Full download ebooks at ebooksecure.

com

(eBook PDF) Nursing and Midwifery Research Methods

and Appraisal

For dowload this book click LINK or Button below

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-nursing-
and-midwifery-research-methods-and-appraisal/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download More ebooks from https://ebooksecure.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Nursing Research in Canada: Methods,

Critical Appraisal, and Utilization 4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-nursing-research-in-
canada-methods-critical-appraisal-and-utilization-4th-edition/

(Original PDF) Research Methods in Nursing and

Midwifery Pathways to Evidence-based Practice 2nd
Edition

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-research-methods-in-
nursing-and-midwifery-pathways-to-evidence-based-practice-2nd-
edition/

(eBook PDF) Nursing and Midwifery: Student's Clinical

Midwifery Survival Guide

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-nursing-and-midwifery-
students-clinical-midwifery-survival-guide/

(eBook PDF) Burns and Grove's The Practice of Nursing

Research: Appraisal, Synthesis, and Generation of
Evidence 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-burns-and-groves-the-
practice-of-nursing-research-appraisal-synthesis-and-generation-
of-evidence-8th-edition/
(eBook PDF) Evidence-Based Practice for Nurses:
Appraisal and Application of Research 4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-evidence-based-practice-
for-nurses-appraisal-and-application-of-research-4th-edition/

(eBook PDF) Research Methods, Design, and Analysis 13th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-design-
and-analysis-13th-edition/

(eBook PDF) Research Methods and Statistics: An

Integrated Approach

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-and-
statistics-an-integrated-approach/

(eBook PDF) Theories Guiding Nursing Research and

Practice: Making Nursing Knowledge Development Explicit

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-theories-guiding-
nursing-research-and-practice-making-nursing-knowledge-
development-explicit/

(eBook PDF) Property Development: Appraisal and Finance

2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-property-development-
appraisal-and-finance-2nd-edition/
 Introduction

Learning activities

Additional resources

References

Chapter 20 Writing and presenting research findings for dissemination

Introduction

Learning activities

Additional resources

References

Chapter 21 A research project journey

Introduction

Additional resources

References

Glossary of research terms

Index
Copyright

Elsevier Australia. ACN 001 002 357

(a division of Reed International Books Australia Pty Ltd)
Tower 1, 475 Victoria Avenue, Chatswood, NSW 2067

NURSING RESEARCH: METHODS AND CRITICAL APPRAISAL FOR

EVIDENCE-BASED PRACTICE
Copyright © 2014 by Mosby, an imprint of Elsevier Inc.
Copyright © 2010, 2006, 2002, 1998, 1994, 1990, 1986 by Mosby, Inc., an
affiliate of Elsevier Inc.
ISBN: 978-0-323-10086-1

This adaptation of Nursing Research: Methods and Critical Appraisal for Evidence-
Based Practice, 8e by Geri LoBiondo-Wood and Judith Haber, was undertaken by
Elsevier Australia and is published by arrangement with Elsevier Inc.

Nursing and Midwifery Research: Methods and Appraisal for Evidence-Based

Practice; 5th edition
Copyright © 2016 Elsevier Australia. Reprinted 2016 1st edn. © 1999; 2nd edn. ©
2003; 3rd edn. © 2007; 4th edn. © 2013 Elsevier Australia
ISBN: 978-0-7295-4230-2

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced or transmitted in

any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying,
recording, or any information storage and retrieval system, without permission in
writing from the publisher. Details on how to seek permission, further information
about the Publisher's permissions policies and our arrangements with organisations
such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be
found at our website: www.elsevier.com/permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under
copyright by the Publisher (other than as may be noted herein).

This publication is licensed for sale in Australia, New Zealand and Fiji only.
Circulation of this version outside these territories is unauthorised and illegal.

Notice
This publication has been carefully reviewed and checked to ensure that the content
is as accurate and current as possible at time of publication. We would recommend,
however, that the reader verify any procedures, treatments, drug dosages or legal
content described in this book. Neither the author, the contributors, nor the publisher
assume any liability for injury and/or damage to persons or property arising from
any error in or omission from this publication.

National Library of Cataloging-in-Publication Data

Schneider, Zevia, author.

Nursing and midwifery research : methods and appraisal for evidence-based

practice / Zevia Schneider ; Dean Whitehead.

5th edition.

9780729542302 (paperback)

Includes index.

Nursing–Research.
Midwifery–Research.

Whitehead, Dean, author.

