Download as pdf or txt
Download as pdf or txt
You are on page 1of 33

Fundamentals of Information Systems

8th Edition Stair Solutions Manual


Go to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-information-systems-8th-edition-sta
ir-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Fundamentals of Information Systems 8th Edition Stair


Test Bank

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-information-
systems-8th-edition-stair-test-bank/

Fundamentals of Information Systems 9th Edition Stair


Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-information-
systems-9th-edition-stair-solutions-manual/

Fundamentals of Information Systems 9th Edition Stair


Test Bank

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-information-
systems-9th-edition-stair-test-bank/

Principles of Information Systems 12th Edition Stair


Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/principles-of-information-
systems-12th-edition-stair-solutions-manual/
Principles of Information Systems 13th Edition Stair
Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/principles-of-information-
systems-13th-edition-stair-solutions-manual/

Principles of Information Systems 13th Edition Stair


Test Bank

https://testbankdeal.com/product/principles-of-information-
systems-13th-edition-stair-test-bank/

Principles of Information Systems 12th Edition Stair


Test Bank

https://testbankdeal.com/product/principles-of-information-
systems-12th-edition-stair-test-bank/

Principles of Information Systems Canadian 1st Edition


Stair Test Bank

https://testbankdeal.com/product/principles-of-information-
systems-canadian-1st-edition-stair-test-bank/

Accounting Information Systems 8th Edition Hall


Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/accounting-information-
systems-8th-edition-hall-solutions-manual/
Fundamentals of Information Systems, 8th Edition

Solutions – Chapter 6

Ethical & Societal Issues

You Want to Put That Where?

Discussion Questions

1. A geographic information system could help to find the best location for a wind farm.
Note that the wind farm may not be:
▪ On bumpy, uneven terrain
▪ Placed near large animal populations

2. Student responses will vary. The community that will be affected should be able to
participate in defining the primary constraints.

Critical Thinking Questions

1. No. A satisficing model is one that finds a good—but not necessarily the best—
solution to a problem. On the other hand, an optimization model finds the best
solution, the one that will best help the organization meet its goals. Optimization
models use problem constraints.

2. A geographic information system can help city departments analyze the physical
infrastructure of the city to determine the best location for public and private
facilities.

Information Systems @ Work


Flaws in Group Support Systems

Discussion Questions

1. After the disaster, the president ordered a commission to investigate the incident and
to determine what went wrong. The commission was able to review the recordings
between the Thiokol and NASA teams to help with the investigation process.

2. Student responses will vary. Tracking individual contributions can be used to rank
performance.
Fundamentals of Information Systems, 8th Edition

Critical Thinking Questions

1. Student responses will vary. Thiokol and NASA managers appear to have trusted the
system more than the engineers, who did not have enough data to determine whether
the O-rings could seal properly at lower temperatures.

2. Student responses will vary.

Review Questions
1. Decision making is a component of problem solving. In addition to the intelligence,
design, and choice steps of decision making, problem solving also includes
implementation and monitoring.

2. A satisficing model is one that finds a good—but not necessarily the best—solution to
a problem. Satisficing is used when modeling the problem properly to get an optimal
decision would be too difficult, complex, or costly. Satisficing normally does not look
at all possible solutions but only at those likely to give good results.

An optimization model finds the best solution, the one that will best help the
organization meet its goals. Optimization models use problem constraints. A limit on
the number of available work hours in a manufacturing facility is an example of a
problem constraint.

3. A well-known model developed by Herbert Simon divides the decision-making phase


of the problem-solving process into three stages: intelligence, design, and choice. The
first stage in the problem-solving process is the intelligence stage. During this stage,
you identify and define potential problems or opportunities. You also investigate
resource and environmental constraints.

In the design stage, you develop alternative solutions to the problem and evaluate
their feasibility. The last stage of the decision-making phase, the choice stage,
requires selecting a course of action.

4. Structured decisions are ones where the variables that comprise the decision are
known and can be measured quantitatively. Unstructured decisions are ones where the
variables that affect the decision cannot be measured quantitatively.

Examples include:

Operational Control Management Control Strategic Control


Structured Accounts receivable Budget analysis Tanker fleet mix
Order entry Short-term forecasting Warehouse and
Inventory control factory location
Fundamentals of Information Systems, 8th Edition

Unstructured Critical path scheduling Sales and production Research and


development
planning

5. Heuristics, also known as “rules of thumb,” are commonly accepted guidelines or


procedures that experience has shown usually leads to a good solution. These rule-of-
thumb strategies shorten decision-making time and enable people to function without
constantly deliberating over what course of action to take. An example of a heuristic
that an organization might use to manage its assets is “Don’t allow total accounts
payable to exceed cash on hand by more than 50 percent.”

6. The output of most MISs is a collection of reports that are distributed to managers.
These include:
▪ Scheduled reports: These are produced periodically, such as daily, weekly, or
monthly.
▪ Demand reports: These are developed to provide certain information upon
request.
▪ Exception reports: These are reports automatically produced when a situation is
unusual or requires management action.
▪ Drill-down reports: These provide increasingly detailed data about a situation.

7. A profit center is an independent business unit that is treated as a distinct entity


enabling its revenues and expenses to be determined and its profitability to be
measured. A revenue center is an organizational unit that gains revenue from the sale
of products or services. Cost centers, which are divisions within a company that do
not directly generate revenue.

8. Social networking Internet sites, such as Facebook, can be used to support group
decision making. Many organizations have developed their own social networking
sites to help their employees collaborate on important projects. With Ning, for
example, companies and individuals can create their own social networking sites.

9. A marketing MIS is a system that uses data gathered from both internal and external
sources to provide reporting and aid decision making in all areas of marketing. The
primary activities include market research, product design, pricing, media selection,
advertising, selling, and channel distribution.

10. A human resource MIS (HRMIS) is concerned with activities related to previous,
current, and potential employees of the organization. Some of the activities performed
by this important MIS include workforce analysis and planning, hiring, training, job
and task assignment, and many other personnel-related issues.

11. A geographic information system (GIS) is a computer system capable of assembling,


storing, manipulating, and displaying geographically referenced information; that is,
data identified according to its location.
Fundamentals of Information Systems, 8th Edition

The Office of Community Planning and Development (CPD) Maps is a geospatial


application that provides data and maps to help grantees understand how to target aid
based on where needs are greatest. For example, grantees can now see concentrated
poverty on the map.

12. Using GPS and location analysis from cell phone towers, advertisers will be able to
promote products and services in stores and shops that are close to people with cell
phones. In other words, you could receive ads on your cell phone for a burger
restaurant as you walk or drive close to it. Other marketing research companies are
performing marketing research on customer engagement and attentiveness in
responding to ads. If successful, this marketing research might result in advertisers
charging more for higher levels of customer engagement and attentiveness instead of
charging for the number of viewers of a particular advertisement.

