Conical Intersections in Physics An

Introduction to Synthetic Gauge

Theories Lecture Notes in Physics 965
Jonas Larson
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/conical-intersections-in-physics-an-introduction-to-syn
thetic-gauge-theories-lecture-notes-in-physics-965-jonas-larson/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Conductors Semiconductors Superconductors An

Introduction to Solid State Physics Undergraduate
Lecture Notes in Physics Rudolf P. Huebener

https://textbookfull.com/product/conductors-semiconductors-
superconductors-an-introduction-to-solid-state-physics-
undergraduate-lecture-notes-in-physics-rudolf-p-huebener/

An Introduction to Gauge Theories 1st Edition Nicola

Cabibbo

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-gauge-
theories-1st-edition-nicola-cabibbo/

Introduction to Muon Spin Spectroscopy: Applications to

Solid State and Material Sciences (Lecture Notes in
Physics, 961) 1st Edition Amato

https://textbookfull.com/product/introduction-to-muon-spin-
spectroscopy-applications-to-solid-state-and-material-sciences-
lecture-notes-in-physics-961-1st-edition-amato/

Surveys in Theoretical High Energy Physics 2 Lecture

Notes from SERC Schools 1st Edition Raghavan Rangarajan

https://textbookfull.com/product/surveys-in-theoretical-high-
energy-physics-2-lecture-notes-from-serc-schools-1st-edition-
raghavan-rangarajan/
An Introduction to Geometrical Physics Second Edition
Ruben Aldrovandi

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-geometrical-
physics-second-edition-ruben-aldrovandi/

An Introduction to Quantum Physics First Edition

Anthony P. French

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-quantum-
physics-first-edition-anthony-p-french/

Math 8 Lecture Notes Introduction to Advanced

Mathematics Xin Zhou

https://textbookfull.com/product/math-8-lecture-notes-
introduction-to-advanced-mathematics-xin-zhou/

Lie Algebras in Particle Physics: From Isospin to

Unified Theories First Edition Howard Georgi

https://textbookfull.com/product/lie-algebras-in-particle-
physics-from-isospin-to-unified-theories-first-edition-howard-
georgi/

Statistical Field Theory - An Introduction to Exactly

Solved Models in Statistical Physics 2nd Edition
Giuseppe Mussardo

https://textbookfull.com/product/statistical-field-theory-an-
introduction-to-exactly-solved-models-in-statistical-physics-2nd-
edition-giuseppe-mussardo/
Lecture Notes in Physics 965

Jonas Larson
Erik Sjöqvist
Patrik Öhberg

Conical
Intersections
in Physics
An Introduction to Synthetic Gauge
Theories
Lecture Notes in Physics

Volume 965

Founding Editors
Wolf Beiglböck, Heidelberg, Germany
Jürgen Ehlers, Potsdam, Germany
Klaus Hepp, Zürich, Switzerland
Hans-Arwed Weidenmüller, Heidelberg, Germany

Series Editors
Matthias Bartelmann, Heidelberg, Germany
Roberta Citro, Salerno, Italy
Peter Hänggi, Augsburg, Germany
Morten Hjorth-Jensen, Oslo, Norway
Maciej Lewenstein, Barcelona, Spain
Angel Rubio, Hamburg, Germany
Manfred Salmhofer, Heidelberg, Germany
Wolfgang Schleich, Ulm, Germany
Stefan Theisen, Potsdam, Germany
James D. Wells, Ann Arbor, MI, USA
Gary P. Zank, Huntsville, AL, USA
The Lecture Notes in Physics

The series Lecture Notes in Physics (LNP), founded in 1969, reports new devel-
opments in physics research and teaching-quickly and informally, but with a high
quality and the explicit aim to summarize and communicate current knowledge in
an accessible way. Books published in this series are conceived as bridging material
between advanced graduate textbooks and the forefront of research and to serve
three purposes:
• to be a compact and modern up-to-date source of reference on a well-defined
topic
• to serve as an accessible introduction to the field to postgraduate students and
nonspecialist researchers from related areas
• to be a source of advanced teaching material for specialized seminars, courses
and schools
Both monographs and multi-author volumes will be considered for publication.
Edited volumes should, however, consist of a very limited number of contributions
only. Proceedings will not be considered for LNP.
Volumes published in LNP are disseminated both in print and in electronic for-
mats, the electronic archive being available at springerlink.com. The series content
is indexed, abstracted and referenced by many abstracting and information services,
bibliographic networks, subscription agencies, library networks, and consortia.
Proposals should be sent to a member of the Editorial Board, or directly to the
managing editor at Springer:

Dr Lisa Scalone
Springer Nature
Physics Editorial Department
Tiergartenstraße 17
69121 Heidelberg, Germany
[email protected]

More information about this series at http://www.springer.com/series/5304

Jonas Larson • Erik Sjöqvist • Patrik Öhberg

Conical Intersections
in Physics
An Introduction to Synthetic Gauge Theories

123
Jonas Larson Erik Sjöqvist
Department of Physics Department of Physics and Astronomy
Stockholm University Uppsala University
Stockholm, Sweden Uppsala, Sweden

Patrik Öhberg
IPaQS/EPS
Heriot-Watt University
Edinburgh, UK

ISSN 0075-8450 ISSN 1616-6361 (electronic)

Lecture Notes in Physics
ISBN 978-3-030-34881-6 ISBN 978-3-030-34882-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-34882-3

© Springer Nature Switzerland AG 2020

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To the memory of Stig Stenholm.
Preface

In the history of science we find many examples where the wheel has been
reinvented. It may be that some work, for some reason, fell into oblivion or it was
simply never recognised by the community. In Einstein’s two papers Quantentheorie
des einatomigen idealen Gases from 1924 and 1925, he essentially predicted
condensation. Einstein realised that there is a critical temperature below which
a single state becomes macroscopically populated; he calls it ‘condensation’.
Interestingly, at that time the concept of an order parameter had not been introduced,
but Einstein notices ‘One can assign a scalar wave field to such a gas’. What Einstein
was hinting at was what today is known as the Gross–Pitaevskii equation. It took,
however, Gross and Pitaevskii more than 30 years to write down the equation for
the classical field. Another example is that of the Aharonov–Bohm effect presented
in 1959. However, less known is that the effect was predicted already some 10 years
earlier by Ehrenberg and Siday.
The above gives two examples where a result in its full glory has not been
recognised (or it is simply not known). This often happens when essentially the
same phenomenon is rediscovered in different communities. The 1984 seminal work
by Berry on ‘phase factors accompanying adiabatic changes’ had two precursors.
Already in 1956, Pancharatnam demonstrated how the interference of two polarised
light beams depends on a geometric phase. While in 1958, Longuet-Higgins et
al. showed that adiabatic following around a conical intersection between two
electronic molecular potential surfaces resulted in a sign change of the wave
function. Berry’s work showed the generality of this phenomenon; whenever the
wave function adiabatically encircles some sort of singularity in parameter space it
acquires a geometric phase factor. Such singularity appears at a conical intersection
which is characterised by a point degeneracy of at least two energy surfaces in some
parameter space.
Conical intersections are to be found in a range of different physical systems, and
it seems that the importance of them has often been analysed independently in the
different communities. Thus, the physics of conical intersections can be regarded as
yet another example for where the wheel has been reinvented. Even if the concept
of conical intersections as such is the same in the different communities, there are

vii
viii Preface

still differences between conical intersections in say molecular and in condensed

matter physics. In this monograph we gather and discuss various systems where
conical intersections have played an important role. The similarities and differences
are highlighted, as well as drawing attention to the origin of the physics.
With the ever ongoing experimental progress in the microworld, the boundaries
between different fields of physics are becoming ever more diffuse. The cooling
and controlled manipulation of individual atoms/ions/molecules/photons have led
to an avalanche of new physics, ranging from single particle quantum control to in
situ explorations of quantum many-body systems. The interaction among hundreds
of ultracold atoms or ions can be monitored to such a degree that exotic phases of
matter can be experimentally investigated and tailored dynamics of closed quantum
many-body systems can for the first time be studied in the lab. It is possible to
construct on-chip electric circuits that realise novel photonic lattice models with
an effective photon–photon interaction mediated by superconducting quantum dots.
This elimination of clear boundaries between the different subfields asks for a better
and broader knowledge beyond ones expertise. It is our hope that this book can help
in bridging knowledge from different areas in physics.
Two of the main research directions in microscopic physics during the last couple
of decades are quantum simulators and topological matter. Geometric phases and
synthetic gauge theories play central roles in both these fields. It turns out that a
correct picture of some novel states of matter is only emerging after introducing
nonlocal quantities which are directly related to the geometric phase. Many of
the proposed quantum simulators consider noncharged particles (like atoms and
photons), and in order to simulate, for example, charge particles in a magnetic field
one needs to construct synthetic magnetic fields. The physics of conical intersections
serves as a very convenient introduction to synthetic gauge theories. The sign
change of the wave function upon adiabatically encircling a conical intersection
is a manifestation of a geometric phase, and it may be envisioned as if a magnetic
flux is penetrating the point of the conical intersection. In this sense, it bares many
similarities to the Aharonov–Bohm effect.
This book has been written with the hope that the reader must not be an expert
in some particular field in order to grasp its content. Ideally, it should be possible to
understand the ideas in say molecular or condensed matter physics without having
been particularly exposed to those fields. Basic knowledge in quantum mechanics
is, however, a prerequisite. Chapter 2 presents the general background to the topic.
Central is the concept of adiabaticity, which is essential in order to fully appreciate
the following chapters. However, it is not crucial to know Born–Oppenheimer theory
to understand the content of Chap. 4 on condensed matter physics. The following
four chapters can be read individually, even if there exist a few cross-references
between them in order to tie them together.
We have focused on three main fields in physics where conical intersections
are found. In Chap. 3 we discuss the basics of conical intersections in molecular
physics. It was also in this field that their importance was first discussed. They
mark the breakdown of the Born–Oppenheimer approximation and give rise to
many observable effects. The following Chap. 4 is devoted to conical intersections
Preface ix

in condensed matter physics. A crucial difference between conical intersections in

molecular and condensed matter physics is that in the former they appear in real
space while in the latter they are found in (quasi) momentum space. The example
known for most people is probably that of Dirac cones in graphene, but we also
discuss how they come about in spin–orbit coupled systems and how they generalise
to higher dimensions, so-called Weyl points. In Chap. 5, conical intersections in
systems of cold atoms are analyzed. Like for molecules, the underlying theory here
is that of Born–Oppenheimer. But in comparison to molecules, in these systems
there is a greater freedom to manipulate the actual model Hamiltonians which in
certain cases allows for more clean experimental tests.
In the book we also include a chapter on other physical systems where conical
intersections can emerge. In particular, it is shown how Jahn–Teller models that
appear in molecular physics are greatly related to the Jaynes–Cummings model
which forms a backbone of cavity quantum electrodynamics and trapped ion
physics. One section of this chapter is assigned to open quantum systems. Only
within the last years we have seen an enormous interest in ‘non-Hermitian’ quantum
mechanics and the importance of exceptional points. Such exceptional points can be
seen as conical intersections in the complex plane, and they typically show up in the
theory for open quantum systems.

Acknowledgements

Over the years, there have been many people who we have collaborated or discussed
with, people whom, in one way or another, have had an influence on this book. We
are especially thankful to Alexander Altland, Emil Bergholtz, Jean Dalibard, Marie
Ericsson, Barry Garraway, Gonzalo García de Polavieja, Nathan Goldman, Osvaldo
Goscinski, Hans Hansson, Niklas Johansson, Gediminas Juzeliūnas, Thomas Klein
Kvorning, Åsa Larson, Maciej Lewenstein, Jani-Petri Martikainen, Luis Santos, Ian
Spielman, Stig Stenholm, Robert Thomson, Dianmin Tong, Manuel Valiente, and
Johan Åberg.