610.73072

Senior Content Strategist: Melinda McEvoy

Content Development Specialist: Tamsin Curtis
Senior Project Manager: Anitha Rajarathnam
Cover and Internals Design by Lisa Petroff
Edited by Laura Davies
Proofread by Tim Learner
Index by Innodata
Typeset by Toppan Best-set Premedia Limited.
Printed and bound in China by 1010
Foreword
I am pleased to introduce this fifth edition of Nursing and Midwifery Research:
methods and appraisal for evidence-based practice. The text has become a highly
regarded guide to research in nursing and midwifery throughout Australia and New
Zealand. This edition has retained the strength of previous editions, especially in
guiding the reader from the foundations that justify our appreciation of, and
professional need for, research in practice, to the finer details of conducting
research studies. Also, like the previous edition, this version promotes the notion of
accountability for clinical decisions embedded in the notion of professional
empowerment. Empowerment is encouraged from the beginning of the book in the
emphasis on understanding research as a basis for evidence-based practice.
This fifth edition has some changes, primarily in strengthening the individual
chapters with contemporary examples of research and evidence-based practice and
the ‘Time to reflect’ summaries for each chapter with their strong emphasis on
clinical practice. Ethical and legal issues are positioned early in the process of
considering a research project, and explained with remarkable clarity and relevance
to healthcare systems. The new chapter on Indigenous approaches to research is
extremely useful in directing our gaze to the particular issues that should be
considered in these and any other intercultural partnerships. Features of this edition
also include updated information on searching and critiquing literature and
innovative designs and considerations in specific research approaches that are
informed by the work of international scholars. As in the last edition, the tables
listing advantages and disadvantages of various methods, and criteria for evaluating
different types of studies, provide clarity for the undergraduate struggling to make
sense of what is virtually a new language for practice, as well as prompts and
reminders for postgraduate students and experienced researchers. The ‘Research in
brief’ examples throughout this book are excellent. These outline the depth and
breadth of research being conducted in nursing and midwifery throughout global
professional networks with a strong emphasis on the advancement of research
knowledge by Australian and New Zealand scholars. Tutorial triggers and learning
activities continue to inform the educational approaches best suited to inspiring
learners. The ‘Unexpected hurdles’ found throughout the chapters are innovative,
and help dispel the notion that research is conducted without any ‘bumps in the
road’. These examples help us recognise that perseverance is a crucial element in
conducting and publishing a successful research study. The information on writing
and publishing is current and comprehensive with detailed information that will help
the novice writer ensure that findings are appropriately disseminated. The final
chapter consolidating the main topics from each of the previous chapters is another
welcome addition to the text that will be helpful to novice as well as experienced
researchers. This chapter provides a roadmap of the various issues that must be
considered at each step of the research journey.
This edition has attracted a large number of highly regarded scholars, and each is
to be congratulated on the precision, clarity and inspiration they provide. I expect
their words to create a new generation of committed researchers while providing
the breadth and depth of understanding sought by existing researchers.
Anne McMurray AM, RN, PhD, FACN Emeritus Professor of Nursing, School of Nursing and
Midwifery, Griffith University; Emeritus Professor of Nursing, Murdoch University; Adjunct Professor of
Nursing, University of the Sunshine Coast
Preface
In the years since the first edition of this book, nurses and midwives (as conductors
and consumers of research) have continued to champion the need for critical
appraisal and evaluation of research studies and reports. The ever-increasing
impetus behind basing practice on research evidence continues unabated—as does
the importance of including all nurses and midwives in the research process,
through either the conduct of primary research or the implementation of findings
into practice. Effective knowledge of research methodology, process and design is
mandatory in today's healthcare arena. All nurses and midwives need to understand
what research findings mean and their implication for defending, challenging and
changing practice.
This fifth edition is dedicated, as were our previous editions, to all health
professionals and all consumers of research and those conducting research. This
edition differs from previous editions in a number of respects. The changes reflect
dynamic responses to the reviewers of the new edition, market events and feedback
from the Australian and New Zealand readers of the previous edition. We have
included two new chapters that ensure this is the most comprehensive edition to date.
We have added two new pedagogical features—‘Time to reflect’ and ‘An unexpected
hurdle’—to further engage readers. We have also revised some of the previous
edition's pedagogical features. As usual, we have updated both supporting citations
and the primary research sources used to illustrate latest developments in the field.
We gratefully acknowledge the contribution of students, colleagues and reviewers
of this text in making this edition more inclusive and broader in scope while
maintaining a detailed account of the ever-changing nature and variety of the most
common research approaches in our disciplines.
This edition comprises 21 chapters in three sections. Section 1, Research
awareness, establishes the importance of nursing and midwifery research and
provides an overview of research theory and its underpinning processes. It also
includes chapters on critically searching for and reviewing the research literature
and ethical and legal research issues—focusing on Australia and New Zealand. Also
included is a chapter detailing how to identify and develop research ideas and
questions.
Section 2, Appreciation and consumerism, provides a detailed discussion of
qualitative, quantitative and mixed-methods research approaches with many useful
examples from various clinical settings. Chapters are devoted to critical evaluation,
implementation, sampling, collecting and analysing data in qualitative and
quantitative approaches, assessing measuring instruments and applying research
knowledge through evidence-based practice and knowledge translation. The section
includes a new chapter on Indigenous approaches to research. Aligned to the
sentiment of this new chapter is the acknowledgment of increasing
internationalisation of educational programs throughout Australasia. Many
practitioners enrolling in undergraduate, postgraduate and specialised clinical
programs are CALD (Culturally and Linguistically Diverse) students. A major
undertaking in this text, where possible, has been to make the language of research
and evidence as accessible as possible.
Section 3, Conducting primary research, is designed to enhance the previous two
sections through supporting both undergraduate and postgraduate students in their
‘physical’ research activities. Writing research proposals may be a requirement for
undergraduates in their research program (especially at the Honours level) and
postgraduates will find the information useful for developing an ethics proposal or
applying for university and/or external funding. Research project management is
included in this section, as is useful advice on how to present research findings—
especially through the process of publication. The section concludes with another
new chapter, which is designed to bring the whole research process together by
describing the beginning-to-end processes of a recently completed research project.
It should be of great advantage to both those new to the research process and those
who are considering initial stages of conducting research in the field.
We hope that you enjoy using the fifth edition of this text and that it stimulates and
encourages you to read and think about research and its place in your professional
practice. We also hope it assists in the development of your skills and confidence in
critically searching for and appraising the research literature. Most importantly, we
hope that you will share your information about research with your colleagues and
use research findings to inform the care that you deliver to your patients and clients.
The delivery of quality nursing and midwifery evidence-based care is a challenge in
our dynamic healthcare environment. Used appropriately, this text will be a valuable
tool to assist you in that process.
Zevia Schneider, Dean Whitehead

October 2015
Editors
Zevia Schneider PhD, MPsychEd, MAppSc, MEd (TESOL), BEd, BA, FACN,
RN, RM, Consultant, Formerly Associate Professor Research, Faculty of
Nursing, RMIT University, Melbourne, Victoria, Australia

Dean Whitehead PhD, MSc, BEd, RN, FCNA (NZ), Senior Lecturer in Nursing,
Faculty of Medicine, Nursing and Health Sciences, School of Nursing and
Midwifery, Sturt Campus, Flinders University, Adelaide, South Australia, Australia

Geri LoBiondo-Wood PhD, RN, FAAN, Professor, Director of PhD in Nursing

Program, University of Texas Health Sciences Center, School of Nursing, Nursing
Systems and Technology, Houston, Texas, USA

Judith Haber PhD, APRN, BC, FAAN, The Ursula Springer Leadership
Professor in Nursing, College of Nursing, New York University, New York, New
York, USA
ANZ Contributors
Maree Bernoth PhD, MEd (Adult Ed and Training, Hons Class1), BHlthSc
(Nursing), RN, Senior Lecturer, School of Nursing, Midwifery and Indigenous
Health, Charles Sturt University, Wagga Wagga, New South Wales, Australia

Wendy Chaboyer RN, PHD, MN, BSc(Nu)Hons, Crit Care Cert, FACCCN
Professor and Director NHMRC Centre of Research Excellence in Nursing
(NCREN), Menzies Health Institute Queensland, Griffith University, Gold Coast,
Queensland, Australia
Professor of Nursing, Institute of Health and Care Sciences, University of
Gothenburg, Sweden

Ysanne B. Chapman PhD, MSc (Hons), BEd (Nsg), GDE, DNE, DRM
Independent Scholar
Adjunct Professor, James Cook University, Townsville, Queensland, Australia
Adjunct Professor, The University of Adelaide, Adelaide, South Australia, Australia
Adjunct Professor, Monash University, Melbourne, Victoria, Australia
Adjunct Professor, Central Queensland University, North Rockhampton,
Queensland, Australia

Cliff Da Costa PhD, EdS, MS, MSc, BSc, Associate Professor, School of
Mathematics and Geospatial Sciences, RMIT University, Melbourne, Victoria,
Australia

Jenny Day PhD, MEd, BHSc, AssDipCommHealthNursing, RN, Lecturer,

School of Nursing and Midwifery, Faculty of Health and Medicine, University of
Newcastle, Callaghan, New South Wales, Australia

Sophie Dilworth PhD, BNurs (Hons 1), Registered Nurse, School of Nursing
and Midwifery, University of Newcastle, Newcastle, New South Wales, Australia

Emma Dresler PhD, Senior Lecturer, School of Communication, Journalism and

Marketing, Massey University, Palmerston North, New Zealand
Ruth Endacott PhD, MA, DipN(London), Professor Clinical Nursing, School
of Nursing and Midwifery, Monash University, Melbourne, Victoria, Australia

Judith Fethney BA (Hons), BTeach, Biostatistician, Sydney Nursing School,

University of Sydney, Sydney, New South Wales, Australia

Murray John Fisher DipAppSc, BHSc, MHPEd, PhD, Associate Professor,

Sydney Nursing School, University of Sydney, Sydney, New South Wales, Australia

Karen Louise Francis PhD, MEd, MHlthScPHC, GradCertUniTeach/Learn,

BHlthScNsg, DipHlthScNsg, FACN, FJBI
National School Research and Research Training Coordinator, School of Nursing,
Midwifery and Paramedicine, Faculty of Health Sciences, Australian Catholic
University and St John of God Health Care, Ballarat, Victoria, Australia
Adjunct Professor, Nursing, Midwifery and Indigenous Health, Charles Sturt
University, Wagga Wagga, New South Wales, Australia
Adjunct Professor, Nursing and Midwifery, Monash University, Melbourne,
Victoria, Australia
Clinical Professor, School of Translational Science, Adelaide University, Adelaide,
South Australia, Australia

