
universities across the developing world, and the Middle East is no exception. Few would
disagree that there are certain features that all states share. But, in its attempt to describe
state behaviour, to devise universal theories to fit all state types, early international relations
theory has failed to capture difference. It ignored the importance of local circumstances and
actors whose influences lent a distinctive flavour to a region’s interactions with the outside
world (Acharya and Buzan 2010).
The original realist and liberal paradigms—the mainstays of international relations
theory—were both guilty of observing the world in this way, leading to the kind of gen-
eralization critiqued in the foregoing paragraphs. Generations of international relations
scholars were content to view the Middle East, and indeed the rest of the world, through the
realist lens of anarchy and balance-of-power politics. Liberal views of cooperation, order,
and institution-building appeared of minor relevance, except as thinly disguised attempts
by strong powers to bring order and to discipline the weak. States were the main focus of
attention and were catalogued precisely according to their relative strength and weakness,
highlighting the importance of the distribution of power in the international system. There
was little interest in exploring the particular conditions under which states developed, or
the nature of regional society. A classic work on international conflicts by a leading scholar,
Joseph Nye (1997: 163–73), describes how the pattern of conflict in the Middle East is ‘con-
sonant with the realist model’. Another work by Stephen Walt on alliance behaviour (1987),
using the Middle East as its case study, argues for a modified balance-of-power approach in
which the behaviour of states is based on threat assessment.
As noted, some of the elements of realism were always useful and remain so. The Mid-
dle East must make its way in the world, as other regions do, in an international system in
which power and security remain an important currency. Middle Eastern wars have borne
similar attributes to the wars of other regions; the Arab–Israel Wars, or the Iran–Iraq War,
for example, both set in the context of the bigger Cold War, obeyed many of the rules of
balance-of-power politics. So too, arguably, have the Western powers’ more recent wars with
Iraq. The post-Arab Spring Middle East also demonstrates power politics at play. However,
as Middle East scholars themselves have frequently noted, much international relations
theory often seems strangely irrelevant or peripheral to their concerns. While international
relations scholars have retained a tight focus on the unitary state as the primary object of
analysis, Middle East scholars have told and retold a different story, one that places material
interests alongside identity and domestic concerns at the centre of their analysis.
Their impatience is understandable. As Arnold Toynbee wrote in his critique of Western
historians:
[They] have gone wrong because they are egocentric, in diverse ways: because they deal only
with Western history, or because they consider other histories only in so far as they are relevant
to Western history, or because they look at other histories through categories applicable only to
8 Introduction: The Middle East and International Relations

Western history, or because they think of themselves as somehow standing outside history and
so able to judge it.
(Quoted in Hourani 1961: 3)

Toynbee’s views were controversial (and he was a Western historian!), but his statement
remains pertinent to many contemporary interpretations of the modern Middle East, with
obvious consequences for policymakers.
From a somewhat different perspective, Edward Said, in his essay ‘Travelling Theory’,
notes how explanations that have developed in a particular context evolve and change as
they move through space and time, and may lose their original meaning and purpose:

A theory arrives as a result of specific historical circumstances . . . What happens to it when, in

different circumstances and for new reasons, it is used again and . . . again? What can this tell us
about theory itself—its limits, its possibilities and inherent problems?
(Said 2000: 199)

Again, the uncritical export of dominant international relations theory to different parts of
the world, including the Middle East, has been often problematic.
Despite such limitations, the positions of the two camps have not remained static, and much
has changed in recent years. Notably, both sides have responded positively to the demands of
scholars and policymakers alike to address the shortcomings of their respective approaches.
On the one hand, Middle East studies has reacted to increasing criticism for isolating itself
from mainstream social science; on the other hand, international relations scholarship has
increasingly freed itself from its Western origins (Bilgin 2008): it has slowly become ‘global-
ized’, with more and more critical voices getting heard, and thus can no longer be described as
an exclusively ‘American’ social science. It has also expanded into newer areas of cultural and
social enquiry, making possible in particular a more region-sensitive approach. The much-
talked-of crisis in Middle East studies is not over, at least from a policymaking viewpoint, but
new templates have been devised for breaching the interdisciplinary divides.
The explosion in international relations theory that followed the end of the Cold War
has facilitated this bridge-building in the sense that it has provided scholars with a bigger
array of theories upon which to draw. Constructivism, in particular, has helped to open up
the possibility of a more nuanced approach to the roles that culture or identity may play in
international politics. International anarchy and the self-help behaviour that characterizes
it, as one of the early constructivist works reminds us, is not a given; rather, it is socially con-
structed, that is the product of different societies’ histories, beliefs, and interactions (Wendt
1992). Leading the way in making the connection between the roles that identity may play
in defining the behaviour of Middle Eastern states, Michael Barnett (1998: 5) has offered
‘a narrative of politics that is theoretically distinctive and historically instinctive’ (see also
Chapter 1).
While most scholars welcome the opening up of the field that constructivist accounts have
offered, for some constructivism is too modest in its goals— it is only a facilitator for realist
accounts that continue to reify the state and its actions. Critical theorists would thus resist
the notion that the Westphalian state model, with all its familiar attributes, should be en-
thusiastically accepted as the central unit of analysis (Seth 2013). Others remain cautious of
embracing wholeheartedly constructivist claims. As Ray Hinnebusch (2003) reminds us, the
Another random document with
no related content on Scribd:
käynnissä olevaa taloudenkoneistoa, talouden, jossa hänkin ehkä on
saava paikan, mutta joka on hänelle vielä aivan outo.

