Test Bank For Math and Dosage Calculations For Healthcare Professionals 5th Edition by Booth Download PDF Full Chapter

Test Bank for Math and Dosage
Calculations for Healthcare

Professionals 5th Edition by Booth
Go to download the full and correct content document:
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-math-and-dosage-calculations-for-health
care-professionals-5th-edition-by-booth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Test Bank for Math and Dosage Calculations for

Healthcare Professionals, 4th Edition: Booth
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-math-and-dosage-
calculations-for-healthcare-professionals-4th-edition-booth/
Test Bank for Electrocardiography for Healthcare

Professionals 5th Edition By Booth
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-
electrocardiography-for-healthcare-professionals-5th-edition-by-
booth/

electrocardiography-for-healthcare-professionals-4th-edition-by-
booth/

Professionals, 5th Edition, Kathryn Booth Thomas
O’Brien
electrocardiography-for-healthcare-professionals-5th-edition-
kathryn-booth-thomas-obrien/
Professionals, 3rd Edition : Booth
electrocardiography-for-healthcare-professionals-3rd-edition-
booth/
2012 Dosage Calculations, 9th Edition Test Bank
https://testbankbell.com/product/2012-dosage-calculations-9th-
edition-test-bank/
Test Bank for Medical Dosage Calculations 9th Edition
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-medical-dosage-
calculations-9th-edition/
Handbook of Informatics for Nurses and Healthcare

Professionals Hebda 5th Edition Test Bank
https://testbankbell.com/product/handbook-of-informatics-for-
nurses-and-healthcare-professionals-hebda-5th-edition-test-bank/
Dosage Calculations, 2014 3rd Canadian Edition Test

Bank
https://testbankbell.com/product/dosage-calculations-2014-3rd-
canadian-edition-test-bank/
Chapter 01 - Fractions
Test Bank for Math and Dosage

Calculations for Healthcare
Full download chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-math-
and-dosage-calculations-for-healthcare-professionals-5th-edition-by-booth/
Chapter 01
Fractions
Multiple Choice Questions
1. A(n) fraction represents parts of a whole.

A. equivalent
B. mixed
C. common
D. improper
A common fraction represents equal parts of a whole.
ASHP: 12.1.a Explain the use of Roman numerals, Arabic numbers, fractions, decimals, and apothecary symbols.
ASHP: 28.3.a Correctly solve mathematical problems using Roman numerals, Arabic numbers, fractions, apothecary symbols, and decimals.
Blooms: Remember
CAAHEP: II.C.1 Demonstrate knowledge of basic math computations
Difficulty: 1 Easy
Learning Outcome: 1.1 Produce fractions and mixed numbers in the proper form.
Learning Outcome: 1.3 Determine the simplest form of a fraction.
Topic: Fractions and Mixed Numbers
2. The smallest number that is a common multiple of all the denominators in a group of
fractions is the
A. numerator.
B. least common denominator.
C. equivalent fraction.
D. prime number.
The smallest number that is a common multiple of all the denominators in a group of
fractions is the least common denominator.
1-1
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
Blooms: Remember
Difficulty: 1 Easy
Learning Outcome: 1.4 Find the least common denominator.
Topic: Finding Common Denominators
1-2
3. A(n) is a number other than 1 that can be evenly divided only by itself.
A. numerator
B. mixed number
C. equivalent fraction
D. prime number
Prime numbers are numbers other than 1 that can be evenly divided only by themselves.
Blooms: Remember
Difficulty: 1 Easy
Topic: Reducing Fractions
4. The top number on a fraction, which represents parts of the whole, is the
A. numerator.
C. equivalent fraction.
D. denominator.
The top number on a fraction represents parts of the whole and is called the numerator.
Blooms: Remember
Difficulty: 1 Easy
1-3
5. are two fractions that are written differently and have the same value.
A. Mixed numbers
B. Least common denominators
C. Equivalent fractions
D. Prime numbers
Equivalent fractions are two fractions that are written differently and have the same value.
Blooms: Remember
Difficulty: 1 Easy
Learning Outcome: 1.2 Identify and produce equivalent fractions.
Topic: Equivalent Fractions
6. The bottom number of a fraction, which represents the whole, is the

A. numerator.
C. equivalent fractions.
D. denominator.
The bottom number of a fraction represents the whole and is called the denominator.
Blooms: Remember
Difficulty: 1 Easy
1-4
7. A(n) combines a whole number with a fraction.

A. numerator
B. least common denominator
C. equivalent fraction
D. mixed number
A mixed number combines a whole number with a fraction.
Blooms: Remember
Difficulty: 1 Easy
8. To reduce a fraction to its lowest terms, find the largest that divides evenly into both
the numerator and denominator.
A. mixed number
B. whole number
C. prime number
D. proper fraction
To reduce a fraction to its lowest terms, find the largest whole number that divides evenly
into both the numerator and denominator.
Blooms: Remember
Difficulty: 1 Easy
1-5
9. (reduce to lowest terms)

A.
B.
C.
D.
Blooms: Apply
CAAHEP: II.C.2 Apply mathematical computations to solve equations
Difficulty: 2 Medium
Learning Outcome: 1.6 Add fractions.
Topic: Adding Fractions
1-6

A.
B.
C.
D.
Blooms: Apply
1-7

A.
B.
C.
D.
Blooms: Apply
Learning Outcome: 1.7 Subtract fractions.
Topic: Subtracting Fractions
1-8

A.
B.
C.
D.
Blooms: Apply

A.
B.
C. 1
D.
Blooms: Apply
Learning Outcome: 1.8 Multiply fractions.
Topic: Multiplying Fractions
1-9

A.
B. 2
C. 1
D.
Blooms: Apply

A.
B.
C.
D.
Blooms: Apply
Learning Outcome: 1.9 Divide fractions.
Topic: Dividing Fractions
1-10

A. 3
B.
C.
D.
Blooms: Apply
17. The least common denominator for

A. 12.
B. 40.
C. 32.
D. 80.
40 is the smallest number all the denominators will divide into equally.
Blooms: Apply
1-11
18. What is the least common denominator for