Jeffrey Fuller PhD, MSc, BN, GCPH, FACN, Emeritus Professor of Primary
Health Care Nursing, School of Nursing and Midwifery, Flinders University,
Adelaide, South Australia, Australia

Brigid M. Gillespie PhD RN FACORN, Associate Professor, NHMRC Centre for

Research Excellence in Nursing (NCREN), Centre for Health Practice Innovation
(HPI) l Menzies Health Institute Qld (MHIQ), Griffith University, Gold Coast,
Queensland, Australia

Thomas Harding BSc, BN, MSc, PhD

Associate Professor, Nursing, Eastern Institute of Technology, Taradale, New
Zealand
Professor II, University College of Buskerud and Vestfold, Norway

Isabel Higgins MN, PhD, Professor of Nursing, Older Person Care, School of
Nursing and Midwifery, University of Newcastle, Newcastle, New South Wales,
Australia

Barbara Ann Hill PhD, MA, BA, Indigenous Curriculum and Pedagogy Co-
ordinator; Lead, Gulaay Indigenous Australian Curriculum and Resources team;
Learning Academy, Division of Student Learning, Charles Sturt University, Wagga
Wagga, New South Wales, Australia

Richard Lakeman DipNsg, BN, BA Hons, MMN (psychotherapy),

DNSci, Adjunct Senior Lecturer, University of Tasmania, Hobart, Tasmania,
Australia

Craig Lockwood RN, BN GradDipClin Nurs, MNSc, PhD, Associate Professor

Implementation Science, The Joanna Briggs Institute, Faculty of Health Sciences,
The University of Adelaide, Adelaide, South Australia, Australia

Phillip Michael Maude PhD, M(Res), BHSci, GDMHN, Cert

Addictions, Associate Professor, Health Sciences, RMIT University, Melbourne,
Victoria, Australia

Susan Mlcek PhD, MComm, MA [Communication and Cultural Studies],

GCULM, BSW, BAdEd, Senior Lecturer in Social Work and Human Services,
School Humanities and Social Sciences, Charles Sturt University, Bathurst, New
South Wales, Australia

Sandy O'Sullivan PhD, Senior Indigenous Researcher, Director, Centre for

Indigenous Research Collaboration, Batchelor Institute of Indigenous Tertiary
Education, Batchelor, Northern Territory, Australia

Alan Pearson AM, MSc, PhD, RAAG, FAAN, FRCN, Emeritus Professor of
Evidence Based Health Care, The Joanna Briggs Institute, The University of
Adelaide, Adelaide, South Australia, Australia

Zevia Schneider PhD, MPsychEd, MAppSc, MEd (TESOL), BEd, BA, FACN,
RN, RM
Consultant, Formerly Associate Professor Research,
Faculty of Nursing, RMIT University, Melbourne, Victoria, Australia

Linda Shields MD, PhD, MMedSci, BAppSci (Nursing), FACN, FAAN, Centaur
Fellow, MAICD
Professor of Nursing, Charles Sturt University, Bathurst, New South Wales,
Australia
Honorary Professor, School of Medicine, The University of Queensland, Brisbane,
Queensland, Australia
Wendy Smyth PhD, MBus, MAppSc, GradDipQuality, BA
Nurse Manager—Research, Townsville Hospital and Health Service, Townsville,
Queensland, Australia
Adjunct Senior Research Fellow, College of Healthcare Sciences, James Cook
University, Townsville, Queensland, Australia

Dean Whitehead PhD, MSc, BEd, RN, FCNA (NZ), Senior Lecturer in Nursing,
Faculty of Medicine, Nursing and Health Sciences, School of Nursing and
Midwifery, Sturt Campus, Flinders University, Adelaide, South Australia, Australia

Lisa Whitehead PhD, MA, BSc (Hons), Professor, School of Nursing and
Midwifery, Edith Cowan University, Joondalup, Western Australia, Australia

Martin Woods RN, MA, PhD, Senior Lecturer, Graduate School of Nursing,
Midwifery and Health, Victoria University, Wellington, New Zealand
US Contributors
Contributors to the US edition Nursing Research, 8E by LoBiondo-Wood and Haber

Julie Barroso PhD, ANP, APRN, BC, FAAN

Professor and Research Development Coordinator
Duke University School of Nursing
Durham, North Carolina

Ann M. Berger PhD, APRN, AOCNS, FAAN

Professor and Dorothy Hodges Olson Endowed Chair in Nursing
Director PhD Program
University of Nebraska Medical Center
Omaha, Nebraska

Nancy Bergstrom PhD, RN, FAAN

Theodore J. and Mary E. Trumble Professor in Aging Research
Director, Center on Aging
Associate Dean for Research
School of Nursing
University of Texas Health Science Center at Houston
School of Nursing
Houston, Texas

Carol Bova PhD, RN, ANP

Associate Professor of Nursing and Medicine
Graduate School of Nursing
University of Massachusetts–Worcester
Worcester, Massachusetts

Maja Djukic PhD, RN

Assistant Professor
New York University College of Nursing
New York, New York
Stephanie Fulton MSIS, AHIP
Executive Director, Research Medical Library
The University of Texas MD Anderson Cancer Center
Houston, Texas

Mattia J. Gilmartin PhD, RN

Senior Research Scientist
New York University College of Nursing
New York, New York

Carl A. Kirton DNP, ANP-BC, ACRN

Senior Vice President, Patient Care Services
North General Hospital
Adjunct Clinical Associate Professor
College of Nursing
New York University
New York, New York

Nancy E. Kline PhD, RN, CPNP, FAAN

Director, Clinical Inquiry, Medicine
Patient Services
Boston Children's Hospital
Boston, Massachusetts
Adjunct Clinical Assistant Professor
College of Nursing
New York University
New York, New York

Barbara Krainovich-Miller EdD, RN, PMHCNS-BC, ANEF, FAAN

Professor and Associate Dean, Academic and Clinical Affairs
New York University College of Nursing
New York, New York

Ann Kurth PhD, RN, FAAN

Professor and Executive Director
NYUCN Global Division
New York University College of Nursing
New York, New York

Marianne T. Marcus EdD, RN, FAAN

John P. McGovern Distinguished Professor in Addictions Nursing
Assistant Dean, Department Chair
University of Texas Health Science Center at Houston
School of Nursing
Houston, Texas

Melanie McEwen PhD, RN, CNE

Associate Professor
University of Texas Health Science Center at Houston
School of Nursing
Houston, Texas

Helen J. Streubert EdD, RN, ANEF

President
College of Saint Elizabeth
Morristown, New Jersey

Susan Sullivan-Bolyai DNSc, CNS, RN, FAAN

Associate Professor
Director, Florence S. Downs Doctoral Program in Research and Theory
Development
College of Nursing
New York University

Marita Titler PhD, RN, FAAN

Professor and Chair, Division of Nursing Business and Health Systems
Rhetaugh G. Dumas Endowed Chair
Associate Dean, Office of Clinical Scholarship and Practice Development
Division of Nursing Business and Health Systems
University of Michigan School of Nursing
Ann Arbor, Michigan