13. Software tools used in group support systems include IBM’s Lotus Notes, Collabnet,
OpenMind, and TeamWare.

14. The components of a decision support system include the following:

Component Definition
Model base Software that coordinates the use of models in a DSS
Database Storage of data and information used by a DSS
External database Interface to external data sources
access
Access to Internet, Interface to external computing resources
networks, and other
computers
Dialogue manager An interface allowing decision makers to easily access and
manipulate the DSS using familiar terminology

15. A group support system, or GSS, has an objective of supporting the decision-making
process in a group or collaborative setting. A GSS is different from a DSS in several
ways. Among these are: 1) a group orientation (DSS only focuses on a single decision
maker) 2) the ability to manage multiple lines of reasoning and organize responses
and 3) its communication facilities, which offer users anonymity and the ability to be
geographically dispersed.

16. A GSS can support different decision-making approaches, including the Delphi
approach, a structured, interactive, iterative decision-making method that relies on
input from a panel of experts. Its purpose is to solicit responses from a panel of
experts regarding a particular problem or situation and hopefully converge on a
“correct” answer.
Fundamentals of Information Systems, 8th Edition

In another approach, called brainstorming, members offer ideas “off the top of their
heads,” fostering creativity and free thinking. The group consensus approach is a
group decision-making process that seeks the consent of the participants. Giving
consent does not mean that the solution being considered is a participant’s first
choice. Group members can vote their consent to a proposal because they choose to
work with the group to accomplish some result, rather than insist on their personal
preference.

The nominal group technique (NGT) is a structured method for group brainstorming
that encourages contributions from everyone. It has several advantages over simple
brainstorming. It avoids the domination of discussion by a single person and gets all
participants involved in making suggestions.

Multivoting is any one of a number of voting processes used to reduce the number of
options to be considered. For example, following the first four steps of a nominal
group technique session, the group may have identified 14 options for consideration.

17. A decision room is a room that supports decision making, includes decision makers in
the same building, and combines face-to-face verbal interaction with technology to
make the meeting more effective and efficient. It is ideal for situations in which
decision makers are located in the same building or geographic area, and the decision
makers are occasional users of the GSS approach.

Discussion Questions

1. Students should describe how they used the decision-making and problem-solving
steps discussed in this chapter to solve a recent problem.

2. Student responses will vary.

3. Some of the activities performed by human resource MIS include workforce analysis
and planning, hiring, training, job and task assignment, and many other personnel-
related issues. Note that human resource subsystems and outputs range from the
determination of human resource needs and hiring through retirement and
outplacement. Most medium and large organizations have computer systems to assist
with human resource planning, hiring, training and skills inventorying, and wage and
salary administration.

4. Auditing involves analyzing the financial condition of an organization and


determining whether financial statements and reports produced by the financial MIS
are accurate. Because financial statements, such as income statements and balance
sheets are used by so many people and organizations (investors, bankers, insurance
companies, federal and state government agencies, competitors, and customers),
sound auditing procedures are important. Auditing can reveal potential fraud, such as
credit card fraud. It can also reveal false or misleading information.
Fundamentals of Information Systems, 8th Edition

5. Marketing MISs are critical to the sales and success of the retail and car
manufacturing industries.

6. Students should pick a company, research its human resource management


information system, and then describe how its system works and any improvements
that could be made.

7. The DSS approach has resulted in better decision making for all levels of individual
users. However, some DSS approaches and techniques are not suitable for a group
decision-making environment. A group decision support system (GSS) consists of
most of the elements in a DSS, plus software to provide effective support in group
decision-making settings. Group decision support systems are used in business
organizations, nonprofits, government units, and the military. They are also used
between companies when the firms are involved in the same supply chain.

8. Many organizations contain a tangled web of complex rules, procedures, and


decisions. DSSs are used to bring more structure to these problems in order to aid the
decision-making process.

A management information system (MIS) is an integrated collection of people,


procedures, databases, and devices that provides managers and decision makers with
information to help achieve organizational goals. MISs can often give companies and
other organizations a competitive advantage by providing the right information to the
right people in the right format and at the right time.

Transaction processing systems or enterprise systems capture transactions entered by


workers in all functional areas of the business. These systems then create the
associated general ledger records to track the financial impact of the transaction.

A decision support system (DSS) is an organized collection of people, procedures,


software, databases, and devices used to help make decisions that solve problems.
The focus of a DSS is on decision-making effectiveness when faced with unstructured
or semistructured business problems.

9. When conducting this discussion, remind students that a group decision support
system provides features, in addition to those offered by a DSS, specifically designed
to support group interaction. In a group environment, decision making becomes more
complex. Each member brings a variety of experiences, opinions, and education to
the session. As a result, what seems intuitive to one person may be ludicrous to
another. The variety of opinions and backgrounds help make the GDSS a powerful
tool. Synergy can result from group interaction.

Challenges for the information system involved with group decision making include
finding ways to extract information from members (facilitate information exchange)
and finding ways to manage and organize this information to ensure it can be fully
utilized.
Fundamentals of Information Systems, 8th Edition

Advantages of making group decisions include more input, a wider variety of


experiences to draw from, and group synergy. Disadvantages include negative group
behaviors, failure to accept accountability, information overload, groupthink, and
difficulties in reaching a conclusion.

10. The new GSS needs to include the following features:


• Decision-making support
• Anonymous input
• Reduction of negative group behavior
• Parallel communication
• Automated record keeping

Problem-Solving Exercises
1. Students should use the Internet to identify two GSS software solutions that can be
used to facilitate group decision making.

2. Students should use the data in Table 6.5 to prepare a set of bar charts that show the
data for this year compared with data from last year.

3. As the head buyer for a major supermarket chain, students should develop a simple
spreadsheet DSS program that can be used to estimate the change in profits from
adding or deleting items from inventory.

Team Activities

1. Students use the Internet to identify three GSS software solutions that can be used to
facilitate group decision making.

2. Students should make a group decision to identify ways to improve their grade in this
course.

3. Students should work in teams to design a human resource MIS for a medium-sized
retail store.

Web Exercises
1. Students should use the Internet to find an example of an external audit that
uncovered serious problems at an organization.

2. Students should use the Internet to explore applications for smartphones and tablet
computers that can be used in decision making.
Fundamentals of Information Systems, 8th Edition

3. Students should search the Internet using Yahoo!, Google, or another search engine to
find software packages that offer optimization features, and then write a report
describing one or two of the optimization software packages.

Career Exercises

1. Students should give list three types of reports that could help them make better
decisions on the job.

2. Students should describe the features of a decision support system that they would
want.

Case Studies

Case One: DSS Dashboards Spur Business Growth at Irish Life

Discussion Questions

1. A lot of the tools available were only IT tools and only IT people could use
them. Irish Life needed software that its business managers could use in their
decision making without having to become technical specialists.