Stockholm, Sweden Jonas Larson

Uppsala, Sweden Erik Sjöqvist
Edinburgh, UK Patrik Öhberg
September 2019
Contents

1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
2 Theory of Adiabatic Evolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
2.1 Introduction .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
2.2 Adiabatic Time-Evolution.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
2.2.1 Adiabatic Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
2.2.2 Adiabatic Approximation . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
2.2.3 The Marzlin–Sanders Paradox .. . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
2.2.4 The Importance of the Energy Gap: Local Adiabatic
Quantum Search . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
2.3 Gauge Structure of Time-Dependent Adiabatic Systems .. . . . . . . . . . . . 13
2.3.1 The Wilczek–Zee Holonomy . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
2.3.2 Adiabatic Evolution of a Tripod . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
2.3.3 Closing the Energy Gap: Abelian Magnetic Monopole
in Adiabatic Evolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
2.4 Born–Oppenheimer Theory .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
2.4.1 Synthetic Gauge Structure of Born–Oppenheimer
Theory.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
2.4.2 Adiabatic Versus Diabatic Representations . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
2.4.3 Born–Oppenheimer Approximation . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
2.4.4 Synthetic Gauge Structure of an Atom in an
Inhomogeneous Magnetic Field . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
3 Conical Intersections in Molecular Physics . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
3.1 Introduction .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
3.2 Where Electronic Adiabatic Potential Surfaces Cross:
Intersection Points . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
3.2.1 The Existence of Intersections . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
3.2.2 Topological Tests for Intersections . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38

xi
xii Contents

3.2.3
The Molecular Aharonov–Bohm Effect on the
Nuclear Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
3.3 The Jahn–Teller Effect . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
3.3.1 Spontaneous Breaking of Molecular Symmetry: The
Jahn–Teller Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
3.3.2 The E ×  JT Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
3.4 Dynamical Manifestation of Conical Intersections . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
4 Conical Intersections in Condensed Matter Physics .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
4.1 Band Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
4.1.1 Bloch’s Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
4.1.2 Tight-Binding Model .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
4.1.3 Bloch and Wannier Functions .. . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
4.1.4 Single Particle Lattice Models and Bloch Hamiltonians . . . . 61
4.1.5 Symmetries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
4.1.6 Topological Invariant .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
4.2 Spin–Orbit Couplings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73
4.2.1 Rashba and Dresselhaus Spin–Orbit Couplings.. . . . . . . . . . . . . 74
4.2.2 Intrinsic Spin Hall Effect .. . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
4.3 Superconductors .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78
4.4 Graphene .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
4.4.1 Tight-Binding Band Spectrum . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
4.4.2 Relativity at Almost ‘Zero’ . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
4.4.3 The Haldane Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
4.5 Weyl Semimetals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
5 Conical Intersections in Cold Atom Physics . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
5.1 Introduction .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
5.2 Light–Matter Interactions and Optical Forces . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94
5.3 Adiabatic Dynamics and Synthetic Gauge Potentials . . . . . . . . . . . . . . . . 99
5.3.1 The Adiabatic Principle and Dressed States. . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
5.3.2 A Pedagogical Example: The Two-Level System.. . . . . . . . . . . 101
5.4 Spin–Orbit Coupling and Non-Abelian Phenomena .. . . . . . . . . . . . . . . . . 103
5.4.1 Spectrum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
5.4.2 A Quasi-Relativistic Example: The Atomic
Zitterbewegung . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
5.5 Cold Atoms and the Bose–Einstein Condensate . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
5.5.1 The Description of a Condensate . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119
5.5.2 Conical Intersections and the Gross–Pitaevskii Equation . . . 122
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
6 Conical Intersections in Other Physical Systems . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
6.1 Cavity Quantum Electrodynamics .. . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
6.1.1 The Jaynes–Cummings and Quantum Rabi Models . . . . . . . . . 128
Contents xiii

6.1.2 The Intrinsic Anomalous Hall Effect in Cavity QED .. . . . . . . 130

6.2 Trapped Ions .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
6.3 Classical Optics. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 134
6.4 Open Quantum Systems. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
6.4.1 The Lindblad Master Equation.. . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138
6.4.2 Exceptional Points . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146

A Identical Particles .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149

A.1 Second Quantisation.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
A.2 Peierls Substitution .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
A.2.1 Hofstadter Butterfly . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
Index . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157
Chapter 1
Introduction

A rather old-fashion view of quantum mechanics is that it is an application of the physics

of waves. A not so old-fashion way to get interesting physics out of mathematical objects is
by studying their singularities. [1]

Conical intersections (CIs) are singularities of the energy spectra of parameter-

dependent quantum systems. The term refers to the formation of conically shaped
energy surfaces in the vicinity of points in parameter space where two or more
energies cross. CIs are important in physical settings characterised by slow and fast
degrees of freedom, such as the fast electrons and slow nuclei of a molecule, but
also for the evolution of quantum systems controlled by slow classical parameters,
as well as for the understanding topological characteristics of condensed matter
systems. In this way, the importance of CIs covers a significant portion of modern
quantum physics.
The CI concept appeared implicitly already in the late 1930s in the work
by Jahn and Teller on the stability of symmetric molecular configurations [2].
Longuet-Higgins and coworkers examined the dynamical consequences of CIs,
such as a fractional quantisation of the coupled electron-nuclear (vibronic) motion
in polyatomic molecules [3]. The analogy between the phase behaviour of an
adiabatic wave function in the vicinity of a CI and the Aharonov–Bohm effect was
described by Mead in the early 1980s [4]. But it was not until Berry demonstrated
the generality of the geometric phase and the gauge structure underlying adiabatic
time-evolution, that the importance of CIs was fully realised [5]. This insight has
led to several important new findings, such as new topological states of matter [6],
gauge structures governing the dynamics of cold neutral atoms in various trapping
geometries [7], and new forms of robust quantum computation [8].
In these Lecture Notes, we discuss the theory of CIs and the associated synthetic
gauge theories with applications to a range of physical systems. We focus on
essentially three different contexts where CIs are known to play a major role:
molecular physics, condensed matter systems, and trapped cold atoms. A key

© Springer Nature Switzerland AG 2020 1

J. Larson et al., Conical Intersections in Physics, Lecture Notes in Physics 965,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-34882-3_1
2 1 Introduction

objective of the Lecture Notes is to emphasis the unifying aspect of CIs and synthetic
gauge structures in quantum physics.
Chapter 2 is devoted to the concept of adiabaticity in quantum systems. In
Sect. 2.2, we discuss the theory of adiabatic time-evolution and examine some of
its subtleties. The synthetic gauge structure associated with parameter-dependent
energy subspaces is described in Sect. 2.3. This gauge structure is generally non-
Abelian, meaning that it gives rise to matrix-valued ‘phase factors’ (more precisely,
unitary matrices), but becomes Abelian in the case of non-degenerate energies.
Here, we see the first example where CIs play a central role, namely that these
intersections are sources of magnetic monopoles, which are missing entities in
electromagnetism, but now can be studied experimentally in adiabatic systems.
In Sect. 2.4, we discuss the time-independent counterpart of adiabatic systems.
Here, the parameters are themselves quantum variables, such as the nuclear degrees
of freedom in a molecule or crystal. In this setting, the slow coordinates move on
adiabatic potential energy surfaces (APSs), being parameter dependent solutions
of the time-independent Schrödinger equation for the fast variables. Such ‘fast–
slow’ quantum systems are called Born–Oppenheimer systems. Just as in the time-
dependent case, the Born–Oppenheimer setting gives rise to synthetic gauge fields,
but now having a direct physical effect on the motion of the slow system.
In Chap. 3, we further explore the synthetic gauge structure in Born–
Oppenheimer systems, by considering the molecular case in more detail. As
mentioned above, the nuclear variables in a molecule play the role of slow
parameters coupled to the fast electronic degrees of freedom. In Sect. 3.2.1,
we examine different types of intersections between electronic APSs and in
Sect. 3.2.2, we discuss tests to find intersection points by using tools from algebraic
topology.
Sections 3.3 and 3.4 focus on the Jahn–Teller effect and its relation to CIs
between symmetry adapted electronic states. We discuss the linear+quadratic E × 
Jahn–Teller system, which, despite its simplicity, is associated with a quite intricate
CI structure. We examine the Berry phase as well as the dynamical implications
of the CI structure for the nuclear pseudo-rotational motion. In particular, we
demonstrate that this system provides a realisation of a spin Hall effect that is
manifest in the dynamics of the nuclei.
In Chap. 4, we turn our attention to condensed matter systems. An essential
conceptual difference between the CIs considered up to this point and those in
condensed matter systems is that the latter appear in momentum space. In other
words, a CI is a point or line in the Brillouin zone where two or more energy bands
cross. The perhaps most well-known example of such a crossing is for graphene,
i.e., a hexagonal monolayer of carbon atoms for which the Fermi surface is exactly
at the CIs. By linearising the dispersion, the electrons close to the Fermi level are
described by a Dirac-like equation in 2 + 1 dimensions, but with an effective ‘speed
of light’ being considerably smaller than c. CIs in the context of condensed matter
systems are therefore called Dirac points or Dirac CIs.
Dirac CIs are also of importance in spin–orbit coupled systems and in the BCS
theory of superconductivity. Another central concept, used in order to analyse con-
1 Introduction 3

densed matter systems with non-trivial topological features, is the Chern number.
This quantity is a topological invariant of an energy band in two dimensions and is
defined as the Berry phase integrated over the whole Brillouin zone. Its importance
is evident as it is directly related to the quantised Hall conductivity.
The motion of cold atoms in slowly varying inhomogeneous laser fields is
governed by artificial gauge fields that arise when the lasers induce fast transitions
between the internal atomic levels. These gauge fields can be Abelian or non-
Abelian. In Chap. 5, we discuss the slow motion of cold atoms in inhomogeneous
optical fields and some of the peculiar effects associated with the artificial gauge
structure. Standing laser wave fields can be used to create optical lattice that can
be used to simulate real crystals by injecting atoms into the periodic structure and
thereafter studying their motion.
Sections 5.2 and 5.3 contain a description of light–atom interaction and the
adiabatic dynamics associated with the induced synthetic gauge fields. The idea is
to view the atom as a Born–Oppenheimer-like system for which the centre of mass
and the internal energy levels play the role as the slow and fast degrees of freedom,
respectively. These ‘subsystems’ are coupled via the inhomogeneity of the laser
fields, which are assumed to vary sufficiently slowly for the system to be adiabatic.
Just as in the spin systems discussed in Chap. 2, the induced gauge fields take the
form of magnetic monopoles located at CIs, now in the space defined by the laser
parameters. We discuss, in Sect. 5.4, how non-Abelian synthetic gauge fields can be
obtained if the lasers couple three ground state levels to an excited stated, forming
a tripod system. These gauge fields can be used to simulate relativistic effects, such
as Zitterbewegung, which otherwise require relativistic particles.
The synthetic gauge fields are not limited to single atom systems. In Sect. 5.5, we
discuss the theory of Bose–Einstein condensates, in which a cloud of atoms undergo
a phase transition so as to behave as a macroscopically occupied single quantum
state at sufficiently low temperatures. The description of a condensate differs
significantly from fundamental quantum systems in that the atom–atom collisions
give rise to non-linear effects, as described by the Gross–Pitaevskii equation. The
non-linearity implies that CIs can have completely different shapes in parameter
space, as discussed in Sect. 5.5.2.
In Chap. 6, we examine CIs in some other system. We first consider cavity
electrodynamics in Sect. 6.1. Here, the internal levels of an atom are coupled to
a quantised cavity field. This system is described by the Rabi or Jaynes–Cummings
models. In the semi-classical regime, one obtains CIs in the quadrature phase space.
In particular, we demonstrate how such a system can give rise to an intrinsic
anomalous Hall effect.
In Sect. 6.2, we discuss a system of trapped ions interacting with the vibrations
in the trap. The ion trap and cavity settings both describe a discrete level system
interacting with a harmonic oscillator system, in the former case the oscillations in
the trap while in the latter case the oscillations of the photon standing wave in the
cavity. We show how the ion trap system can be used to realise different types of
Jahn–Teller systems.
4 1 Introduction

The relevance of CIs is not restricted to quantum systems. They may occur also
in classical wave systems. In Sect. 6.3, we discuss how such intersections may show
up for classical light of sufficiently long wavelength moving through materials with
a small space-dependent refractive index and how lattice models can be emulated in
such settings. These systems may realise Dirac cones by appropriately choosing the
lattice structure. Among other conical singularity structures in classical systems, but
not covered by these Lecture Notes, are found in Einstein’s theory of gravity. These
structures occur along the world sheet of cosmic strings [9] and for black holes [10].
They differ conceptually from those considered here in the sense that they contain a
single cone and not two intersecting ones.
In Sect. 6.4, we end our expose over CIs in quantum physics by considering what
happens if the system is open. An open system is defined as a quantum system that
interacts with some kind of ‘environment’. This means that we need to replace the
Schrödinger equation by an effective description, which we obtain by tracing over
the environmental degrees of freedom. Under certain approximations (essentially
the Markov limit), this is described by the Lindblad equation, which is a master
equation that models the evolution of the density operator. The Liouvillian of a
Lindblad equation is not Hermitian, and the energies typically become complex-
valued. Thereby, the concept of CIs drastically change. Still there is a notion of
energy level crossings in parameter space, called exceptional points, which are
essentially CIs where both the real and imaginary parts of the spectrum cross
simultaneously.