Mark Toles PhD, RN

Postdoctoral Scholar
Claire M. Fagin Fellow, John A. Hartford Foundation
Duke University School of Nursing
Durham, North Carolina
Reviewers
Lesley Andrew PhD candidate, MASci BA Biology (Hons) BSci Public Health
Nursing (Hons), RN, RHV
Course Coordinator and Lecturer, MA Public Health, Lecturer BAHealth Science,
School of Exercise and Health Sciences, Edith Cowan University, Joondalup,
Western Australia, Australia
Nursing and Midwifery Board of Australia
Fellow of the Institute of Higher Education

Maree Bernoth PhD, MEd(AdultEdandTraining, Hons Class1), BHlthSc

(Nursing), RN, Senior Lecturer, School of Nursing, Midwifery and Indigenous
Health, Charles Sturt University, Wagga Wagga, New South Wales, Australia

Catherine Chung RN, MAdvNsgPrac (Emerg), Grad.Dip AdvNsgPrac (Emerg),

Grad.Cert HPE, BN, Lecturer, Nursing & Midwifery, Federation University;
ANF, ACCCN, CENA, NTEU

Hazel Clarke RN, RM, BNg/BA (International Studies), GradCert Crit Care
Nurse, GradDip Pub Hlth, GradDip Mid
Royal North Shore Hospital, Sydney, New South Wales, Australia
NSW Nurses Association

Liz Ditzel PhD, RN, ICU Cert., BCom, PGDipCom, MCom, GCTLT, Research
Leader, School of Nursing, Otago Polytechnic, Otago, New Zealand

Lynore Geia PhD, MPH&TM, BNs, RM, Senior Lecturer, Nursing, Midwifery
& Nutrition, College of Healthcare Sciences, James Cook University, Townsville,
Queensland, Australia

Sadie Geraghty BA (Hons), BSc (Hons), MSc, MEd, PhD

Candidate, Coordinator Master of Midwifery Practice and Midwifery and
Nursing Lecturer, Edith Cowan University, Joondalup, Western Australia, Australia
Saras Henderson PhD, MEd, BAppSc (Nursing), RN, Associate Professor,
Program Director, Health Professional Education, School of Nursing and
Midwifery; Population and Social Health Research Program, Griffith University,
Menzies Health Institute, Gold Coast, Queensland, Australia

Rasika Jayasekara RN, BA, BScN (Hons), PGDipEdu, MNSc, MClinSc,

PhD, Senior Lecturer, School of Nursing and Midwifery, University of South
Australia, Adelaide, South Australia, Australia

Trudi Mannix PhD, RN, RM, NICC, Cert. 4 (WAS&T), Grad. Dip. Hlth Couns.,
BN (Ed), MN (Child Health), EdD
Churchill Fellow 2013
Lecturer, School of Nursing and Midwifery; Topic Coordinator MIDW1002,
MIDW1003, MIDW1005, MIDW2204, MIDW3305, MIDW3307, School of
Nursing and Midwifery, Flinders University, Adelaide, South Australia, Australia
COINN, ACNN, NPCHN

Patricia Nicholson PhD, MEd, RN, RM, Perioperative Course Coordinator;

Senior Lecturer, School of Nursing and Midwifery, Deakin University, Melbourne,
Victoria, Australia

Mereana Rapata-Hanning (Ngati Kuri, Te Aupouri, Ngapuhi), RN, MNur., Grad

Cert Tert Tchg
Principal Lecturer, School of Nursing, Te Kura Matatini/Otago Polytechnic, Otago,
New Zealand
Māori Advisor Nursing Council of New Zealand
Member Wharangi Ruamano Māori Nurse Educators Collective, College of Nurses
Aotearoa, New Zealand

Linda Sweet RN, RM, BNg, MNgS, PhD, Grad Cert Ed (Higher Ed), Associate
Professor of Nursing and Midwifery, Flinders University, Adelaide, South
Australia, Australia

Amanda Towell D Cur; M Cur; B Cur (Ed et Adm); CHN, CCN, RN

Post Doctoral Research Fellow, Edith Cowan University, Joondalup, Western
Australia, Australia
Sir Charles Gairdner Hospital, Perth, Western Australia, Australia

Jo Wu RN, DrHlthSc, FACN

Senior Research Fellow, School of Nursing, Midwifery and Paramedicine, Faculty
Another random document with
no related content on Scribd:
ponnisteli tukahduttavassa kuumuudessa Tortugaa, merirosvojen
hajaantuneen laivaston luonnollista yhtymäpaikkaa kohti.

Toinen laiva oli suuri espanjalainen sotalaiva Milagrosa, joka

seuranaan pienempi fregatti Hidalga, piileskeli vähän matkaa
Caymitesta, sen pitkän niemen pohjoispuolella, joka pistää
Hispaniolan lounaisesta kolkasta. Milagrosella purjehtii
kostonhimoinen Don Miguel. Kolmas ja viimeinen niistä laivoista,
joiden kanssa olemme tekemisissä, oli englantilainen sotalaiva, joka
sanottuna päivänä oli ankkurissa ranskalaisessa St. Nikolasin
satamassa, Hispaniolan koillisella rannalla. Se oli matkalla
Plymouthista Jamaikaan ja kuljetti erästä sangen ylhäistä
matkustajaa lordi Julian Waden persoonassa, joka sukulaisensa lordi
Sunderlandin lähettämänä liikkui sangen tärkeillä ja arkaluontoisilla
asioilla, jotka suoranaisesti aiheutuivat Englannin ja Espanjan
välisestä vihaisesta kirjeenvaihdosta.

Ranskan hallitus, samoin kuin Englanninkin, oli äärimmäisen

harmistunut merirosvojen ryöstöretkistä ja niistä johtuneista
yhtämittaisista jännittyneistä väleistä Espanjan kanssa, ja se oli
turhaan koettanut lopettaa ne vaatimalla äärimmäistä ankaruutta
meren tuolla puolen olevilta monilta kuvernööreiltään. Mutta nämä
olivat joko — kuten Tortugan kuvernööri — miltei julkisessa liitossa
merirosvojen kanssa, taikka — kuten ranskalaisen Hispaniolan
kuvernööri — sitä mieltä, että merirosvoja pikemminkin oli yllytettävä,
koska he siten olivat jonkinlaisena vastapainona espanjalaisten
ahneudelle ja vallanhimolle, joka muussa tapauksessa olisi saattanut
tulla varsin tuhoisaksi muiden kansojen siirtomaille. He olivat
suorastaan sitä mieltä, että jokainen ankarampi toimenpide johtaisi
siihen, että merirosvot hakisivat itselleen uusia toimialoja
etelämpänä.
 Tyynnyttääkseen Jaakko-kuninkaan hätää päästä sovintoon
Espanjan kanssa ja noudattaakseen Espanjan lähettilään
uudistuneita ja vihaisia vaatimuksia oli mylord Sunderland,
Englannin valtiosihteeri, nimittänyt voimakkaan miehen Jamaikan
varakuvernööriksi. Tämä voimakas mies oli eversti Bishop, joka nyt
muutaman vuoden oli ollut Barbados-saaren vaikutusvaltaisin
viljelystenomistaja.