2. Student response will vary. Note that it is essential that users of a DSS be
properly trained in how to interact with the system to obtain information.

Critical Thinking Questions

1. Workforce data is one example of the type of information that Life needs to analyze.

2. Customers can speak with better informed financial experts or they can go online and
access their own pension information and estimate what financial resources they will
have in the future depending on their own pension choices.

Case Two: Mando: Streaming Inventory Management for Growth

Discussion Questions

1. Student responses will vary. Factors to be considered:


▪ What are the basic requirements for the ERP system?
▪ Is there a qualified programmer on staff?
▪ How much time would it take to program the reports?
▪ Cost
Fundamentals of Information Systems, 8th Edition

2. The transition from mechanical to electronic controls involves more than just
replacing one part with a slightly different one. In making these inventory decisions,
reports must be used along with sales forecasts and careful analysis to ensure that the
right amounts of the right items are on hand.

Critical Thinking Questions

1. Daily reports include scheduled reports and key indicator reports. Monthly reports
include scheduled reports and drill-down reports.

2. Student responses will vary. If part numbers were not standardized across the
factories, inventory tracking would be difficult and prone to errors.

Questions for Web Case


Altitude Online: Information and Decision Support System Considerations

Discussion Questions

1. MISs are at the heart of its financial management, providing profit and loss reports
and multiple views of transaction information over time to assist with auditing and
financial planning. Managers and decision makers are provided with daily key
indicator reports, as well as monthly and quarterly reports that compare current
profits and earnings to those from previous years. Altitude Online uses MISs in its
human resources department to manage employee records, insurance and benefits
packages, salaries, and vacation time.

2. MISs and decision support systems (DSSs) also play an important role in Altitude
Online’s product line. Altitude Online provides its clients with software tools that
analyze traffic on their Web sites, providing useful information such as what pages
capture the interest of visitors and which visitors are likely to make purchases.

Critical Thinking Questions

1. Altitude Online is integrating its MISs into the new Enterprise Resource Planning
(ERP) system. Doing so allows Altitude Online to merge the MISs scattered across its
locations and divisions into one cohesive system. After unifying these systems, the
company’s top executives will be able to capture snapshots of the state of the
enterprise at any given time.

2. Student responses will vary.


Another random document with
no related content on Scribd:
osastoihin ja riveihin marssiakseen pois. Siellä vilkkuu Olivierin
punainen paita ja hänen pitkä, musta partansa heiluu tuulessa,
hänen seisoessaan leveälierinen hattu kädessään. Hän sanoo
hyvästi vapauttamalleen suurelle viholliselle — yksinkertaiselle
englantilaiselle sotavanhukselle, joka kiittää häntä miestensä
puolesta. Englantilaisten joukkojen jäännös seisoo hänen takanaan
tehden kunniaa kivääreillään; sen vieressä on ruoka- ja
kuormastovaunuja peräytymistä varten. Rummun pärrytys kuuluu:
brasilialaiset lähtevät liikkeelle; englantilaiset seisovat paikoillaan
kuin kuvapatsaat. Ja niin he seisovat siksi, kunnes viimeinen
vilahdus vihollisesta on kadonnut näköpiirin taa. Silloin muuttavat he
äkkiä asentoa kuin kuolleet, jotka virkoavat. He kääntävät
viidetkymmenet kasvonsa kenraalia kohden — sellaisia kasvoja ei
voi unhottaa."

Flambeau säpsähti äkkiä:

"Ah ettehän te tarkoittane", huudahti hän, "tarkoittane, että…"

"Kyllä", sanoi isä Brown syvällä, järkyttävällä äänellään.


"Englantilaiset kädet panivat nuoran St. Claren kaulaan — luultavasti
samat kädet, jotka panivat sormuksen hänen tyttärensä sormeen.
Englantilaiset kädet kuljettivat hänet häpeäpuun luo — miesten, jotka
olivat seuranneet häntä voittoon. Ja englantilaiset — Jumala
armahtakoon ja suojelkoon meitä kaikkia! — englantilaiset sielut
katselivat häntä, kun hän vieraan auringon alla heilui palmupuussa,
rukoillen vihassaan, että hän sieltä putoaisi helvettiin."

Kun he nyt olivat tulleet kummun yli, kohtasi heitä voimakas valo
englantilaisen ravintolan punaverhoisista ikkunoista. Se oli
rakennettu pitkäsivu tielle päin, aivan kuin siten osoittaakseen
tavatonta vieraanvaraisuuttaan. Kaikki sen kolme ovea olivat auki, ja
iloinen nauru ja hälinä kuului sieltä kulkijoittemme korviin.

"Enempää ei minun tarvinne sanoa", lisäsi isä Brown. "Tutkinto ja


tuomio seurasivat toisiaan, ja kun tuomio oli pantu toimeen,
vannoivat he Englannin ja tyttären kunnian vuoksi ikuisesti
hautaavansa tarinan kavaltajan kukkarosta ja murhaajan miekan
terästä. Olihan mahdollista, että he koettivat unohtaa sen. Me
ainakin tahdomme tehdä niin. Tässä on ravintola."

"Siinä olen minä mukana", sanoi Flambeau ja aikoi juuri astua


sisään kirkkaasti valaistuun, meluisaan baarihuoneeseen, kun hän
äkkiä peräytyi askeleen ja oli kaatua tielle.

"Katsokaa tuota, paholaisen nimessä", huudahti hän osoittaen


nelikulmaista puukilpeä, joka pisti ulos sisäänkäytävän yläpuolella.
Se esitti hämärästi miekan kahvaa, jonka terä oli taittunut ja siihen oli
kömpelöillä vanhanaikaisilla kirjaimilla piirretty Taittuneen miekan
ravintola.

"Ettekö voinut aavistaa sitä", kysyi isä Brown hiljaisesti. "Hänhän


on tämän maan epäjumala. Joka toisella ravintolana, kadulla ja
puistolla on hänen nimensä."

"Minä luulin, että olimme päässeet tuosta hirviöstä", sanoi


Flambeau sylkäisten maahan.