References

1. Berry, M.V.: Wave geometry: a plurality of singularities. In: Anandan, J.S. (ed.) Quantum
Coherence, pp. 92–98. World Scientific, Singapore (1991)
2. Jahn, H.A., Teller, E.: Stability of polyatomic molecules in degenerate electronic states. I.
Orbital degeneracy. Proc. R. Soc. A. 161, 220 (1937)
3. Longuet-Higgins, H.C., Öpik, U., Pryce, M.H.L., Sack, R.A.: Studies of the Jahn–Teller effect.
II. The dynamical problem. Proc. R. Soc. Lond. Ser. A 244, 1 (1958)
4. Mead, C.A.: The molecular Aharonov-Bohm effect in bound states. Chem. Phys. 49, 23 (1980)
5. Berry, M.V.: Quantal phase factors accompanying adiabatic evolution. Proc. R. Soc. Lond. Ser.
A 392, 45 (1984)
6. Bernevig, B.A.: Topological Insulators and Topological Superconductors. Princeton University
Press, Princeton and Oxford (2013)
7. Dalibard, J., Gerbier, F., Juzeliūnas, G., Öhberg, P.: Colloquium: artificial gauge potentials for
neutral atoms. Rev. Mod. Phys. 83, 1523 (2011)
8. Carollo, A.C.M., Vedral, V.: Holonomic quantum computation. In: Bruß, D., Leuchs, G. (eds.)
Quantum Information: From Foundations to Quantum Technology Applications, pp. 475–482.
Wiley-VCH Verlag GmbH & Co. KGaA (2019)
9. Oliveira-Neto, G.: Identifying conical singularities. J. Math. Phys. 37, 4716 (1996)
10. Solodukhin, S.N.: Conical singularity and quantum corrections to the entropy of a black hole.
Phys. Rev. D 51, 609 (1995)
Chapter 2
Theory of Adiabatic Evolution

Abstract We identify two scenarios where the concept of adiabaticity emerges,

differing on whether the slow parameters are themselves dynamical variables or not.
In both cases, the separation of time-scales leads to synthetic gauge structures that
have measurable consequences. We describe the basic theory of adiabatic evolution.
Conical intersections, which are points in the space of slow parameters where two or
more energies cross, are of central importance for the understanding of the emergent
synthetic gauge fields in adiabatic systems.

2.1 Introduction

Solving the Schrödinger equation is a central problem in physics, since it determines

the allowed energies and the time-evolution of quantum-mechanical systems. How-
ever, to find these solutions is a difficult task if the involved Hamiltonian contains
many degrees of freedom or has a non-trivial time-dependence. These features make
the problem to find exact solutions of the Schrödinger equation quickly intractable in
practise. Thus, simplifying approximations are highly needed. Our objective here is
to describe the physics related to adiabatic evolution, which is an approximate form
of dynamics of quantum-mechanical systems that has applications in essentially all
subfields of quantum physics.
Adiabaticity basically quantifies the notion of slowness and applies to situations
where different quantities vary on vastly different time-scales. It appears in two
classes of situations in quantum physics:
• Time-dependent quantum-mechanical systems that are driven by slowly chang-
ing classical parameters (for instance, the phase and amplitude of a laser field
that drives transitions in an atom).
• Time-independent composite quantum-mechanical systems that can be divided
into subsystems associated with very different masses (for instance, the electrons
and nuclei of a molecule or a crystal).
Slowness in the latter of these situations is related to the fact that objects with ‘large’
mass, in a relative sense, typically move slower than objects with ‘small’ mass.

© Springer Nature Switzerland AG 2020 5

J. Larson et al., Conical Intersections in Physics, Lecture Notes in Physics 965,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-34882-3_2
6 2 Theory of Adiabatic Evolution

We shall see that the notion of adiabaticity is associated with rich physical
properties and conceptual subtleties. In this chapter, we outline the basic theory
for adiabatic evolution and provide some examples. We start with time-dependent
systems in Sect. 2.2, where we delineate the conditions under which adiabatic
evolution occurs. Section 2.3 shows how a synthetic gauge structure, similar
to that of electromagnetism, appears in the adiabatic regime of time-dependent
systems. Section 2.4 addresses the time-independent situation, leading to the Born–
Oppenheimer approximation. It turns out that this approximation can be associated
with a similar kind of synthetic gauge theory as in the time-dependent case. In this
way, the synthetic gauge structure serves as a unifying aspect of adiabatic systems.

2.2 Adiabatic Time-Evolution

Adiabatic time-evolution of a quantum-mechanical object is enforced by slowly

varying some experimental control parameters R (such as the phases and amplitudes
of a set of laser beams, or the direction of a magnetic field) along a path C : [0, 1] 
s → R(s) in parameter space. Such a process is described by a continuous family
of Hamiltonians Ĥ (R(t/T )), t ∈ [0, T ]. Here, the run-time T roughly measures the
‘slowness’ of the parameter change: if T is much larger than the minimal energy
gap of the Hamiltonian family, then the parameters are said to undergo a ‘slow’ or
‘adiabatic’ change.

2.2.1 Adiabatic Theorem

The precise meaning of ‘slowness’ is given by the adiabatic theorem. Here, we state
this important theorem and specify under which premises it holds.
The adiabatic theorem gives the rate at which transitions between the eigenspaces
of Ĥ (R(t/T )) tend to zero when T → ∞. Explicitly, by means of the parameter
change t → s = t/T , the adiabatic theorem can be stated as

ÛT (s, 0)P̂n (R(0)) − P̂n (R(s))ÛT (s, 0) = O(1/T ), T → ∞, ∀n, (2.1)

where P̂n (R(s)) is an eigenprojector of Ĥ (R(s)) associated with the energy

eigenvalue εn (s) and
s
Ĥ (R(s  ))ds 
ÛT (s, 0) = T e−iT 0 (2.2)

is the exact time-evolution operator (T denotes time-ordering; we put h̄ = 1

throughout this chapter). The theorem can be proved (see, for instance, [1]) provided
2.2 Adiabatic Time-Evolution 7

the following three premises holds:

(i) The eigenvalues εn (R(s)) of the instantaneous Hamiltonian are continuous
functions of s.
(ii) The eigenvalues do not cross on s ∈ [0, 1].
d d2
(iii) ds P̂n (R(s)) and ds 2 P̂n (R(s)) are well-defined and piecewise continuous.

An implication of these conditions is that the rank of P̂n (R(s)) is not allowed to
change, not even at isolated points, on s ∈ [0, 1].
To see what the adiabatic theorem means, let us consider the simplest case where
the eigenprojector is one-dimensional (rank = 1) so that we can write P̂n (R(s)) =
|ψn (R(s)) ψn (R(s))| throughout the evolution. If the system starts in the state
|Φ(0) = |ψn (R(0)) and all the premises (i)–(iii) hold, then (2.1) implies

|Φ(R(s)) = ÛT (s, 0)|ψn (R(0))

= |ψn (R(s)) ψn (R(s))|ÛT (s, 0)|ψn (R(0)) + O(1/T ) (2.3)

when T → ∞. We thus see that if the system starts in an energy eigenstate,

it remains in an energy eigenstate for s ∈ [0, 1]. We further note that UT (s, 0)
preserves the norm of the state, which implies

ψn (R(s))|ÛT (s, 0)|ψn (R(0)) → eiκn (s) (2.4)

in the adiabatic T → ∞ limit. We shall have more to say about the phase κn (s) in
Sect. 2.3.3 below.

2.2.2 Adiabatic Approximation

The adiabatic theorem gives the rate at which a given state starting in an eigen-
subspace of the system Hamiltonian remains in the eigensubspace when the
Hamiltonian change becomes increasingly slow. However, it should be clear that
the state never follows the instantaneous energy eigenstates perfectly for a large but
finite T ; there are always small but non-zero non-adiabatic transitions between the
eigensubspaces. Thus, perfect adiabatic evolution is an idealisation and in practical
applications it becomes essential to tell how well the evolution coincides with the
adiabatic one. Here, we find a useful condition that answers this question.
Consider a quantum system with Hilbert gspace H and parameter-dependent
Hamiltonian Ĥ (R(s)). Let P̂n (R(s)) = n
k=1 |ψn;k (R(s)) ψn;k (R(s))|, n =
1, . . . , K ≤ dim H , be the eigenprojectors of Ĥ (R(s)), gn being the rank (degree
of degeneracy) of the nth eigensubspace, with corresponding energies εn ((R(s))).
The eigensubspaces span the Hilbert space, meaning that any solution |Φ(s) of the
8 2 Theory of Adiabatic Evolution

reparametrised (t → s = t/T ) Schrödinger equation

i|Φ̇(s) = T Ĥ (R(s))|Φ(s) (2.5)

can be expanded in the energy eigenstates, i.e. we may write


K 
gn s
εn (s  )ds 
|Φ(s) = e−iT 0 |ψn;k (R(s)) cn;k (s). (2.6)
n=1 k=1

By inserting this into (2.5) and integrating, we obtain

gn 
 s
cn;k (s) = cn;k (0) − ψn,k (R(s  ))|ψ̇n,l (R(s  )) cn;l (s  )ds 
l=1 0


K gn  s
  s
Δnm (R(s  ))ds 
− eiT 0 ψn,k (R(s  ))|ψ̇m,l (R(s  )) cm;l (s  )ds  (2.7)
m=n=1 l=1 0

with the energy gap functions Δnm = εn − εm . The third term on the right-hand side
of (2.7) describes non-adiabatic transitions between the energy eigensubspaces and
should be negligible in the adiabatic regime. It contains two competing time-scales:
the rate of transition between the eigensubspaces

1    
ψn,k (R(s))|ψm,l (R(s + δs))  =  ψn,k (R(s))|ψ̇m,l (R(s))  (2.8)
δs
and the ‘intrinsic’ oscillation frequency for transitions between the eigensubspaces
of the instantaneous Hamiltonian
  s 
 d 
T   
ds Δnm (R(s )) = T |Δnm (R(s))| (2.9)
 ds
0

 s  
associated with the phase factors eiT 0 Δnm (R(s ))ds . Intuitively, the non-adiabatic
term of (2.7) washes out due to these oscillatory phase factors when the intrinsic
frequency is much larger than the transition rate. This yields the adiabatic condition,
 
 ψn,k (R(s))|ψ̇m,l (R(s)) 
T   , ∀s ∈ [0, 1], ∀m. (2.10)
 Δ (R(s)) 
nm

By using the eigenvalue equation Ĥ (R(s))|ψn;k (R(s)) = εn (R(s))|ψn;k (R(s)) ,

one can write the adiabatic condition on the alternative form
 
 ψ (R(s))| d Ĥ (R(s))|ψ (R(s)) 
 n,k m,l 
T  ds
 , ∀s ∈ [0, 1], ∀m. (2.11)
 Δ2nm (R(s)) 
2.2 Adiabatic Time-Evolution 9

The adiabatic condition is necessary to guarantee the validity of the adiabatic

approximation [2]. This approximation entails that for large but finite T any
initial state that starts in an eigensubspace approximately follows this eigenstate
throughout the evolution. In other words,


gn
|Φ(0) = |ψn;k (R(0)) → |Φ(s) ≈ |ψn;l (R(s)) cn;l (s)
l=1
 
 ψn,k (R(s))|ψ̇m,l (R(s)) 
⇒T   , ∀s ∈ [0, 1]. (2.12)
 Δ (R(s)) 
nm

However, it is important to note that the reverse is not true since the relation between
the adiabatic condition and the adiabatic approximation is valid under one important
caveat: the adiabatic theorem should hold in the T → ∞ limit, which means, in
particular, that all the premises (i)–(iii) (see Sect. 2.2.1) must be satisfied by the
Hamiltonian of the system. The Marzlin–Sanders paradox [3], as will be discussed
in the following section, illustrates this point in a striking way.