Eversti Bishop oli ottanut viran vastaan ja lähtenyt viljelyksiltään,

missä hänen rikkautensa olivat huimasti kasvaneet, täynnä intoa,
joka pohjautui haluun maksaa omalta kohdaltaan velkansa Peter
Bloodille.

Heti Jamaikaan tulonsa jälkeen olivat merirosvot tunteneet hänen

läsnäolonsa. Mutta vaikka hän olisi tehnyt mitä hyvänsä, niin se
merirosvo, jota hän erityisesti halusi käsiinsä — Peter Blood, joka
kerran oli ollut hänen orjansa — vältti hänet aina ja jatkoi
häiriintymättä ja suuressa mittakaavassa espanjalaisten
hätyyttämistä sekä maalla että merellä ja piti siten Englannin ja
Espanjan välejä jatkuvasti kireinä, mikä oli erittäin vaarallista aikana,
jolloin Euroopan rauha muutenkin oli vaikeasti ylläpidettävissä.

Harmistuneena sekä omalta osaltaan että niistä moitteista, joita

hän epäonnistumisensa vuoksi sai Lontoosta, meni eversti Bishop
vihdoin niin pitkälle, että alkoi miettiä retken tekemistä itse Tortugaan
saadakseen vihamiehensä käsiinsä ja yrittääkseen puhdistaa koko
saaren merirosvoista. Onnekseen hän kuitenkin luopui
mielettömästä suunnitelmastaan osaksi paikan luontaisen lujuuden
vuoksi, mutta osaksi myös siitä syystä, että kostoretki Tortugaan,
joka ainakin nimellisesti oli ranskalainen alusmaa, olisi ollut raskas
loukkaus Ranskaa kohtaan. Ilman tuollaista retkeä ei hän kuitenkaan
pystynyt merirosvoja hillitsemään. Hän tunnustikin sen kirjeessään
valtiosihteerille.

Tämä kirje sekä siinä selostettu asiantila pani lordi Sunderlandin

epäilemään, ettei harmillista ongelmaa voitukaan ratkaista tavallisin
keinoin. Hän alkoi tuumia tavallisuudesta poikkeavia menettelytapoja
ja muisti, miten Morgan oli Kaarle Toisen aikana otettu kuninkaan
palvelukseen. Hänen mieleensä johtui, että sama keino ehkä tepsisi
kapteeni Bloodiinkiin nähden. Hänen ylhäisyydeltään ei jäänyt
huomaamatta se mahdollisuus että Blood ei harjoittanut laittomuutta
omasta taipumuksestaan, vaan että hän välttämättömyyden pakosta
teki sitä, mihin hänen maanpakolaisuutensa oli hänet vienyt, ja että
hän mielihyvin luopuisi siitä, kun siihen vain tarjoutuisi tilaisuus.

Toimien tässä mielessä lähetti lordi Sunderland sukulaisensa, lordi

Julian Waden, avonainen valtakirja muassaan järjestämään asiaa
valtiosihteerin haluamaan suuntaan. Ovela Sunderland, joka oli
mestari juonittelussa, neuvoi sukulaistaan siinä tapauksessa, ettei
Blood taipuisi taikka hän itse ei syystä tai toisesta katsoisi sopivaksi
pestata häntä kuninkaan palvelukseen, kohdistamaan huomionsa
Bloodin upseereihin ja yrittämään viekoitella heitä hänen
palveluksestaan heikontaakseen häntä siinä määrin, että hän sitten
helposti joutuisi eversti Bishopin laivaston saaliiksi.

Royal Mary, jolla lordi Sunderlandin terävä, sivistynyt, hieman

kevytmielinen ja erinomaisen hieno lähetti matkusti, oli onnellisen
matkan jälkeen saapunut St. Nikolasiin, joka oli viimeinen satama
ennen määräpaikkaa. Oli sovittu, että lordi Julian ilmoittautuisi ensin
varakuvernöörille Port Royalissa, josta hän tarpeen vaatiessa saattoi
purjehtia Tortugaan. Nyt sattui, että varakuvernöörin veljentytär oli
pari kuukautta aikaisemmin tullut St. Nikolasiin omaisiaan
tervehtimään sekä päästäkseen Jamaikalla sinä aikana vallitsevasta
sietämättömästä kuumuudesta. Koska hänen näihin aikoihin piti
matkustaa takaisin, pyydettiin hänelle paikka Royal Maryllä, ja
katsoen hänen setänsä arvoon ja asemaan myönnyttiin pyyntöön
heti.

Lordi Julian tervehti hänen laivalle tuloaan tyydytyksen tuntein. Se

antoi hänen matkalleen, joka oli ollut erinomaisen mielenkiintoinen,
juuri sen höysteen, jonka se tarvitsi ollakseen täydellinen. Hänen
ylhäisyytensä oli niitä ritareita, joiden elämä tuntui ehdottomasti
tyhjältä ja hukkaanmenneeltä, ellei sitä sulostuttamassa ollut nainen.

Neiti Arabella Bishop, suoraluonteinen tytönletukka poikamaisine

äänineen ja miltei poikamaisen kevyine liikkeineen ei ehkä ollut
sellainen lady, joka Englannissa olisi herättänyt lordien herkuttelevaa
huomiota. Miehen sangen turmeltunut, huolellisesti kasvatettu maku
kallistui niissä asioissa pulleisiin, kaihomielisiin, peräti avuttomiin
naisiin. Neiti Bishopin viehättävyyttä ei voinut kieltää. Mutta se oli
sitä laatua, jota vain hienotunteinen mies pystyi käsittämään. Ja lordi
Julian, vaikka ei suinkaan ollut raaka, ei ollut hienotunteinen siinä
määrässä. Näillä sanoilla älköön käsitettäkö, että tahtoisin sanoa
lordista mitään pahaa.

Neiti Bishop oli yhtä kaikki nuori nainen ja lady, ja niillä

leveysasteilla, jonne lordi Julian oli harhautunut, tarpeeksi
harvinainen ilmiö vetääkseen hänen huomionsa puoleensa. Lordi
puolestaan, korkeine arvonimineen ja asemineen, tottuneen
hovimiehen kohteliaisuuksineen ja itsekin henkilökohtaisesti sangen
miellyttävänä, tuntui tulevan suuresta maailmasta, jota tyttö tuskin
tunsi muuta kuin nimeltä, sillä hän oli viettänyt suurimman osan
elämäänsä Antilleilla. Ei ole sen vuoksi ihmeteltävää, että he jo
ennen kuin Royal Mary pääsy lähtemään St. Nikolasista, olivat
kiintyneet toisiinsa. Kumpikin taisi kertoa toisilleen asioita, joita
toinen halusi tietää. Lordi osasi kiihottaa tytön mielikuvitusta
kertomalla juttuja Jaakko-kuninkaasta — hän esiintyi niissä usein
itse pääsankarina tai ainakin varsin huomattavana tekijänä — ja tyttö
puolestaan voi rikastuttaa lordin tietomäärää uutta maailmaa
koskevilla tiedonannoilla.

Ennen kuin St. Nikolas oli häipynyt näköpiiristä, oli heistä tullut,
hyvät ystävät ja hänen ylhäisyytensä lordi alkoi korjata
ensivaikutelmaansa tytöstä sekä huomata viehätystä siinä
suorasukaisessa toverillisuudessa, jolla tyttö kohteli kaikkia miehiä
veljinään. Kun ajattelemme, että lordin mieltä painoi hänen matkansa
aiheuttanut tehtävä, niin ei ole ihmeellistä, että he joutuivat
puhumaan kapteeni Bloodistakin.