A. 24
B. 48
C. 20
D. 12
12 is the smallest number all the denominators will divide into equally.
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
19. The missing numerator for is

A. 8.
B. 6.
C. 10.
D. 11.
Multiply the original numerator by the denominator of the new fraction and divide the
product by the original denominator:
5 × 12 = 60
60 ÷ 6 = 10
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
1-12
20. The sum of written in the proper form and reduced to lowest terms is
.
A.
B.
C.
D.
LCD = 90, so which equals in proper form.
Blooms: Apply
Difficulty: 3 Hard
21. (in proper form and reduced to lowest terms)

A.
B.
C.
D.
Blooms: Apply
1-13

A.
B.
C. 2
D.
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy

A. 0
B.
C.
D.
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
1-14

A.
B.
C.
D.
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
25. Which of the following is an equivalent fraction for ?

A.
B.
C.
D.
7 × 3 = 21; 8 × 3 = 24
Blooms: Apply
1-15
26. Which of the following is an equivalent fraction for ?

A.
B.
C.
D.
13 × 3 = 39; 19 × 3 = 57
Blooms: Apply
27. On the advice of his physician, a patient purchases a bottle of over-the-counter cough
syrup to treat the cough associated with his cold. The bottle contains 16 tablespoons (tbsp) of
medication, and 1 dose of the medication is tbsp. After the patient takes 3 doses of the
medication, how many tablespoons of medication are left in the bottle?
A. 12 tbsp
B.
C.
D. 9 tbsp
Blooms: Apply
1-16
28. An elderly patient on a weight-gain diet weighed pounds (lb) on admission to the
retirement home. She was then weighed at 1-week intervals. During the first week she gained
pounds, during the next week she gained pounds, and during the following week she
gained pounds. How much did the patient weigh at the end of the 3 weeks?
A.
B.
C.
D.
First find out how much weight the patient gained:
Then add the total weight gain to the patient’s original weight:
Blooms: Apply
Difficulty: 3 Hard
Fill in the Blank Questions
1-17
29. Convert to a mixed number: (reduce to lowest terms)
If the answer results in a mixed number be sure to include a space between the whole
number and the fraction. Example: 1 1/4 (read as one and one-fourth).
3 4/5
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
30.
Convert to a mixed number: (reduce to lowest terms)
4 5/13
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
1-18
31.
Convert to a fraction:
195/8
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
1-19
32.
Convert to a mixed number: (reduce to lowest terms)
9 1/8
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
1-20
33.
Find the missing numerator in .x=
28
Multiply the original numerator by the denominator of the new fraction and divide the product by the original denominator:
7 × 32 = 244
244 ÷ 8 = 28
Blooms: Apply
1-21
34.
Find the missing numerator in .x=
120
Convert the mixed fraction: . Multiply the original numerator by the denominator of the new fraction and divide
the product by the original denominator:
20 × 18 = 360
360 ÷ 3 = 120
Blooms: Apply
35.
The least common denominator of and is .
12
12 is the smallest multiple of both 3 and 4.
Blooms: Apply
1-22
36.
The least common denominator of and is .
56
56 is the smallest multiple of both 7 and 8.
Blooms: Apply
37. Insert >, <, or = to make a true statement: .
>
is larger than
Blooms: Apply
Learning Outcome: 1.5 Compare the values of fractions.
Topic: Comparing Fractions
1-23
38.
The sum of = . Write the answer as a mixed number reduced to lowest terms.
4 11/13
No conversions necessary. Add the fraction to the whole number:
Blooms: Apply
1-24
39.
1 5/9
Blooms: Apply
1-25
40.
1 8/15
Blooms: Apply
1-26
41.
9/22
No conversions necessary. Subtract the numerators (15 ‒ 6 = 9); denominators do not change.
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
1-27
42.
No conversion is necessary because both the fractions have the same numerator. Subtract the fractions:
Subtract the whole numbers:
13 ‒ 10 = 3
0+3=3
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
1-28
43.
. Write the answer as a mixed number reduced to lowest terms.
1 13/14
Blooms: Apply
Worksheet Questions
44. The patient's chart indicates that he weighed 175 pounds at the end of September. He then
gained pounds in October and lost pound in November. He weighed
at the end of November.
176 3/4 pounds
1-29
Blooms: Apply
Difficulty: 3 Hard
Fill in the Blank Questions
45.
15/32
Blooms: Apply
Difficulty: 1 Easy
1-30
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Merkillisiä
tapahtumia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Merkillisiä tapahtumia

Kertomus
Author: Eino Into Parmanen
Release date: February 26, 2024 [eBook #73036]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kustannusyhtiö Osmo, 1907
Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MERKILLISIÄ

TAPAHTUMIA ***
MERKILLISIÄ TAPAHTUMIA
Kertomus
Kirj.
EINO I. PARMANEN
Helsingissä, Kustannusyhtiö Osmo, 1907.
Surya Me'elleni.
Seuraavat vaatimattomat rivit omistan kunnioituksella ja

rakkaudella tulevaisuuteni "Surya Me'elle".
Kristiinassa, tammikuussa v. 1907.
Tekijä.
Alkulause.
"Merkillisiä tapahtumia", josta syksyllä 1901 sain Pohjalaisen
Osakunnan kirjallisissa kilpailuissa kolmantena palkintona 75 Smk,
on tammikuussa 1903 ollut nurkkanovellina painettuna eräässä
pääkaupunkimme suurimmista suomenkielisistä sanomalehdistä. Nyt
kertomus ilmestyy hiukan muutettuna ja parannettuna.
Kesällä 1900 matkustaessani höyrylaiva Nordenella Kristiinasta