2.2.3 The Marzlin–Sanders Paradox

In an instructive attempt to problematize the notion of adiabaticity in quantum

mechanics, Marzlin and Sanders [3] constructed a model system that satisfies the
adiabatic condition but fails to generate adiabatic evolution. As we shall see, their
construction demonstrates a subtle consequence of when some of the premises of
the adiabatic theorem fails.
The starting point of the Marzlin–Sanders argument is a one-parameter Hamil-
tonian family Ĥ (s), s ∈ [0, 1], that drives the evolution of a quantum-mechanical
system (any possible R-dependence in the system is irrelevant for the argument
and is therefore omitted for notational simplicity). This Hamiltonian family is
applied for a run-time T . We assume the corresponding energies εn (s) and energy
eigenvectors |ψn;k (s) satisfy the premises of the adiabatic theorem; thus, for T
satisfying the adiabatic condition in (2.10), the system undergoes approximate
adiabatic evolution.
Next, define the ‘mirror’ Hamiltonian

ˆ (s, T ) = −Û † (s, 0)Ĥ (s)Û (s, 0),


H (2.13)
T T

ÛT (s, 0) being the exact time-evolution operator associated with Ĥ (s). Note that,
unlike Ĥ , Hˆ does not define a fixed one-parameter family of Hamiltonians for all

ˆ is a function of both s and T . Conceptually, this means that the notion of

T , i.e. H
‘slowness’ becomes ambiguous; indeed, one can see from its definition that H ˆ (s, T )

10 2 Theory of Adiabatic Evolution

oscillates in an increasingly rapid fashion when T grows. Nevertheless, the energy

gaps Δnm (s) = −Δnm (s) and energy eigenstates |ψ n;k (s) = Û † (s, 0)|ψn;k (s) of
T
the mirror system satisfy the same adiabatic condition as in the original system,
 
 ψ ˙ (s) 
 n;k (s)|ψ
 m;l 
 
 Δnm (s) 
 
 iT ψ (s)|Ĥ (s)|ψ (s) + ψ (s)|ψ̇ (s) 
 n;k m;l n;k m;l 
= 
 −Δnm (s) 
 
 ψn;k (s)|ψ̇m;l (s) 
=    T, (2.14)
Δnm (s) 

where we have used the Schrödinger equation i ÛT (s, 0) ∂s ∂

ÛT† (s, 0) = Ĥ (s) of the
original system.
Now, we ask: does the mirror system perform approximate adiabatic evolution for
run-time T satisfying (2.14)? In other words, does the adiabatic condition imply the
adiabatic approximation in this mirror system? To see whether this is the case, we
note that adiabatic evolution means that transitions between the energy subspaces
are negligible. For the original system, this is equivalent to
 
 
 ψm=n;l (s)|ÛT (s, 0)|ψn;k (0)  ≈ 0, ∀s ∈ [0, 1], ∀k, l. (2.15)

ˆ (s, 0) =

Let us test whether this holds for the mirror system. We note that U T
†
ÛT (s, 0), which implies
   
  ˆ (s, 0)|ψ
 n;k (0)   † 
 ψm=n;l (s)|U T  =  ψm=n;l (s)|ÛT (s, 0)ÛT (s, 0)|ψn;k (0) 
 
=  ψm=n;l (s)|ψn;k (0)  , (2.16)

which can take any value between 0 and 1. We thus arrive at the seemingly para-
doxical conclusion that although the mirror system satisfies the adiabatic condition,
it does not, in general, evolve adiabatically. That is, the adiabatic condition does not
imply the validity of the adiabatic approximation.
The origin of the paradox can be seen by noting that not all premises (i)–(iii) of
the adiabatic theorem (see Sect. 2.2.1) are satisfied by the mirror Hamiltonian [4].
Specifically, premises (i) and (ii) concern the energy gaps and are therefore equally
valid for Hˆ (s, T ) and Ĥ (s) since 
 εn (s) = −εn (s). The critical premise is instead
(iii), which holds, by assumption, for H (s) but not for H ˆ (s, T ). The reason is that

the eigenprojectors P ˆ (s, T ) = Û † (s, 0)P̂ (s)Û (s, 0) of the mirror Hamiltonian
n T n T
contain exponential factors, originating from ÛT (s, 0), whose argument tends to
infinity when T → ∞. These arguments make the derivatives of P ˆ (s, T ) undefined
n
2.2 Adiabatic Time-Evolution 11

in the adiabatic limit, thus invalidating the prerequisites for the adiabatic theorem.
One can therefore not expect that the adiabatic condition to have any relation to the
adiabatic approximation for this model system.

2.2.4 The Importance of the Energy Gap: Local Adiabatic

Quantum Search

The energy gaps Δnm (s) are essential for the adiabatic approximation. These gaps
should be continuous functions, should never vanish, and should be sufficiently large
so as to prevent transitions between different energy subspaces during the evolution.
This latter aspect can be used for performing computation. As an illustration of the
role of the gap for adiabaticity, we shall consider one such computational problem,
which is how adiabatic evolution can be used to search for a marked item in an
unstructured database in an efficient way.
Suppose we wish to find a single marked item ν in an unstructured list of
N entries. This problem can be mapped to a fixed orthonormal basis {|k }N k=1
spanning an N-dimensional Hilbert space of a quantum system. We consider the
one-parameter family of Hamiltonians

1 
N
Ĥ (s) = −(1 − s)|Ψ Ψ | − s|ν ν|, |Ψ = √ |k , (2.17)
N k=1

where s = t/T ∈ [0, 1], T being the run-time. Ĥ (s) has a decoupled (N − 2)-
fold degenerate zero energy excited eigensubspace and two lower non-degenerate
eigenstates |Eg (s) and |Ee (s) with corresponding energies Eg (s) < Ee (s) < 0,
defining the non-zero energy gap function,

1 + (N − 1)(2s − 1)2 1
Δ(s) = Ee (s) − Eg (s) = ≥√ , (2.18)
N N

the lower bound reached at s = 12 , thus Δmin = Δ( 12 ) = √1 . By preparing the

N
system at s = 0 in the ground state |Φ(0) = |Eg (0) = |Ψ , the state ends
up with high probability in the ground state of Ĥ (1) if the evolution is performed
adiabatically. Since this ground state is |Eg (1) = |ν , we can find the marked item
by measuring in the |k basis at s = 1. More precisely, if we wish to find the marked
state |ν with a chosen accuracy   1, meaning that the success probability is

| ν|Φ(1) |2 ≥ 1 −  2 , (2.19)
12 2 Theory of Adiabatic Evolution

then T must be chosen so that

   
 d   d 
max  Ee (s)| ds Ĥ (s)|Eg (s)  max  Ee (s)| ds Ĥ (s)|Eg (s) 
= ≤   1, (2.20)
T Δ2min (s) T N −1

where we have used (2.18). By diagonalising Ĥ (s), one can show that
 
 
 Ee (s)| d Ĥ (s)|Eg (s)  ≤ 1, (2.21)
 ds 

which combined with (2.20) implies

N
T ≥ . (2.22)

Thus, the time required to find the marked item with a given accuracy  scales as N,
which coincides with the scaling of classical search.
However, we can do better by optimising the adiabatic evolution. The idea is to
vary the speed so that the evolution slows down when the minimal gap between the
ground and first excited states is approached. In other words, one looks for time-
local reparametrisations t → s = s(t) ∈ [0, 1] that can improve how the run-time
T scales with the size N of the database. This is achieved by requiring the adiabatic
condition in (2.20) to hold locally at each infinitesimal time step, i.e.
 
 d 
 Ee (s)| ds Ĥ (s)|Eg (s) 
|ṡ(t)| ≤ . (2.23)
Δ2 (s)

Equation (2.21) implies that ṡ(t) = Δ2 (s) satisfies (2.23) and can be integrated to
yield

1 N √ √
t (s) = √ arctan( N − 1(2s − 1)) + arctan N − 1 . (2.24)
2 N − 1

It can be proved that (2.24) is the optimal choice of reparametrisation [5]. We show
the function s(t) on [0, T ] in Fig. 2.1 for N = 4, 16, 36, and 64 with 96% success
probability (i.e.  = 0.2). The run-time of the search is

1 N √ π√
T = t (1) = √ arctan N − 1 ≥ N (2.25)
 N −1 2
√
for large N. The linear scaling with N is clearly visible in Fig. 2.1. This quadratic
speed-up is achieved by utilising the central role of energy gaps in adiabatic
evolution.
2.3 Gauge Structure of Time-Dependent Adiabatic Systems 13

s
1

0.5

t
25 50

Fig. 2.1 Scaling of the run-time for searching a marked item out of N items, where N = 4
(dotted), N = 16 (dashed), N = 36 (dashed-dotted), and N = 64 (solid). The accuracy is set
to  = 0.2, meaning √ that the success probability is 96%. We see that the run-time T = t (1)
scales linearly with N. Note how the system spends increasingly more time in the vicinity of the
minimum energy gap at s = 12 in order to satisfy the local adiabatic condition in (2.23)

2.3 Gauge Structure of Time-Dependent Adiabatic Systems

A synthetic gauge structure, similar to that of electromagnetism, emerges in adia-

batic time-evolution. This gauge structure is associated with the curved geometry
of the quantum-mechanical state space and plays a crucial role in the understanding
of adiabatic change. For degenerate energy eigensubspaces, as first demonstrated
by Wilczek and Zee [6], the gauge structure becomes non-Abelian, i.e. it leads to
state changes that can be described in terms of non-commuting unitary operators
acting on the input state. In the special case of non-degenerate eigensubspaces,
Berry [7] showed that the state picks up a phase factor that can be described in
terms of an Abelian synthetic gauge field. Close to points in parameter space where
two or more energies intersect, this Abelian gauge field resembles that of a magnetic
monopole; an elusive missing entity of electromagnetism. The unitary operators and
phase factors are solely dependent on the adiabatic paths taken in parameter space.

2.3.1 The Wilczek–Zee Holonomy

In the adiabatic regime, the evolution of a degenerate energy eigensubspace

becomes purely geometric in the sense that the state change becomes a pure function
of the path in parameter space. Here, we discuss how this change can be understood
as a synthetic gauge theory, as outlined by Wilczek and Zee [6].
14 2 Theory of Adiabatic Evolution

Consider a quantum-mechanical system starting in an energetically degenerate

subspace (gn ≥ 2) and being adiabatically driven along a path C : [0, 1]  s →
R(s) in an LR -dimensional parameter space with R = (R1 , . . . , RLR ). We shall
assume C is a loop, i.e. R(1) = R(0). We show that the state change in the adiabatic
regime as described by (2.7) by neglecting non-adiabatic transition terms, i.e.
gn 
 s
cn;k (s) = cn;k (0) − ds  ψn,k (R(s  ))|ψ̇n,l (R(s  )) cn;l (s  ), (2.26)
l=1 0

only depends on the loop C .