"Hänestä te ette koskaan pääse Englannissa, niin kauan kuin


pronssi on kestävää ja kivi rikkomatonta", sanoi pappi maahan
katsellen. "Hänen marmoripatsaansa tulevat läpi vuosisatojen
kehoittamaan ylpeitä, viattomia poikia toimintaan. Hänen hautansa
kirkkomaalla tulee aina tuoksumaan velvollisuuden tuntoa, kuin liljat.
Miljoonat, jotka eivät koskaan ole tunteneet häntä, tulevat
rakastamaan häntä kuin isää — tuota miestä, jota hänen viimeiset
miehensä kohtelivat kuin roistoa. Hän tulee pysymään pyhimyksenä
ja totuus hänestä ei ole koskaan tuleva tunnetuksi, sillä lopuksi olen
minäkin tehnyt päätökseni. Salaisuuksien ilmituomisessa voi olla niin
paljon hyvää, mutta myöskin niin paljon pahaa, että minä asetan
menettelyni kokeen alaiseksi. Kaikki nuo sanomalehdet joutuvat pian
unhoon: brasilialais-vastainen rähinä on tauonnut ja Olivieria
kunnioitetaan kaikkialla. Mutta minä lupasin itselleni, että niin pian
kuin metallissa tai kivessä, yhtä kestävissä kuin pyramiidit, eversti
Clancyä, majuri Murraytä tai presidentti Olivieria, tai jotain muuta
viatonta miestä häväistäisiin, tai vääryydellä moitittaisiin tämän asian
takia, silloin puhuisin minä. Jos ei tapahtuisi muuta, kuin että St.
Clarea yhä edelleen vääryydellä ylistettäisiin, vaikenisin minä. Ja sen
aion tehdä."

He menivät nyt punaverhoiseen saliin, joka ei ainoastaan ollut


hauska, vaan myöskin hiukan ylellisesti sisustettu. Pöydällä oli
hopeinen jäljennös St. Claren hautapatsaasta, painuneine päineen,
taittuneine miekkoineen. Seinillä näkyi väritettyjä valokuvia samasta
taideteoksesta, sekä tauluja, jotka ilmoittivat kuvapatsaalle aikoville
turisteille raitiovaunujen lähtö- ja tuloajat. Molemmat ystävykset
istuutuivat eräälle täytetyistä penkeistä.

"On kylmä", sanoi isä Brown, "juokaamme hiukan viiniä tai olutta."

"Tai konjakkia", sanoi Flambeau.


KUOLEMAN KOLME ASETTA

Sekä kutsumuksensa perusteella että vakaumuksensa johtamana


isä Brown tiesi paremmin kuin monet muut, että kuolema painaa
kaikkiin arvokkuuden leiman. Mutta hänenkin oli vaikea käsittää sitä,
kun hänet aamunkoittaessa herätettiin ja hänelle sanottiin, että sir
Aaron Armstrong oli murhattu. Oli melkein järjetöntä ja mahdotonta
ajatella salaperäistä väkivallan työtä samassa yhteydessä kuin
sellaista huvittavaa ja sympaatista henkilöä, jollainen sir Armstrong
oli. Sillä hän oli sitä lajia hauskuttelija, jonka käytös melkein lähenteli
hullunkurisuutta, ja hänestä pidettiin niin paljon, ettei mistään
kostosta voinut olla puhettakaan. Isä Brownista tuntui aivan samalta
kuin jos hän olisi saanut tietää, että Sunny Jim oli hirttänyt itsensä,
tai että mr Pickwick olisi kuollut Hanwellissa. Sillä vaikka sir Aaron oli
ihmisystävä ja sen vuoksi joutunut tekemisiin yhteiskunnan
pimeämpien puolien kanssa, kehui hän osaavansa ottaa toimensa
mitä valoisimmalta kannalta. Hänen poliittiset ja yhteiskunnalliset
puheensa olivat täynnä juttuja ja huvittavia tarinoita. Hänen
terveytensä oli kukoistava, hänen maailmankatsomuksensa
optimistinen, ja raittiuskysymystä — mieliainettaan — käsitteli hän
tuolla kuolemattomalla, hieman yksitoikkoisella iloisuudella, joka
usein kuuluu hyvinvoivan raittiusmiehen ominaisuuksiin.
Hänen kääntymystarinansa oli hyvin tuttu ja siitä keskusteltiin
usein puritaanisissa kokouksissa ja saarnatuoleissa. Hän oli, niin
kerrottiin, nuorena poikana joutunut skotlantilaisesta teologiasta
skotlantilaisen viskyn pariin, hän oli vapautunut molemmista ja tullut
— niin kuin hän vaatimattomasti sanoi — siksi, mikä hän nyt oli.
Hänen valkea partansa, hänen keruubin kasvonsa ja kiiltävät
silmälasinsa, jotka nähtiin lukemattomilla päivällisillä ja
kongresseissa, tekivät melkein mahdottomaksi luulon, että hän
koskaan olisi ollut juomari tai kalviinin opin kannattaja. Hän oli, ja se
mielipide oli yleinen, teeskentelemättömän iloisin kaikista ihmisten
lapsista.

Hän oli asunut Hampsteadin maaseutumaisen laitakaupungin


puolella, oivallisessa talossa, joka ei ollut leveä, vaan korkea,
tuollainen nykyaikainen, jokapäiväinen torni. Kapein sen kapeista
sivuista oli rautatien vihreälle, jyrkälle vallille päin täristen junien ohi
kulkiessa. Sir Aaron Armstrongilla ei ollut — niin selitti hän karskisti
— minkäänlaisia hermoja. Mutta jos juna usein oli tärähdyttänyt
taloa, oli suhde tällä kertaa aivan päinvastainen: talo antoi junalle
täräyksen.

Veturi hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi heti sen paikan toisella puolen,


missä yksi talon kulmista kohtasi jyrkän, ruohoisen penkereen.
Useimmat koneelliset laitokset pysähtyvät hitaasti, mutta tämän
pysäyksen elävä alkusyy oli ollut hyvin nopea käänteissään.
Kokonaan mustiin puettu mies, jonka käsineet myöskin — sen muisti
jokainen varmasti — olivat mustat, näyttäytyi ratavallilla veturin
edessä ja heilutti käsiään kuin tuulimylly. Tämä yksistään ei olisi
kuitenkaan voinut saada myöhästynyttä junaa pysähtymään. Mutta
mies päästi huudon, jota sitten kuvattiin epäluonnolliseksi ja ennen
kuulemattomaksi. Se oli noita äänekkäitä huutoja, jotka ovat
kamalan selviä, vaikkei huudettua sanaa kuultaisikaan. Tässä
tapauksessa oli sana: murha!

Mutta kuljettaja vakuutti, että hän olisi pysäyttänyt junan kaikissa


tapauksissa, vaikkei olisi kuullutkaan sanasta muuta, kuin
kauhistuttavan äänen painon, millä se lausuttiin.

Kun juna oli pysähtynyt, olisi pintapuolinenkin katselija käsittänyt


monta yksityiskohtaa murhenäytelmästä. Tuo mustiin puettu mies
vihreällä penkereellä oli sir Aaron Armstrongin palvelija Magnus.
Iloluontoinen parooni oli usein nauranut synkkäpukuisen palvelijansa
mustille käsineille. Mutta nyt ei kukaan nauranut hänelle.

