Industrial Organizational Psychology

Understanding the Workplace 5th

Edition Levy Test Bank
Go to download the full and correct content document:
https://testbankmall.com/product/industrial-organizational-psychology-understanding-t
he-workplace-5th-edition-levy-test-bank/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Test Bank for Organizational Behavior: Improving

Performance and Commitment in the Workplace 5th Edition

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-organizational-
behavior-improving-performance-and-commitment-in-the-
workplace-5th-edition/

Test Bank for Industrial/Organizational Psychology: An

Applied Approach, 8th Edition Michael G. Aamodt

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-industrial-
organizational-psychology-an-applied-approach-8th-edition-
michael-g-aamodt-2/

Test Bank for Industrial/Organizational Psychology: An

Applied Approach, 7th Edition Michael G. Aamodt

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-industrial-
organizational-psychology-an-applied-approach-7th-edition-
michael-g-aamodt/

Test Bank for Industrial and Organizational Psychology:

Research and Practice, 7th Edition, Paul E. Spector

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-industrial-and-
organizational-psychology-research-and-practice-7th-edition-paul-
e-spector/
Organizational Behavior Improving Performance and
Commitment in the Workplace Colquitt 4th Edition Test
Bank

https://testbankmall.com/product/organizational-behavior-
improving-performance-and-commitment-in-the-workplace-
colquitt-4th-edition-test-bank/

Solution Manual for Industrial and Organizational

Psychology: Research and Practice, 6th Edition Paul E.
Spector

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-industrial-
and-organizational-psychology-research-and-practice-6th-edition-
paul-e-spector/

Test Bank for Work in the 21st Century: An Introduction

to Industrial and Organizational Psychology, 6th
Edition, Frank J. Landy, Jeffrey M. Conte, ISBN:
9781118976272
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-work-in-the-21st-
century-an-introduction-to-industrial-and-organizational-
psychology-6th-edition-frank-j-landy-jeffrey-m-conte-
isbn-9781118976272/

Test Bank for Organizational Behavior: Improving

Performance and Commitment in the Workplace, 7th
Edition, Jason Colquitt, Jeffery LePine, Michael Wesson

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-organizational-
behavior-improving-performance-and-commitment-in-the-
workplace-7th-edition-jason-colquitt-jeffery-lepine-michael-
wesson/

Solution Manual for Organizational Behavior: Improving

Performance and Commitment in the Workplace, 7th
Edition, Jason Colquitt Jeffery LePine Michael Wesson

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
organizational-behavior-improving-performance-and-commitment-in-
the-workplace-7th-edition-jason-colquitt-jeffery-lepine-michael-
6. The goal of science that involves learning about how and why a phenomenon exists is
known as:
A) control.
B) explanation.
C) description.
D) proving.

Page 2
 7. A scientist who believes that behavior is orderly and systematic and does not happen by
chance holds the basic assumption of science known as:
A) discoverability.
B) empiricism.
C) descriptivism.
D) determinism.

8. Dr. Le believes that humans behave in orderly ways, and it is possible to detect this
orderliness . Dr. Le appears to believe in an assumption of science known as:
A) parsimony.
B) precision.
C) discoverability.
D) generativity.

9. Jill develops the theory that students learn better from lectures than from reading. Sam
believes that this theory is not very good because it is unclear what Jill means by
“better.” In other words, Jill's theory lacks:
A) precision.
B) discoverability.
C) parsimony.
D) generativity.

10. Which of these is a criterion of a good theory?

A) usefulness
B) empiricism
C) entropy
D) pseudoscience

11. Professor Fisk has developed a theory that contains statements that are verifiable by
experimentation. The professor's theory has met the criterion for a “good” theory that is
known as:
A) parsimony.
B) precision.
C) discoverability.
D) testability.

Page 3
12. Ting believes that if you die in a dream you will also die in real life. Karen points out
that if someone dies in his or her sleep we could never find out what happened in the
dream. Thus, there is no way to demonstrate support for Ting's theory. His theory lacks:
A) precision.
B) parsimony.
C) testability.
D) determinism.

13. The scientific philosopher Karl Popper stated that science is really about:
A) generating as many theories as possible in order to advance science.
B) proving that theories are true based on experimental data.
C) ruling out alternative explanations until one explanation or theory fits the data.
D) creating new theories, even if no one ever tests them.

14. This criterion of a good theory states that it should be practical and help to describe,
explain, and predict an important phenomenon. Thus, a good theory must be:
A) systematic.
B) useful.
C) deterministic.
D) testable.

15. Professor Sandhurst collects data from employees before developing a theory of job
satisfaction. This approach is known as:
A) reduction.
B) deduction.
C) induction.
D) postduction.

16. The approach to science that involves starting with a theory and propositions and then
collecting data to test those propositions is:
A) reduction.
B) induction.
C) production.
D) deduction.

Page 4
17. Researchers are using when they start with data and create a theory to explain it;

and they are using when they start with a theory and collect data to support or
refute that theory.
A) induction; deduction
B) deduction; induction
C) reduction; induction
D) induction; reduction

18. Sofia has heard about a theory that suggests that when people are in a group they tend to
put forth less effort than when they work alone. She decides to collect some data to see
if they support this theory. Sofia is using:
A) deduction.
B) reduction.
C) parsimony.
D) induction.

19. When considering whether to begin scientific research with data or with theory, it is
important to know that the approach taken by most distinguished scientists is one that:
A) combines both inductive and deductive processes.
B) uses the deductive process only.
C) uses the inductive process only
D) uses the reductive process only.

20. Professor Sanchez has data from an experiment that indicate that being treated rudely by
a boss leads to employees missing work more often. With such data the professor can
draw a(n):
A) causal inference.
B) deductive inference.
C) inductive inference.
D) conclusive inference.

21. Which research design is the ONLY design in which we can assert that one variable is
causing another variable?
A) survey research
B) case study research
C) experimental research
D) archival research

Page 5
22. In an experiment, a researcher is investigating the effects of two types of rewards on
employee motivation. The independent variable in this experiment is:
A) the type of rewards. B)
employee motivation. C)
employee performance. D)
employee salary.

23. Dr. Applesmith conducts a study in which he manipulates the light in a room while
assessing participants' performance on a counting task. In this example, the light is the
, and the performance on the counting task is the .
A) dependent variable; independent variable
B) extraneous variable; dependent variable
C) independent variable; dependent variable
D) independent variable; extraneous variable

24. In an experiment, the variable of interest—that is, the variable the experiment is
designed to assess—is known as the:
A) independent variable.
B) dependent variable.
C) causal variable.
D) internal variable.

25. The type of variable that can contaminate the results of an experiment and may be an
alternative to a causal relationship is known as a(n):
A) predictor variable.
B) criterion variable.
C) extraneous variable.
D) antecedent variable.

26. Dr. Wickersham wants to examine how light affects participants' performance on a
counting task. So she has two groups, one that works under dim light, and one that
works under bright lights. She finds that those in the dim-light condition perform better.
However, one of her research assistants admits that he gave those in the dim-light
condition extra time to complete the task. Now Dr. Wickersham is not sure whether
those in the dim-light condition did better because of the lighting or because of the extra
time they received. The extra time on the test is an example of a(n):
A) independent variable.
B) dependent variable.
C) criterion variable.
D) extraneous variable.

Page 6
27. Independent variables are frequently referred to as:
A) predictors.
B) criteria.
C) confounds.
D) outcomes.

28. “Predictors,” “precursors,” and “antecedents” are all words we might use to describe:
A) extraneous variables.
B) independent variables.
C) dependent variables.
D) criterion variables.

29. “Criteria,” “outcomes,” and “consequences” are all words we might use to describe:
A) extraneous variables.
B) independent variables.
C) dependent variables.
D) predictor variables.

30. Dr. Xiong conducts a study examining whether people feel more motivated when music
is playing versus when there is silence. At first, his findings appear to indicate that those
in the “music condition” do better. However, he learns that his research assistant
encouraged the participants in the music condition but did not encourage those in the
silent condition. Now, Dr. Xiong doesn't know whether the better performance was due
to the music or the encouragement. Dr. Xiong's study has poor:
A) external validity.
B) extraneous validity.
C) content validity.
D) internal validity.

31. is the extent to which we can draw causal inferences about the variables in an
experiment.
A) External validity
B) Extraneous validity
C) Content validity
D) Internal validity

Page 7
32. The extent to which results in an experiment generalize to other people, settings, and
times is referred to as:
A) internal validity. B)
external validity. C)
empirical validity.
D) experimental control.

33. When an experiment uses college students as participants, some people may raise
concerns that the results are not generalizable to employees in the “real world.” This
represents a concern about:
A) content validity.
B) construct validity.
C) external validity.
D) internal validity.

34. One way to demonstrate the external validity of an experiment is to:

A) replicate the results with different participants, in different settings, and at different
times.
B) rule out all extraneous variables affecting the independent variable.
C) implement statistical control to minimize variability in the experiment.
D) manipulate different levels of the independent variable.

35. Dr. Chinua is conducting a lab study. The situation is very artificial, and participants
may not always behave normally. However, Dr. Chinua can very carefully control the
conditions so that he can be certain that the effects that he sees on the dependent
variable result from changes in the independent variable. His research is high in ,
but low in .
A) internal validity; external validity
B) external validity; internal validity
C) internal validity extraneous validity
D) extraneous validity; internal validity

36. Dr. Begley is conducting a study in a factory in which she is examining whether having
employees wear uniforms affects their job satisfaction. In this study, her sample is very
representative of other factory workers; however, because the employees work in an
actual workplace, she cannot control other things that might affect their satisfaction. Her
research is high in , but low in .
A) internal validity; external validity
B) external validity; internal validity
C) internal validity; extraneous validity
D) extraneous validity; internal validity

Page 8
37. The first step in any research project is to:
A) design the study and consider validity.
B) formulate testable hypotheses.
C) decide how data will be collected from participants.
D) use statistical analysis to make sense of the data.