»Voinko saada puhutella rouva Hirschfeldiä?»

»Kyllä tietenkin, mutta mitä te oikeastaan haluatte», kysyi palvelus

tyttö ihmeissään. Hän oli luultavasti luullut Hannan kuuluvan perheen
seurapiiriin.

»Sanokaa, että rouva Berg on lähettänyt minut.»

»Astukaa sisään; minä sanon heti rouvalle.»

Palvelustyttö vei Hannan tyhjään ruokasaliin. Sitten hän avasi

oven viereiseen huoneeseen ja sanoi:

»Täällä on eräs neiti… rouva Bergin luota…»

»Hyvä! Pyydä häntä odottamaan hetkinen.»

Ja Hanna odotti. Noin kymmenen minuutin kuluttua tuli viereisestä

huoneesta kaksi naista, toinen arkipuvussa, toisella hattu päässä ja
palttoo yllä. Rouva saatteli nähtävästi jotain vierasta.

»Tervehtikää sisartanne. Olipa hauskaa, että tulitte… Älkää

unohtako minua!» Tähän tapaan sujui keskustelu.

Hanna oli noussut, mutta häntä ei huomattu. Vasta kun rouva

palasi takaisin, hän tervehti Hannaa päännyökkäyksellä.

»Suokaa anteeksi, että olette saanut odottaa. Olkaa hyvä, astukaa

sisään.»
 Ja hän meni edellä viereiseen huoneeseen, joka oli
yksinkertaisesti, mutta kodikkaasti sisustettu sali. Hanna seurasi
häntä.

»Rouva Berg on siis lähettänyt teidät? Istukaa!»

Ja rouva Hirschfeld istuutui sohvaan.

»On, sain rouva Hirschfeldin osoitteen toimistosta. Herrasväki

haluaa opettajatarta?»

»Mutta te näytätte hyvin nuorelta, hyvä neiti. Kuinka vanha te

olette?»

»Jo yli kahdenkymmenen.»

»Missä olette ollut ennen?»

»Minulla ei ole vielä milloinkaan ollut paikkaa.»

»Vai niin. Oletteko musikaalinen? Se on pääehtoni. Mutta ennen

kaikkea, mistä saan tietää teistä jotain?»

Hanna hätkähti.

»Miten niin?»

»Tarkoitan, kenen suosituksia teillä on?»

»Rouva Bergin…»

»Niin, niin, mutta se ei ole kylliksi.»

Hanna oli hämillään.

 »Olen vieras täällä. Minulla ei ole ketään tuttuja Wienissä…»

»Mistä te sitten olette? Kenelle voi kirjoittaa ja kysellä teistä?»

Hanna tuli tulipunaiseksi. Sitäpaitsi ei häntä miellyttänyt rouva eikä

kotikaan, joten hän ei muuta toivonut kuin voivansa päästä sieltä.
Mutta hän ei tiennyt oikein, miten pelastua.

»Suokaa minun kysyä: miten monta lasta minun tulisi opettaa ja

miten vanhoja he ovat?»

»Minulla on kolme pientä tyttöä, yhdentoista-, kymmenen- ja

seitsemänvuotiaita, sekä kuuden vuoden vanha poika, jotka
joutuisivat teidän hoitoonne; molempia nuorempia varten on minulla
lastentyttö.»

Hannaa puistatti. Tämä ei ainoastaan ollut pätevä syy, vaan

todellinen aihe olla ottamatta paikkaa vastaan.

»Oh ei, hyvä rouva, se menisi yli voimieni. Enempää kuin yhtä,
enintään kahta oppilasta en voi opettaa.»

Hanna nousi.

»Anteeksi, että olen vaivannut! Hyvästi!»

»Hyvästi», vastasi rouva Hirschfeld liikahtamatta paikaltaan.