»Ihmettelenpä», sanoi lordi heidän kävellessään peräkannella,

»oletteko koskaan nähnyt tuota Bloodia, joka kerran oli setänne
istutuksilla orjana?»

Neiti Bishop pysähtyi. Hän nojasi laivan parraspuuhun katsellen

häipyvää maata, ja kului hetkinen, ennen kuin hän vakavalla,
levollisella äänellä vastasi:

»Olen nähnyt hänet useinkin. Tunsin hänet varsin hyvin.»

»Älkäähän toki!» Hänen ylhäisyytensä oli vähällä menettää

mielentyyneytensä, jota hän niin hartaasti koetti ylläpitää. Hän oli
nuori mies, ehkäpä kahdeksankolmatta, keskimittaa pitempi ja näytti
vielä pitemmältä tavattoman hoikkuutensa vuoksi. Hänellä oli pienet,
kalpeat ja kapeat kasvot, joita varjosti kullankellertävä käherretty
tekotukka, tunteellinen suu ja vaaleansiniset silmät, jotka antoivat
hänen ulkomuodolleen uneksivan, miltei surumielisen mietiskelevän
ilmeen. Mutta hänen silmänsä olivat siitä huolimatta valppaat ja
tarkkaavat, vaikkei hän tässä tapauksessa huomannutkaan sitä
lievää värinmuutosta tytön poskilla, jonka hänen kysymyksensä oli
aiheuttanut, eikä myöskään epäilyttävää vastausta, jonka tyttö antoi.

»Älkäähän toki!» toisti lordi ja tuli tytön viereen. »Ja millaiseksi

mieheksi hänet havaitsitte?»

»Siihen aikaan kunnioitin häntä onnettomuuden kohtaamana

gentlemannina.»

»Tunsitteko hänen tarinansa?»

»Hän kertoi sen minulle. Sen vuoksi kunnioitin häntä —

vastoinkäymisissä osoittamansa tyynen miehuuden vuoksi. Mutta
sittemmin olen miltei ollut taipuvainen uskomaan, että hän ei
puhunut totta.»

»Jos tarkoitatte sitä vääryyttä, minkä hän joutui kärsimään

kuninkaallisen kenttäoikeuden puolelta, joka tuomitsi Monmouthin
kapinallisia, niin voitte olla varma siitä, että se oli totta. Hän ei ollut
Monmouthin yrityksessä mukana. Se on varma. Hänet tuomittiin lain
pykälän mukaan, jota hän ei saattanut tuntea tehdessään teon, joka
väännettiin maanpetokseksi. Mutta hän on, totta vie, kostanut omalla
tavallaan.»

»Sepä onkin», sanoi tyttö hiljaa, »anteeksiantamaton teko. Se on

vienyt hänet turmiolle — ja ansiosta.»

»Turmiolle?» Hänen ylhäisyytensä naurahti hieman. »Älkää olko

niinkään varma siitä. Hänestä on tullut rikas mies, olen kuullut. Hän
on muuttanut espanjalaisen ryöstösaaliinsa ranskalaiseksi kullaksi,
jota säilytetään hänen varaltaan Ranskassa. Hänen tuleva appensa
M. d’Ogeron on pitänyt siitä huolen.»

»Hänen tuleva appensa?» toisti tyttö ja tuijotti silmät pyöreinä ja

suu auki lordiin. Sitten hän lisäsi: »M. d'Ogeron? Tortugan
kuvernöörikö?»

»Sama mies. Huomannette, että miehellä on oiva suojelija. Se on

uutinen, jonka kuulin St. Nikolasissa. En osaa sanoa, oliko se oikein
tervetullut, sillä en ole varma siitä, että se on helpottava tehtävääni,
jonka vuoksi sukulaiseni lordi Sunderland minut tänne lähetti. Ette
kai tiennyt siitä mitään?»

Neiti Bishop pudisti päätään virkkamatta sanaakaan. Hän oli

kääntänyt kasvonsa poispäin ja katseli hiljaa lainehtivaa merta.
Hetken perästä hän puhui taas, ja hänen äänensä oli rauhallinen ja
täysin hillitty.

»Mutta jos se on totta, olisi hänen rosvoamisensa jo loppunut.

Jos… jos hän rakastaa ja on kihloissa ja jos hän vielä lisäksi on
rikas, kuten sanoitte, niin hän varmasti olisi lopettanut uhkarohkean
ammattinsa ja…»

»Niinpä niin. Niin minäkin ajattelin, kunnes sain selityksen asiaan.

M. d’Ogeron on ahnas sekä omasta että tyttärensä puolesta. Ja mitä
tyttöön tulee, niin olen kuullut, että hän on oikea villipeura, sopiva
Bloodin tapaiselle miehelle. Oikeastaan ihmettelen, miksi hän ei nai
tyttöä heti ja ota häntä mukaansa ryöstöretkilleen. Se olisi tytölle uusi
elämys. Ihmettelen myös Bloodin kärsivällisyyttä. Hänhän tappoi
miehen saadakseen tytön omakseen.»
 »Sanoitteko, että hän tappoi miehen tytön vuoksi?» Kauhu
kuvastui
Arabella-neidin äänessä.

»Niin on asianlaita. Mies oli eräs ranskalainen merirosvo nimeltä

Levasseur. Hän oli tytön rakastettu ja Bloodin liittolainen
uhkayrityksessä. Blood halusi tyttöä itselleen ja tappoi Levasseurin
saadakseen hänet. Hyi, se on epämiellyttävä juttu, sen myönnän.
Mutta ihmiset elävät näissä maissa toisenlaisten lakien mukaan…»

Tyttö oli kääntynyt häneen päin. Hän oli huuliaan myöten kalpea ja
hänen utuiset silmänsä välähtivät, kun hän lopetti lordin Bloodia
puolustavat puheet.

»Varmaankin, jos hänen liittolaisensa sallivat hänen elää sellaisen

teon jälkeen.»

»Oh, teko tapahtui säännönmukaisessa kaksintaistelussa, olen

kuullut.»

»Kuka sen kertoi?»

»Eräs mies, joka on purjehtinut heidän kanssaan, ranskalainen

nimeltään Cahusac, jonka tapasin eräässä rantakapakassa St.
Nikolasissa. Hän oli ollut Levasseurin luutnantti ja oli läsnä sillä
saarella, jolla teko tapahtui ja Levasseur sai surmansa.»

»Entä tyttö? Sanoiko hän tytönkin olleen läsnä?»

»Sanoi. Hän oli silminnäkijänä tilaisuudessa. Blood vei hänet

mukanaan, kun hän oli suoriutunut rosvotoveristaan.»
 »Ja kuolleen toverit sallivat sen tapahtua!» Lordi huomasi
epäilyksen tytön äänessä, mutta häneltä jäi kuulematta se
helpotuksen sävy, joka siihen samalla oli sekoittunut. »Oh, minä en
usko sitä juttua. Minä en tahdo uskoa sitä!»

»Kunnioitan teitä siksi, neiti Bishop. Minun oli itsenikin vaikea

uskoa, että ihmiset saattaisivat olla niin tunteettomia, kunnes
Cahusac selitti asian tarkemmin.»