Vaasaan, jouduin keskusteluun erään englantilaisen matkailijan
kanssa. Tämä oli matkalla Aavasaksalle juhannusaurinkoa
ihailemaan. Niinkuin yleensä englantilaiset, tuntui hän mielestäni
luonteeltaan jäykältä, kylmän kohteliaalta. Kasvot olivat vaaleat ja
pitkulaiset, kädet kapeat, vartalo pitkä ja solakka. Hänen
katseessaan, jopa koko hänen ryhdissään oli kuitenkin muutakin
kuin vain pelkkää englantilaista ylpeyttä. Hetkisen hänen kanssansa
puheltuani sulikin jäykkyys, ja äsken vielä niin tuikea katse oli
muuttunut ystävälliseksi. Kylmä kohteliaisuuskin oli kokonansa
kadonnut. Sen sijaan hän hilpeällä sydämellisyydellä puhui
maassamme tekemistään havannoista. Luonto oli kaunista, kansa
ystävällistä. Imatralla hän oli käynyt, samoin Punkaharjulla.
Kangasalaa hän ei vielä ollut nähnyt, mutta oli aikeissa Aavasaksalta
palata sitäkin katsomaan. Matkalla hänellä oli mukana vaimonsa,
Surya Me, ja poikansa, pieni Darja. Molemmat olivat nyt alhaalla
hytissä, mutta tulisivat ehkä pian ylös.
— Surya Me, huomautin — sehän on hindulainen nimi.
— Niin on, samoin myös Darja, vastasi englantilainen. Indiassa

olenkin Surya Me'eheni tutustunut, ja hindu hän on syntyperältään,
hindu suvultaan.
Kasvoni kuvastivat mahdollisesti uteliaisuutta. Englantilainen

huomasi sen, ja nyt sain kuulla pitkän kertomuksen niin merkillisistä
tapahtumista ja monivaiheisista seikkailuista, että todellakin oli
vaikea niitä kaikkia tosiksi uskoa.
Kertomus kesti kauvan. Se loppui vasta laivan laskiessa

Vaskiluodon satamaan.
Samassa Surya Me'ekin Darjoineen ilmestyi kannelle.
Edellisen tumma iho, syvällisen mustat silmät ja pikimusta,

kiharainen tukka sanoivat hänen selvästi olevan syntyperältään
itämaalaisen. Katse oli haaveileva, lempeä, vartalo hento ja
viehkeän naisellinen. Englantilainen esitti minut puolisolleen. Entisen
hindulaistytön ääni oli pehmeä, mutta kuitenkin miellyttävä ja
soinnultaan kirkas kuin helähtelevä hopea. Ijältään hän oli arviolta
noin kolmisenkymmenen vanha, miestään ehkä kymmenkunta
vuotta nuorempi.
Darja, noin seitsemän, kahdeksan vuotias poika, oli perinyt äitinsä

kauniit silmät, mutta muuten hän oli isänsä täydellinen perikuva.
Vaskiluodon laiturilla sanoin hyvästi englantilaiselle perheelle, ja

pian se oli kadonnut näkyvistäni ihmistungokseen. Sen jälkeen en
ole sitä tavannut, mutta etenkin "Surya Me'etä", kaukaisen Indian
lasta ajatellessani on selvänä mielessäni kuulemani kertomus.
Vaatimattomasti ja koruttomasti, niinkuin se minulle esitettiin, olen

seuraavassa — mikäli muistini on riittänyt — koettanut englantilaisen
omilla sanoilla hänen siinä kertomiansa "merkillisiä tapahtumia"
kuvata. Viekööt ne meidät hetkiseksi keskelle huumaavaa,
itämaalaista ilmapiiriä ja keskelle sen väriloistoista, monien
salaperäisyyksien verhoamaa elämää! Ehkä hiukan onnistumme
kohottamaan verhoa? Hyvä näinkin, sillä matkamme ei ole vaaraton.
Niinpä näemme lasisilmäkäärmeen nostavan uhkaavana päätään ja
yön pimeästä kuulemme ympärillämme tiikerin hiipiviä, saalista
vainuvia askeleita.
ENSIMÄINEN LUKU.
Englannissa. Lähtö Kalkuttaan. Juhlakulkue Kalkutan kaduilla.

Odottamaton seikkailu. Tutustun Surya Me'ehen. Mumin Argad.
Lapsuudenkoti — näin aloitti englantilainen kertomuksensa — on