Niin pian kuin pari henkilöä, jotka ryhtyivät ottamaan selvää


asiasta, oli poistunut ratapenkereeltä ja päässyt yli savuttuneen
pensasaidan, näkivät he melkein penkereen juurella keltaiseen,
punavuoriseen yönuttuun puetun vanhan miehen ruumiin. Hänellä
näytti olevan köydenpätkä jalan ympärillä ja hän oli luultavasti
sekaantunut siihen taistellessaan murhaajan kanssa. Muutamia
mitättömiä veritahroja oli myös siellä täällä, mutta ruumis oli
köyristynyt tai murtunut, oli asennossa, jollaisessa elävä olento ei voi
koskaan olla. Se oli Sir Aaron Armstrong. Muutamien sekavien
sekuntien jälkeen näyttäytyi suuri, vaaleatukkainen mies, jota useat
matkustajista tervehtivät. Hän oli vainajan kirjuri, Patrick Royce,
hyvin tuttu taiteilijain keskuudessa ja vieläpä heidän taiteensa
harrastajakin. Vähemmän äänekkäällä, mutta vakuuttavammalla
tavalla ilmaisi hän samanlaista epätoivoa kuin palvelijakin. Kun nyt
kolmas talon asukkaista, murhatun tytär Alice Armstrong, horjuen ja
hoippuen oli tullut puutarhasta, lopetti kuljettaja viivytyksen ja pani
koneen käyntiin. Signaalipilli vihelsi ja puuskuttaen jatkoi juna
matkaansa tuodakseen apua lähimmältä asemalta.
Isä Brown oli kutsuttu äkkiä Patrick Roycen, suurikasvuisen kirjurin
ja entisen bohemin kehoituksesta. Royce oli syntyään irlantilainen ja
uskonnoltaan katolinen, sitä pintapuolista lajia, joka ajattelee
uskontoaan vasta sitten, kun joutuu pulaan. Roycen kehoitusta ei
ehkä olisi noudatettu niin pian, jollei eräs virallisista salapoliiseista
olisi ollut epävirallisen Flambeaun ystäviä, ja Flambeaun ystävänä ei
voinut olla kuulematta lukemattomia tarinoita isä Brownista. Kun nyt
tämä nuori salapoliisi, jonka nimi oli Merton, saattoi pientä pappia
kentän yli rautatielle, muuttui heidän keskustelunsa siten
tuttavallisemmaksi, kuin jos he olisivat olleet aivan outoja
keskenään.

"Minun ymmärtääkseni", sanoi mr Merton avomielisestä "on asia


täysin selittämätön. Ei ketään voi epäillä. Magnus on juhlallinen
vanha mies — liian suuri narri ollakseen murhaaja. Royce on
vuosikausia ollut paroonin paras ystävä, ja vainajan tytär taas
jumaloi isäänsä. Sitäpaitsihan kaikki on käsittämätöntä. Kelläpä olisi
halua tappaa sellainen hassuttelija kuin vanha Armstrong oli?
Kelläpä olisi halua kastaa kätensä hauskan tilapääpuhujan vereen?
Sehän olisi samaa kuin murhata joulu-ukko."

"Niin, se oli iloinen talo", sanoi isä Brown. "Talo oli hauska ja
iloinen niin kauan kuin hän oli. Luuletteko, että se pysyy yhtä iloisena
nyt, kun hän on kuollut?"

Merton säpsähti ja katseli seuralaistaan mielenkiinto äkkiä


heränneenä.
"Nyt kun hän on kuollut?" toisti hän.

"Niin", jatkoi pappi, "hän oli kieltämättä iloinen. Mutta sanokaapa


minulle suoraan, oliko kukaan muu siinä talossa iloinen?"
Mertonista tuntui kuin olisivat sielun ikkunat auenneet hänelle
päästäen sisälle sen hämmästyttävän valon, jonka avulla me
ensikertaa saamme oikean käsityksen aikoja sitten tuntemistamme
asioista. Hän oli usein ollut Armstrongin luona pikku asioitten tähden,
joita tämä ihmisystävä oli antanut hänelle suoritettavaksi, ja kun hän
oikein mietti asiaa, oli talossa vallinneessa hengessä ahdistava
tuntu. Huoneet olivat hyvin korkeita ja hyvin kylmiä, huonekalut
jokapäiväisiä ja sähkövalo vetoisissa käytävissä teki kalpeamman
vaikutuksen kuin kuunvalo. Ja vaikka vanhusvainajan punainen
naama ja hopean valkoinen parta leimusi kuin ilovalkea milloin siellä
milloin täällä huoneissa ja käytävissä, ei se jättänyt lämpöä
jälkeensä. Talon aavemainen kolkkous perustui kai osaksi sen
omistajan liikkuvaisuuteen ja kuohuvaan elämänintoon. Hän ei
tarvinnut uuneja eikä lamppuja, väitti hän, hän säilytti lämpönsä
sisällään. Mutta kun Merton ajatteli hänen ympäristöään, täytyi
hänen tunnustaa, että muut henkilöt olivat vain isäntänsä varjokuvia.
Tuo synkkä palvelija muistutti kuuluisine käsineineen painajaista.
Royce, sihteeri, oli hyvin lujatekoinen, suuri ja kömpelökasvuinen,
puettu villapukuun ja parta lyhyeksi leikattu. Mutta tuon
oljenkarvaisen parran seassa, samoin kuin puvussa, oli runsaasti
harmaita karvoja, ja leveä otsa oli ennen aikojaan syvissä rypyissä.
Hänkin oli hyvin hyväntahtoinen, mutta hänen hyväntahtoisuutensa
oli sävyltään surumielistä, melkein masennettua — hän teki sen
vaikutuksen kuin olisi hän joutunut väärälle uralle. Mitä Armstrongin
tyttäreen tulee, niin oli melkein uskomatonta, että neitonen olisi ollut
hänen tyttärensä; niin kalpea oli hänen ihonsa ja hän näytti hyvin
kivuloiselta. Hän oli hyvin miellyttävä, mutta hänen olennossaan oli
jotain vapisevaa niinkuin haavanlehdessä. Merton oli usein
ihmetellyt, oliko ohikiitävien junien ryske saanut hänet noin
vapisemaan.
"Katsokaa", sanoi isä Brown, räpyttäen vaatimattomasti silmiään,
"minä en ole varma siitä, että Armstrongin tapainen iloisuus tekee
muut erikoisen iloisiksi. Te sanotte, ettei ketään haluttaisi tappaa
tuollaista iloluontoista vanhusta, mutta minä en ole kovinkaan varma
siitä; ne nos inducas in tentationem.

"Jos minä murhaisin jonkun", lisäsi hän sitten yksinkertaisesti,


"olisi uhrini varmasti optimisti."

"Miksi niin?" kysyi Merton, jota keskustelu huvitti.

"Ettekö luule ihmisten pitävän iloisuudesta?"