»Tyttö?» neiti Bishop perääntyi epäuskostaan, epäuskosta joka oli

vapauttanut hänet sanoin selittämättömästä mielipahasta. Tarttuen
kaiteeseen hän käänsi kysyessään kasvonsa lordiin. Myöhemmin
lordi muisti, että tytön käytöksessä oli jotakin omituista, joka silloin jäi
häneltä huomaamatta.

»Blood osti heidän suostumuksensa ja oikeuden viedä tytön

mukanaan. Hän maksoi heille hinnan helmissä, joita oli yli
kahdenkymmenentuhannen kultakolikon arvosta.» Hänen
ylhäisyytensä nauroi taas hieman ylenkatseellisesti. »Sievä hinta!
Vai mitä? He ovat roistoja järjestään — varastelevia, pirullisia konnia
joka ainoa. Onpa tämä juttu sopivaa kuultavaa ladyn korville.»

Tyttö käänsi taas katseensa lordista ja havaitsi, että hänen

silmiään hieman hämärsi. Tuokion kuluttua hän kysyi hieman
epävarmalla äänellä:

»Miksi ranskalainen kertoi teille tuon jutun? Vihasiko hän kapteeni

Bloodia?»

»Sitä en saanut tietää», sanoi hänen ylhäisyytensä hitaasti. »Hän

kertoi sen… oh, kai tavallisena juttuna, esimerkkinä merirosvojen
menettelytavoista.»
 »Tavallisena!» huudahti tyttö. »Hyvä Jumala! Tavallisena juttuna.»

»Uskallan sanoa, että olemme kaikki raakalaisia sivistyksen

suoman vaipan turvissa», sanoi lordi. »Mutta tämä Blood, hän on
monitaitoinen mies, mikäli Cahusacilta kuulin. Hänhän on lääkäri…»

»Se on totta, tiedän sen.»

»Ja hän on palvellut kauan sotaväessä ulkomailla, sekä meri- että

maavoimissa. Cahusac sanoi — vaikka tuskin voin uskoa sitä — että
hän olisi taistellut Ruyterin alaisena.»

»Sekin on totta», sanoi tyttö. Hän huokasi syvään. »Teidän

Cahusacinne tiedot näkyvät olevan tarkkoja — valitettavasti.»

»Oletteko pahoillanne siitä?»

Tyttö katsoi häneen. Lordi huomasi, että hän oli hyvin kalpea.

»Samalla tavalla kuin olemme pahoillamme, kun kuulemme jonkun

henkilön, jota olemme pitäneet arvossa, kuolleen. Kerran kunnioitin
häntä onnettomana, mutta kunniallisena herrasmiehenä. Mutta
nyt…» Hän vaikeni ja hymyili omituista hymyä. »Parasta unohtaa
sellainen mies.»

Ystävyys, jota neiti Bishop aina osoitti kaikkia tapaamiaan ihmisiä

kohtaan, kasvoi yhä heidän välillään sen lyhyen ajan kuluessa, mikä
heillä enää oli jäljellä, kun sattui tapaus, joka pilasi lupaavimman
vaiheen hänen ylhäisyytensä matkalla.

Häiritsijä oli raivohullu espanjalainen amiraali, jonka he tapasivat

merellä toisena päivänä, kun olivat puoleksi sivuuttaneet
Goneveslahden. Royal Maryn kapteeni ei säikähtänyt, vaikka Don
Miguel ampui sitä. Huomatessaan, että muhkean espanjalaisen
aluksen kyljet olivat korkealla veden pinnasta ja siten tarjosivat
erinomaisen maalin hänelle, englantilainen tunsi houkutusta
pilantekoon. Jos kerran tämä Don, joka liehutti Kastilian lippua
mastonsa huipussa, halusi tappelua, niin oli Royal Mary juuri se
laiva, joka mielellään tarjosi hänelle palvelustaan. Voi olla, että hän
oli oikeassa varmassa uskossaan ja että hän sinä päivänä olisi
tehnyt lopun Don Miguelin hurjasta menosta, ellei onnekas sattuma
Milagrosan tykistä olisi käynyt keularuumassa olevaan
ruutivarastoon ja lennättänyt ilmaan miltei toista puolta hänen
laivastaan. Miten ruuti oli joutunut sinne, ei ole milloinkaan selvinnyt,
eikä uljas kapteeni itsekään jäänyt eloon tutkiakseen asiaa.

Ennen kuin Royal Maryn miehistö ennätti tointua

hämmästyksestään, kun heidän kapteeninsa oli kuollut ja kolmasosa
miehistöstä samalla tuhoutunut, kellui laiva ammottavana ja
kallistelevana raajarikkona meren selällä ja espanjalaiset olivat
rynnänneet sen kannelle.

Kapteenin hytissä peräkannen alla, mihin neiti Bishop oli viety

turvaan, koetti lordi Julian lohduttaa ja rohkaista häntä vakuuttaen
että kaikki päättyisi hyvin — juuri samalla hetkellä, kun Don Miguel
miehineen astui laivaan. Lordi Julian ei itse ollut ensinkään varma
tuloksesta, ja hänen kasvonsa olivat kieltämättä kalpeat. Ei sen
vuoksi että hän millään muotoa olisi ollut pelkuri, mutta olo suljettuna
tuntemattoman aineen päällä uiskentelevaan puiseen häkkiin, joka
taistelun aikana koska tahansa saattoi vaipua valtameren syvyyksiin,
oli levottomuutta herättävää sille, joka saattoi maalla olla hyvinkin
rohkea. Onneksi neiti Bishop ei näyttänyt olevan sen heikon
lohdutuksen tarpeessa, jota lordi saattoi tarjota. Tosin hän oli kalpea
ja tosin näyttivät hänen samettisilmänsä tavallista suuremmilta,
mutta hän hallitsi itsensä täydellisesti. Puoleksi istuen ja puoleksi
nojaten kapteenin pöytää vasten hän säilytti mielenmalttinsa niin
hyvin, että saattoi tyynnyttää puoliveristä palvelijaansa, joka
kauhuissaan ryömi hänen jaloissaan.

Silloin aukeni hytin ovi, ja Don Miguel itse pitkänä ja

auringonpaahtamana astui sisään. Lordi Julian pyörähti ympäri
nähdäkseen, kuka tulija oli, ja tarttui miekkansa kahvaan.

Espanjalainen oli reipas ja asiallinen.

»Älkää olko hullu», sanoi hän omalla kielellään, »tai muuten saatte
hullun lopun. Teidän laivanne uppoaa.»

Don Miguelin takana seisoi kolme, neljä kypäräniekkaa

sotamiestä, ja lordi Julian käsitti asemansa. Hän irrotti kätensä
miekankahvasta ja pari kolme jalkaa terästä solui hiljaa takaisin
tuppeen. Mutta Don Miguel hymyili niin, että valkea, tasainen
hammasrivi välkkyi harmaiden viiksien takaa, ja ojensi kätensä.

»Olkaa hyvä», sanoi hän.

Lordi Julian epäröi. Hänen katseensa solui neiti Bishopiin.

»Luulen, että se on parasta», sanoi tyyni nuori lady, ja silloin antoi

hänen ylhäisyytensä miekkansa antautumisen merkiksi.

»Tulkaa — jokainen laivalleni», sanoi Don Miguel ja meni edellä

ulos.