38. After designing a study, the next step in the research process involves:
A) developing hypotheses.
B) testing the hypotheses.
C) reporting results.
D) collecting data.

39. When research participants have an equally likely chance of being assigned to an
experimental condition or the control condition, the experimenter has:
A) manipulated the independent variable.
B) demonstrated external validity.
C) employed random assignment.
D) set up a quasi-experiment.

40. A researcher is conducting an experiment to test the effect of feedback on job

performance. The researcher can exercise control over extraneous variables, such as
intelligence, by:
A) using participants with the same level of intelligence.
B) using participants with the same level of job performance.
C) giving all participants the same type of feedback.
D) randomly assigning participants to feedback conditions.

41. Laboratory experiments are typically:

A) high in internal validity and low in external validity.
B) low in internal validity and high in external validity.
C) generalizable to any workplace situation.
D) conducted in real-world work settings.

42. Which of these is a primary characteristic of quasi-experiments?

A) the use of animal subjects instead of human subjects
B) use of intact groups and manipulation of independent variables
C) eliminating extraneous variables
D) a laboratory setting

Page 9
43. What is the key difference between an experiment and a quasi-experiment?
A) Quasi-experiments do not include dependent variables.
B) Quasi-experiments do not include independent variables.
C) Quasi-experiments do not include random assignment.
D) Quasi-experiments cannot be used in a real-world setting.

44. Studies using observational methods are sometimes called:

A) correlational designs.
B) regression designs.
C) archival designs.
D) meta-analyses.

45. Using , we can conclude ONLY that results either do or do not indicate a
relationship between the variables of interest.
A) observational methods
B) field experiments
C) true experiments
D) laboratory experiments

46. Which of these is the LEAST common method of collecting data in I/O psychology
research?
A) naturalistic observation
B) surveys
C) case studies
D) archival research

47. Amy, using an archival data set for her research, notices that the data were collected on
March 1, 1999, from a group of army leaders. This data set is:
A) longitudinal.
B) cross-sectional.
C) normally distributed.
D) unobtrusive.

48. Meena, using an archival data set for her research, notices that the data were collected
from the same group of children when they were in first, second, and third grade. This
data set is:
A) longitudinal.
B) cross-sectional.
C) normally distributed.
D) unobtrusive.

Page
10
49. Which method of data collection is MOST frequently used in I/O psychology?
A) unobtrusive naturalistic observation
B) experience sampling methodology
C) surveys
D) case studies

50. What is one drawback of using self-administered mail surveys in research?

A) It is difficult to administer them.
B) They cannot be administered to large groups of people.
C) Response rates can be low.
D) There is a lack of respondent anonymity.

51. Lily is conducting a study about emotions at work. She uses smartphone apps to signal
participants at predetermined times to answer questions. Lily is using the data collection
approach known as:
A) longitudinal design.
B) case studies.
C) experience sampling methodology (ESM).
D) naturalistic observation.

52. If a practitioner gives a math test to a group of participants at two points in time, and
finds that the high scorers on the first test are also the high scorers on the second test,
the test has demonstrated:
A) content validity.
B) test–retest reliability.
C) interrater reliability.
D) internal consistency.

53. Professor Lang has created a new measure of intelligence. She administers the test to a
number of participants. Two weeks later, she administers the same test to the same
people. Professor Lang is examining:
A) content validity.
B) interrater reliability.
C) test–retest reliability.
D) parallel forms reliability.

Page 10
54. Test–retest reliability is often called a:
A) coefficient of equivalence.
B) coefficient of stability.
C) Cronbach's coefficient alpha.
D) split-half reliability.

55. The extent to which items on a test are interrelated and hang together is referred to as:
A) parallel forms reliability.
B) content validity.
C) divergent validity.
D) internal consistency.

56. Split-half reliability, inter-item reliability, Cronbach's coefficient alpha, and the
Kuder-Richardson 20 are all measures of:
A) interrater reliability.
B) parallel forms reliability.
C) internal consistency.
D) criterion-related validity.

57. In I/O psychology, a rule of thumb for the reliability of measures is to have reliability
levels of AT LEAST:
A) .45.
B) .50.
C) .60.
D) .70.

58. is the degree to which a test or predictor covers a representative sample of the
quality being assessed.
A) Criterion-related validity
B) Parallel-forms reliability
C) Content validity
D) Internal consistency

Page 11
59. Beatrice has created a test to measure high school students' math ability. However, she
includes only questions on addition and subtraction, even though most high school
students also know other procedures (such as division and multiplication). Because her
test does not measure everything that should be considered as part of math ability in this
group, her test has low:
A) predictive validity.
B) concurrent validity.
C) content validity.
D) interrater validity.

60. Aneen wants to know which students will succeed in a gifted program, so she
administers a test at the beginning of the year. At the end of the year, she finds that the
test results correlate with those students' grades. The test has demonstrated:
A) content validity.
B) predictive validity.
C) concurrent validity.
D) divergent validity.

61. Jerome wants to determine whether a test can identify employees who will be top
performers. He administers his test to his employees, and he finds that its results
correlate with their current performance. He has demonstrated:
A) content validity.
B) predictive validity.
C) concurrent validity.
D) divergent validity.

62. If one develops a new measure of employee motivation and demonstrates that the
measure is not related to dissimilar constructs, then he/she has demonstrated:
A) concurrent validity.
B) predictive validity.
C) divergent validity.
D) internal consistency.

63. Which of these is a stipulation of the APA ethical code for conducting research?
A) Researchers can never use participant deception.
B) Research studies must be approved by the APA.
C) Research participants' data must always be held confidential.
D) There are no ethical requirements for the care and use of animals in research.

Page 12
64. involves providing research participants with information about the purpose of
the study, their right to decline participation, the potential risks and benefits to
participants, and where to direct questions about the research.
A) Informed consent
B) Ethical consent
C) Participant code of conduct
D) Deception consent

65. The MOST frequent single score in a distribution is called the:

A) mode.
B) mean. C)
median. D)
variance.

66. In the data set 3 5 5 6 7 8 8 9 10 10 10 15 17 20 20, what is the mode?

A) 8
B) 9
C) 10
D) 20

67. In the data set 3 5 5 6 7 8 8 9 10 10 10 15 17 20 20, which number represents the

median of the distribution?
A) 5
B) 9
C) 10
D) 20

68. In the data set 3 5 5 6 7 8 8 9 10 10 10 15 17 20 20, what is the range?

A) 8
B) 10
C) 15
D) 17

69. is the most useful measure of dispersion and is calculated by subtracting scores
from the mean, adding the squared differences, and dividing the sum by the total
number of scores.
A) Range
B) Variance
C) Standard deviation
D) Mode

Page 13
70. In a normal distribution, 99% of observations fall within:
A) one standard deviation above the mean.
B) two standard deviations above the mean.
C) two standard deviations above and below the mean.
D) three standard deviations above and below the mean.

71. A provides information about the direction and magnitude of the relationship
between two or more variables.
A) median
B) correlation coefficient
C) standard deviation
D) mean

72. One would expect that someone who has a high SAT score will also earn a high GPA in
college. In this case, one would expect a between SAT scores and GPA.
A) positive correlation
B) negative correlation
C) zero correlation
D) null correlation

73. One would expect that the higher a GPA that someone has, the fewer classes he or she
skips. In this case, one would expect a between GPA and classes skipped.
A) positive correlation
B) negative correlation
C) null correlation
D) nondirectional correlation

74. Which correlation indicates the strongest relationship?

A) .07
B) –.23
C) .53
D) –.76

75. Correlations are relevant to I/O psychology because they are involved in making:
A) concessions.
B) predictions.
C) causal inferences.
D) surveys.

Page 14
76. If the correlation between variable A and variable B is .20, then variable A explains
of the variance in variable B.
A) .02
B) .04
C) .20
D) .40

77. When squaring a correlation coefficient (r2), the resulting value tells how much variance
in the criterion is explained by the predictor. This statistic is also known as the
coefficient of:
A) explanation.
B) determination.
C) stability.
D) equivalence.

78. Which statistical and methodological technique is used for conducting quantitative
literature reviews?
A) meta-analysis
B) deduction
C) experience sampling methodology (ESM)
D) correlation coefficient

79. Which of these is a goal of science?

A) explanation
B) evocation
C) provocation
D) recovery

80. Which of these is a goal of science?

A) capitalism
B) internal validity
C) control
D) external validity

81. The goals of science include description, explanation, prediction, and _.

A) proscription
B) prescription
C) prevention
D) control

Page 15
82. A scientist who believes that the best way to understand behavior is to use data to test
theories believes in :
A) discoverability.
B) empiricism.
C) descriptivism.
D) determinism.

83. Marta develops a theory that suggests filling out a job application in crayon will lead to
a lower probability of being hired. However, almost nobody fills out an application in
crayon, so this finding will not affect anyone in a meaningful way. Marta's theory lacks:
A) precision.
B) parsimony.
C) usefulness.
D) determinism.

84. Dr. Omari develops a theory that suggests that paying interviewers for each interview
they conduct will improve their performance. However, no other researchers seem to be
interested in this theory, and nobody tests this theory. Dr. Omari's theory demonstrates
poor:
A) precision. B)
parsimony. C)
generativity. D)
determinism.

85. Darnell works in HR. He notices in his HR data that managers who speak more than one
language have more satisfied employees. He proposes the theory that language skills
relate to better communication skills with subordinates. Darnell is using:
A) deduction.
B) reduction.
C) parsimony.
D) induction.