"Ihmisistä on hauska nauraa", vastasi isä Brown, "mutta he eivät


pidä ainaisesta hymyilystä. Iloisuus ilman huumoria on sangen
kärsivällisyydelle käypää."

He kulkivat jonkun aikaa vaieten rautatien tuulista pengertä pitkin,


mutta juuri kun he olivat tulleet Armstrongin korkean talon varjoon,
sanoi isä Brown, aivankuin olisi tahtonut heittää mielestään
vaivaloisen ajatuksen ja olla jyrkästi väittämättä mitään:

"Väkevät juomat eivät itsessään ole mitään pahaa eivätkä


hyvääkään, mutta joskus tuntuu minusta siltä kuin Armstrongin
tapaiset miehet välistä tarvitsisivat lasin viiniä tullakseen vähemmän
iloisiksi."

Mertonin esimies virassa, vanhanpuoleinen, reipas Gilder-niminen


salapoliisi, seisoi vihreällä penkereellä odottaen kruununpalvelijaa,
sillä hetkellä puhellen Patrick Roycen kanssa, jonka leveät olkapäät
ja tuuhea parta näkyivät hänen päänsä yli. Tuo seikka oli sitä
silmiinpistävämpi sen vuoksi, että Royce säännöllisesti kulki
voimakas selkä kumarassa ja näytti täyttävän pienet sisäaskareensa
raskaasti, vaikkakin nöyrästi, niinkuin voisi ajatella puhvelin vetävän
lasten vaunuja.

Huomattavalla mielihyvällä nosti Royce päätään, kun pappi tuli ja


vei hänet hiukan syrjemmäksi. Sillä aikaa puheli Merton
vanhemmalle poliisille kylläkin kunnioittavasti, mutta ei aivan ilman
eräänlaista poikamaista kärsimättömyyttä.

"No, mr Gilder", sanoi hän, "oletteko päässyt salaisuuden perille?"

"Tässä ei ole salaisuutta", vastasi Gilder ja katseli variksia


uneksivin silmin.

"Ainakin minusta juttu näyttää sangen hämärältä", sanoi Merton


hymyillen.

"Ei, poikaseni, asia on hyvin yksinkertainen", huomautti vanhempi


mies sivellen harmaata, terävää leukapartaansa. "Kolme minuuttia
sen jälkeen kuin te olitte mennyt hakemaan mr Roycen pappia,
selvisi kaikki. Tunnettehan tuon kalpean mustakätisen palvelijan,
joka pysäytti junan?"

"Häntä ei ole vaikea tuntea. Kylmät väreet käyvät selkääni pitkin


kun näen hänet."

"Vai niin", sanoi Gilder vetelästi. "Kun juna oli lähtenyt, oli hänkin
kadonnut. Jokseenkin häpeämätön pahantekijä, vai mitä? Hän
pakeni samalla junalla, jonka piti hakea poliisit tänne."

"Te olette, arvelen minä, aivan varma siitä, että hän on murhannut
isäntänsä?" kysyi nuori mies.
"Kyllä, poikaseni, siitä olen aivan varma", vastasi Gilder kiivaasti
"jo sen yksinkertaisen tosiseikan vuoksi, että hän on ottanut
mukaansa kahdenkymmenen tuhannen punnan edestä
arvopapereita, jotka olivat hänen isäntänsä kirjoituspöydän
laatikossa. Ainoa, mitä voisi sanoa vaikeaksi, on saada selville tapa,
millä murha on tehty. Näyttää siltä, kuin pääkallo olisi murskattu
jollain suurella aseella, mutta täällähän ei ole minkäänlaista asetta,
ja murhaajasta on kai ollut epämukavaa kuljettaa asetta mukanaan,
vaikka se olisi ollutkin niin pieni, ettei kukaan olisi huomannut sitä."

"Ehkäpä oli ase liian suuri kiinnittääkseen huomiota" sanoi pappi


hiljaa naurahtaen.

Kuullessaan tämän hassun huomautuksen kääntyi Gilder ympäri


ja kysyi
Brownilta jokseenkin ankaran näköisenä, mitä hän tarkoitti.

"Myönnän puhuneeni naurettavasti", sanoi Brown anteeksi


pyytäen. "Se kuulostaa lasten sadulta. Mutta Armstrong parka
murhattiin jättiläiskurikalla, niin suurella, vihreällä nuijalla, ettei
kukaan sitä huomaa, ja sitä nuijaa sanotaan maaksi. Hän kolautti
itsensä kuoliaaksi tätä vihreää pengertä vasten, jonka päällä me nyt
seisomme."

"Mitä te tarkoitatte?" kysyi salapoliisi nopeasti.

Isä Brown käänsi täysikuukasvonsa ylös tornimaista taloa kohti ja


räpytti alakuloisesti silmiään. He seurasivat hänen katseensa
suuntaa ja huomasivat, että ylinnä talon muuten ikkunattomassa
seinässä oli avonainen ullakko-ikkuna.
"Ymmärrätte kai", sanoi hän osoittaen ylöspäin kömpelösti kuin
lapsi, "että hänet heitettiin tuolta alas."

Gilder rypisti otsaansa ja katseli tutkien ikkunaa. "Mahdotontahan


se ei ole", sanoi hän, "mutta minä en saata käsittää, kuinka te voitte
olla niin varma siitä."

Brown avasi ammolleen harmaat silmänsä.

"Niin", sanoi hän. "Kuolleen jalan ympärillä on nuoran pätkä.


Ettekö näe, että toinen nuoran pätkä on tarttunut tuon ikkunan
kulmaan?"

Ikkuna oli niin korkealla, että nuora näytti rihmalta tai


hiussuortuvalta, mutta terävä-älyinen vanha salapoliisi oli nyt varma
asiastaan.

"Te olette aivan oikeassa, sir", sanoi hän isä Brownille. "Se on
nuoranpätkä."

Hän oli tuskin lakannut puhumasta, kun ylimääräinen juna, jossa


oli vain yksi vaunu, kiersi käänteen vasemmalla ja pysähtyi. Siitä tuli
ulos koko joukko poliiseja, joitten keskellä huomattiin karanneen
palvelijan Magnuksen hirtehisnaama.

"Hiisi vieköön! He ovat saaneet hänet kiinni", huudahti Gilder


astuen esiin odottamattoman reippaasti.

"Onko teillä rahat?" kysyi hän ensimäiseltä poliisilta.

Mies katseli häntä hyvin omituisen näköisenä ja vastasi kieltävästi.


"Ei ainakaan täällä", lisäsi hän sitten.
"Olkaa hyvä ja sanokaa minulle, kuka herroista on päällikkö",
sanoi niin sanottu Magnus.