We first solve (2.26) iteratively,


gn  R(s)
cn;k (s) = δkl − dR(s  ) · ψn,k (R(s  ))|∇R(s)ψn,l (R(s  ))
l=1 R(0);C

gn 
 R(s)
+ dR(s  ) · ψn,k (R(s  ))|∇R(s  ) ψn,l  (R(s  ))
l  =1 R(0);C
 R(s  )
× dR(s  ) · ψn,l  (R(s  ))|∇R(s  ) ψn,l (R(s  )) − · · · cn;l (0),
R(0);C

(2.27)
 R(s  )
where we have used the chain rule d/ds = Ṙ(s) · ∇R . The notation R(0);C dR(s  )·
stands for a path integral along C , starting at R(0) and ending at a point R(s  )
between the end-points of C . Since all path integrals take place over portions of C ,
it follows that one can formally rewrite (2.27) at s = 1 as


gn  
Aαn (R)dRα
cn;k (1) = Pei C cn;l (0), (2.28)
kl
l=1

where P is path ordering along C and sum over repeated parameter indices is
understood. Here,

Aαn;kl (R) = i ψk (R)|∂ α ψl (R) (2.29)

is the matrix-valued Hermitian synthetic gauge (Wilczek–Zee) connection with

∂ α = ∂/∂Rα . Thus, a given input state


gn
|Φ(0) = |ψn;k (R(0)) cn;k (0) (2.30)
k=1
2.3 Gauge Structure of Time-Dependent Adiabatic Systems 15

transforms into

1 
gn  
|Φ(1) = e−iT 0 εn (R(s))ds
|ψn;k (R(0)) Pei C Aαn (R)dRα
cn;l (0) (2.31)
kl
k,l=1

 α

after completing the loop. The unitary matrix Un;kl (C ) ≡ Pei C An (R)dRα
kl
is the Wilczek–Zee holonomy or non-Abelian geometric phase associated with
the adiabatic
1
loop C in parameter space. Note that the dynamical phase factor
−iT 0 εn (R(s))ds
e is factored out as a global phase with no observable effect on the
state change.
The above synthetic gauge connection (2.29) is a quantity that we will meet
throughout this book. It constitutes the basis for a synthetic gauge theory associated
with adiabatic evolution. To see this, we first state the meaning of gauge choice and
gauge transformations. The chosen basis of the eigensubspace is the gauge choice
and a gauge transformation is a smooth local basis change,


gn
n;k (R(s)) =
|ψn;k (R(s)) → |ψ |ψn;l (R(s)) Vlk (R(s)), (2.32)
l=1

under which the synthetic gauge connection transforms as a proper gauge potential,

α (R) = i ψ
Aαn;kl (R) → A n;k (R)|∂ α ψ
n;l (R)
n;kl


gn
†

gn
†
= Vkp (R)Aαn;pq (R)Vql (R) + i Vkp (R)∂ α Vpl (R). (2.33)
p,q=1 p=1

The inhomogeneous term on the right-hand side shows that the gauge connection
is not directly accessible experimentally, just as the vector potential in electro-
magnetism is a gauge dependent quantity and therefore is not uniquely defined by
the observable electromagnetic field. On the other hand, experimentally accessible
quantities should transform unitarily under gauge transformations in order for
expectation values and probabilities to be basis independent. Indeed, one finds that
the Wilczek–Zee holonomy transforms unitarily,


gn
†
Un;kl (C ) → Vkp (R(0))Un;pq (C )Vql (R(0)) (2.34)
p,q=1

under the smooth basis change in (2.32). Similarly, the anti-symmetric curvature
tensor, defined as

n (R) = ∂ An (R) − ∂ An (R) + i[An (R), An (R)],

Fαβ α β β α α β
(2.35)
16 2 Theory of Adiabatic Evolution

αβ
transforms unitarily under a gauge transformation. Fn is the non-Abelian analogue
of the electromagnetic curvature tensor, which defines the electromagnetic field.
In particular, note how the last commutator term vanishes identically in the non-
degenerate case gn = 1.
The curvature tensor tells us whether the gauge connection is curved or not, i.e.
whether the gauge structure can have a physical influence on the adiabatic evolution
or not. In particular, the curvature tensor has an immediate relation to the energy
gaps of the system, as can be seen by rewriting (2.35) by means of the instantaneous
Schrödinger equation H (R)|ψn;l (R) = εn (R)|ψn;l (R) yielding

αβ
Fn;kl (R)


K 
gm
ψn;k (R)|∂ α H (R)|ψm;p (R) ψm;p (R)|∂ β H (R)|ψn;l (R)
=i
Δ2nm (R)
m=n=1 p=1

ψn;k (R)|∂ β H (R)|ψm;p (R) ψm;p (R)|∂ α H (R)|ψn;l (R)

− . (2.36)
Δ2nm (R)

In other words, the curvature tensor is singular where the energy gaps close. We shall
see in the examples below that the vicinity regions of ‘intersection points’ where two
or more energies cross (become degenerate) are associated with a gauge structure
that resembles that of a magnetic monopole. Therefore, energy intersection points
play a central role as a source of the gauge field in the space of slow parameters in
the system.
Geometrically, the synthetic gauge connection can be understood in terms of
a natural concept of parallel transport over the eigensubspaces of the slowly
changing Hamiltonian. To see this, let us consider two nearby gn -dimensional
eigensubspaces L (R(s)) and L (R(s +δs)) along C with eigenprojectors P̂n (R(s))
gn
and P̂n (R(s + δs)), respectively. Let Wn (R(s)) = {|ψn;k (R(s)) }k=1 and Wn (R(s +
gn
δs)) = {|ψn;k (R(s + δs)) }k=1 be two frames (ordered bases) spanning the two
subspaces. These frames can be made parallel by minimising the function [8]


gn
D 2 (Wn (s), Wn (s + δs)) =  |ψn;k (R(s)) − |ψn;k (R(s + δs)) 2
k=1
= 2gn − 2ReTrO (Wn (R(s)), Wn (R(s + δs))) (2.37)

over all possible choices of frame pairs. The minimum gives a gauge invariant notion
of distance between the eigensubspaces L (R(s)) and L (R(s + δs)), containing the
Fubini–Study distance [9] as the special case for which gn = 1. The key quantity in
the minimisation procedure is apparently the overlap matrix

Okl (Wn (R(s)), Wn (R(s + δs))) = ψn;k (R(s))|ψn;l (R(s + δs)) (2.38)
2.3 Gauge Structure of Time-Dependent Adiabatic Systems 17

between the two frames. This minimum is found by making the gauge transforma-
tion


gn
n;l (R(s)) =
|ψn;l (R(s)) → |ψ |ψn;j (R(s)) Vj l (R(s)) (2.39)
j =1

such that the corresponding overlap matrix ψ n;l (R(s + δs)) becomes
n;k (R(s))|ψ
positive definite to first order in δs. This yields the connection (rule for parallel
transport)

V̇ (R(s))V † (R(s)) = iAαn (R(s))Ṙα . (2.40)

Thus, the synthetic gauge connection Aαn (R(s)) determines the rule for parallel
transport over the eigensubspaces along the path C in parameter space. The
Wilczek–Zee unitary Un (C ) is thereby the holonomy arising when the system is
parallel transported around a loop.

2.3.2 Adiabatic Evolution of a Tripod

To realise the non-Abelian property of the Wilczek–Zee holonomy, we need a

system with a symmetry-protected degeneracy over the relevant part of parameter
space. As we will discuss in more detail in Sect. 5.4, this can be found in the context
of laser-controlled atomic systems exhibiting a tripod structure that consists of three
‘ground state’ energy levels |g1 , |g2 , |g3 coupled by three laser fields to one and
the same excited state |e , see Fig. 2.2. We illustrate the Wilczek–Zee holonomy
along loops in parameter space of a tripod.
By employing the rotating wave approximation (see Sect. 6.1) in the interaction
picture, we obtain the tripod Hamiltonian

Ĥtripod = δ1 |g1 g1 | + δ2 |g2 g2 | + δ3 |g3 g3 |

+Ω (ω1 |e g1 | + ω2 |e g2 | + ω3 |e g3 | + H.c.) (2.41)

with detunings δj = 2πνj − fj e , νj and fj e being the field frequencies and

energy spacings, respectively, and ωj = ωj (s) being complex-valued parameters
describing the phase and amplitude of the fields. We further assume that j |ωj |2 =
1, which means that Ω measures the overall strength of the system–laser interaction.
We first look for restrictions on the parameters that generate a degenerate pair of
energy eigenstates of the form c1 |g1 + c2 |g2 + c3 |g3 . These are called dark states
as they do not involve the potentially unstable excited state |e . Given this form, the
Another random document with
no related content on Scribd:
ovat sille yhtä tervetulleita, yhtä hyvin ahkera mehiläinen kuin
kevytmielinen sudenkorento.

Valtamerilaivojen matkustajat näkevät usein ihmeekseen eräitten

kalojen lentävän ylös laivankannelle. Näitä kutsutaankin
lentokaloiksi. On otaksuttu niiden tällä tavalla tahtovan pelastua niitä
takaa-ajavien delfiinien eli pyöriäisten saaliinhimolta; toiset taas
arvelevat niiden lentelevän vain huvikseen. Niiden rintaevät ovat
kasvaneet erinomaisen pitkiksi, joten ne voivat käyttää niitä kuten
linnut siipiään. Niiden on laskettu voivan lentää lähes 200 metriä ja
voivan pysyä ilmassa puolen minuutin ajan. Ne tavallisesti lentävät
noin metrin korkeudella vedenpinnasta, ja monesti näkee
tuhansittain tällaisia kaloja kohoavan ilmaan yhtä aikaa.

Jotkut toiset kalat voivat kävellä maalla, jopa kiivetä puihinkin.

Muuan tällainen kiipijäkala vangittiin kerran palmunrungolta noin 1 ½
metrin korkeudessa vedenpinnasta; se oli juuri kiipeämässä aika
nopeasti pyrstönsä ja piikkieväinsä avulla vielä korkeammalle. Sen
pään sisäpuolella on omituinen elin, joka muistuttaa kiheräkaalin
lehteä, ja kalan otaksutaan voivan siinä säilyttää vettä niin paljon
kuin se tarvitsee hengittääkseen kävelymatkoillaan kuivassa
ilmassa. — Toinen omituinen kala on imukala, joka päässään
olevalla imulevyllä voi imeytyä kiini isompain kalojen ruumiiseen.
Sen sanotaan myöskin hidastuttavan laivojen kulkua, ne kun
suurissa joukoissa imeytyvät kiini niiden kupeisiin ja siten lisäävät
niiden hankausta vedessä. Japanilaiset käyttävät niitä
kalastukseenkin siten, että kiinnittävät pitkän nuoran niiden pyrstöön
ja päästävät ne veteen muiden kalojen joukkoon; täällä ne pian
valitsevat uhrinsa ja imeytyvät kiini siihen, jolloin kalastaja vetää ylös
kummankin, irroittaa pyydetyn kalan veneeseen ja päästää imukalan
uutta saalista kokemaan.
 Alinomaa keksitään uusia kalamuotoja valtamerten syvyyksistä,
Eriskummallisimpia kaikista kaloista on eräs Atlannin valtamerestä
tavattu, jonka syvien merten eläimistön tutkijana tunnettu Monakon
ruhtinas eräällä tutkimusmatkallaan nosti merenpohjasta. Se on
aivan pieni kala, jolla on kokoonsa nähden tavattoman suuri suu ja
isot, tuijottavat silmät. Mutta kenties merkillisintä siinä on kaksi riviä
loistavia pilkkuja kummallakin kupeella, jotka hohtavat fosforimaisella
valolla. Sitä voisi sen takia kutsua meren tulikärpäseksi tahi
kiiltomadoksi, mutta harvinaisen ruman ulkomuotonsa takia sitä on
ruvettu nimittämään Pikku paholaiseksi. Sen tieteellinen nimi on
Photostomias Guerni.

18. Kiviaika.

Kun ennen vanhaan maasta tavattiin nuolenkärjen tai kirveenterän

muotoisia piikiven palasia, luultiin niitä kauvan tavallisiksi "luonnon"
esineiksi, s.o. etteivät ne lainkaan olleet ihmisten valmistamia; jotkut
luulivat niiden ukkosilmalla pudonneen taivaalta ja kutsuivat niitä sen
vuoksi "ukonvaajoiksi"; toiset luulivat keijukaisten ja muun sellaisen
haltijaväen olleen niiden seppinä ja sanoivat niitä "keijukaiskirveiksi".

Älykkäät ja oppineet miehet ovat kuitenkin huolellisesti

tarkastelleet näitä karkean näköisiä kivipalasia ja ovat päätelleet
niiden olevan ihmiskätten valmistamia. Ja todella onkin niiden
huomattu olevan ikivanhoina aikoina eläneiden ihmispolvien
tarvekaluja tai sellaisten osia.