86. What is the cyclical inductive–deductive model of research?

A) It is the idea that inductive processes are superior to deductive processes.
B) It is the idea that deductive processes are superior to inductive processes.
C) It is the idea that testing theories is a continuous process that uses both induction
and deduction.
D) It is the fact that the more inductive studies we do on a topic, the less appropriate
deductive methods become.

Page 16
87. Dependent variables are frequently referred to as:
A) predictors.
B) criteria.
C) confounds.
D) outcomes.

88. Extraneous variables can severely damage which type of validity?

A) external
B) content
C) independent
D) internal

89. Claudette writes a tentative statement about the relationship between two variables
based on a theory she has read. The research stage Claudette is MOST LIKELY
engaged in when she does this is:
A) designing a study.
B) collecting data.
C) writing up results.
D) formulating a hypothesis.

90. Quasi-experiments tend to have lower than regular experiments.

A) external validity
B) extraneous validity
C) content validity
D) internal validity

91. Midna is conducting a study examining the relationship between absenteeism and
coworker relationships. She's not interested in whether one variable causes the other;
she just wants to learn whether they are related. The best design for Midna to use to
answer this question is a(n):
A) observational method.
B) field experiment.
C) lab experiment.
D) true experiment.

92. A case study is an example of a(n):

A) observational method.
B) field experiment.
C) lab experiment.
D) true experiment.

Page 17
93. Which of these would NOT be a type of data collection one would use for an
observational method of research?
A) a lab experiment
B) a survey
C) a case study
D) archival research

94. Rani obtains a Cronbach's alpha of .20. Rani's measure has:

A) poor test–retest reliability.
B) excellent test–retest reliability.
C) poor internal consistency.
D) excellent internal consistency.

95. Beula has a new measure of charisma. She finds that her measure correlates .75 with
another measure of charisma and correlates .45 with a measure of kindness. Based on
this information, which statement is true?
A) She has convergent validity of .45.
B) She has divergent validity of .45.
C) She has content validity of .45.
D) She has predictive validity of .45.

96. Robbi has a new measure of dutifulness. She finds that her measure correlates .62 with
another measure of dutifulness and correlates .35 with a measure of orderliness. Based
on this information, which statement is true?
A) She has convergent validity of .62.
B) She has divergent validity of .62.
C) She has content validity of .62.
D) She has predictive validity of .62.

97. Before starting an experiment, Dr. Cortez asks a participant to read a detailed
description of a study and its risks and benefits, and sign a statement indicating he
agrees to participate in the research. This procedure is known as:
A) test validation.
B) participant code of conduct.
C) informed consent.
D) Ethical objection.

Page 18
 98. In a data set, we note a strong relationship between motivation and happiness:
Individuals with low motivation also demonstrate low happiness. Which correlation
would MOST LIKELY describe this relationship?
A) +.50
B) +.05
C) .00
D) -.50

99. Chatna is a math teacher. She teaches two sections of math and wants to make sure her
students don't cheat on the test. She creates two different versions of a math test, and
ensures that they measure the same thing and are equally difficult. Chatna has
established:
A) content validity.
B) parallel forms reliability.
C) internal consistency.
D) concurrent validity

100. Agatha has created a test of organization, and wants to know whether it relates to
performance on the job. In this example, Agatha is MOST concerned with:
A) content validity.
B) internal consistency.
C) parallel forms reliability.
D) criterion-related validity.

Page 19
Answer Key
1. A
2. C
3. D
4. A
5. C
6. B
7. D
8. C
9. A
10. A
11. D
12. C
13. C
14. B
15. C
16. D
17. A
18. D
19. A
20. A
21. C
22. A
23. C
24. B
25. C
26. D
27. A
28. B
29. C
30. D
31. A
32. B
33. C
34. A
35. A
36. B
37. B
38. D
39. C
40. D
41. A
42. B
43. C
44. A

Page 20
45. A
46. A
47. B
48. A
49. C
50. C
51. C
52. B
53. C
54. B
55. D
56. C
57. D
58. C
59. C
60. B
61. C
62. C
63. C
64. A
65. A
66. C
67. B
68. D
69. B
70. D
71. B
72. A
73. B
74. D
75. B
76. B
77. B
78. A
79. A
80. C
81. D
82. B
83. C
84. C
85. A
86. C
87. B
88. D
89. D
90. D

Page 21
 91. A
92. A
93. A
94. C
95. B
96. A
97. C
98. A
99. C
100. D

Page 22
 1. Identify and describe the four main goals of science.

2. What are three of the five criteria of a good theory?

3. What are the main differences in the inductive and deductive approaches to science?

4. Describe the components of the cyclical inductive–deductive model of research.

5. Describe two ways in which I/O psychologists can control for extraneous variables in
research.

6. Identify and describe the steps involved in the research process. Be sure to explain what
happens at each step in the process.

7. Identify and describe two of the additional stipulations set forth by the Ethical Principles
of Psychologists and Code of Conduct of the American Psychological Association
(beyond the five general principles).

8. How are experimental methods of research different from other research methods?

9. Identify and describe two observational methods of research. For each method, discuss
an advantage of its use.

10. Describe two prominent ways researchers can assess the reliability of a scale.

11. Briefly describe the differences between predictive validity and concurrent validity.
Then, for one of these types of validity, briefly describe how to conduct a relevant study
to provide this evidence.

12. Briefly identify and describe three measures of central tendency and three measures of
dispersion.

Page 1
13. Draw a normal distribution, including the standard deviations and the percentage of
observations within the standard deviation units.

14. Assume that a .80 correlation exists between class attendance and class grades. Graph
this correlation, putting class grades on the y-axis and class attendance on the x-axis.
Also, compute the coefficient of determination for this relationship.

15. Provide an example of a deductive approach to a research question and an inductive

approach to the same research question.

16. Briefly explain what internal validity is and what external validity is. What can be done
in research to improve internal validity and external validity?

17. The textbook notes that there is a trade-off between internal and external validity.
Explain what this means, and provide an illustration of how a researcher might increase
internal validity at the expense of external validity.

18. Explain the difference between an experiment and a quasi-experiment. Which approach
has higher internal validity? Why?

19. What is the difference between a field experiment and a lab experiment? How do they
differ in terms of internal validity and external validity?

20. Describe two ways in which technology has changed the way researchers conduct
surveys.

Page 2
Answer Key
1. Description: the accurate portrayal of the phenomenon of interest. Explanation: the
identification of one or more conditions that occur prior to the phenomenon. Prediction:
the ability to anticipate an event prior to its actual occurrence. Control: the manipulation
of antecedent conditions to affect behavior.
2. Parsimony, precision, testability, usefulness, and generativity.
3. Induction involves working from data to theory. Deduction involves starting with a
theory and propositions and collecting data to test those propositions.
4. Theory development: where deduction starts; coming up with a theory to explain human
behavior. Data collection: where induction starts; collecting data to test hypotheses
based on a theory. Theory refinement: comparing data to theory, determining if it is
supported, or if the theory needs to be refined based on the data. Additional data
collection: where more data are collected to test new aspects of a theory.
5. Holding extraneous variables constant. Manipulating different levels of extraneous
variables. Using statistical control.
6. Formulate the hypothesis. Design the study. Collect data. Analyze the data. Report the
findings. Start the process over for the next study.
7. Research studies must be approved by the supporting institution (usually through an
Institutional Review Board). Research participants are to be treated fairly and their
decision to participate must be an informed one.
8. They use random assignment, and they manipulate variables. These techniques allow us
to draw causal inferences.
9. Naturalistic observation, which allows us to see people in their natural environment.
Case studies, which provide lots of details. Archival research, which receive rich data
that have already been collected. Surveys, which are common and are cheap and quick
to administer.
10. Split-half reliability and Cronbach's alpha.
11. Predictive validity involves measuring a predictor before one measures the criterion.
Concurrent validity involves measuring a predictor at the same time as the criterion.
Examples will vary.
12. Measures of central tendency include mean, median, and mode. Measures of dispersion
include range, variance, and standard deviation.
13. Students should draw a curve with 34% between the mean and ±1SD, 13.5% between
±1SD and ±2SD, and 2% between ±2SD and ±3SD.
14. Students should create a graph that has data in an oval pattern that goes from the lower
left-hand corner of the graph to the upper right-hand corner of the graph. They should
square .80 to obtain the coefficient of determination (.64).
15. Responses will vary. A deductive approach starts with a theory and collects data to test
the theory. An inductive approach starts with data and devises a theory based on those
data.
16. Internal validity is the extent to which one can draw causal inferences about variables,
and it depends on the design (experimental is best) and controls (i.e., eliminating
extraneous variables). External validity is the extent to which results of an experiment
generalize to other people, settings, and times. This can be improved by using
representative samples to collect additional data.

Page 3
17. Studies that have high internal validity often take place in labs or under other artificial
conditions, and thus lack external validity. Studies that include a large representative
sample in a field setting have high external validity, but lose control and thus have lower
internal validity.
18. Experiments have random assignment to conditions, while quasi-experiments do not.
Experiments have better internal validity because they have more control over
extraneous variables.
19. Field experiments take place in an environment outside a laboratory, such as a
workplace. Laboratory experiments take place within research labs. Field experiments
have high external validity but low internal validity. Laboratory experiments have high
internal validity but low external validity.
20. Researchers can use online surveys. Researchers can more easily use Experience
Sampling Methodology, in which people are randomly signaled to fill out a short
survey. Researchers can obtain panels of participants through MTurk and similar
websites.