Kun hän puhui, ymmärsi jokainen, että tuo ääni oli saattanut
pysäyttää junan. Hän oli uneliaan näköinen, tukka suora ja musta,
kasvot värittömät ja niissä vaakasuorissa halkeamissa, jotka
ilmaisivat suun ja silmien paikan, oli jotain, mikä vei ajatuksen
Itämaille. Hänen syntyperänsä ja nimensä olivat hämärän peitossa
aina siitä saakka, kun sir Aaron oli pelastanut hänet tarjoilijan
paikasta eräässä Lontoon ravintolassa ja monesta paljon
pahemmastakin tilanteesta, sanoivat muutamat. Mutta hänen
äänensä oli yhtä elävä kuin hänen kasvonsa kuolleet. Liekö se
johtunut siitä, että hän koetti tehdä ajatuksensa ymmärrettäviksi
vieraalla kielellä, tai isännän tähden, joka oli ollut hiukan kuuro, yhtä
kaikki oli Magnuksen äänen paino hyvin heläjävä ja läpitunkeva, ja
koko ryhmä säpsähti, kun hän puuttui puheeseen.

"Minä olen aina tiennyt, että näin tulisi käymään", sanoi hän
kovasti ja korskeasti. "Minun vanha isäntä parkani teki pilaa minusta,
sen vuoksi että olin aina mustissa, mutta minä sanoin, että tahdoin
olla valmiina hänen hautajaisiaan varten."

Ja hän teki lyhyen liikkeen molemmilla mustakintaisilla käsillään.

"Kersantti", huusi päällikkö Gilder luoden kiukkuisen katseen


mustiin käsiin, "ettekö tosiaan aio pistää tätä miestä rautoihin? Hän
on hyvin vaarallisen näköinen."

"Sir", vastasi kersantti yhtä omituisen kummasteleman näköisenä.


"En tosiaankaan tiedä, käykö se päinsä."
"Mitä te tarkoitatte?" kysyi toinen terävästi. "Ettekö ole vanginnut
häntä?"

Magnuksen suupielet venähtivät pilkalliseen nauruun ja lähestyvän


junan vihellyspilli näytti yhtyvän pilkkaan.

"Me vangitsimme hänet", vastasi kersantti hyvin vakavasti, "juuri


kun hän tuli ulos poliisikamarista Highgaten varrelta, jonne hän oli
jättänyt isäntänsä rahat poliisipäällikkö Robinsonin säilytettäväksi."

Gilder katseli kamaripalvelijaa mitä suurimman ihmetyksen


vallassa.

"Minkä ihmeen takia menettelitte sillä lailla?" kysyi hän


Magnukselta.

"Luonnollisesti sen vuoksi, ettei rosvo saisi rahoja", vastasi hän


tyynesti.

"Mutta sir Aaronin rahat olisivat kai olleet turvassa hänen oman
perheensä huostassa", sanoi Gilder.

Viimeiset sanat hukkuivat vaappuen ja kolisten ohikulkevan junan


jyrinään, mutta kaikkien niiden huumaavien äänien läpi, joille tuo
onneton talo yhä oli altis, kuului kellomaisella selvyydellä jok'ikinen
tavu Magnuksen vastauksesta:

"Minulla ei ole mitään syytä luottaa sir Aaronin perheeseen."

Kaikilla noilla liikkumattomilla miehillä oli aavemainen tunne siitä,


että joku uusi henkilö oli liittynyt seurueeseen, ja Merton ei ollenkaan
hämmästynyt, kun hän ylös katsahtaessaan keksi sir Armstrongin
tyttären, jonka kalpeat kasvot kurkistivat isä Brownin olan takaa. Hän
oli vielä nuori ja tavallaan kauniskin, mutta hänen tukkansa väri oli
niin vaalean ruskea, että se muutamissa valaistuksissa näytti aivan
harmaalta.

"Olkaa varovainen puheissanne", sanoi Royce karkeasti, "muuten


säikäytätte miss Armstrongin."

"Niin, sitä minä juuri toivon", sanoi kirkasääninen mies.

Kun kysymyksenalainen nainen peräytyi askeleen ja kaikki muut


olivat kummastuneen näköisiä, jatkoi hän:

"Minä olen jokseenkin tottunut miss Armstrongin kohtauksiin. Olen


nähnyt hänen vapisevan silloin tällöin vuosikausia. Muutamat
väittävät, että hän värisi kylmästä, toiset, että hän vapisi pelosta,
mutta minä tiedän, että hän vapisi vihasta ja syntisestä kiukusta —
palvellessaan niitä helvetin henkiä, jotka ovat viettäneet juhlaa täällä
tänä aamuna. Jos ei minua olisi ollut, olisi hän nyt tiessään
rakastajineen, kaikki rahat mukanaan. Aina siitä saakka kun vanha
isäntä parkani esti hänen avioliittonsa tuon juopporentun kanssa…"

"Seis", sanoi Gilder hyvin ankarasti. "Teidän kuvittelunne ja


syytteenne perhettä vastaan eivät kuulu meille. Jos teillä ei ole
varmoja todisteita, ovat teidän tyhjänpäiväiset kuvittelunne…"

"Oo, minä kyllä annan teille varmoja todisteita", keskeytti Magnus


katkonaisella murteellaan. "Teidän on pakko, herra poliisipäällikkö,
kuulla minua todistajana, ja silloin saatte kuulla totuuden. Totuus on
tämä: heti kun vanha mies oli verissään heitetty ikkunasta ulos,
syöksyin minä ullakkohuoneeseen ja tapasin hänen tyttärensä
pyörtyneenä lattialla verinen tikari vielä kädessään. Sallikaa minun
jättää sekin viranomaisille."
Hän otti takataskustaan pitkän, luupäisen veitsen, jonka terässä oli
veripilkkuja, ja ojensi sen kohteliaasti kersantille. Sitten vetäytyi hän
taas takaisin ja silmäviirut katosivat melkein hänen kasvoistaan, joille
levisi lihava, kiinalainen ivahymy.

Merton tunsi voivansa pahoin häntä katsellessaan ja hän mutisi


Gilderille: "Painavathan toki miss Armstrongin sanat teidänkin
mielestänne jotakin hänen syytöksiään vastaan?"

Isä Brown kohotti äkkiä kasvonsa, jotka loistivat kuin äsken pestyt:

"Niin", sanoi hän säteillen puhdasta yksinkertaisuutta, "mutta


ovatkohan miss Armstrongin sanat ristiriidassa palvelijan ilmoitusten
kanssa."

Tyttö päästi omituisen, säikähtyneen pikku huudahduksen. Hänen


ruumiinsa oli jäykkä kuin halpautuneen, mutta hänen
vaaleanruskean tukan ympäröimissä kasvoissaan kuvastui
hämmästys ja kauhu. Hän seisoi siinä kuin lassolla kiedottu, ollen
tukehtumaisillaan.