Hanna poistui ruokasalin ja etuhuoneen kautta meluavien lasten

ohi, tapasi pesijättären, joka kantoi alushameita korissa päänsä
päällä, ja kiiruhti sitten portaita alas. Hän istuutui odottaviin vaunuihin
ja antoi ajurille seuraavan osoitteen:

»Jägerzeile N:o 29.»

 Siellä ei rouva ollut kotona. Kolmannessa paikassa hän sai tietää,
että eräs toinen neiti oli jo otettu. Neljäs osoite vei niin
köyhännäköiseen ympäristöön, että hän jo portaissa kääntyi takaisin.

Sitten hän otti viimeiseksi säästämänsä osoitteen, koska se

miellytti häntä eniten. Se oli hotellin osoite. Täällä hän ehkä tapaisi
matkustavaisia, ehkä ulkomaalaisia, ja mieluimmin hän halusikin
kauas Itävallasta.

»Hotel Metropoliin», sanoi hän ajurille.

Hetkisen kuluttua vaunut pysähtyivät kauniin hotellin eteen. Hanna

meni ovenvartian luo.

»Rouva von Bogdanovic?» kysyi hän.

»Toinen kerros, N:o 16.»

Hän meni portaita ylös ja koputti ovelle.

»Entrez», huudettiin sisältä.

Hanna astui sisään.

Eräs nainen istui sohvassa lukien sanomalehteä. Kolme suurta

matkakirstua vaatteineen ja pukutarpeineen oli matolla. Sängyllä oli
useita suurempia ja pienempiä paketteja, luultavasti äsken tehtyjä
ostoksia. Huoneen täytti hajuvesien, nahkatavaroiden ja paperossien
tuoksu.

»Suokaa anteeksi», sanoi Hanna kynnyksellä. »Oletteko rouva

von
Bogdanovic?»
 »Olen, olen, astukaa sisään!» sanoi nainen ranskaksi. Hän oli
kaunis, tummasilmäinen ja mustatukkainen, noin kolmenkymmenen
ikäinen ulkomaalainen. »Teidät on varmaankin lähetetty tänne
Kärnthner-kadun toimistosta?»

Hanna vastasi myöntävästi ranskankielellä.

»Istukaa… Ah, miten kaunis te olette!»

»Rouva…»

»Niin, folie a croquer… une amour de petite femme. Ja te tahdotte

ruveta opettajattareksi!»

»Se on aikomukseni.»

»Teillä ei olisi mitään vastaan lähteä Serbiaan saakka?»

»Mitä kauemmaksi, sen parempi.»

»Ja te tyytyisitte neljäänsataan tukaattiin?»

»Kyllä.»

»Mutta oletteko musikaalinen?»

»Hyvin musikaalinen.»

»Sepä mainiota. Te miellytätte minua suuresti ja jos minusta

riippuisi, ottaisin teidät heti, koska te olette niin hienon arvokas ja
ihastuttava… Mutta olen saanut tämän toimen serkultani
Belgradista… Minun täytyy ensin kirjoittaa hänelle ja lähettää hänelle
valokuvanne, todistuksenne ja suosituksenne. Tahdotteko tuoda ne
minulle?»
 Hannan sydäntä kouristi. Siis hän ei onnistunut tälläkään kertaa.
Hän nousi.

»Hyvä», sanoi hän, »toimitan ne.»

Hän päätti neuvotella rouva Bergin kanssa siitä, miten hankkisi

suosituksia.

»Hyvä on», vastasi rouva von Bogdanovic. »Kuitenkin tahdon

huomauttaa teille, että teidän paperienne ohella lähetän sinne
monen muunkin. On siis mahdollista, ettette tule valituksi, mikä
minua tulisi hyvin surettamaan. Adieu, mignonne!»

Hanna tunsi itsensä hyvin väsyneeksi näistä turhista käynneistä ja

ajoi kotiin.

Seuraavana päivänä aikaisin hän meni rouva Bergin luo. Tämä oli
juuri saapunut toimistoon ja luki saapunutta postia.

»Hyvää huomenta, neiti! Suokaa anteeksi, mutta ettekö odottaisi

hetkisen, kunnes olen lukenut postin.»

Hanna odotti. Muutaman minuutin kuluttua rouva Berg katsahti

ylös.

»Kas niin, nyt olen vapaa. Näissä kirjeissä ei ollut mitään

kummempaa!»

»Ne olivat kai perheiltä, jotka tarvitsevat kotiopettajatarta?» sanoi

Hanna.

»Enemmän kotiopettajattarilta, jotka pyrkivät perheisiin», vastasi

rouva Berg. »Eräs rouva, jolla on seitsemän lasta, hakee
opettajatarta, joka kolmensadan guldenin palkasta vuodessa opettaa
soittoa, kieliä ynnä vielä muitakin aineita; ja viisi kirjettä on neideiltä,
jotka hakevat paikkaa perheissä, missä on vain yksi tytär
opetettavana ja palkkaa kahdeksansataa guldenia. Se on kauheaa!
Entä te, hyvä neiti, mitä uutisia tuotte?»