Page 4
Another random document with
no related content on Scribd:
koiria karkaa minun kimppuuni. Silloin sain minä aseen käteeni, ja
kolme koiraa käpertyi kuolleena minun viereeni; kuitenkin, kun minun
surkeasti raadeltuna täytyi väistyä, kuuluu pillin ääni: Koirat
kartanolle, portti kiinni ja salpa eteen! Ja tunnottomana vaivuin minä
tielle.

Vaaleana, mutta teeskennellyllä hymyllä, sanoi Kohlhas: Eikö

kuitenkin tarkoituksenasi ollut jättää linna, Herse? ja kun mies katsoi
maahan, kasvoillaan tumma puna, jatkoi hän: Tunnusta se, sinä et
pitänyt sikoläätistä ja tuumailit, että hevoset toki viihtyisivät paljoa
paremmin Kohlhasenbrück'in tallissa!

— Oi, jätinhän minä sinne hevosloimen ja silat, niinikään

palttinapakan. Jos minun tarkoitukseni olisi ollut karata linnasta,
olisin kait pistänyt taskuuni ne kolme guldenia, jotka käärittynä
punaiseen silkkihuiviin olivat seimen takana. Voi, kun te noin
puhutte, kadun minä, ett'en sytyttänyt tulikivilankaa, jonka heitin
menemään!

— No, no! En minä mitään pahaa tarkoittanut; minä uskon

jok'ainoan sanan, minkä olet puhunut, ja jos niin tarvitaan, olen minä
valmis ottamaan ehtoollisen sen vakuudeksi. Mieltäni pahoittaa, ettei
sinun ole paremmin käynyt minun palveluksessani. Rauhoitu
kuitenkin; oikeus on sinulle tuleva.

Sitten nousi Kohlhas istuimeltaan ja kirjoitti luettelon niistä

tavaroista, jotka rengiltä olivat jääneet sikoläättiin, ilmoitti niiden
arvon, kunkin kappaleen erikseen, kysyi kuinka suuriksi Herse arveli
kustannukset sairashoidosta ja ruo'asta ja antoi hänen lähteä,
tarjottuansa hänelle kättä.
 Sitten kertoi hän vaimolleen koko jutun laadun ja alkuperusteet,
selitti olevansa valmiin vaatimaan julkista tutkintoa asiassa, sekä
olevansa iloissaan, kun vaimo oli yhtä mieltä. Vaimo, näet, sanoi,
että moni muu linnaan saapunut matkustavainen olisi ollut
vähemmän kärsivällinen kuin hänen miehensä, ja arveli hyväksikin
työksi, että saataisiin tuollainen väkivaltaisuus estetyksi. Kohlhas
kehui häntä oivalliseksi vaimoksi, iloitsi tämän ja huomisen päivän
hänen ja lastensa kanssa ja lähti, niinpian kuin toimensa sen
myönsivät, Dresden'in kaupunkiin, jättääksensä valituksensa
oikeuden huostaan.

Päästyänsä mainittuun kaupunkiin, laati hän erään tuntemansa

lakimiehen avulla valituskirjan, jossa hän, juurta jaksain kerrottuansa
ne vääryydet, joita junkkeri Wenzel von Tronka oli harjoittanut sekä
häntä itseänsä että hänen renkiänsä Herseä ivastaan, pyysi, että
junkkeri lain mukaan rangaistaisiin, tuomittaisiin laittamaan hevoset
samaan hyvään tilaan, missä ne ennen olivat, ja palkitsemaan sen
vahingon, minkä hän ja hänen renkinsä olivat kärsineet. Asia oli
todella selvä. Se seikka, että hevoset olivat laittomasti linnaan
pidätetyt, loi ratkaisevan valon kaikkiin muihinkin kohtiin ja vieläpä,
jos otaksutaankin, että hevoset ainoastaan sattumalta olivat
sairastuneet, oli kuitenkin hevoskauppiaan vaatimus saada ne
terveinä takaisin, täydellisesti oikeutettu. Häneltä ei myöskään
puuttunut ystäviä kaupungissa, ja nämät lupasivat tukea hänen
oikeata asiaansa; hänen laaja hevoskauppansa ja se rehellisyys,
millä hän sitä harjoitti, oli saattanut hänet tunnetuksi ympäri maata ja
varsin monen mielisuosioon. Muutamia kertoja oli hän kutsuttu
päivällisille asianajajansa luokse, ja tämä, joka oli hyvin arvossa
pidetty mies, lainasi hänelle rahaa oikeudenkäyntikulunkien
suorittamiseksi. Jonkun viikon kuluttua palasi Kohlhas vaimonsa
Lisbeth'in luokse Kohlhasenbrück'iin täydellisesti rauhoittuneena
oikeudenkäynnin päätöksen suhteen.

Kului kuitenkin muutamia kuukausia, ja vuosi oli jo melkein mennyt

umpeen, ennenkuin hän sai pienintäkään ilmoitusta Dresden'istä,
mitenkä asiat olivat, vielä myöhemmän sai hän tietää, että juttu jo oli
ratkaistu. Käännyttyänsä monta kertaa turhaan tuomio-istuimen
puoleen, kysyi hän vihdoinkin asianajajaltaan erityisessä kirjeessä
syytä tähän äänettömyyteen ja sai silloin tietää, että hänen asiansa
oli korkeamman oikeuston käskystä kokonaan myttyyn pantu
Dresdenin oikeudessa. Kun hevoskauppias hämmästyneenä tästä
kirjoitti takaisin ja kysyi, kuinka se oli mahdollista, annettiin hänelle
tieto, että junkkeri Wenzel von Tronka oli sukua junkkerille Hintz ja
Kuntz von Tronkalle, joista edellinen oli vaaliruhtinaan juomanlaskija,
jälkimäinen hänen kamarijunkkarinsa. Asianajaja neuvoi häntä vielä
sitäpaitsi, ett'ei hän enään nostaisi mitään kysymystä tästä seikasta
oikeuden kautta, vaan ainoastaan koettaisi saada hevoset takaisin,
jotka olivat Tronkenburg'issa, sekä ilmoitti hänelle vielä, että junkkeri,
joka juuri oleskeli pääkaupungista, oli antanut käskyn jättää hevoset
hänelle. Kirje päättyi pyynnöllä, että Kohlhas, jollei hän ollut
tyytyväinen tähän asian päätökseen, siinä tapauksessa kääntyisi
toiseen asianajajaan.

Kohlhas oli juuri tähän aikaan Brandenburg'in kaupungissa, mihin

maaherra Henrik von Gensau, jonka hallitusalalla Kohlhasenbrück'in
oli, aikoi melkoisella rahasummalla, mikä oli kaupungin osaksi
langennut, perustaa hyväntekeväisyydenlaitoksia sairaita ja köyhiä
varten. Erittäinkin puuhaili maaherra innokkaasti erään
terveydenvesilähteen laittamisessa, joka oli muutamassa kylässä
niillä seuduilla ja jonka terveellisestä vaikutuksesta taudinlyömiin
ihmisiin luultiin paljoa parempaa, kuin mitä tulevaisuus osoitti; ja kun
hän siihen aikaan, jolloin hän oleskeli hovissa, oli tullut tuntemaan
Kohlhas'in ja oli ollut paljon asioissa hänen kanssansa, antoi hän
Hersen, joka aina tuosta surullisen muistettavasta päivästä saakka
Tronkenburg'issa oli hengittäessänsä tuntenut tuskallista pistosta
rinnassaan, koetella tuon pienen lähteen vaikutusta. Tapahtui niin,
että Henrik von Gensau juuri oli saapuvilla tekemässä muutamia
määräyksiä kylpylaitoksensa suhteen, johon Kohlhas oli Hersen
johdattanut, kun Kohlhas eräältä lähettliläältä, jonka hänen vaimonsa
oli hänen luoksensa lähettänyt, sai tuon masentavan kirjeen
asianajajaltansa Dresden'istä. Maaherra, joka huomasi puhuessaan
lääkärin kanssa, että kyynel Kohlhas'in silmästä putosi tuolle
avonaiselle kirjeelle, lähestyi häntä ystävällisesti ja kysyi, mikä häntä
murhetutti? Hevoskauppias ojensi hänelle mitään vastaamatta
kirjeen, ja tuo jalo mies, joka ymmärsi sen ilkeän vääryyden, jota
Tronkenburg'issa oli Kohlhas'ille tehty, ja jonka seurauksista Herse
vielä makasi sairaana, löi Kohlhas'ia olalle, kehoittaen häntä
pitämään mielensä lujana; maaherra lupasi itse koettaa hankkia
hänelle hyvitystä asiassa. Illalla, kun hevoskauppias maaherran
pyynnöstä oli tullut hänen luoksensa, sanoi tämä hänelle, että hänen
tulisi kirjoittaa anomus Brandenburg'in vaaliruhtinaalle, ynnä lyhyt
selitys asiasta, liittää siihen asianajajan kirje, sekä pyytää hänen
turvaansa sitä väkivaltaa vastaan, jota hänelle oli harjoitettu
saksilaisella alueella. Sitäpaitsi lupasi maaherra itse saattaa kirjeen
vaaliruhtinaan käteen, muitten kirjeiden keralla, jotka jo olivat
valmiina; Brandenburg'in vaaliruhtinas silloin epäilemättä kääntyisi
asiasta Saksin vaaliruhtinaan puoleen, ja tätä enempää Kohlhas
luultavasti ei tarvitsisi oikeutensa hankkimiseen Dresden'in
tuomioistuimessa, vaikka junkkeri ja hänen sukulaisensa
juonittelisivatkin. Sydämellisellä ilolla kiitti Kohlhas maaherraa tästä
hänen hyväntahtoisuutensa osoituksesta; siitä hän ainoastaan oli
pahoillaan, sanoi hän, ett'ei hän heti ollut pannut asiaa alkuun
Berlin'issä Brandenburg'in vaaliruhtinaskunnan pääkaupungissa,
vaan oli ensin asiaa ajanut Dresden'issä. Sittenkun Kohlhas oli
laatinut valituskirjansa ja jättänyt sen maaherralle, palasi hän
Kohlhhasenbrück'iin, enemmän kuin milloinkaan varmana asian
onnellisesta päättymisestä. Hän sai kuitenkin jo muutaman viikon
kuluttua eräältä neuvosherralta, kun tämä oli matkalla Potsdam'iin
maaherran asioilla, sen surullisen ilmoituksen, että vaaliruhtinas oli
jättänyt asian kanslerillensa, kreivi Kallheim'ille, ja ett'ei tämä, miten
parasta tässä olisi ollut menetellä, kääntynytkään Dresden'in hoviin,
eikä pyytänyt laillista tutkintoa tehdystä väkivallasta, vaan oli vaatinut
tarkempia tietoja junkkeri von Tronkalta. Neuvosherra, jonka vaunut
seisoivat Kohlhas'in huoneen edustalla, ja jolle oli annettu toimeksi
ilmoittaa hevoskauppiaalle, miten hänen asiansa oli käynyt, ei voinut
antaa tyydyttäviä vastauksia hänen kysymyksiinsä, miksikä
vaaliruhtinas oli siten menetellyt. Hän lisäsi ainoastaan, että
maaherra oli käskenyt lausua Kohlhas'ille terveisiä, ja toivonut, että
hän olisi kärsivällinen tässä asiassa. Neuvosherralla näytti olleen
kova kiire matkustamaan eteenpäin, ja vasta tämän lyhyen
keskustelun lopulla sai hevoskauppias tietää, että kreivi Kallheim oli
junkkeri von Tronkan lanko, seikka, joka teki vielä
epätietoisemmaksi, pääsisikö tuo alhainen hevoskauppias
milloinkaan oikeutensa perille, kun hänellä oli niin mahtavia
vastustajia.