Tutkijat ovat päässeet selville siitä, että jokaisen kansan historia

jakautuu kolmeen suureen ajanjaksoon — kiviaikaan, jolloin ihmisten
aseet ja työkalut tehtiin kivestä; pronssiaikaan, jolloin ne valmistettiin
pronssimetallista eli vasken ja tinan sekoituksesta; ja rauta-aikaan,
jolloin tätä metalleista kestävintä ja käytännöllisintä ruvettiin
käyttämään. Puhuessa esim. kiviajasta ei sillä välttämättömästi
tarvitse tarkottaa mitään määrättyä vuosisataisjaksoa
menneisyydessä, sillä jotkut kansat — esim. pohjoisten
napaseutujen eskimot ja monet kuuman ilmanalan villikansat —
elävät vieläkin kiviajassaan.

Europan kansat sen sijaan ovat jo ammoisina aikoina sivuuttaneet

tämän ajanjakson historiassaan. Se oli aika, jolloin maanosassamme
eli monellaisia eläimiä, jotka sittemmin ovat hävinneet tykkänään
sukupuuttoon, kuten esim. luolajalopeura, luolakarhu,
sapelihampainen tiikeri, mammutti ja hirviösarvikuono, joita sen ajan
ihmiset pyysivät ja paloittelivat kivisillä aseillaan.

Paljon kiviaseita ja niiden kappaleita on löydetty, jotka ovat

peräisin tältä ajalta. Vanhemmat niistä ovat paljon
kömpelötekoisempia kuin myöhemmät, joten valmistustaidossa ja
kätevyydessä voi huomata asteettaista kehittymistä; vanhemmat sen
lisäksi ovat yksinomaan piikivestä, kun nuoremmat sitävastoin ovat
tehdyt monista muistakin kivilajeista.

Kun piikivimöhkälettä isketään määrätyllä tavalla, niin lohkeaa se

kappaleiksi, jotka jo sellaisinaan tahi hyvin vähällä hiomisella
kelpaavat veitsiksi, raastimiksi j.n.e. Tällaisia olivatkin kiviaseet
vanhimmassa muodossaan; joissakin tapauksissa ne ovat muovaillut
kielen tai mantelin muotoon; onpa niille toisinaan annettu
soikiomainen veitsen muoto, jonka syrjät on erittäin huolellisesti
hiottu teräviksi.
 Myöhemmin kuitenkin kiviaseiden laatu parani; ihmisten
kekseliäisyys ilmeisesti yhä lisäytyi. Kirveitä, tapparoita, sahoja,
talttoja ja peitsiä näiltä ajoilta on löydetty. Muitakin kiviaineita kuin
piitä on niihin käytetty, ja kiviterä tuli yhä huolellisemmin hiotuksi ja
kiinnitetyksi puuvarteen.

Sen ajan ihmiset asuivat kuten silloiset petoeläimetkin luolissa, ja

näistä luolista ovat useimmat kivikauden muinaisjäännökset löydetyt.
Eräässä ranskalaisessa luolassa löydettiin harvinaisen suuri
kokoeima luita, joiden joukossa oli maapallon tiettävästi vanhin
kuvapiirros. Tuntuu tosin omituiselta puhua kuvasta luulöydön
yhteydessä, mutta tämä kuva on tosiaankin luuhun veistetty.

Tämän ikivanhan aikakauden taiteilijalla ei ollut käytettävänään

sivellintä eikä kynää, ei paperia eikä liinakangasta; hän sai tulla
toimeen sillä ainesvarastolla mikä hänellä oli, kaivertaessaan luuhun
mammutin tahi alkuhevosen kuvan. Yllä olevassa kuvassa nähdään
silloisen poroeläimen piirteet.

Kivikauden jätteitä on löydetty muualtakin kuin luolista; parhaita

löytöpaikkoja ovat olleet ruokailupaikkain jätteet Ruotsin ja varsinkin
Tanskan rannikoilla, n.s. "kjökken-möddingit". Nämä ovat
suunnattoman laajoja raakku- y.m. hylkytunkioita. Senaikaisilla
ihmisillä ei ollut samoja siisteyden-käsityksiä kuin nykypäiväin
eläjillä, he viskasivat tyhjentämäinsä simpukkain ja muiden
merieläinten kuoret syrjään, missä näistä karttui vähitellen aikojen
kuluessa korkeita kasoja, joita penkoen meidän aikamme tutkijat
voivat tehdä päättelyjään kivikauden ihmisten elintavoista.
Samallaista siivotonta syöntitapaa on huomattu monilla nykyajankin
villeillä kansoilla.
 Omituista on ajatella, että nuo muinaisten aikojen ihmiset ovat
kadonneet jäljettömiin, jättämättä muita näkyviä muistoja itsestään
kuin suuria tunkioita ateriainsa jäännöksistä.

19. Kameleontti.

"Se pitää aina päänsä pystyssä ja suunsa ammollaan, ja se on

ainoa eläin, joka saa ravintonsa, ei ruuasta eikä juomasta, vaan
ilmasta yksinomaan."

Tällainen oli vanhain kirjailijain mielipide kameleontista; mutta

tarpeetonta lienee sanoa, että he erehtyivät tämän eläimen ravinnon
suhteen, sillä pelkästä ilmasta se ei sentään elä.

Kameleontti on kuitenkin siksi omituinen eläin, että helposti voi

käsittää vanhain kirjailijain erehdyksen; sitä tarkastellessa on kyllä
taipuvainen asettamaan sen eri osastoon matelijain luokassa. Se on
hyvin hidas liikkeissään; ja aluksi tuntuu vaikealta uskoa että sen
ravintona ovat hyönteiset, sillä miten voi tämä kuhnija oikeastaan
pyydystää sukkelia ja siivillä varustettuja hyönteisiä?

Mutta vaikka tämä ystävämme itse onkin hidasliikkeinen, on sillä

sukkela apukeino kielessään. Se on vallan eriskummallinen kieli —
eläin voi sitä venyttää omaa kokoaan pitemmäksi, ja se on ontto ja
päässään varustettu imuelimellä. Kameleontin silmätkin ovat
ainokaiset laatuaan, sillä ne voivat liikkua aivan toisistaan
riippumatta; milloin oikea silmä tähystää sinitaivasta, tuijottaa toinen
jäykästi maahan.
 Kameleontin merkillisin ominaisuus on kuitenkin sen värivaihtelu.
Sen istuessa varjoisessa kohdassa on sitä vaikea erottaa, sillä se on
yhtä harmaa ja väritön kuin sitä ympäröivä varjo; mutta annappa
auringon paistaa sen päälle, niin välkkyy se sinervänviheriäisenä ja
on sillä ruumiissaan ruskeita tai punaisia pilkkuja. Silloin se näyttää
aivan samallaiselta kuin oksa jolla se istuu.

Kameleontin veri ei ole punaista vaan melkein sinistä, ja sen

ihossa on kaksi värikerrosta, heleänkeltainen ja tumman-ruskea,
joiden kohoamisesta pinnalle ja sekoittumisesta toisiinsa tuo
merkillinen värivaihtelu riippuu. Eräs tämän eläimen luonnetta ja
elintapoja tarkastellut henkilö kertoo niistä seuraavasti:

"Kun suuri algerialainen kameleonttini huomaa lähistössään

käärmeen, pullistaa se äkkiä ruumiinsa, heiluttelee itseään
edestakaisin tahi käy nopeasti käärmettä kohti, avaten samalla ison
suunsa selko selälleen ja päästäen viheltävän äänen. Yhtä haavaa
näiden liikkeiden kanssa sen ruumis vähitellen vaihtaa väriään ja
peittyy pienillä tummanruskeilla pilkuilla. Omituista on nähdä, että
samallaiset pelon oireet näkyvät sisiliskon tahi puusammakon
ilmautuessa. Hullunkurisinta kuitenkin oli huomata samaa
hermostumista eläimen nähdessä lapseni nuken; arvatenkin tämän
kiiltävät silmät herättivät kameleontissa kauhua, se kun luuli nukkea
eläväksi olennoksi."

Monellaisia hauskoja kokeita on tehty kameleontin värivaihdoksen

suhteen; se pantiin esim. värilliseen päivänvaloon, niin että punaista
valoa lankesi sen eturuumiille ja sinistä takaruumiille. Silloin näytti
sen ruumis jakautuneen kahteen eriväriseen puoliskoon: etuosa
hohti vaalean-viheriänä ja punaisilla pilkuilla, mutta takapuoli
tumman-viheriänä.
 Jos kameleontti kävelee pitkin tiiliaitaa, jonka tiilet ovat eriväriset,
niin muuttaa se väriään tiilien mukaan.

Kameleontin toinen puoli on aina erilainen kuin sen toinen puoli.

Sen vuoksi me nimitämmekin kameleontiksi ihmistä, joka tavantakaa
vaihtaa luonnettaan.

20. Kaloja, jotka rakentavat pesiä.

Rautakala-pariskunta oli kovassa puuhassa. Isä Rautakala hankki

kokoon ruovonpalasia ja pieniä mutamöykkyjä, ja valittuaan sopivan
paikan pienessä pohjakolossa hän rupesi perustamaan pesää.

Äiti Rautakala ei ottanut osaa rakennushommiin; se tyytyi vain

rauhallisesti katselemaan puolisonsa toimia sekä silloin tällöin
haukkaamaan pieniä mätihiukkasia, jotka sattuivat tulemaan suun
seutuville; sillä oli näet aina tavaton ruokahalu.

Isä Rautakala työskenteli tällävälin voimainsa takaa; saatuaan

perustuksen valmiiksi, muurasi se seinät ja kattoi lopuksi pesän,
käyttäen savena suustansa valuvaa limaa; sivulle se jätti pienen
oviaukon, josta voi kulkea sisälle ja ulos. Se oli erittäin sievän
näköinen ja taitava kala ja samalla mitä pelottavin vihollinen; sillä
vaikka pienikin, ei se arkaillut ketään. Piikit sen selässä olivat
ankaria aseita.

Heti kun talo oli tullut valmiiksi, sai äiti Rautakala kohteliaan
käskyn käydä sisään, minkä tämä tekikin vähän aikaa kursailtuaan.
Se laski pesään mätimunansa — sieviä pikku hiukkasia, eivät
unikukan siemeniä isompia — ja sitten se koputti vastapäiseen
seinään aukon, josta ui tiehensä. "Hän ei joutanut hoitamaan munia",
sanoi se, "sillä hänellä oli yllin kyllin muutakin työtä; mutta jos isä
Rautakala ottaisi niistä huolehtiakseen — niin olkaa hyvä vain!"

Isä Rautakalalla ei ollut mitään sitä vastaan; se tarkasteli

huolellisesti mätikasaa, siirsi sen turvalliseen nurkkaan ja liikutteli
sitten eviään edestakaisin, niin että raikas vesivirta alinomaa kulki
pesän lävitse ja kallisarvoisten mätimunien yli. Sitten se rupesi
vartioimaan niitä.

Voisi luulla ettei kenkään olisi välittänyt vähääkään noista

mitättömistä pikku hiukkasista, mutta isä Rautakala tiesi asian
paremmin. Se oli varma siitä, että pesän ulkopuolella uiskenteli
paljon ahnaita kaloja väjymässä hänen aarrettaan; ja pianpa hän
saikin puolustaa sitä paria vihollista vastaan, jotka tulla törmäsivät
oviaukoille katselemaan oliko sisällä mitään syötävää.

Isä Rautakala karkotti ne tuimasti takaisin, iskien niitä vasten

kasvoja ja liikutellen uhkaavasti eväsiään. Joka päivä sillä oli
kestettävänä hirvittävä taistelu kotinsa ja sen aarteen puolesta; ja
surullista on sanoa, että sen karkottamien ahnaiden vihollisten
joukossa oli myös äiti Rautakala itse!

Tämä luonnoton äiti, joka ei ainoastaan ollut hylännyt lapsiaan ja

jättänyt ne yksinomaan puolisonsa hoivaan, näytti olevan yhtä
himokas kuin toisetkin käymään pesän kimppuun ja syömään
suuhunsa sen sisällyksen. Isä Rautakala piti kuitenkin tarkasti
silmällä uskottoman aviopuolisonsa toimia ja suojeli kotiaan sen
epäilyttäviltä hellyyden osotuksilta.
 Säännölliseen aikaan munat kuoriutuivat; ja voisipa luulla että isän
huolet silloin jo olisivat olleet lopussa. Mutta niin ei ollut laita: nuoret
kalat tarvitsevat yhtä paljon jolleivät enemmänkin hoitoa kuin munat.
Ne ovat pieniä heikkoja olentoja, jotka tuskin vielä ollenkaan
kykenevät uimaan. Isä Rautakala oli toimessaan innokkaampi kuin
koskaan ennen: se ui pienokaisparvensa ympäri, ja jos joku niistä
erehtyi menemään liian pitkälle, toi isä sen suussaan takaisin.