»Olin eilen neuvomienne henkilöiden luona…»

»Ettekä löytänyt sopivaa. Se ei minua ensinkään kummastuta; ei

se tavallisesti menekään niin pian.»

»Ei, rouva Berg, en ole löytänyt mitään sopivaa ja pelkään, etten

koskaan onnistukaan, sillä minua kohtaa joka suunnalla suuri este.
Kaikkialla kysytään minulta suosituksia ja minulla ei ole niitä…»

»Mitenkä niin? Totta kai teillä on joku tuttu, joka tuntee teidät ja
johon te voitte vedota?»

»Ei, rouva Berg, minä olen outo täällä. Te ette eilen: kysynyt
sellaisista mitään ettekä myöskään sanonut, että niitä tarvitaan…»

»Siksi että se on luonnollista. En luullut teidän hakevan paikkaa,

jos teillä ei olisi ketään, joka voisi taata rehellisyytenne.»

»Ei — ketään.»

»Mutta, neiti, te vallan pelotatte minua.»

»Mutta jospa minulla olisi syyni esiintyä vallan muukalaisena,

jospa perhesuhteet olisivat pakottaneet minut vieraalla nimellä
hakemaan leipäansiota…»
 »Silloin ette voi hakea paikkaa minun kauttani», keskeytti rouva
Berg kylmästi. »Täytyyhän teidän itsennekin ymmärtää, etten voi
haittaamatta toimistoani suositella niin nuorta ja kaunista henkilöä,
joka mahdollisesti…»

Hanna lensi tulipunaiseksi.

»Oi hyvä Jumala, taasen epäluuloja. Eikö ihmisen ulkonäöstä jo

voi päättää, onko hän rehellinen ja siveä vai eikö? Eikö kasvatukseni
ole takeena siitä, että olen hyvästä perheestä?»

»Tosin kyllä, mutta jos teillä on syytä salata perheenne nimi, niin
syy voi olla sitä laatua, ettette ole sopiva kasvattamaan nuoria
tyttöjä, ja edesvastuu olisi minun. Kas tässä, neiti, on
sisäänkirjoitusrahanne… Olen pahoillani, että olen pakotettu
poistamaan teidät kirjoistani.»

Hanna ei ottanut rahoja, kumarsi vain äänetönnä ja meni ovea

kohden.
Loukkaus kouristi hänen kurkkuaan.

Rouva Berg seurasi häntä.

»Avatkaa sydämenne minulle, rakas lapsi», sanoi hän. »Te näytte

olevan onneton. Kertokaa kohtalonne minulle. Ehkäpä minä voin
antaa teille jonkun neuvon.»

Hanna pudisti päätään.

»En, en», sanoi hän vaivalloisesti. »Kiitän teitä… kiitän

sydämestäni. Hyvästi!»
 Ja hän kiiruhti pois. Hän heittäysi ohiajaviin vaunuihin ja ajoi kotiin.
Hänen täytyi jälleen saada itkeä.
XVII.

Mutta kyyneleet eivät auta. Hanna ajatteli sinne ja tänne. Mitä hänen
oli nyt tekeminen. Oh, hänen elämäntarinansa ei ollut omiaan
herättämään myötätuntoa. Hän oli aivan masennuksissa rouva
Bergin sanoista: »jos teillä on syytä salata perheenne nimi, niin syy
voi olla sitä laatua, ettette ole sopiva kasvattamaan nuoria tyttöjä.»
Ja asianlaita olikin niin. Hänhän oli rikollinen, langennut. Kuinka hän
ei ollut ajatellut tätä ennen, mitenkä hän oli voinut pitää itseään
siveänä ja ylväänä ja unohtaa, että vaimo, joka jättää miehensä
heittäytyäkseen rakastajansa syliin, on viimeinen, jonka hoitoon äiti
uskoo nuoret tyttönsä?

Ei, sen tuuman täytyi raueta. Kotiopettajattareksi hän ei voinut

ruveta.

Mutta mihin hänen pitäisi ryhtyä? Kuolla hän ei enää tahtonut;

itsemurhanajatukset saivat hänet halveksimaan itseään. Hän oli jo
kauan ollut tietoinen siitä, että oli kykenevä näyttelemään loistavaa
osaa maailmassa. Tottuneena siihen, että, missä hyvänsä
näyttäytyikään, hänen kauneuttaan ja viisauttaan ihailtiin, ei hän
voinut uskoa näiden avujen, jotka nyt olivat arvottomia, kuihtuvan
yksinäisessä hotellihuoneessa.
 Mitä tehdä? Mitä tehdä?