Kohlhas, jolla ei enään ollut mitään iloa ei hevoskaupastansa eikä

talostansa eikä kartanostansa; tuskin vaimostaan ja lapsistaankaan,
odotti koko seuraavan kuukauden kamaloissa aavistuksissa. Aivan
täsmälleen tämän ajan kuluttua tuli, kuten oli arveltukin, Herse, jonka
tautia kylpy oli vähän helpottanut, Brandenburg'ista takaisin, tuoden
muassaan vaaliruhtinaalta suuren kirjeen, jota seurasi kirjoitus
maaherraltakin, missä luettiin, että hän oli hyvin pahoillaan siitä,
ett'ei voinut tehdä mitään Kohlhas'in asian eduksi; hän lähetti hänelle
valtiokanslian lausunnon, ja neuvoi häntä noutamaan hevoset, mitkä
oli Tronkenburg'iin jättänyt, ja muuten olemaan äänettä asiasta.
Lausunto sisälsi: "että sen kertomuksen mukaan, joka oli jätetty
Dresden'in oikeuteen, on Kohlhas nostanut riidan turhan päiten;
junkkeri, jonka luoksi hän hevoset oli jättänyt, ei ollut millään muotoa
häneltä niitä kieltänyt; hänen tarvitsisi ainoastaan lähettää joku
linnaan niitä noutamaan, tahi antaa junkkerille tieto, mihin tämä ne
voisi lähettää, mutta kaikessa tapauksessa pitäisi hänen säästää
valtiokansliaa tuollaisista koirankurista ja riidanjankutuksista."

Kohlhas, joka ei juuri suuresti pitänyt väliä hevosista eikä niiden

arvosta, vaan enemmän siitä, että oikeutta kiellettiin häneltä ynnä
hänen palvelijaltansa, kun he kerran olivat vääryyttä kärsineet,
kuohui vihasta, kun hän sai tämän kirjeen. Joka kerta, kun jotakin
hälinää kuului ulkoa, silmäili hän harmillisimmalla tunteella, mitä
milloinkaan oli hänen rinnassaan riehunut, portille päin,
nähdäksensä, olisiko siellä mahdollisesti ehkä junkkerin väkeä, jotka
jollakin kaunistelulla toisivat hänelle hevoset takaisin, nälkääntyneinä
ja kiusaantuneina.

Päivä päivältä, viikko viikolta kului aikaa kuitenkin ilman mitään

kuulumatta. Viimein sai hän tietää eräältä tuttavalta, joka kävi häntä
tervehtimässä, että hänen hevosiaan, nyt niinkuin ennenkin,
käytettiin töissä, samoin kuin junkkerin omiakin. Hän pyysi nyt
luoksensa naapurinsa, erään tilanomistajan, joka jo kauan oli
tuumaillut laajentaa kartanonsa alaa, ostamalla ne maaosat, jotka
siihen sattuivat, ja tiedusteli häneltä, kun hän oli tullut, mitä hän
kaikkiaan tahtoisi antaa hänen maistansa sekä Brandenburg'in että
Saksin alueilla, taloineen ja rakennuksineen, irtaimen ja kiinteän
kanssa. Lisbeth, hänen vaimonsa vaaleni kuultuansa nämät sanat;
hän kääntyi pois sekä kumartui pienimmän lapsensa puoleen, joka
leikitsi lattialla, ja silmäykset, joissa kuolema kuvastui, lensivät pojan
punaisten poskien ohitse — hän istui, leikiten äitinsä kaulaliinalla —
Kohlhas'iin ja siihen paperiin, mikä tällä oli kädessä. Tilanomistaja
katseli ihmeissään Kohlhas'ia ja kysyi, mikä hänet oli saattanut noin
kummallisiin tuumiin, johon hevoskauppias vastasi niin suurella
huolimattomuudella, kun hän teeskennellä voi, että ajatus Hawelin
rannalla olevan maatilansa myymisestä ei ollutkaan aivan hiljakkoin
syntynyt; olihan siitä seikasta jo usein ollut puhetta; hänen talonsa
Dresden'issä oli verraten tähän tilaan ainoastaan rasituksena, jota ei
juuri voinut puheesenkaan ottaa, ja sanalla sanoen: jos naapuri
tahtoisi myöntyä hänen tuumaansa ja ostaa molemmat talot, niin olisi
hän heti valmis tekemään kauppakirjan siitä hänen kanssansa. Hän
lisäsi väkinäisellä pilanteolla, että eihän koko maailma ollut
Kohlhasenbrück'issä, voisihan löytyä seikkoja, joiden suhteen tämä
asia, katsoen siihen, miten kunnollinen perheen isä hoitaa
talouttansa, oli jotenkin ala-arvoista ja vähäpätöistä; suoraan
sanoen: hänen mielensä oli kääntynyt, sen hän tahtoi hänelle
ilmoittaa, suuriin yrityksiin, joista ehkä piankin saataisiin kuulla
puhuttavan. Rauhoittuneena näistä sanoista, sanoi tilanomistaja
vaimolle, joka tavan takaa suuteli lastansa, että ei suinkaan mies
kuitenkaan heti vaatisi maksua, sekä asetti keppinsä ja hattunsa,
jotka hän oli pitänyt polviensa välissä, pöydälle, ottaen lukeaksensa
sen paperiarkin, joka oli hevoskauppiaan kädessä. Kohlhas selitti
hänelle, siirtyen lähemmäksi, että se oli kauppakontrahti, jonka hän
oli kirjoittanut, ja jossa, jos he kaupasta sopisivat, maksu oli määrätty
suoritettavaksi 4 viikon kuluttua; hän näytti hänelle, että kontrahdista
puuttui ainoastaan allekirjoitukset ja summat, niinhyvin ostosumma
kuin se vahingonkorvaus, johon hän lupaa suostua, jos hän 4 viikon
kuluessa tahtoisi kaupan purkaa, ja hän kehoitti häntä vieläkin kerran
ilmoittamaan mielensä, vakuuttaen ettei hän itse suintaan olisi
kohtuuton, eikä tahtoisi tehdä liikoja mutkia. Vaimo käveli
edestakaisin huoneessa, hänen rintansa kohoili niin, että kaulavaate,
jolla poika leikitteli, oli pudota hänen olkapäiltänsä. Talonomistaja
sanoi, että eihän hän ollenkaan voinut päättää, minkä arvoinen talo
Dresdenissä oli, jonka vuoksi Kohlhas otti esiin muutamia kirjeitä,
joita oli kirjoitettu silloin kun se ostettiin, ja vastasi, että hän luopuisi
siitä sadasta gulden'ista, vaikka kirjeistä nähtiin, että se oli hänelle
itselleen maksanut sataviisikymmentä. Tilanomistaja, joka vielä
kerran luki kauppaehdot ja myöskin huomasi niissä olevan
kaupanrikkomis-oikeuden, sanoi, jo puolittain suostuneena ostoon,
että niitä hevosia, jotka olivat tallissa, hän ei tarvinnut; mutta kun
Kohlhas vastasi, että ei hänkään ollut halukas niitä myymään, sekä
että hän sitäpaitsi tahtoisi itsellään pitää muutamat aseet, jotka olivat
erinäisen huoneen seinällä, viivytteli tilanomistaja hetkisen ja uudisti
vihdoin tarjoumuksensa, jonka hän jo kerran oli tehnyt edestakaisin
kävellessään laattialla, puoleksi todella, puoleksi pilkoillaan, ja joka
oli aivan turha tilan arvoon katsoen. Kohlhas työnsi paperin ja
mustetta tilanomistajan eteen, ja sittenkun tämä, joka ei tahtonut
uskoa omia silmiänsä, vielä kerran uteli häneltä, oliko tässä pelkkä
tosi kysymyksessä, ja hevoskauppias siitä hieman suutuksissaan
kysyi, luuliko hän hänelle pilkkaa tehtävän, niin otti hän yhtäkaikki
ajattelevin muodoin kynän käteensä ja kirjoitti; kuitenkin pyyhki hän
pois sen kohdan, missä puhuttiin vahingon korvauksesta, jos myyjä
katuisi kauppaansa. Hän sitoutui antamaan sadan guldenin lainan
Dresden'issä olevaa taloa vastaan, jota hän ei millään ehdolla
tahtonut oston kautta itsellensä saattaa, ja antoi hänelle täyden
vapauden purkaa kaupan kahden kuukauden ajalla. Hevoskauppias
heltyi tästä hänen menettelystänsä ja puristi lämpimällä
sydämellisyydellä hänen kättänsä. Ja kun he lopuksi olivat
suostuneet siitä, mikä olikin pääehtona, että neljäs osa
ostosummasta olisi heti ilman lyhennystä maksettava ja loppu
kolmen kuukauden kuluttua Hampurin pankkiin, pyysi Kohlhas viiniä
pöytään iloitaksensa niin tärkeän asian onnellisesta päättymisestä.
Hän sanoi palvelustytölle, joka pullot toi, että tämä käskisi renki
Sternbald'in satuloimaan rautikon hänelle; hän aikoi ratsastaa
pääkaupunkiin, jossa, kuten hän sanoi, hänellä oli toimituksia, ja
lupasi heti palattuansa suoraan ilmoittaa sen, mitä hänen nyt täytyi
salassa pitää. Sitten ryhtyi hän lasia täyttäessään kyselemään yhtä
ja toista Puolalaisista ja Ruotsilaisista, jotka silloin juuri olivat
sodassa keskenänsä, kietoi tilanomistajan monenlaisin
valtioasiallisiin arveluihin siitä, joi vielä kerran hänen kanssansa
hyvän kaupan vuoksi ja otti häneltä vihdoin jäähyväiset.