Kanaalin rantamalla, pienessä Brigthonissa. Isäni oli täällä
pormestarina ja mielellänsä hän olisi suonut minusta, ainoasta
pojastansa, myös tulevan juristin. Antauduin kuitenkin
lääketieteelliselle alalle, sillä siitä pidin enemmän. Teinkin työtä
ahkerasti ja valmistuin verrattain nuorena, noin viidenkolmatta
ikäisenä. Luulin nyt vaikeimman olevan voitettuna ja toivoin heti
saavani suuren potilasmäärän, mutta niin ei käynyt. Lontoossa,
jonne olin asettunut asumaan, oli ennestään tuhansittain
ammattitovereita, ja näistä monet jo hyvinkin tunnettuja miehiä.
Vasta-alkavan ja etenkin ventovieraan henkilön — niinkuin minäkin
kaikille suurkaupungissa olin — on tämmöisissä oloissa erittäin
vaikea menestyä, sillä kukapa hänen puoleensa kääntyisi, kun
vanhempia ja taatusti taitavia lääkäreitä on käytettävissä. Vähiin
supistuivat minunkin hoitolaiseni, ja kuukausi meni, samoin
toinenkin, mutta asemani ei sanottavasti parantunut. Tuloni tuskin
riittivät välttämättömimpiinkään elatustarpeisiin. Lopuksi kyllästyinkin
hankalaan asemaani ja päätin — mitä pikemmin, sitä parempi —
jättää Lontoon. Odotin tähän vain sopivaa tilaisuutta ja Times-
lehdestä huomasinkin vihdoin ilmoituksen, joka erityisesti miellytti
minua. Etu-Indiassa, eräässä siellä olevassa rykmentissämme, oli
sotilaslääkärin virka avoinna. Paikalla lähetin hakemuksen
hallitukselle, mutta saisinko toimen, sitä epäilin. Ehkä nytkin minulla
olisi paljon vaarallisia kilpailijoita. Pian luinkin lehdistä, että hakijoita
oli yli neljäkymmentä. Sitä kuitenkaan ei mainittu, josko
vanhempiakin oli joukossa, mutta se oli mielestäni luultavaa, joten
enää en mitään toivonut. Kuka näin ollen osaa kuvata riemuani, kun
eräänä päivänä — aivan odottamatta — minulle tuotiin ilmoitus
nimityksestäni. Pääsisin siis Indiaan. Lapsuudestani saakka se oli
ollut unelmieni esineenä, luulottelemanani seikkailujen maana.
Tässä mielikuvituksessani en ollutkaan niin väärässä, sillä todellakin
merkilliset olivat ne tapahtumat ja vaiherikas elämä, jotka
kaukaisessa, tarunomaisessa Indiassa tulivat minun, mahtavan
Albionin pojan osaksi.
Jätän lähemmin kertomatta monet matkavalmistukseni, samoin

matkan, mikä tapahtui tavallista tietä, Välimeren ja Sveitsin kanavan
kautta Punaiselle merelle ja sieltä Somalin niemimaan ja Sokotran
saaren ohitse Indian valtamerelle. Pistäydyttyämme Bombayssa ja
Ceylonin saarella lähdimme Bengalin lahtea, pitkin Etu-Indian
itärantaa Kalkutan kaupunkiin, pyhän Ganges-virran varsille, mikä
toistaiseksi oli lähin päämääräni.
[Kalkutta sijaitsee Huglin, Gangeksen suuhaaran varrella. Siinä on

kolme osaa, luja Fort William-linnoitus, komea eurooppalainen ja
miltei pelkästään bambu- ja savimajoista oleva hindulainen
kaupunginosa. Kalkutassa asuu varakuningas, siellä ovat yliopisto ja
korkeimmat hallintovirastot.]
Jo kauas merelle siinsi kaupunki silmiini keskitaivaalla olevan
auringon kirkkaassa, häikäisevässä valossa, ja maalta puhaltava,
vieno tuulenhenki toi sieltä ensimäiset tervehdykset.
Pian olimmekin perillä ja laiva seisahtui, mutta en ehtinyt jäädä

katsomaan rannalla olevaa vilkasta elämää — siellä alku-asukkaita
oli sadottain vastassamme — vaan riensin oikopäätä satamasta
varakuninkaan puheille ja sieltä kaupungissa olevaan suureen,
upeaan vierashotelliin. Aikomukseni oli vielä samana päivänä lähteä
kohden Radzimia, jonne rykmenttini oli sijoitettu.
Opas luvattiin kuitenkin vasta seuraavaksi päiväksi, joten olin siksi

pakoitettu lykkäämään matkani.
Päätin näin ollen mennä aikani kuluksi kaupunkia katsomaan.
Täällä vietettiin paraillaan jotakin uskonnollispakanallista juhlaa, ja

kadut sen johdosta olivat tulvillaan maan alkuasukkaita. He kulkivat
pitkässä riemusaatossa ja kuljettivat nuorista vetämällä suuren
suuria vankkureita. Näille — mikä eniten kiinnitti huomiotani — oli
asetettu tavattomasti kookas epäjumalankuva. Sen pää oli muuhun
vartaloon nähden luonnottoman iso ja käsivarret pitkät. Suu oli ikenet
irvissä ja kauheat hampaat yhteen puserrettuina, silmät olivat
mulkoilevan pyöreät ja veristäviksi maalatut. Molemmat kädet olivat
leveillä polvilla, ja koko ruumis, paksusta kaulasta alkaen, oli mitä
erilaatuisimpien koristusten verhoamana.
Lähinnä tätä kauhistuttavaa kuvaa oli vankkurien edessä

muutamia bramiineita. Hurjasti hyppien he leikkelivät puoli-alastonta
ruumistansa terävillä veitsillä tahi hutkivat sitä solmupäisillä,
karkeatekoisilla ruoskilla.
Hirmuista oli näytelmä, sillä veri tihkui isoina poreina pitkin
rääkättyjä ruumiita, silmät pyörivät raivoisina päässä, ja valkoinen
vaahto valui suupielistä, mutta tätäkin hirvittävämmäksi se oli
muuttuva. Äkkiä, näet, eräs bramiineista — hän oli luultavasti tullut
mielenvikaiseksi — heittäytyi jumalankuvan eteen. Kimeä, luihin ja
ytimiin tunkeutuva parahdus täytti ilman, tummanpunainen veri
roiskahti korkealle, ja rattaat olivat rusentaneet onnettoman.
Kauhistuneena käänsin katseeni toisaalle. "Oi", huokasin, "eikö

missään ole kristillismielisiä ihmisiä, jotka noillekin, pimeydessä
vaeltaville raukoille, ottaisivat valistusta jakaaksensa?" Vähänpä
tiesin kuinka paljon tuloksetonta työtä lähetyssaarnaajat jo olivat
heidän keskuudessaan tehneet.
Hetkiseksi hämmästyivät tapahtumasta juhlasaatossa olijatkin. He

pysähtyivät silmänräpäykseksi, ja jumalankuva huojui vankkureilla.
Mutta pian oli väkijoukko taasen liikkeellä, nuorat pingoittuivat, ja
raskaasti vyöryivät suuret vankkurin pyörät. Muodottomaksi
rusentunutta kuollutta kannettiin äkkipäätä hankituilla paareilla, ja
bramiinit raivosivat mahdollisesti askeistakin hurjemmin.
Kyllästyin kurjuuden katselemiseen ja kovin mielelläni olisin

palannut asuntooni vierashotellissa, mutta kansantungos oli niin
valtava, että vasten tahtoanikin jouduin sen mukana yhä
kauvemmaksi ja kauvemmaksi pyrkimästäni päämäärästä, etäälle
bambu- ja savimajaiseen hindulaiseen kaupunginosaan.
Lopuksi pääsin tungosta pakoon eräälle pienelle sivukadulle.