Hän toisti tämän kysymyksen ääneen, kulkiessaan yhtämittaa

edestakaisin huoneessa. Hän tiesi olevansa kykenemätön
vastaamaan siihen. Toisinaan hän pysähtyi ja painoi päänsä kylmää
seinää vasten. »Tätä yksinäisyyttä suuressa maailmassa en kestä.
Minun täytyy saada puhua omaisieni kanssa…»

Ja hän istuutui kirjoituspöydän ääreen kirjoittamaan. Molemmat

itsemurhakirjeet Dori tädille ja Ewaldille olivat vielä siinä. Hän repi ne
pieniksi palasiksi lukematta edes niitä.

Kastaessaan kynänsä musteeseen hän ei vielä tiennyt mitä

kirjoittaa. Hänen aikomuksensa ei ollut kirjoittaa mitään erikoista,
vaan yleensä tarve äärettömässä yksinäisyydessään saada puhella
niiden kanssa, jotka olivat kerran tunteneet ja rakastaneet häntä,
pakotti häntä tarttumaan kynään.

Ajattelematta tai etsimättä sanoja hän antoi kynän kiitää paperilla.

»Ewald, loukattu, vihastunut puolisoni… En kirjoita pyytääkseni

sinulta jotain, herättääkseni sääliäsi tai saadakseni anteeksi. On
tekoja, joita mies ei voi antaa anteeksi, sen tunnen. Mutta minun
täytyy sisäisestä pakosta sanoa, että olen onneton. Se on
oikeudenmukainen rangaistus harha-askeleestani. En kerro tätä
voittaakseni myötätuntoasi, vaan teen sen siksi, että se kenties
tuottaa sinulle lohdutusta. Loukattu on tunteva itsensä
levollisemmaksi, kun tietää, että kohtalo on hänen puolestaan
kostanut. Miksikä minä, joka olen loukannut sinua sydänjuuriasi
myöten, nyt jättäisin sen sinulle kertomatta. Olen rakastanut sinua
sydämeni pohjasta ja mennessäni luotasi tunsin katkeraa surua
sinulle tuottamani iskun johdosta. Nyt voin hiukan lieventää
kirvelevän haavan tuskaa, ja minä teen sen myös. Vielä muutakin
voin kertoa, joka kirvoittaa, joka vähentää tunteittesi katkeruutta.
Sinä tiedät, että jättäessäni meidän… sinun kotisi huuleni olivat
vielä puhtaat, ja nyt, kun minua on rangaistu heikkoudestani, ovat
ne yhtä puhtaat kuin silloinkin, sen vannon. Se ei kuitenkaan ole
minun ansioni, enkä tahdo esittääkään sitä siinä valossa, mutta
totta se on. Mutta luulen, että tieto tästä tosiseikasta on tuottava
lohtua — ei, ei lohtua — mutta helpotusta sinulle. Hyljätyn puolison
on tietysti kauheata ajatella, että hänen kerran niin lämpimästi
rakastamansa vaimo lepää toisen sylissä. Vihan,
mustasukkaisuuden ja häpeän puna nousee tätä ajatellessa hänen
poskilleen — Minä olen tehnyt sinut niin sanomattoman
onnettomaksi, mutta minä tahdon edes hiukan lieventää näitä
tuskia, kun kerran siihen pystyn. — Oletko arvannut, että mies, jota
seurasin, oli kreivi Edelberg? Olet kai kuullut, mimmoisen kohtalon
hän sai? Minä odotin häntä — ja hän oli kuollut. En nähnyt häntä
enää sen jälkeen kuin lupasin paeta. Jos minä pyytäisin sinua
ottamaan minut takaisin kotiisi, niin voisit luulla kaiken tämän
olevan valhetta, jolla tahdon puhdistaa itseni, mutta hetkeäkään en
ole voinut uskoa jälleennäkemisen mahdollisuutta — enkä sitä
toivokaan, joten voit uskoa joka sanani. Ne ovat ainoat, mitä minä,
joka olen pirstannut elämänonnesi, enää voin sinulle antaa. Ehkä
halveksit minua niin, että kaikki, mikä minua koskee, on sinulle
yhdentekevää; ehkä on sinusta tämä lahjani arvoton. Mutta
toisinkin voi olla ja siksi kirjoitan. Hyvästi!

Hanna.»

Sitten hän otti toisen arkin.