Tilanomistajan mentyä, heittäytyi Lisbeth miehensä rinnalle.

— Jos minulla ja niillä lapsilla, jotka minä olen sinulle synnyttänyt,

on jotakin sijaa sinun sydämessäsi, huudahti hän, ja joll'et sinä vielä
ole meitä hylännyt, en tiedä, minkä vuoksi, niin sano minulle, mitä
nämät kaikki sinun hirveät puuhasi merkitsevät?

— Rakas eukkoni, en tahtonut tehdä sinua levottomaksi, kun asiat

vielä ovat alallansa, vastasi Kohlhas. Minä olen saanut oikeuden
lausunnon, jossa minulle kerrotaan, että minun valitukseni junkkeri
Wenzel von Tronkaa vastaan on turhaa riitaa, ja kun tässä kohdassa
ei saa olla mitään väärinkäsitystä, niin olen minä päättänyt vielä
kerran ja omakätisesti jättää osiani maaherralle.

— Miksikä sitten tahdot myydä talosi? huusi vaimo, nousten

istuimeltaan hurjan näköisenä.
 Hevoskauppias vastasi, sulkien hänet hellästi rintaansa vasten:

— Sen vuoksi, rakas Lisbeth, että minulla ei ole halua jäädä

maahan, jossa ei tahdota suojella minun oikeuksiani. Ennen olisin
koirana, kuin ihmisenä, jos minun pitää olla jaloin poljettavana! Olen
varma siitä, että minun vainioni tässä tapauksessa ajattelee aivan
samoin.

— Mistä tiedät, kysyi vaimo lempeästi, ett'ei sinun oikeuksiasi

tahdota suojella? Jos sinä lähestyt ruhtinasta sävyisästi
rukouskirjallasi, kuten sinun tulee, mitenkä sinä sitten tiedät, että se
sysätään syrjään, tahi ett'ei kukaan tahdo sinua kuulla?

— Hyvä, vastasi Kohlhas, jos minun pelkoni tässä suhteessa on

turha, niin ei talonikaan ole silloin myyty. Ruhtinas itse, sen tiehän,
on oikeutta rakastava; ja jos minun ainoastaan onnistuu päästä
hänen puheillensa niiden välitse, jotka häntä ympäröivät, niin en
epäilekään, että minä silloin tyytyväisenä ja iloisena palaan sinun
luoksesi ja töihini jo ennen viikon loputtua. Ja mahdan minä siten,
lisäsi hän vaimoansa suudellen, saada olla sinun luonasi, siksi
kunnes päiväni päättyvät!

— Viisainta kuitenkin on, jatkoi hän, että minä varustan itseäni

kaikkeen, ja mielelläni tahtoisin senvuoksi, että sinä poistuisit joksikin
aikaa, kun se on helposti tehtävissä, ja matkustaisit lapsinemme
tätisi luo Schwerin'iin, jota matkaa sinä jo muutenkin olet kauan
tuuminut.

— Mitä! huudahti hänen vaimonsa, minunko pitää matkustaa rajan

ylitse lapsineni tädin luokse Schwerin'iin! ja tuska ahdisti hänen
rintaansa.
 — Niin, vastasi Kohlhas, ja heti paikalla, jos vaan mahdollista on,
niin ett'en minä miltäkään taholta tule häirityksi niissä tuumistani,
joita asiassani ja sen puolesta ai'on toimeen panna.

— Oi, minä ymmärrän sinut! huokasi Lisbeth. Sinä et nyt tarvitse

muuta kuin hevosia ja aseita, kaikki muut saa se ottaa, joka haluaa.
Sen sanottuansa heittäytyi hän tuolille ja rupesi itkemään.

Kohlhas sanoi heltyneenä:

— Rakas Lisbeth, mitä nyt aatteletkaan? Jumala on siunannut

minut vaimolla, lapsilla ja omaisuudella; pitääkö minun tänä päivänä
ensi kerran toivoman, että asian laita ei niin olisi?

Hän istahti ystävällisesti vaimonsa viereen, joka hänen näin

puhuessaan oli uudestaan heittäytynyt hänen kaulaansa.

— Sano minulle, sanoi Kohlhas, sivellen syrjään kutria vaimonsa

otsalta, mitä minun on tehtävä? Pitääkö minun heittää sikseen
asiani? Menenkö Tronkenburg'iin ja pyyhän ritarin antamaan hevoset
minulle takaisin, nousen niiden selkään ja ajan tänne kotiin sinun
luoksesi?

Lisbeth ei uskaltanut vastata myöntämällä, kuten hän kuitenkin

mielellään olisi tahtonut. Hän pudisti itkien päätänsä ja peitti
miehensä posket kuumilla suuteloilla.

— No hyvä, huudahti Kohlhas, kun sinä itsessäsi tunnet, että

minun pitää päästä oikeuteni perille, jos minä voin vastedeskin
työskennellä ammatissani, niin suo sinä myöskin se vapaus minulle,
jota minä sen hankkimiseksi tarvitsen.
 Sitten nousi hän istuimeltaan ja sanoi rengille, joka hänelle ilmoitti
rautikon jo satuloiduksi, että seuraavana päivänä oli ruskea pari
valjastettava kyyditsemään hänen vaimoansa Schwerin'iin. Lisbeth
lausui, että jotakin hänen mieleensä juolahti; hän nousi ja pyyhkien
kyyneleet silmistänsä tiedusteli mieheltänsä, joka oli istunut
kirjoituspöydän ääreen, eikö tämä sen sijaan, että itse menisi,
tahtoisi jättää hänelle rukouskirjaa ja antaa hänen mennä Berlin'iin
viemään sitä maaherralle.

Kohlhas tuntien itsensä useastakin syystä heltyneeksi tämän

tarjoumuksen vuoksi, veti vaimonsa polvellensa istumaan ja sanoi:

— Rakas vaimoni, eipä liene tuo varsin mahdollista;

vaaliruhtinasta ympäröitsee lukuisa ihmisjoukko, ja sitä, joka yrittää
hänen puheilleen, kohtaa monet vaikeudet.

Lisbeth vastasi, että naisen oli tuhat kertaa helpompi päästä

hänen luoksensa, kuin miehen.

— Anna minulle vaan rukouskirja, jatkoi hän, ja jos sinä

ainoastaan toivot, että se olisi hänen käsissään, niin menen minä
takuusen siitä, että hän sen saa.

Kohlhas, joka oli nähnyt monta todistetta vaimonsa rohkeudesta ja

viisaudesta, kysyi, mitenkä hän aikoi menetellä tässä. Lisbeth
vastasi, että hän, asuessaan Schwerin'issä, usein oli tavannut
vaaliruhtinaan linnanhoitajan, ja että he niinmuodoin olivat tuttavat
keskenänsä, sanalla sanoen, Kohlhas'in tulisi vaan antaa hänen
käyttää hyödyksensä tätä, ynnä muita seikkoja, joista olisi turhaa
ruveta laveammalta selvää tekemään.
 Kohlhas suuteli häntä sydämellisimmällä ilolla, sanoi suostuvansa
hänen ehdoitukseensa, ja että hänen tarvitsisi ehkä ainoastaan
linnanhoitajan emäntää puhutella, päästäksensä maaherran
pakinoille linnaan; sitten antoi hän hänelle rukouskirjan, valjastutti
ruskot ja lähetti hänet hyvin varustettuna matkalle, uskollisen
palvelijansa, Sternbald'in, seurassa.