Vihdoin viimein nuoret kalat olivat kasvaneet niin suuriksi, että

kykenivät itse pitämään huolen itsestänsä; ja silloin pääsi isä vihdoin
rauhaan.

Rautakala ei ole ainoa kala, joka rakentaa pesiä; sillä on

sukulaisia, kivikala ja merihärkä, jotka samoin elävät sekä makeassa
että suolaisessa vedessä. Niillä on myöskin isien tehtävänä varjella
hautuvia munia ja hoitaa poikasia. — Kaukaisten maiden virroissa ja
merissä elää muitakin pesiä rakentavia kaloja, niin kuin hassarkala
Etelä-Amerikan joissa, jonka kummatkin sukupuolet osottavat
vanhemmanhellyyttä, ja gourami, jota tavataan Javassa, Borneossa
ja Sumatrassa.

21. Siivetön lintu.

Uuden Seelannin ihmemaassa on tavattu lintu, jolle tiedemiehet

ovat antaneet nimen Apteryx, mikä merkitsee siivetöntä.
Maanasukkaat kutsuvat sitä kivi'ksi, linnun äänen mukaan. Tosin ei
ole vallan totta että se aivan siivetön olisi, mutta sen siipityngät ovat
niin peräti pienet ettei se niitä voi ollenkaan käyttää, ja sen ohessa
ovat ne niin höyhenten peitossa ettei niitä näykään.
 Kivi kuuluu samaan ryhmään kuin Afrikan kamelikurki ja sen
australialainen serkku emu-lintu ja on ikävä kyllä kuolemaisillaan
sukupuuttoon. Maan asukkaat, maorit, pyydystävät sitä tulisoihtujen
valossa — se näet samoin kuin meidän huuhkajamme liikkuu vain
öisin — sen höyhenten takia, ja sen lihaa himoitsevat kullankaivajain
ja uudisasukkaiden kissat, jotka täällä ovat käyneet villeiksi kuin
metsänpedot. Tällainen lintu, jonka siivet eivät sitä kannata, käyttää
sen sijaan jalkojaan; ja kivi onkin, kuten sen serkku kamelikurki,
erinomainen juoksija. Sen elintavat ovat hyvin yksinkertaiset. Se
nukkuu päivin ja etsii öisin ruokaansa. Se elää etupäässä madoista
ja toukista, joita etsii pitkällä nokallaan, työntäen tämän väliin
maahan aina juurta myöten. Matoa se ei tempaa ylös äkillisellä
nykäisyllä, vaan hyvin hitaasti ja varovaisesti, aivan kuin mairitellen.
Kertomus, että se voimakkailla jaloillaan potkii maata pyrynä tieltään
matojen kimppuun päästäkseen, ei ole totta, yhtä vähän kuin että se
niillä kykenisi potkaisemaan koiran kuoliaaksi. Päivällä häirittynä se
haukottelee ja siristelee silmiään aivan kuin kesken untaan herätetty
ihminen. Se on aivan viaton ja hyödyllinen lintu, ja surkeata on että
sellainen on tuomittu perikatoon.

22. Muurahaisten sodankäynti.

Pienten, heikkojen hyönteistenkin keskuudessa voi vallita väkeviä

intohimoja. Ahkeruudestaan ja älykkäisyydestään kiitetyt
muurahaiset ovat sotaisimpia ja nautinnonhimoisimpia ryövärejä mitä
koko luomakunnassa tavataan. Tyydyttääkseen vihaansa ja
saaliinhimoaan ne käyvät keskenään mitä tuimimpia sotia; ja
nautinnonhimoaan ja mukavuuttaan tyydyttääkseen ne panevat
toimeen varsinaisia orjainmetsästyksiä.

Kauvan aikaa oltiin huomattu, että jotkut muurahaislajit

sotaretkillään kantoivat suussaan toisia muurahaisia, mutta syytä
siihen ei tiedetty, Muuan luonnontutkija vihdoin paljasti salaisuuden.
Hän keksi näet, että nämä hyönteiset yhteiskuntaansa
hyödyttääkseen käyvät oikeita partioretkiä hankkiakseen itselleen
väkisin orjia. Päästäkseen itse hyville päiville ne tarvitsevat itselleen
palvelevan yhteiskuntaluokan, joka ryövätään jonkin uutteran
muurahaislajin keskuudesta.

Pahimpia orjainmetsästäjiä mitä tunnetaan on punainen eli n.s.

"amatsoonimuurahainen". Se käy niin usein sotia, että milloin
hyvänsä voi sen nähdä tällaisessa toimessa.

Kun punainen muurahainen lähtee orjia ryöstämään, niin

noudattaa se mitä älykkäintä sotasuunnitelmaa. Ryöstöretki
alotetaan aina yön tullessa. Heti kun "amatsoonit" ovat tulleet ulos
asunnoistaan, asettuvat ne sulettuihin riveihin ja sotajoukko suuntaa
kulkunsa sitä muurahaiskekoa kohti, joka yhteisessä
sotaneuvottelussa on päätetty ryöstettäväksi. Turhaan koettavat
jälkimmäisen soturit tukkia pesänsä sisäänkäytäviä; kaikista niiden
ponnistuksista huolimatta tunkeutuvat viholliset aina linnoituksen
sydämmeen ja nuuskivat kaikki suojat valitakseen uhrinsa: toukat ja
kotelot. Ne työmuurahaiset, jotka koettavat estää ryöstöä,
paiskataan yksinkertaisesti syrjään, mutta vihollinen ei huoli ottaa
niitä mukaansa, sillä se tietää että ne tuskin alistuisivat orjan iestä
kantamaan. Se tahtoo ainoastaan nuoria yksilöjä, joita se voi mielin
määrin kasvattaa palvelijoikseen. Kun vieras keko on perusteellisesti
ryövätty, ottaa kukin valloittaja varovaisesti toukan tai kotelon
pihtiensä väliin ja varustautuu kotimatkalle. Ne jotka eivät ole voineet
löytää toukkia eikä koteloita, ottavat kaatuneitten vihollisten silvotulta
ruumiita käytettäväksi kotona ravinnoksi. Saaliilla kuormitettu
sotajoukko lähtee sitten marssimaan kotiin samassa järjestyksessä
kuin oli tullutkin, muodostaen toisinaan aina 40-50 metrin pituisiakin
jonoja. Ryövärien asunnossa alkavat siellä ennestään löytyvät orjat
antaa uusille vangeille mitä hellintä hoitoa. Ne antavat niille ravintoa,
siistivät niitä ja lämmittävät niiden kylmentyneitä ruumiita.

Muurahaisyhteiskunnissa, jotka pitävät orjia, tulevat isännät

kumminkin pian itse riippuvaan asemaan. Niin pian kun ne ovat
tuoneet saaliinsa kotikekoon, rupeavat ne etsimään lepoa sodan
rasituksista laiskuuden nautinnoissa. Mutta tällä tapaa ne pian
heikontuvat ja joutuvat itse vuorostaan orjuuden ikeen alle. Niiden
riippuvaisuus orjistaan on niin suuri, että jos jälkimmäiset riistetään
niiltä pois, niin kukistuu hyvin pian koko yhteiskunta puutteeseen ja
toimettomuuteen. Ryövärit näet kammovat kaikkea kotityötä ja
osaavat vain tapella. Jos yhteiskunnan jostain syystä on pakko jättää
vanha asuntonsa ja rakentaa uusi, niin on tämä työ tykkänään orjain
tehtävä, jopa täytyy näiden saksiensa välissä kantaa isäntänsä
uuteen asuntoon. Näin syvälle saattaa sortamishalu ja
nautinnonhimo vajottaa viisaat muurahaisetkin.

23. Käynti Mammuttiluoiassa.

Kun korkeat vuoriselänteet ammoisina aikoina maanalaisen tulen

vaikutuksesta kohosivat ilmaan, syntyi niiden kupeille usein syviä ja
kiemurtelevia rotkoja ja luolia. Kenties laajin kaikista tunnetuista
luolista maan päällä on kuuluisa Mammuttiluola Amerikan
Yhdysvaltain Kentucky-valtiossa. Se on vielä verraten vähän
tunnettu, ja sen sisään ollaan tunkeuduttu vasta n. 4-5 peninkulmaa.
Sisäänkäytävä on ahdas ja matala, mutta kuljettua jonkun matkaa
tulisoihdun valossa pitkin maanalaista käytävää muuttuu näyttämö,
ja mitä vaihtelevimpia ja suurenmoisimpia näköaloja avautuu
katsojan silmäin eteen. Välistä nähdään tarumaisia tippukivisaleja,
joita kannattavat tuhannet erimuotoiset pylväät ja koristavat
lasinkuultavat haavemaiset patsaat; toisin paikoin näkee ihmeellisiä
temppeleitä, jotka tulisoihtujen väräjävässä valossa hohtavat
jalokivien hehkussa.

Tässä synkässä sokkelossa on kullakin paikalla oma nimensä ja

historiansa. Muuatta niistä kutsutaan "aavekammioksi", koska se
tavattiin täynnä ihmisluurankoja, jotka arvatenkin olivat tätä Amerikan
osaa muinoin vallinneiden intiaaniheimojen. Mitähän kolkkoja
murhenäytelmiä tässä paikassa aikoinaan lienee tapahtunutkaan!
Toisaalla tarjoutuu vielä valtavampi nähtävä, nim. "jättiläiskirkko",
jonka tavaton suuruus täyttää katsojan ihmetyksellä. Sitä verhoo
ikuinen pimeys, ja huolimatta saattajien sytyttämien nuotioiden
valosta ei silmä saata erottaa kupuholvin huippua, joka kohoo n. 150
metrin korkeuteen katsojan pään päällä.

Etempänä vyöryttelee Styx-virta (Tuonelan joki) mustia vesiään

hämäräin holvien alitse, joista riippuu alaspäin lukemattomia
kallionjärkäleitä. Tässä maanalaisessa virrassa, jota myöten
kuletaan veneellä, elää eräs hyvin omituinen kalalaji, Cyprinodon,
jonka sanotaan olevan aivan sokea ja jonka todella täytyy sitä
ollakin, sillä mitäpä se tekisi silmillä tässä vedessä, johon ei
milloinkaan päivän valo pilkistä?
 Yhä kauvempana tässä suunnattomassa, jokien, koskien ja
maanalaisten lampien halkomassa luolassa katsoja ihmeekseen
kohtaa avaran vedenpinnan, jolla hitaasti liukuu muutamia veneitä,
kokassaan tulisoihdut, joiden hämärä kumotus häipyy utumaiseen
etäisyyteen, voimatta valaista järven rantoja ja kalliotöyräitä. Tämä
tumma ja liikkumaton vesiuoma on saanut nimen "kuollut meri".

Kuten useimmissa muissa maapallon suurissa

luolamuodostuksissa on Mammuttiluolassakin muutamia kuiluja,
jotka tuntuvat olevan aivan pohjattomia. Oppaat viskaavat niihin
palavia aineita, jotka kierrellen kaarrellen putoavat alaspäin katsojan
mielestä tavattoman pitkän ajan ja vihdoin sammuvat tiellään,
ennenkun ovat päässeet pohjaan saakka.

24. Kolme ääntä.

Ensimmäinen ääni.

Minut tunnetaan kaikkialla maan päällä. Lukemattomia vuosia olen

vyöryttänyt mahtavia vesiäni, ja ihmiset ovat matkustaneet tuhansien
peninkulmain päästä näkemään minua ja kuulemaan minun ääntäni.
Minä olen hevosenkengän muotoinen, ja voin nähdä pienen
pikkuruisia höyryveneitä tulevan minua niin lähelle kuin uskaltavat,
kannellaan uteliaita ihmisiä, jotka ovat tulleet minua katsomaan.
Minä sallin heidän tulla enkä tee heille mitään pahaa, mutta minä en
suvaitse kenenkään rankaisematta leikitellä minun kanssani. Kerran
koetti eräs kuuluisa uija seurata juoksuani alaspäin, mutta häntä ei
sitten enää elossa nähty.
 Minun veteni putoavat viidenkymmenen metrin korkeudelta, ja
putouksen alla käyvät hirvittävät hyrskyt ja syntyy kaunis
sateenkaari.