 »Kallis, vanha lapsuuden ystäväni! — Olen yksin, aivan yksin ja
onneton. Tarvitsen neuvoa ja apua; kaipaan ystävää, jonka sylissä
voin itkeä, kättä, joka minut kohottaa, hyväilevää ääntä, joka
toruessaankin mainitsee nimeäni. Älä hylkää minua! Tiedän tosin,
että olet ankara — harhaanjoutuneista olet aina puhunut kylmästi,
mutta jos rikollinen on kasvattilapsesi? Kirjoita minulle joitakuita
rivejä nähdäkseni, saanko luonasi turvapaikan. En tarkoita, että
tahtoisin tulla taloosi. Mennyt on mennyttä, en koskaan tahdo
saapua kaupunkiinne, ihmisten luo, joiden edessä aina olisin
pakotettu painamaan rikoksellisen pääni alas… ei, tahdon pois,
kauas Itävallasta ja jos suinkin mahdollista Euroopastakin. Luotasi
en hae muuta turvaa kuin moraalista, pyydän vain saada kertoa
tilastani, rukoilen lupaustasi auttaa minua. Tahtoisin ansaita leipäni;
tahtoisin seuranaisena joutua vieraaseen maahan, mutta kun
kukaan ei anna minulle suosituskirjettä, on se tie suljettu. Mutta
kaikesta tästä saat kuulla sitten vasta, kun olet minulle kirjoittanut:
Puhu, rakas lapsi raukkani! Minä säälin sinua!

Osoitteella 'A.Z. N:o 20 poste restante Wien, odotan kaivaten

kirjettäsi.»

Hanna sulki nämä molemmat kirjeet ja pani ne hotellinoven

viereiseen postilaatikkoon. Sitten hän palasi huoneeseensa
rauhoittuneena ja melkein tyytyväisenä. Nyt hänellä oli taasen
hiukan toivoa, eikä ihminen enempää tarvitsekaan saadakseen
voimia kestämään elämän koulussa. Seuranainen; — tämän
ajatuksen hän sai kirjoittaessaan, samoin kuin sen, että Dori täti
antaisi hänelle suosituksen ja auttaisi häntä tämän uuden tuuman
toteuttamisessa. Hän ei ollut enää niin yksin. Miksei hän ennen ollut
huomannut kirjoittaa vanhalle ystävälleen? Myöskin hänen Ewaldille
kirjoittamansa kirje jätti mieleen rauhoittavan tunteen… kuten aina
hyvän työn tekeminen. Ewald ei ole enää yhtä onneton tietäessään,
ettei vaimonsa lopulta kuitenkaan ollut uskoton.

Rauhoittaakseen ärtyneitä hermojaan hän kirjoitti seuraavan

ilmoituksen: »Nuori neiti, osaava täydellisesti saksaa, ranskaa ja
englantia, etevä pianisti, hakee paikkaa seuranaisena, mieluimmin
ulkomailla. Vastausta odottaa S.T.R. N:o 75 poste restante. Wien.»
Hän vei tämän ilmoituksen useaan lehteen, ja hänen ajatuksensa
keskittyivät nyt postitoimiston ympärille, josta hän odotti tärkeitä
tietoja.

Hän saattoi jo neljäntenä päivänä odottaa tiedonantoja.

Levottomana hän meni postikonttoriin. Monta kertaa eksyttyään hän
vihdoin löysi poste restante osaston. Käytävässä hän tapasi useita,
jotka lukivat kirjeitään. Hän avasi asianomaisen oven ja astui sisään.

Hetkisen odotuksen jälkeen oli hänen vuoronsa.

»A.Z. N:o 20?» sanoi hän vavisten.

Postivirkailija otti levollisesti esiin pakan kirjeitä ja silmäili noin

kolmeakymmentä päällekirjoitusta.

»Ei ole», vastasi hän yhtä levollisesti ja pani kirjeet takaisin

A-osastoon.

»Entä S.T.R. N:o 75?» kysyi Hanna vielä kerran.

Uusi pakka otettiin esiin.

»Ei tässäkään.»
 Raskain mielin Hanna poistui ja lohdutti itseään sillä, että
huomenna onnistuu paremmin.

Neljännellä kerralla hänen alettuaan jo tottua vastaukseen: »Ei

mitään», otti postivirkailija yhtä välinpitämättömästi kirjeitä
kummastakin pinkasta ja ojensi ne Hannalle.

Kirjeitä oli neljä. Hanna otti ne vastaan sykkivin sydämin ja riensi

ulos katsomatta niihin. Hän istuutui odottaviin vaunuihin, käski kuskin
ajaa hotelliin ja alkoi tarkastella päällekirjoituksia. Yksi niistä oli Dori
tädiltä, hän tunsi heti käsialan. Nuo kolme muuta olivat Wienistä,
eikä Hanna tuntenut käsialoja. Ne hän luki ensin. Mutta niissä ei ollut
mitään mielenkiintoista. Ensimäinen oli paikanvälitystoimistosta
ohjelmineen; toisessa tarjottiin taloudenhoitajattaren toimi ja
kysyttiin, osasiko hän keittää ruokaa; kolmannessa pyydettiin häntä
lähettämään todistuksensa ja suosituksensa mukanaseuraavalla
osoitteella.