Mutta tämä matka oli kaikista niistä toimista, mihin hän asiansa
vuoksi oli ryhtynyt, kaikkein onnettomin. Jo muutamain päiväin
perästä palasi Sternbald takaisin, ajaen jalka jalalta kartanolle, ja
vaunuissa makasi Kohlhas'in vaimo pitkänään, rinta pahoin
loukattuna. Kohlhas, joka kalpeana lähestyi vaunuja, ei voinut saada
selkoa, mikä tämän onnettomuuden oli matkaan saattanut.
Linnanhoitaja ei ollut, kuten renki kertoi, ollut kotona; heidän oli
niinmuodoin täytynyt ottaa asunto eräässä majatalossa lähellä
linnaa. Tästä majatalosta oli Lisbeth lähtenyt seuraavana aamuna,
käskettyänsä rengin jäämään hevosia hoitamaan, ja vasta illalla oli
hän palannut tässä tilassa. Näytti siltä, että hän olisi liian uskaliaasti
tunkeutunut maaherran luokse ja ilman hänen tietämättänsä, sekä
häntä ympäröiväin vartiain raa'asta intoilusta saanut tölmäyksen
rintaansa keihään varresta. Niin kertoivat kumminkin ne henkilöt,
jotka illan puoleen olivat hänet tainnoksissa majataloon saattaneet.
Itse ei hän voinut tuskin mitään sanoa, sillä veri tulvasi suusta.
Rukouskirjan oli sitten muuan ritari häneltä ottanut. Sternbald sanoi
tahtoneensa heti nousta hevosen selkään ja tuoda ilmoituksen tästä
onnettomasta tapauksesta, mutta vaimo oli, vastoin kaikkien avuksi
hankittujen lääkärien esitystä, pysynyt päätöksessään, että hänet piti
vietämän Kohlhasenbrück'iin ilman sanan saattoa hänen
miehellensä.
 Kohlhas vei nyt vaimonsa, matkasta riutuneena kun tämä oli,
vuoteelle, ja niin eli hän vielä muutamia päiviä, saaden ainoastaan
suurella vaikeudella hengitetyksi. Turhaan koetettiin saada häntä
tointumaan, jotta päästäisiin selville siitä, mitä oli tapahtunut; hän
makasi tuossa, silmät ummessa ja liikkumattomina, mitään
vastaamatta. Vasta vähää ennen kuolemaansa tuli hän vielä kerran
selvälle järjellensä. Sillä kun muuan Lutherinuskoinen pappi (vaimo
oli, näet, miehensä esimerkkiä noudattaen mennyt tähän uskontoon,
jota siihen aikaan oli leviämässä) seisoi hänen vuoteensa ääressä ja
selvällä, juhlallisella äänellä luki kappaleen raamatusta, katsahti hän
äkisti tähän, silmissään synkkä mielenilmaus, otti raamatun hänen
kädestään, ikäänkuin olisi tahtonut, ett'ei hänelle mitään luettaisi,
käänteli sen lehtiä sinne tänne ja näytti jotakin paikkaa hakevan.
Vihdoin osoitti hän Kohlhas'ille, joka istui vuoteen ääressä,
sormellansa tätä värssyä: "Rakastakaat vihollisianne ja tehkäät niille
hyvää, jotka teitä vihaavat". Sitten puristi hän miehensä kättä, loi
häneen toivottoman tunteellisen katseen ja kuoli.

Kohlhas suuteli kyynelten valuessa hänen poskiansa myöten,

kuollutta vaimoansa; sitten ummisti hän hänen silmänsä ja meni
huoneesta ulos. Tuolla sadalla guldenilla, jonka tilanomistaja jo oli
hänelle antanut hänen talostansa Dresdenissä, toimitti hän
hautajaiset, joita olisi pikemmin luullut ai'otuiksi jollekin
ruhtinattarelle, kuin noin alhaiselle vaimolle: hän tilasi, näet, tammi-
arkun, joka oli metallilla heloitettu, sisällä silkkiset päänalukset,
hopea- ja kulta-ripsuilla koristetut, kaivatutti 8 kyynärää syvän
haudan, sisältä kalkilla ja kivillä muuratun. Hän seisoi itse, nuorin
lapsi käsivarrellaan haudan ääressä ja tarkasteli työn menoa. Kun
hautauspäivä tuli, asetettiin ruumis, joka oli aivan lumiivalkea,
nähtäväksi saliin, jonka seinät hän oli verhonnut mustalla veralla.
Pappi oli juuri lopettanut liikuttavan puheensa kuolleen paarien
ääressä, kun Kohlhas sai kirjoituksen vaaliruhtinaalta, sen
valituskirjan johdosta, jonka vainaja oli asianomaisille jättänyt. Siinä
sanottiin, että Kohlhas'in tulisi noutaa hevoset Tronkenburg'ista, ja
ettei hän enään vankeusrangaistuksen uhalla saisi ryhtyä tuohon
asiaansa. Kohlhas pisti kirjoituksen taskuunsa ja antoi nostaa arkun
ruumisvaunuihin. Niinpian kuin hauta oli peitetty ja siihen risti
pystytetty, sekä vieraat, jotka olivat ruumista seuranneet, ottaneet
jäähyväiset, laski Kohlhas vielä kerran polvilleen kuolleen vuoteen
viereen, joka nyt oli tyhjänä, ja rukoili.

Rukous ei kuitenkaan mahtanut olla sitä laatua, kuin olisi pitänyt,

sillä sen sijaan, että hän olisi tuntenut itsensä vahvistuneeksi
kestävyydellä kärsimään sitä vääryyttä, mitä hänelle oli tehty, kun
hän ei laillista tietä saanut asiallensa oikeutta, vakaantui hänessä
sen kautta vaan vielä enemmän tuo päätös, jonka hän ennen jo oli
itsessään melkein päättänyt, nimittäin: hän vaati millä hinnalla
hyvänsä itsellensä oikeutta. Hänen syntyperäinen itsepäisyytensä
muuttui uppiniskaisuudeksi niiden vastoinkäymisten kautta, jotka
häntä kohtasivat; ja vaimonsa kuolema, jonka hän, murheen ja vihan
sokaisemana, myöskin liitti junkkeri von Tronkan syyksi, sai hänen
kärsimyksensä pikarin kuohumaan yli ääriensä voimalla, jota hänen
siveellinen tarmonsa ei voinut hillitä.

Hän istuutui pöytänsä ääreen ja laati kirjoituksen, jossa hän

asiansa oikeuden perusteella vaati junkkeri Wenzel von Tronkan
kolmen päivän kuluessa, siitä kun hän oli kirjeen saanut, tuomaan
takaisin ne hevoset, jotka hän oli anastanut ja työssä tärvellyt,
Kohlhasenbrück'iin ja tallissa siellä, joko itse tahi toisten kautta
omalla kustannuksellaan, ruokkimaan niitä kunnes ne tulisivat
entiseen, hyvään karvaansa jälleen. Tätä vaatimusta lähetti hän
miehen ratsain viemään, ja käski hänen palata Kohlhasenbrück'iin
heti kun oli paperin perille jättänyt. Kun nuot kolme päivää olivat
kuluneet, eikä hevosista mitään kuulunut, kutsui hän Hersen
huoneesensa; tälle kertoi hän, mitä hän oli junkkerilta vaatinut, nim.
hevosten kotiin kulettamista, ja kysyi häneltä, tahtoisiko hän
ratsastaa hänen ja muiden renkien muassa Tronkenburg'iin niitä
noutamaan. Niinpian kuin Herse oli ymmärtänyt hänen ajatuksensa,
alkoi hän riemulla huutaa: Niin, jospa sinä päivänä olisi niin, kuin
tänään, isäntä! ja heitti lakkinsa ilosta ilmaan. Kohlhas valmisteli nyt
itseänsä, antoi viedä lapset vaunuilla rajan ylitse, kutsui sitten yön
tultua toiset rengit kokoon, seitseniän lu'ultansa, kaikki vakaita kuin
tammi, antoi heille aseita ja hevoset, sekä lähti nyt liikkeelle
Tronkenburg'iin päin.