Monia vuosia sitten eräs ranskalainen pappi minut keksi ja kirjoitti

minusta seuraavasti: "Ontario ja Erie-järvien välillä on suunnaton ja
hirvittävä vesiputous, jonka vertaista ei löydy maan päällä. Tämän
ihmeellisen putouksen muodostaa kaksi väkevää ristikkäin kulkevaa
vesivirtaa, ja jakautuu se kahteen osaan, joiden välille jää pitkin
putouksen rintaa kulkeva saari. Tästä putouksesta kulkevat vedet
ryöppyävät ja kiehuvat hirvittävällä tavalla ja pitävät pauhinaa, joka
voittaa ukkosenkin jylinän. Kun tuuli käy etelästä, voi pauhun kuulla
lähes 75 kilometrin päähän."

Minä olen vesiputousten kuningatar, sillä minulla ei ole vertaistani

maailmassa — minä olen kuuluisa Niagara.

Toinen ääni:

Minä olen "jylisevä sauhu". Olen kahta vertaa leveämpi ja kahta

vertaa korkeampi kuin Niagara; ja kaukaisessa Afrikassa on kotini.
Vetteni suihku saa maat ympärilläni viheriöimään ja metsän puut
pukeutumaan juhla-asuunsa koko juoksuni matkan.

Vuosisatoja ja tuhansia eivät valkoiset miehet minua tunteneet,

mutta kerran tuli suuri tutkimusretkeilijä, (David Livingstone) joka
virtaa alas purjehtiessaan näki peninkulmien päästä sakeita sauhuja,
mitkä näyttivät nousevan joistakin suunnattomista ruohoaavikon
paloista. Näitä sauhuja oli viisi, ja kun tuuli niitä paisutti, näyttivät
niiden huiput sekautuvan pilviin. Alhaalta ne olivat valkeat, mutta
ylempänä tummentuivat mustiksi kuin sakea savu. Ja ilman täytti
syvä, kumiseva jylinä, joka kuului yhtä kauvas kuin sauhu voitiin
nähdä. Valkoinen mies tuli lähemmäksi, ja hän näki minut —
"jylisevän sauhun!"

Pudottuaan alas näistä jyrkistä koskista veteni juoksevat liki 7

peninkulman matkan syvän kanavan pohjalla, ja ken niitä tahtoo
nähdä, saa laskeutua pitkäkseen kuilun reunalle ja katsella alas
jyrkkien kallioiden yli. Joitakuita vuosia sitten tuli taas valkoisia
miehiä, jotka hinasivat rannalleni köysiä ja vipukoneita — he
tahtoivat rakentaa rautaisen sillan kuilun yli putouksen alapuolella.
Tuhannet vuodet olin ollut vapaa herrani, ja minä nauroin noille
miekkosille, jotka halusivat säilyttää ikeen niskoilleni; mutta minä en
tuntenut valkoisen miehen älykkäisyyttä ja taitoa. Monia kuukausia
he ponnistelivat ja voittivat paljon vaikeuksia, ja vihdoin oli silta
valmis, yhtenä maailman ihmeistä.

Minä olen Victoria-putous Zambesi-virrassa!

Kolmas ääni:

Minun kotini on Kaliforniassa, missä minä sisarusteni kanssa

asustan suurenmoisessa laaksossa.

Muuan sisarputouksista lankee alas 313 metrin korkeudesta,

peittyen suloiseen sumuhuntuun; mutta on toinen, jonka korkeus on
kokonaista 873 metriä — siis paljon, paljon enemmän kuin Niagaran
ja Victoria-putouksen, mutta se ei ole läheskään niin leveä eikä syvä
kuin nämä. Leveys on vain 5 metriä, ja ennenkun vesi on ennättänyt
pohjaan, on se tässä suunnattomassa hyppäyksessään suurimmaksi
osaksi haihtunut usvana ilmaan.
 Eräs toinen sisaruksista saa juurellaan koristuksekseen
huikaisevan kirkkaita sateenkaaria, jotka muodostavat täydellisiä
ympyröitä.

Laakso, jossa minut löydettiin, on maailman ihmeellisimpiä;

kaikkialla kohoaa jylhiä kalliotöyräitä, jotka katsojassa herättävät
samalla kertaa kauhua ja ihastusta.

Minä olen Nevada-putous, ja minä asun Yosemiittilaaksossa.

25. Mammutti.

Enemmän kuin sata vuotta sitten sattui Pohjois-Siperiassa, että

kun muuan sikäläinen heimopäällikkö miehineen oli etsimässä
norsunluuta erään joen rantamilla, kohtasi häntä ihmeellinen näky.
Keskellä jäätä, siihen kiini kangistuneena, seisoi norsuntapainen
eläin, 3 metriä korkea ja yli 5 metriä pitkä sekä varustettu
suunnattomilla torahampailla, jotka olivat n. 3 metrin pituiset ja
käyristyneet taaksepäin. Päinvastoin kuin norsu, oli tämä eläin
karvainen; pitkä, paikoin musta, paikoin punertava karva peitti sen
ruumista.

Viisi vuotta päällikkö katseli tuota merkillistä eläintä, joka oli

muuttunut jäälohkareeksi jäitten keskellä, ja odotteli että sen vankila
sulaisi. Tämän ajan kuluttua jää vähitellen sulikin ja mammutti sillä
se oli sen nimi — esiytyi vapaana hämmästyneiden alkuasukkaiden
silmäin edessä. Mutta pian nämä tointuivat ällistyksestään ja
rupesivat hävittämään kummitusta: torahampaat katkaistiin ja myytiin
ja väki koirineen herkutteli sen lihalla.
 Onneksi tuli kuitenkin sanoma tästä löydöstä erään
luonnontutkijan korviin, joka saapui paikalle ja kokosi luut ja karvojen
jätteet sekä osti torahampaat takaisin siltä henkilöltä, jonka haltuun
ne olivat joutuneet. Sitten vei hän nämä aarteensa Pietarin
museoon.

Lähes puolen sataa vuotta myöhemmin oli muuan insinööri

kartoitustöissä samoilla seuduilla. Hän nousi miehineen maihin ja
katseli vuolasta virtaa, joka kohisi ohitse merta kohti, vieden
muassaan suuria jääröykkiöitä sekä multa- ja mutalohkareita.

Äkkiä he huomasivat vedessä ison tumman esineen — se oli taas

mammutti! Tuhansia vuosia sitten se oli mahtanut tallustella nevalla,
joka ei jaksanut kannattaa sen tavatonta painoa; kykenemättä
selviämään pulasta oli se vajonnut yhä syvemmälle ja saanut
kuolemansa. Sitte tuli jääkauden ankara pakkanen, joka oli
jäädyttänyt koko suunnattoman suoseudun ja kaikki mitä siinä eli ja
oli, niin että mammutti oli säilynyt jäätyneessä tilassa arvaamattomat
ajanjaksot, kunnes vesi nyt vihdoin oli tuonut sen jälleen
päivänvaloon.

Insinööri käski miestensä kiinnittää köysiä jättiläisen kaulaan ja

vitjat sen torahampaiden ympärille; mutta eläimen takajalat olivat niin
painuneet virran pohjaan, että heidän täytyi jäädä odottamaan
kunnes vesi irrottaisi sen tykkänään.

Sitte vihdoinkin saatiin hevosten ja köysien avulla raskas ruumis

hinatuksi rannalle.

Torahampaat sahattiin poikki, ja sitte alkoi eläimen nylkeminen.

Mutta silloin, heidän paraikaa ollessaan tässä työssä, huomattiin
äkkiä että maa, jolla he seisoivat, alkoi vajota. He säntäsivät
veneillensä ja onnistuivat nipin näpin pelastumaan niihin; mutta
katsellessaan harvinaista saalistansa he saivat mielikarvaudekseen
nähdä, että väkevät aallot olivat nielaisseet sen mukaansa.

Mammutti oli nykypäiväin norsua paljon suurempi ja oli hyvin

varustettu elämään kylmässäkin ilmanalassa. Se eli ylipäänsä
sellaisissa seuduissa, missä virrat säännöllisesti tulvivat ja missä
löytyi paljon soita; on otaksuttu että se usein joutui laineitten saaliiksi
ja hukkui. Edelleen täytyy olettaa, että noiden ammoisten aikojen
ihmiset sitä mielellään metsästelivät; vaikka pyynti silloisilla
alkuperäisillä aseilla oli erinomaisen vaarallista, oli saalis sitä
suuriarvoisempi, sen lihalla kun kokonainen heimokunta voi elää
monet ajat.

Mammutin syömähampaat olivat jykevämmät kuin norsun, ja se

söi järeämpää ruokaa; erään viimeisimmäksi löydetyn eläimen
vatsassa tavattiin männyn- ja kuusenhavuja ja pureskeltuja käpyjä.

Samaan aikaan, jolloin mammutti kierteli Europaa (joka silloin oli

muodostukseltaan hyvin toisellainen kuin nykyään), eli täällä
muitakin outoja eläimiä: suunnaton, "sapelihampainen" tiikeri,
villakarvainen sarvikuono, jättiläislaiskiainen, jättiläishyeena ja
monenlaisia karhuja. Kaikkien näiden luurankoja on löydetty ja usein
samoista paikoista kuin ihmisten valmistamia piikiviaseita, niin että
tiedämme ihmissuvun ja näiden kadonneiden jättiläiseläinten silloin
jakaneen maan keskenään.

26. Kääpiöpuita.
 Japanissa ja myöskin Kiinassa on tapana kasvattaa kaikenlaisia
kääpiöpuita keskeyttämällä mahlan juoksu nuorissa taimissa. Muuan
Japanissa matkustellut englantilainen kasvientutkija kertoo siitä:
"Koska japanilaisten talojen ja myymälöiden alakerta on avoin
edestä ja takaa, voin katuja kulkeissani tuon tuostakin vilkaista
heidän sieviin pikku puutarhoihinsa; ja huomatessani jonkun toisia
paremmaksi en suinkaan laiminlyönyt käydä sitä lähemmältä
tarkastamassa. Monet näistä puutarhoista ovat erittäin pienet, jotkut
tuskin europalaista ruokasalia suuremmat; mutta niiden pinta on
saatu vaihtelevaksi pienillä turvepenkereillä, joille on istutettu
omituisiin muotoihin leikeltyjä kääpiöpuita, sekä pienoislammikoilla,
joissa kulta- ja hopeakalat pulahtelevat."

Hän huomasi näissä peukaloisen-puutarhoissa kasvavan mäntyjä,

azaleoja, sananjalkoja ja monenlaisia bambulajeja.

Jos nämä harvinaiset puut ovat kasvatetut vesasta — mikä on

tavallisinta — kierretään niiden runko jo taimena mitä merkillisimpiin
muotoihin; tämä tietysti tyrehyttää mahlan juoksun ja saa aikaan,
että sivuhaaroja putkahtaa esiin juuri niistä kohdista, joista niitä
toivotaan kasvavan. Yksipuoliseksi kasvaneella kääpiöpuulla ei
katsota olevan suurtakaan arvoa, sen täytyy olla tasasuhtainen.

Jos niitä taas kasvatetaan siemenestä, niin valitaan kaikkein

pieninten puiden pienimmät siemenet; nuorille taimille annetaan
mahdollisimman vähän vettä, ja sitä mukaa kuin uusia oksia tulee,
tukahutetaan niiden kasvu kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Tulokset ovatkin aivan erinomaisia, vaikka niitä ei voi juuri

kauniiksi sanoa. Eräs kääpiöpetäjä, jonka ikä tiedetään ainakin
sadaksi vuodeksi, kasvaa laatikossa, jonka läpimitta on ½ metriä, ja
on sen oma korkeus ainoastaan 1 ½ metriä. Myöskin hedelmäpuita