Sitten hän avasi Dori tädin kirjeen. Tätä hän juuri oli niin
levottomasti odotellut. Hän levitti paperin. Siinä oli vain muutamia
rivejä otsakirjoituksetta. Ensi silmäykseltä Hanna saattoi jo huomata
ettei kirje tuonut lohtua. Kirjeen ulkonäöstä voi jo päättää, mitä se
tuo, vaikkei se vielä ole puhunutkaan. Kenraalitar kirjoitti todellakin
seuraavasti:

»Minua ihmetyttää, että langennut henkilö, joka käytöksellään on

tuottanut minulle häpeää, vielä rohkenee kirjoittaa minulle ja
rukoilla myötätuntoani. Onneton kohtalo on sellaisessa
tapauksessa todistuksena Jumalan oikeudentunnosta, sillä
Jumalan käsi osuu kaikkiin rikollisiin. Jos useampia kirjeitä saapuu,
heitetään ne avaamattomina tuleen.
 Dorothea von Orfalvy.»

Surun valtaamana ja katkerin mielin Hanna rypisti kirjeen. Sen

kirjoittaja oli varmaankin ylpeillyt siitä. Sehän osoitti arvokkuutta,
oikeutettua ankaruutta, ja oli samalla jumalallisen oikeuden
mukainen rangaistus. Kenraalitar varmaankin onnitteli itseään
osoittamastaan luonteenlujuudesta. Ehkä hän hetkisen oli taistellut ja
toivonut voivansa ojentaa rukoilevalle kätensä, mutta oli sitten
voittanut heikkoutensa ja ilmituonut oikeutetun ylenkatseensa.
XVIII.

Ewald Ballmann ei ollut saanutkaan vaimonsa kirjettä. Hän ei ollut

kuullut myöskään mitään vaimoraukkansa kirjeestä kummitädilleen.
Molempien kirjeiden saapuessa pikkukaupunkiin oli Ewald Ballmann
matkustanut pois, jättämättä minkäänlaista osoitetta. Kirje
palautettiin Wieniin, ja kun lähettäjän nimeä ei saatu selville kirjeen
sisällyksestä, hävitettiin se postikonttorissa satojen muiden kanssa,
jotka eivät olleet saapuneet määräpaikkaansa.

Vaimonsa kadottaminen oli Ballmannille kova isku, ja siihen

yhdistyvä häpeä tuntui hänestä mahdottomalta kantaa. Mitenkä hän
voisi näyttäytyä tuttujensa parissa? Mitenkä hän saattaisi hoitaa
virkaansa, pitää luentojansa, kun kaikki pikkukaupungin
juorunhaluiset tiesivät hänen kohtalostaan?… Sillä mistä muusta
puhuttaisiinkaan perheissä ja kahvikesteissä kuin juuri kauniin
Hanna Ballmannin karkaamisesta?

Hän ei voinut ymmärtää tätä. Hänen rauhaisa, hauska kotinsa oli

sortunut.

Hannan karkaamisen jälkeisenä päivällä hän ilmoitti olevansa

sairas, ja sairas hän todella olikin. Hänellä oli kuumepuistatuksia, ja
hänen päänsä tuntui raskaalta. Dori täti oli mitään aavistamatta tullut
hakemaan Hannaa kävelylle.

»Missä on rouvasi, hyvä ystävä?» kysyi hän astuen sisään.

Ballmann nousi sohvalta, jolla oli maannut. Vanha rouva huomasi

silloin vasta, miten murtuneen näköinen hän oli.

»Jumalan tähden! Oletko sairas?»

Ballmannin suuri tuska ja suru purkautui nyt vihana hänen

edessään seisovaa vastaan. Hänellehän hän oli uskonut vaimonsa
ja hänen hoidossaan Hanna oli syöksynyt turmioon. Katkeran
vihansa valtaamana hän lähestyi kenraalitarta. Tämä vetäytyi
kauhistuneena askeleen taaksepäin ja kysyi uudestaan:

»Missä on vaimosi?»

»Minulla ei ole vaimoa. Hänet on syösty turmioon…»

»Oletko suunniltasi?»

»Olin silloin, kun uskoin nuoren vaimo raukkani..» Hänellä oli kova
sana huulilla, mutta hän hillitsi itsensä… »maailmannaisen
huostaan.»