Kuljin sitä eteenpäin syviin mietelmiin vaipuneena. "On omituista",
ajattelin, "että järkiolennoiksi luodut ihmiset voivat noin alentua käsin
tehtyä epäjumalaa palvelemaan. Ymmärtämättömät raukat, joilla ei
ole tietoa ainoasta totisesta Jumalasta, Jumalasta, joka yksin voi
hädässä auttaa ja vaaroista vapahtaa".
Näistä mietteistäni herätti minut odottamatta tuskallinen

huudahdus aivan läheltä. Katsahdin hämmästyneenä ympärilleni ja
kummastuksekseni huomasin, ett'en enää ollut samalla kadulla.
Ajatuksiini syventyneenä olin poikennut jollekin äskeistäkin
pienemmälle syrjäkadulle, kulkenut sitä ehkä pitkänkin matkan ja nyt
minulla ei ollut vähintäkään aavistusta paikasta, missä olin. Mutta
mistä olin kuullut huudahduksen, sillä ketään en kadulla nähnyt.
Tuolta, erään vähäisen talon portin edustalta, olin kuitenkin
kuulevinani kiivasta ottelua ja raskaita, hätääntyneen huokauksia.
Juoksin kiireimmiten sinne.
Aivan oikein, siellä mies ja nuori, noin kuudentoista vuotias tyttö

olivat keskenään mitä tulisimmassa ottelussa. Molemmat olivat
nähtävästi hinduja, sillä heidän ihonvärinsä — joskin sekin oli tumma
— oli paljon vaaleampi kuin dravidain, jotka muodostavat Indian
varsinaisen alku-asutuksen. Edelliset, arjalaista syntyperää, ovat
maan ylimyssäätynä.
Mies — mikäli saatoin huomata — koetti väkivallalla raastaa tyttöä

portista sisään, mutta tämä puolestaan yritti epätoivoisen
rohkeudella tehdä vimmattua vastarintaa. Hänen ruumiinsa oli
notkea ja taipuisa kuin ruoko, kasvot olivat kauniit, silmät säihkyvät
ja sysimustat, tukka vahva ja kiharainen. Valtoimenaan se oli levinnyt
yli olkapäitten, ja suu joka oli tuskallisesti yhteen puserrettuna, todisti
mitä äärettömintä kauhua.
Oli mieskin pulska vartaloltaan, mutta hänen järkähtämätöntä

tahdonlujuutta ilmaisevat kasvonsa kuvastivat säälimätöntä
julmuutta, silmät kavaluutta ja hillitsemätöntä hurjuutta. Ohueissa
huulissakin ja niitten takaa välkkyvissä kirkkaissa hampaissa oli
jotakin tiikeriä muistuttavaa, mutta otsa oli korkea, kaunis, ja
kulmakarvat olivat jalosti kaareutuvat. Kuka oli hän ja kuka tyttö, jota
hän koetti mukanansa laahata?
Jo saikin hän oikean käsivartensa tämän vyötäisille ja nostaen

hänet syliinsä aikoi juosta portista sisään. Sydäntä vihlaisevasti
silloin nuori hindulaistyttö huusi apua ja löi molemmat kätensä
vastustajansa pitkään tukkaan.
Samalla olin minäkin ehtinyt paikalle ja äkkinäisellä tempauksella

pakoitin pedon irroittautumaan saaliistansa, heitin hänet rajusti
porttia vastaan, vedin tytön turviini ja asetuin puolustusasentoon.
Viimeisessä silmänräpäyksessä sen teinkin, sillä mies oli jälleen
pystyssä. Kauheasti karjuen ja kasvot vihasta vääntyneinä hän iso,
käyrävarsinen veitsi kädessään hyökkäsi kimppuuni, mutta olin
varuillani ja hänen juuri kohottaessansa asettaan kuolettavaan
iskuun potkaisin häntä voimakkaasti pallean ja kylkiluitten väliin. Se
riittikin. Vähääkään äännähtämättä hän vaipui tainnoksissa maahan
ja tuskin hän kymmeneen minuuttiin siitä nousisikaan.
Varovaisuuden vuoksi otin kuitenkin hänen veitsensä ja
kumartuessani huomasin samalla, että hänellä vasemmassa
kädessään ei laisinkaan ollut peukaloa. Se oli ikäänkuin terävällä
piilulla katkottu, ja musta luuntynkkä, jota liha sivuilta ympäröi, pisti
rumana ja hiukan kammottavana näkyviin.
Käännyin nyt hindulaistytöltä kysyäkseni syytä outoon taisteluun,

mutta hän sanaakaan vastaukseksi antamatta tarttui vapisten
käsivarteeni ja alkoi joutuisasti, jopa milt'ei juoksujalassa, kiskoa
minua temmellystantereelta. Seurasinkin häntä uteliaana, mutta
turhaan tiedustelin häneltä aihetta tavattomaan kiireeseemme.
Minulle vieraan nimen, "Mumin Argad", sen hän ainoastansa
kuiskasi, mutta senkin tuskin kuuluvin sanoin, ja yhä joutuisammaksi
tuli kulkumme, yhä enemmän pelonalaiseksi hänen ryhtinsä.
Vasta noin puolituntisen kiivaan kävelyn jälkeen hän vähäisen