Tällä pienellä joukolla tunki hän jo kolmannen päivän hämärissä

linnaan; puomi- ja portti-vartia, jotka lörpöttelivät keskenänsä portilla,
ratsastettiin kumoon, ja kun kaikki ulkohuoneukset, jotka Kohlhas ja
hänen väkensä oli tuleen pistänyt, ratisivat ja räiskyivät ilmitulessa,
juoksi Kohlhas kiertoportaita ylös torniin, karkasi, lyöden ja iskien,
voudin ja linnanhoitajan kimppuun, jotka puoliksi alastomina istuivat
korttia lyömässä; sen jälkeen hän ryntäsi itse linnaan hakemaan
junkkeri Wenzel'iä käsiinsä. Junkkeri, joka juuri äsken suurella
ivanteolla oli lukenut hevoskauppiaan hänelle lähettämän kirjallisen
vaatimuksen ystävillensä, jotka olivat hänen luonansa, oli tuskin
kuullut Kohlhas'in äänen ukkosena kaikuvan linnan pihalta, kun hän
äkkiä ja kuolon kalpeana huusi herroille: Ystävät, pelastakaat
itsenne! ja kiiruhti tiehensä. Astuessaan saliin, sai Kohlhas käsiinsä
junkkeri Hannu von Tronkan (Wenzel'in veljen), joka tuli häntä
vastaan, tarttui tämän rinnuksiin ja heitti hänet salin nurkkaan; ja
sill'aikaa kun toiset ritarit, jotka olivat ryhtyneet aseisin, olivat
joutuneet renkien valtaan, urkki hän, missä junkkeri Wenzel von
Tronka oli. Kun tuo heitosta tointunut ritari ei voinut siihen vastata,
potkasi Kohlhas kahden huoneen ovet säpäleiksi, joten hän pääsi
linnan sivurakennuksiin, ja hän haki ristiin rastiin nämät. Kun hän ei
ketään tavannut, meni hän linnanpihalle, asettaaksensa väkeä
vahtiin uloskäytäville. Sillä välin oli tuli jo levinnyt ulkohuoneuksista
itse linnaan, ja kaikkiin sivurakennuksin, joista sakea savu nousi
taivasta kohden ja silloin heitettiin raivostuneen Hersen
riemuhuutojen kaikuessa linnanvoudin ja -vartian ruumiit
voutihuoneen avonaisesta akkunasta pihalle. Kun Kohlhas astui alas
linnanportaita, heittäytyi vanha luulevainen emännöitsijä rukoillen
hänen jalkoihinsa. Kohlhas seisahtui portaille ja kysyi tältä, missä
junkkeri Wenzel von Tronka oli, ja kun tämä heikolla, vapisevalla
äänellä vastasi, että hän luuli hänen paenneeksi kappeliin, kutsui
Kohlhas luoksensa kaksi renkiänsä, joilla oli soihdut kädessä, antoi
heidän, kun avaimia ei ollut, murtaa kirveillä ja kangilla kappelin ovet
auki, mullisti ylösalaisin alttarit ja penkit, mutt'ei kuitenkaan
kiusakseen löytänyt junkkeria. Tapahtui, että muuan nuori mies, joka
oli palveluksessa Tronkenburg'issa, kiirehti esiin juuri samassa kun
Kohlhas tuli takaisin kappelista, ja hänellä oli tarkoituksena saada
junkkerin ratsuhevonen ulos suuresta tallista, jota liekit uhkasivat.
Samassa huomasi Kohlhas omat kaksi hevostansa, jotka olivat
eräässä olkikattoisessa vajassa; hän kyseli rengiltä, miksikä tämä ei
pelastanut niitä, ja kun renki vastasi, pistäessään avainta mainitun
tallin oveen, että johan vaja on aivan tulen vallassa, tempasi Kohlhas
avaimen hänen kädestään, heitti sen linnanmuurin ylitse ja ajoi
rengin, lyöden häntä selkään, tiuhaan kuni rakeet, miekan lappeella,
palavaan vajaan ja pakoitti hänen, ympärillä olevain nauraa
virnistellessä, pelastamaan hevoset. Kun renki, pelosta vaaleana,
hetkistä ennemmin kuin vaja hänen takanaan syöksyi maahan, oli
tullut sieltä ulos, kulettaen hevosia ohjista, ei hän enään nähnytkään
Kohlhas'ia. Hän tapasi linnanpihalta hänen; ja kun hän siellä kyseli
hevoskauppiaalta, joka monesti käänsi hänelle selkänsä, mitä hän
näillä hevosilla aikoi tehdä, nosti Kohlhas äkkiä miekkansa, kasvot
hirveän näköisinä, mutta hillitsi itsensä kuitenkin, heittäytyi mitään
vastaamatta hevosensa selkään, ratsasti linnan portille ja odotti
siellä hiljaisuudessa aamun koittoa.

Kun aamu tuli, oli koko linna poroksi palanut, paitsi muuria, jotka
vielä seisoa törröttivät, eikä siellä ollut ketään muita, kuin Kohlhas ja
hänen seitsemän renkiänsä. Hän hyppäsi hevosensa selästä ja
urkkieli vielä auringon kirkkaassa valossa kertaalleen koko alueen,
jossa ei enään yhtään pimeätä solaa eikä sopukkaa löytynyt. Kuinka
katkeralta se tuntuikin hänen silloiselle mielialallensa, joka karkoitti
kaikki paremmat tunteet, täytyi hänen varmasti uskoa, että kostoretki
oli niin huonosti onnistunut, jotta junkkeri Wenzel oli päässyt pakoon.
Hän lähetti sentähden Hersen muutamien toisten renkien keralla
hakemaan tietoja, mihin päin junkkeri oli paennut. Erittäinkin oli hän
levoton erään rikkaan, Erlabrunn nimisen nunnaluostarin tähden,
joka oli Mulda-joen rannalla, ja jonka abbedissa (päänunna), Antonia
von Tronka, oli seuduilla tunnettu hurskaaksi, avuliaaksi ja
jumaliseksi naiseksi; sillä liian selvänä piti tuo onneton Kohlhas sen,
että junkkeri, niin tyysten tarkoin kuin häneltä kaikki
tarpeellisimmatkin oli ryöstetty, oli ottanut pakonsa tähän luostariin,
varsinkin kun sen päänunna oli hänen oikea tätinsä, joka oli
kasvattanut häntä hänen ensimäisessä nuoruudessaan. Saatuansa
tätä seikkaa koskevia ilmoituksia, nousi hän vouti-torniin, jossa vielä
oli huone asuttavassa kunnossa, ja kirjoitti siellä tuon niin sanotun
"Kohlhas'in kuulutuksen", jossa hän kielsi kaikkia maan asukkaita
millään tavalla auttamasta junkkeri Wenzel von Tronkaa, jonka
kanssa hän kävi laillista sotaa ja sen ohessa velvoitti hän kaikkia
yleiseen, siitä vapauttamatta junkkerin ystäviä ja sukulaisiakaan,
jättämään junkkerin hänen käsiinsä; jolleivät niin tekisi, rankaisisi
hän heidät kuolemalla, ja kaikki, mitä heillä omaa olisi, poltettaisiin
tuhaksi. Tätä kuulutusta antoi hän vieraitten ja matkustavaisten
levitellä seudulle, antoipa hän vielä rengillensäkin, Waldmann'ille,
kopian siitä, käskien hänen viemään sen neiti Antonialle
Erlabrunn'iin. Sitten puhutteli hän muutamia nuoria miehiä,
Tronkenburg-perheen alustalaisia, jotka olivat tyytymättömät
junkkeriin ja jotka saaliin himosta lupasivat astua hänen
palvelukseensa. Hän varusti ne jalkaväeksi, miekoilla, keihäillä ja
tikareilla, sekä asetti ne istumaan ratsasmiesten taakse. Kun hän
sitten oli muuttanut kaikki, mitä hänen väkensä oli muassaan tuonut,
rahaksi ja jakanut summan heidän keskensä, lepäsi hän muutaman
tunnin linnan portilla surullisen työnsä jälkeen.

Noin puolen päivän aikaan tuli Herse ja vakuutti Kohlhas'ille sen,

mitä hän jo oli aavistanutkin, — hän joka aina aavisti pahinta, ja
pahaltahan tuo mahtoikin tuntua hänen nykyiseen mielentilaansa —
että junkkeri oleskeli Erlabrunn'in luostarissa, tätinsä, vanhan neiti
Antonia von Tronkan, luona. Arvattavasti oli hän pelastanut itsensä
linnan taanpuolisen oven kautta ja laskeunut alas pieniä, katolla
peitettyjä portaita myöden, jotka veivät muutamien veneiden luoksi
Elbejoelle. Kuitenkin Herse kertoi, että junkkeri sydänyön-aikana oli
veneellä tullut muutamaan joen varrella olevaan kylään, ilman airoja
ja peräsintä, suureksi kummastukseksi niille, jotka olivat
kokoontuneet Tronkenburg'in paloa katselemaan; ja sitten oli hän
matkustanut ajopelillä kylästä Erlabrunn'iin. Kohlhas huokasi syvään,
kun hän sai tämän tiedon; hän kysyi, olivatko hevoset satuloidut, ja
kun siihen oli myöntävä vastaus annettu, käski hän pienen
joukkonsa nousta hevosten selkään ja saapui jo kolme tuntia sen
jälkeen Erlabrunn'in edustalle. Kaukaisen ukkosen jyminä kuului
etäältä taivaan rannalta, kun hän väkinensä ratsasti luostarin
kartanolle, joka miehellä tulisoihtu kädessä. Waldmann-renki tuli
häntä vastaan ja ilmoitti, että kuulutus oli säntilleen perille jätetty, kun
samassa päänunna ja luostarin vouti ilmestyivät holvikaarroksen alle
vilkkaassa sanan vaihdossa. Kun luostarinvouti, pieni, vanha,
valkotukkanen mies, loi ankaria silmäyksiä Kohlhas'iin, ja pukeutui
haarniskaansa, sekä huusi uljaalla äänellä niille miehille, jotka häntä
ympäröivät, että he rupeaisivat hätäkelloa soittamaan, astui
abbedissa, hopeainen ristiinnaulitun kuva kädessään, vaaleana kuin
palttina, portaita alas ja heittäytyi ynnä kaikkine nunninensa
polvilleen Kohlhas'in hevosen eteen. Herse ja Sternbald kävivät
käsiksi luostarinvoutiin, joka oli aseeton, ja veivät hänen vankinaan
hevostensa väliin. Sillä välin tiedusteli Kohlhas abbedissalta, missä
junkkeri Wenzel von Tronka oli, johon abbedissa vastasi, irroittaen
samassa suuren avain-kimpun vyöltänsä:

— Hän on Wittenberg'issä.

Kun hän vielä vapisevalla äänellä lisäsi: pelkää Jumalaa, äläkä

harjoita mitään vääryyttä! käänsi Kohlhas, jonka nämät sanat jälleen
heittivät tyydyttämättömään kostonhimonsa helvettiin, hevosensa ja
oli juuri sanomaisillaan: Pistäkäät luostari tuleen! kun kirkas salama
löi aivan hänen viereensä. Kääntäessään hevosensa abbedissaan
päin, kysyi hän tältä, oliko hän saanut hänen kuulutuksensa.

Tuskin kuuluvalla äänellä vastasi abbedissa: Juuri nyt.

— Milloin?

— Niin totta Jumala minua auttakoon, sain minä sen kaksi tuntia
senjälkeen kun veljeni poika oli täältä lähtenyt.

Waldmann, johon Kohlhas käänsi synkät silmäyksensä, vakuutti

sopertaen tämän seikan totuuden ja sanoi, että Mulda-joki, joka oli