»Mutta selitä toki…»

»Ei ole mitä selittää… Olen niin sanomattoman onneton… miksi

vielä koskea häpeääni? Minulla ei ole teille mitään sanottavana.
Minä vihaan teitä… ja tahdon olla yksin.»

Hänen silmänsä paloivat, hänen ruumiinsa vapisi, ja hän osoitti

ovea. Kauhun valtaamana kenraalitar syöksyi ulos. Ulommassa
huoneessa hän tapasi palvelustytön.

»Sano minulle, Betti, mitä on tapahtunut… Onko herra sairas, entä

missä on Hanna?»

»Oi, armollinen rouva, rouva meni pois eilen illalla.»

»Mitä sinä sanot?»

»Portinvartian vaimo näki hänen hiipivän pois, eikä hän ole tullut
takaisin. Herra on itkenyt koko yön tuolla; saatoin kuulla sen oven
läpi. Vasta aamulla hän meni sänkykamariin ja heittäytyi vuoteelle —
ja olen nähnyt, että kaikki laatikot ovat avatut ja että paperipalasia on
lattialla. Aamiaistakaan ei herra ole tahtonut, raukka. Vein hänelle
kahvia, mutta ei hän siihen koskenutkaan.»

Kenraalitar kuunteli kauhuissaan. Hänen epäluulonsa kohdistuivat

heti Edelbergiin, sillä terävällä katseellaan hän oli huomannut asiain
tilan; mutta hän ei ollut siitä välittänyt, eikä ollut voinut aavistaakaan,
että siitä sukeutuisi täydellinen häväistysjuttu. Ehkä hänen
leväperäisyydessään oli moittimisen syytä, ja siksi hänen vihansa
nuorta rouvaa kohtaan oli sitäkin rajumpi. Ainoa mitä hän nyt saattoi
tehdä, oli hänen mielestään vihansa ja halveksumisensa
näyttäminen maailmalle, sillä hän tahtoi osoittaa omaavansa
järkkymättömät mielipiteet. Hänen silmissään ei Hanna koskaan
saisi armoa — sitä vaati hänen oma arvonsa. Tämän sortuneen
kodin raunioissa, kodin, josta onneton oli paennut ja jossa hyljätty
puoliso itki, rouva von Orfalvy ajatteli ainoastaan omaa mainettaan.
Mikä ikävä, alentava juttu!

Ballmann ilmoittautui monena päivänä sairaaksi. Hän vietti

päivänsä synkissä mietteissä. Hänestä tuntui mahdottomalta ryhtyä
jälleen työhönsä. Silloin tulikin pelastus. Tavallisesti seuraa
elämässä onnettomuutta uusi onnettomuus, mutta niin ei tapahtunut
Ewaldille. Häntä ei kohdannut mikään uusi onnettomuus, päinvastoin
alkoi onni hänelle hymyillä. Vanha setä, jonka perillinen hän oli,
mutta jota hän ei ensinkään tuntenut, joten hänen kuolemansa ei
voinut vaikuttaa häneen masentavasti, veti viimeisen henkäyksensä
hiukan ennen Hannan pakoa, ja neljäntenä päivänä tämän jälkeen
Ballmann sai tiedon siitä, että oli ainoana perillisenä perinyt
melkoisen omaisuuden, omaisuuden, joka oli kymmenkertaisesti
suurempi hänen odottamaansa.

Tämä lievensi hänen tuskaansa, sillä nyt hänen ei tarvinnut jatkaa

elämäänsä entiseen tapaan ja oleskella sellaisten ihmisten joukossa,
jotka tunsivat hänen häpeänsä. Hän päätti lähteä matkoille. Hän
olikin kauan toivonut voivansa matkustaa vieraisiin maihin ja hän
tunsi, että matkustaminen vaimentaisi hänen sydämensuruansa.

Heti saatuaan mainitun tiedonannon hän meni johtajan puheille ja

pyysi eroa virastaan. Kaikeksi onneksi oli loma-aika aivan lähellä,
joten Ewald saattoi vaikeuksitta heti jättää paikkansa. Käymättä
kenenkään luona — Dori tätiä hän ei mistään hinnasta halunnut
nähdä — ja jättämättä edes osoitettaan hän lähti seuraavana
päivänä kaupungista. Hänen matkansa ensimäisenä päämääränä oli
Frankfurt am Main, jossa hänen setänsä oli kuollut, ja siellä hän sai
nostaa perintönsä. Siihen kuului kaksi suurta taloa. Hän järjesti
asiansa ja muutaman viikon kuluttua hän matkusti Hampuriin, missä
astui ensimäiseen New-Yorkiin menevään laivaan, sillä hän tahtoi
ainiaaksi jättää »vanhan maailman» selkänsä taa.