rauhoittui. "Mumin Argad", hän selitti tällöin, "on sen konnan nimi,
jonka vallasta minut äsken pelastitte. Olen teille sanomattomasti
kiitollinen siitä, sillä jos ette olisi rientäneet avukseni, tuskinpa enää
olisin elävien joukossa. Sitäpaitse olen teidän kauttanne säästynyt
ehkä vieläkin kauheammasta kohtalosta — häpeästä."
Ihmeekseni hindulaistyttö puhutteli minua omalla äidinkielelläni ja

osasikin hän sitä sangen hyvin. Lapsellisella avomielisyydellä hän
kertoi minulle kodistaan, joka oli seudun varakkaimpia, mutta niinpä
hänen isänsä Darja, Mumin Argadin setä, olikin mahtavaa, perin
vanhaa ylimyssukua. Pienenä poikasena Mumin oli joutunut orvoksi.
Silloin Darja oli ottanut hänet kasvatikseen, mutta huonosti hän nyt
— täyteen miehen ikään ehdittyään — on maksanut osaksensa
tulleen hyvyyden ja kuitenkin hän nuorukaisena oli luonteeltaan ollut
erittäin miellyttävä, niin ovat kaikki tunnustaneet. "Muistelenpa
itsekin häntä näiltä ajoin sisarellisella rakkaudella", sanoi tyttö
vaatimattomasti. Tapasinkin kutsua häntä isoksi veljekseni, ja hän
puolestaan hypitteli minua polvillaan kertoen kauniita tarinoita
maamme menneisyydestä, suurista hallitsijoista ja merkillisistä
temppeliraunioista. Usein hän myös sanomattomalla lämmöllä puhui
minulle Betlehemin seimessä syntyneestä Jeesuksesta, lasten
hyvästä ystävästä.
Oikein surullista on ajatella, että hän, näin kunnon poika, on ajan

mittaan perin turmeltunut. Noin kahdeksantoista ikäisenä hän
vastustamattoman halun pakoittamana lähti merille ja viipyi täällä
yhteen jaksoon kuusi pitkää vuotta ja kun hän vihdoinkin —
kymmenen kuukautta sitten — palasi matkaltaan, oli hän
suruksemme kokonansa muuttunut. Ennen niin suora katse oli nyt
kavala ja harhaileva, ja lopussa olivat kertoilemiset Kristuksesta. Sen
sijaan olin toisinaan kuulevinani hänen huuliltaan Brahma'n nimen, ja
kerran hän aivan peittelemättä rukoili tuota kauheata epäjumalaa, ja
kuitenkin isäni on pannut suurta huolta kasvatukseemme. Niinpä
minäkin olen täällä Kalkutassa käynyt englanninkielisen naisväen
koulun. Kuinka usein meille onkaan Jumalan sanaa opetettu, kuinka
usein isäni onkaan kehoittanut meitä aina Kristukseen perustamaan
pyrkimyksemme? Itse hän oli jo nuorena kääntynyt kristinuskoon ja
— niinkuin hän tapasi sanoa — toivoi nyt vanhana sydämestään,
että me, hänen 'rakkaansa', pysyisimme luottamuksella samassa
oikeassa ja elävässä uskossa. Kaikista näistä neuvoista, kaikista
varoituksista huolimatta Mumin oli luopunut, vaipunut niin syvälle,
että hän palveli Brahma'a, tahi kenties olin erehtynyt, ehkä hän vain
kiusoitteli minua? Oli kuinka tahansa, enää en voinut kärsiä häntä.
Jo ensi hetkestä — kun vuosikausia kestäneen eron jälkeen tapasin
hänet — olin tuntenut sydämessäni outoa vastenmielisyyttä.
Minkätähden? En osannut sitä selittää. Nyt se tuli vielä entistä
suuremmaksi. Koetin voittaa sen, enhän ole oikeutettu, ajattelin,
kammoksumaan 'veljeäni'. Turhaa oli yritykseni. Oli ikäänkuin joku
sisällinen ääni olisi varoittanut minua hänestä, ja jos hän joskus —
entistä tapaansa noudattaen — yritti ottaa minut syliinsä, riuhtaisin
itseni irti ja pakenin itkussa silmin huoneeseeni. Oliko pelkoni
aiheeton? Siltä ei ainakaan näyttänyt, sillä ennen pitkää hän hyvin
arveluttavasti oli sekoittunut useampaan murha- ja ryöväysjuttuun,
vaikka häntä näihin ei voitukaan syylliseksi todistaa, mutta oliko hän
viaton? Emme tienneet mitä ajatella, mutta — kun ei ollut varmuutta
— ei isäkään tahtonut häntä kovasti pelkkien epäluulojen nojalla
kohdella, vaan salli hänen yhä asua luonamme. Tällöin hän eräänä
päivänä tuli hyvin vakavan näköisenä huoneeseeni, seisahtui ensin
ovensuuhun, mutta astui sitten peremmälle ja katse nöyrästi lattiaan
luotuna pyysi minua vaimokseen. Hämmästyin, mitenkä hän rohkeni,
ja annoin hänelle jyrkästi kieltävän vastauksen. Hän säpsähti, mutta
hillitsi vielä itseään ja turvautuen rukoukseen toivoi minun
peruuttavan päätökseni. Pysyin järkähtämättömänä, enkä enää
voinut salata inhoani. Kuinka olisinkaan mennyt miehelle, jota
kammoksuin ja pelkäsin. Raivoissaan hän alkoi syytää suustaan
uhkauksia ja olisi ehkä käynyt käsiksi minuun, mutta isäni tuli
huoneeseen. Rauhalliseksi tekeytyen hän vetosi häneen, mutta isäni
hyväksyi täydellisesti tekoni ja määräsi samalla Mumin'in
poistumaan talosta, sillä taasen oli hänestä ikäviä uutisia kuulunut.
"Tästä hetkestä olemme saaneet elää kauheassa kuoleman