"Tämä mies", sanoi mr Gilder vakavasti, "väittää, että teidät


murhan jälkeen löydettiin pyörryksissä veitsi kädessä."

"Hän puhuu totta", vastasi Alice.

Seuraava tosiseikka, joka tuli heidän tietoonsa oli se, että Patrick
Royce suurine, kumarine päineen astui piiriin ja lausui seuraavat
kummalliset sanat:

"Jos minun täytyy lähteä, pitää minun saada hiukan huvitella sitä
ennen."
Hänen mahtava käsivartensa kohosi ja rautanyrkillä suuntasi hän
Magnuksen irvistelevään mongoolinaamaan tuustin, joka ojensi
hänet, litteänä kuin pannukakun, maahan. Pari kolme poliisia tarttui
heti Royceen, mutta kaikki muut saivat sen käsityksen kuin kaikki
järki olisi hävinnyt ja maailman kaikkeus surisisi ympäri päättömässä
pantomiimissa.

"Jättäkää tuo, mr Royce", huusi Gilder käskevällä äänellä. "Minä


vangitsen teidät väkivallasta."

"Sitä te ette tee", sanoi kirjuri raudankovalla äänellä.

"Te saatte vangita minut murhasta."

Gilder loi levottoman silmäyksen mieheen, joka oli maannut


maahan lyötynä, mutta kun loukattu henkilö jo oli noussut istuvilleen
ja alkanut pyyhkiä verta verrattain vahingoittumattomiksi jääneiltä
kasvoiltaan, sanoi poliisipäällikkö lyhyesti:

"Mitä tarkoitatte?"

"Se, mitä tuo mies on puhunut, on täyttä totta", sanoi Royce. "Miss
Armstrong makasi tosiaankin lattialla pyörryksissä. Mutta hän ei ollut
tarttunut veitseen hyökätäkseen isänsä kimppuun, vaan
puolustaakseen häntä."

"Puolustaakseen häntä", toisti Gilder miettivänä.

"Ketä vastaan?"

"Minua vastaan", sanoi kirjuri.

Alice katseli häntä hämmästyneen näköisenä.


"Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut", sanoi hän, "olen
iloissani, että sinä kuitenkin olet rohkea."

"Seuratkaa minua tuonne ylös" sanoi Patrick Royce synkästi, "niin


näytän teille, miten tuo kirottu juttu tapahtui."

Ullakkokamari, joka oli kirjurin hallussa, oli pienenpuoleinen


kammio niin suurelle erakolle, ja siellä oli tosiaankin kiivaan
kohtauksen jälkiä. Melkein keskellä lattiaa oli suuri revolveri kuin
siihen heitettynä. Hiukan vasemmalle siitä oli kierinyt avattu, vaikkei
aivan tyhjä viskypullo. Pieni pöytäliina oli tahrittu ja poljeskeltu, ja
pitkä nuora, samanlainen kuin ruumiin jalassa, oli huolimattomasti
heitetty ikkunalaudan yli. Kaksi maljakkoa oli särkynyt
uuninkomeroon ja yksi lattialle.

"Olin juovuksissa", sanoi Royce sellaisella ennenaikojaan


vanhentuneen miehen yksinkertaisuudella, jossa piili samanlaista
paatosta kuin pikku lapsen ensimäisen virheen tunnustuksessa.

"Tunnettahan te kaikki minut", jatkoi hän käheästi. "Kaikki tietävät,


kuinka minun tarinani alkoi, ja se saa kernaasti loppua samalla lailla.
Minua pidettiin yhteen aikaan lahjakkaana miehenä ja olisin ehkä
tullut onnelliseksi. Armstrong pelasti sieluni ja ruumiini jäännökset
kapakkaelämästä ja oli aina hyvä minulle omalla tavallaan, mies
parka! Mutta katsokaas! Hän ei tahtonut antaa Alicea minulle, ja
tullaan aina sanomaan, että hän oli oikeassa siinä. Voittehan itse
tehdä loppupäätelmänne ja minun ei tarvinne ryhtyä selittämään
yksityiskohtia. Tuo on minun viskypulloni, joka on tuolla nurkassa
melkein piilossa, minun revolverini on lattialla aivan tyhjänä. Ruumiin
jalassa tavattiin kappale minun kirstunuoraani ja minun ikkunastani
heitettiin Armstrong ulos. Teidän ei tarvitse antaa salapoliisien
penkoa elämäni murhenäytelmää. Se on täynnä tässä maailmassa
hyvin tavallisia rikkaruohoja. Minä antaudun itse hirtettäväksi, ja siinä
lienee kai Jumalallekin kylliksi."

Hienosti annetun viittauksen jälkeen kokoontuivat poliisit


suurikasvuisen miehen ympärille aikoen kuljettaa hänet pois, mutta
he hämmästyivät ja peräytyivät hiukan nähdessään isä Brownin
makaavan nelinkontin oven edessä, aivan kuin omituisella tavalla
harjoittamassa hartauttaan. Aivan välinpitämättömänä siitä, minkä
näköinen hän oli, pysyi hän hetken samassa asennossa, mutta
käänsi sitten loistavat, pyöreät kasvonsa seurueeseen päin, jolloin
hän oli nelijalkaisen, naurettavalla ihmispäällä varustetun eläimen
näköinen.

"Ei, kuulkaas", sanoi hän hyväntahtoisesti. "Tuo ei pidä ollenkaan


paikkaansa. Ensin sanottiin, ettei löydetty mitään aseita, ja nyt niitä
löytyy liiaksikin. Ensin veitsi ruumiiseen pistettäväksi, sitten nuora
hirttämistä varten ja lopuksi pistooli, jolla ammutaan. Ja kuitenkin on
asianlaita sellainen, että hän taittoi niskansa ikkunasta pudotessaan.
Se ei käy yhteen. Se ei ole säästäväisyysperiaatteen mukaista."

Hän pudisteli päätään kuin laitumella käypä hevonen

Poliisipäällikkö Gilder oli avannut suunsa vakavan miettiväisesti,


mutta ennenkuin hän oli saanut sanaakaan sanotuksi, oli
eriskummainen olento lattialla jatkanut aivan välinpitämättömästi.

"Sitten on meidän huomattava kolme mahdotonta seikkaa. Ensiksi


nämä reiät matossa, reiät, joista kuusi kuulaa on mennyt sisään.
Miksi ihmeessä mattoa pommitettaisiin? Juopunut laukaisee kohti
vihollisensa päätä, joka irvistelee häntä vastaan. Hän ei suutu hänen
jalkoihinsa, ei hyökkää hänen tohveleittensa kimppuun."
Sittenkun puhuja oli lopettanut maton käsittelyn, nosti hän kätensä
ja pisti ne taskuunsa jääden kuitenkin yhä edelleen polvistuneeseen
asentoonsa.

You might also like