pelossa, sillä Mumin vannoen hirmuisen valan lupasi kostaa meille.
'Kuolema isällesi, kuolema sinulle', hän huusi, 'jos ei tänään, niin
huomenna, jos ei huomenna, niin ylihuomenna. Vaikka ijäisyyden
portaille vainoon teitä'."
Oliko todellakin tuo kurja olento entinen Mumin Argad? Vaikea oli
uskoa sitä, ja kuitenkin hän ulkomuodoltaan oli sama, joskin
miehistynyt, ja viimeisenkin epäilyksen oli omiansa poistamaan
hänen lapsuudesta saakka viallinen vasen kätensä. Ihan pienenä
poikasena hän on tapaturmaisesti kadottanut siitä peukalon, ja
poissa se nytkin on.
"Isäni ei alussa pannut mitään merkitystä Muminan uhkaukseen,

mutta toista arvasin minä, ja pian huomasimmekin hänen sillä täyttä
totta tarkoittaneen. Niin peittelemättä hän on pyrkinyt julmaa
valaansa toteuttamaan. Tuon tuosta on kotiimme saapunut
salaperäisiä uhkauksia jos missä muodossa, ja milloin hän itse on
äkki-arvaamatta näyttäytynyt meille terävä tikari kädessä, tahi
olemme nähneet outoja miehiä, jotka ilmeisesti pahoissa aikeissa
ovat hiiviskelleet talomme ympärillä. Turhaan olemme vedonneet
kaupungin poliisiviranomaisten apuun. Parhaimmat salapoliisit ovat
olleet liikkeellä, mutta nämät eivät ole saaneet vähintäkään vihiä
Mumin’ista ja taloamme väijyvistä miehistä, jotka hyvinkin luultavasti
ovat hänen käyttämiään kätyreitä. Kun poliisit lähenevät, silloin he
paikalla ovat kadonneet, mutta minne, siitä ei kenelläkään ole
aavistusta. Taitavasti Mumin on osannut salata asuntonsakin.
"Toista kuukautta jatkui tämmöistä kurjaa elämää, mutta sitten —

syystä tahi toisesta — ei kukaan nyt viikon päiviin ole rauhaamme
häirinnyt. Se houkuttelikin minut ulos. Kuulin erään köyhän vaimon,
jonka hyvin tunnen, pahasti sairastuneen, ja lähdin hänelle viemään
hiukan raha- ja ruoka-apua. Varomattomasti kyllä — tietysti isälle
siitä ilmoittamatta — lähdin ilman seuraa. Luulin, nähkää, kaduilla
tavallisuuden mukaan olevan paljon väkeä, mutta olin erehtynyt.
Niinpä kadulla, jonka varrella köyhä vaimoraukka asuu, en tavannut
ketään ihmistä. Se oudostutti minua, mutta samalla muistin aamulla
kuulleeni juhlakulkueesta, mikä päivemmällä pantaisiin toimeen. Se
selitti asian. Olin hindulaisessa kaupunginosassa. Siis useimmat
sieltä olivat saatossa mukana. Sanoin selittämätön kammo alkoi nyt
vallata mieleni ja katkerasti kaduin sitä, että yksinäni olin lähtenyt
kotoa. En kuitenkaan kääntynyt takaisin. Sairas vaimo oli avun
tarpeessa. Olisinko näin ollen menemättä hänen luokseen?
Sydämetön silloin olisin. Näin ajattelin, ja juoksujalassa riensin lopun
matkasta, noin parin kolmen kadunkulman mitan. Perille saavuin
hengästyneenä, jopa hiukan väsyneenä, mutta unohdin heti
uupumukseni, kun huomasin mitenkä tervetulleet antimeni olivat.
Sairas oli todellakin ollut kaiken puutteessa. Autoin häntä paraani
mukaan ja sitten lähdin, mutta pitkälle en ehtinyt, tuskin sataakaan
askelta, kun Mumin äkkiä syöksähti eteeni. Hän tuli parilla pitkällä
harppausaskeleella eräästä lähellä olevasta portista, samasta, jonka
edustalla taistelimme, ja hyökkäsi sanaa sanomatta kimppuuni. Jo
seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli voimakkain käsin tarttunut
vartalooni, ja turhaan ponnistelin vastaan."
Näin kertoi tyttö, ja viimeisestä tapahtumasta puhuessansa hänen

äänensä värisi liikutuksesta. Pelokkain silmin hän katseli
ympärillensä ja alkoi entistä enemmän kiirehtiä kulkuamme. Niin
kauhistuttavasti häneen oli vaikuttanut kokemansa vaara. Pian hän
kuitenkin tyyntyi. Saavuimmekin nyt eurooppalaiseen
kaupunginosaan, ja siellä täällä näkyi kaduilla ihmisiä, niinpä
tuollakin poliisi-univormuinen mies ja tuolla rauhallisena asteleva
englantilainen merimies. Vähän edempänä kulki pari
dravidalaispoikaa. Vilkkaasti keskustellen he tulivat vastaamme ja
katosivat hetken kuluttua hindulaiseen kaupunginosaan päin.
Samalla merimieskin poikkesi eräästä katukulmauksesta ja poliisi
toisesta, ja vähitellen kadut muuttuivat jälleen autioiksi. Päivä olikin
jo laskenut, ja yö levitti verhoaan, mutta taivas oli pilvettömän
tähtikirkas, ja kuu valaisi himmeällä, aavemaisella valollaan.
Milt'ei huomaamattamme hiljensimme askeleitamme, yö oli niin

lumoavan kaunis, ja nuori hindulaistyttö jatkoi äsken keskeytynyttä
puhettaan. Nyt sain kuulla hänen nimensäkin. Se oli "Surya Me".
— Surya Me, huomautin — sehän merkitsee aurinkoni.
— Niin merkitsee, neito vastasi. — Aivan pienenä lapsena kadotin

äitini, niin pienenä, että tuskin laisinkaan häntä muistan. Isäni antoi
silloin minulle nimeksi "Surya Me", ja tavallansa olenkin hänen
"aurinkonsa". Olen, nähkää, sitten äitini kuoleman, hänen ainoana
ilonaan ja lohdutuksenaan.
Näin sanoen Surya Me seisahtui ja osoitti minulle likellä olevaa,

erittäin upeanmuotoista, linnamaista rakennusta. Se oli kulmatalo,
kaunis- ja koristepäätyinen ja kaksitorninen. Palatsi oli hänen
kotinsa, ja ystävällisesti hän pyysi minun tekemään itselleen seuraa
ja lähtemään sinne. Siellä hänen isänsä luultavasti vielä valvoi ja
odotti levottomuudella tytärtänsä ja ihan varmaan hän tutustuisi
minuun kovin kernaasti, ainoan lapsensa pelastajaan. En siis saisi
kieltäytyä ja hänen vanhalle isälleen tuottaa mielipahaa. Tuskin
sitäpaitsi löytäisinkään yksinäni vierashotelliin. Sinne tosin ei ollut
enää kuin noin viidenkymmenen minuutin matka, mutta taivas oli
peittymäisillänsä pilviin. Se ennusti pimeätä, ja silloin voisin helposti
eksyä. Olinhan kaupungissa vieras, mutta heiltä hän toimittaisi
palvelijan oppaaksi.
Kiitin Surya Me'etä tarjoumuksesta ja lupasin noudattaa hänen

ystävällistä kutsuaan. Silloin hän iloisesti puhellen käveli rinnallani
kadun poikki ja avasi suuren, palatsiin vievän pääty-oven. Sitten hän
astui sisään, ja minä olin juuri aikeissa seurata hänen esimerkkiään,
kun äkkiä — sanomattomaksi kauhukseni — tunsin voimakkaiden
käsien tarttuvan takaapäin käsivarsiini ja rajusti vetävän minua
uudelleen ulko-ilmaan. Ponnistin vastaan, mutta hyökkääjiä oli
luultavasti monta, ja silmänräpäyksessä olin nurin porraspielessä,
kädet ja jalat vahvoissa köysissä. En ehtinyt edes Surya Me'etä
varoittaakseni huudahtaa. Suuni tukittiin niskan ympäri sidotulla
liinasella, ja silmäni peitettiin punaisella kaulahuivilla.
Yks' kaks' olin sitten ilmassa, ja näkymättömät kädet nostivat

minut leveille hartioille. Takaani kuului tukahdutettu huudahdus. Se

Test Bank For Math and Dosage Calculations For Healthcare Professionals 5th Edition by Booth Download PDF Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Test Bank For Math and Dosage Calculations For Healthcare Professionals 5th Edition by Booth Download PDF Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Test Bank for Math and Dosage

Calculations for Healthcare

Test Bank for Math and Dosage Calculations for

Test Bank for Electrocardiography for Healthcare

Test Bank for Electrocardiography for Healthcare

Test Bank for Electrocardiography for Healthcare

2012 Dosage Calculations, 9th Edition Test Bank

Test Bank for Medical Dosage Calculations 9th Edition

Handbook of Informatics for Nurses and Healthcare

Dosage Calculations, 2014 3rd Canadian Edition Test

Test Bank for Math and Dosage

Multiple Choice Questions

1. A(n) fraction represents parts of a whole.

A common fraction represents equal parts of a whole.

6. The bottom number of a fraction, which represents the whole, is the

7. A(n) combines a whole number with a fraction.

A mixed number combines a whole number with a fraction.

9. (reduce to lowest terms)

10. (reduce to lowest terms)

11. (reduce to lowest terms)

12. (reduce to lowest terms)

13. (reduce to lowest terms)

14. (reduce to lowest terms)

15. (reduce to lowest terms)

16. (reduce to lowest terms)

17. The least common denominator for

18. What is the least common denominator for

19. The missing numerator for is

LCD = 90, so which equals in proper form.

21. (in proper form and reduced to lowest terms)

22. (in proper form and reduced to lowest terms)

23. (in proper form and reduced to lowest terms)

24. (in proper form and reduced to lowest terms)

25. Which of the following is an equivalent fraction for ?

26. Which of the following is an equivalent fraction for ?

First find out how much weight the patient gained:

Fill in the Blank Questions

29. Convert to a mixed number: (reduce to lowest terms)

Convert to a mixed number: (reduce to lowest terms)

Convert to a mixed number: (reduce to lowest terms)

Find the missing numerator in .x=

Find the missing numerator in .x=

The least common denominator of and is .

12 is the smallest multiple of both 3 and 4.

The least common denominator of and is .

56 is the smallest multiple of both 7 and 8.

37. Insert >, <, or = to make a true statement: .

No conversions necessary. Add the fraction to the whole number:

Subtract the whole numbers:

. Write the answer as a mixed number reduced to lowest terms.

176 3/4 pounds

Fill in the Blank Questions

Title: Merkillisiä tapahtumia

Author: Eino Into Parmanen

Release date: February 26, 2024 [eBook #73036]

Original publication: Helsinki: Kustannusyhtiö Osmo, 1907

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MERKILLISIÄ

Helsingissä, Kustannusyhtiö Osmo, 1907.

Seuraavat vaatimattomat rivit omistan kunnioituksella ja

Kristiinassa, tammikuussa v. 1907.

Kesällä 1900 matkustaessani höyrylaiva Nordenella Kristiinasta

— Surya Me, huomautin — sehän on hindulainen nimi.