He menivät — tietenkin. Sillä ensiksikin oli espanjalaisella voimaa

pakottaa heidät tulemaan ja toiseksi houkutteli laiva, jonka Don
Miguel ilmoitti olevan uppoamaisillaan, sangen vähän jäämään. He
eivät viipyneet kauempaa kuin oli tarpeellista, jotta neiti Bishop
ennätti koota vähäiset pikkuesineensä ja lordi siepata
päällysviittansa.

Mitä tulee muihin eloonjääneisiin teurastuspaikalla, joka ennen oli

ollut Royal Mary, niin jättivät espanjalaiset heidät täydelleen oman
onnensa nojaan. Ottakoot veneensä ja elleivät ne kantaneet heitä,
niin uikoot ja hukkukoot. Se oli espanjalaista. Se seikka, että neiti
Bishop ja lordi Julian vietiin mukana, johtui vain siitä, että Don Miguel
huomasi, että he ilmeisesti olivat arvokasta saalista. Hän otti heidät
vastaan omassa hytissään erinomaisen kohteliaasti. Kohteliaasti hän
myös pyysi saada kunnian tutustua heidän nimiinsä.

Lordi Julian, joka oli aivan sairas kauhusta juuri näkemänsä

näytelmän johdosta, pystyi vaivoin hillitsemään itseään niin paljon,
että saattoi täyttää amiraalin pyynnön. Sitten hän ylpeästi vuorostaan
vaati saada tietää ahdistajansa nimen. Hän oli äärimmäisen pahalla
tuulella. Hän tunsi, että ellei hän ollut tässä odottamattomassa ja
vaikeassa asemassa, johon kohtalo hänet oli saattanut, tehnyt
mitään kunniatonta, niin ei hän myöskään ollut tehnyt mitään
kunniakasta. Se olisikin merkinnyt sangen vähän, ellei hänen heikon
toimintansa todistajana olisi ollut nainen. Hän päätti, mikäli
mahdollista, parantaa asiaansa.

»Olen Don Miguel de Espinosa», sai hän vastaukseksi. »Katolisen

kuninkaan laivaston amiraali.»

Lordi Julian ällistyi. Jos Espanja pani toimeen sellaisen melun

jonkun kapteeni Bloodin kaltaisen karkulaisseikkailijan ryöstöretkien
vuoksi, niin mitä saattoikaan Englanti nyt vastata siihen?
 »Ehkäpä sitten kerrotte minulle, miten on mahdollista, että
käyttäydytte kuin joku kirottu merirosvo?» kysyi hän. Ja lisäsi sitten:
»Toivon, että huomaatte, mitä seurauksia siitä saattaa olla ja mihin
edesvastuuseen te tämänpäiväisen tekonne, murhanhimoisesti
vuodattamanne veren ja tätä ladyä ja minua kohtaan harjoittamanne
väkivallan johdosta olette joutuva.»

»En ole harjoittanut mitään väkivaltaa teitä kohtaan», sanoi

amiraali hymyillen kuten hymyilee vain se, jolla on valtit kädessään.
»Päinvastoin olen pelastanut henkenne.»

»Pelastanut henkemme!» Lordi Julian menetti tuokioksi

puhekykynsä niin kylmäverisen hävyttömyyden edessä.

»Entä niiden elämä, jotka te turhan päiten olette teurastanut?

Jumaliste, mies, sen saatte vielä kalliisti maksaa!»

Don Miguel hymyili yhä. »Se voi olla mahdollista. Kaikki on

mahdollista. Mutta sillä välin maksaa teidän molempien elämä
paljon. Eversti Bishop on rikas mies. Ja te, mylord, olette epäilemättä
myös rikas. Minä olen miettivä asiaa, jotta voin määrätä
lunastussumman.»

»Te olette siis juuri sellainen murhanhimoinen merirosvo, jona teitä

pidin», raivosi hänen ylhäisyytensä. »Ja teillä on kyllin hävyttömyyttä
kutsuaksenne itseänne katolisen kuninkaan laivaston amiraaliksi.
Saammepa nähdä, mitä teidän katolisella kuninkaallanne on siihen
sanomista.»

Amiraalin hymyileminen loppui. Hänen ilmeessään näkyi jotakin

siitä raivosta, joka hänen aivoihinsa oli syöpynyt. »Te ette näy
ymmärtävän», sanoi hän. »Minä kohtelen teitä, englantilaiset
kerettiläiskoirat, juuri samalla tavalla kuin te olette kohdelleet
espanjalaisia merellä, te helvetin rosvot ja varkaat! Minulla on kunnia
tehdä se omissa nimissäni, mutta te, uskottomat pedot, te lähetätte
kapteeni Bloodinne, Hagthorpenne ja Morganinne meitä vastaan ja
kieltäydytte vastaamasta heidän teoistaan. Kuten Pilatus, pesette te
kätenne.» Hän nauroi hurjaa naurua. »Näytelköön nyt Espanja
Pilatuksen osaa. Kieltäytyköön se nyt vastaamasta minun teoistani,
kun teidän lähettiläänne Escorialin linnassa vikisee korkeimman
neuvoston edessä pyytäen edesvastuuta Don Miguel de Espinosalle
tämänpäiväisestä merirosvouksesta.»

»Kapteeni Blood ja ne muut eivät ole Englannin amiraaleja»,

huudahti lordi Julian.

»Eivätkö? Kuinka minä sen tietäisin! Miten Espanja sen tietäisi!

Tehän olette kaikki valehtelijoita, te englantilaiset kerettiläiset.»

»Sir!» Lordi Julianin ääni oli karhea kuin viila ja hänen silmänsä
salamoivat. Vaistomaisesti meni hänen kätensä sille kohdalle, jossa
hänen miekkansa tavallisesti riippui. Sitten hän kohautti hartioitaan ja
sanoi pilkallisesti: »Aivan niin, se käy erinomaisesti yhteen sen
kanssa, mitä aikaisemmin olen espanjalaisten kunniantunnosta
kuullut ja mitä nyt olen nähnyt samasta avusta teihin nähden, kun
loukkaatte miestä, joka on aseeton ja päälle päätteeksi teidän
vankinne.»

Amiraalin kasvot lensivät tulipunaisiksi. Hän nosti jo kätensä

lyödäkseen, mutta hillitsi itsensä, ehkäpä juuri niiden sanojen
johdosta, joihin loukkaava vastaus oli verhottu. Hän kääntyi äkkiä ja
meni sanaakaan vastaamatta ulos.
 Yhdeksästoista luku

TAPAAMINEN

Kun ovi paukahti kiinni poistuvan amiraalin takana, lordi Julian

kääntyi Arabellan puoleen ja suorastaan hymyili. Hän tunsi, että hän
oli nyt toiminut paremmin, ja oli miltei lapsellisen tyytyväinen sen
johdosta. »Luulenpa, että minulla oli viimeinen sana», sanoi hän ja
heilautti kultakutrista päätään.

Neiti Bishop, joka istui hytin pöydällä, katsoi häneen kiinteästi

vastaamatta hänen hymyynsä. »Onko sillä sitten niin väliä, kenelle
viimeinen sana jää? Minä ajattelen noita onnettomia raukkoja, jotka
jäivät Royal Maryyn. Monellakin heistä on varmasti viimeinen sana
sanottuna. Ja mitä varten? Hieno laiva on upotettu, monta henkeä
mennyt ja kolme kertaa enemmän hengenvaarassa. Ja mitä
varten?»

»Oh, te olette hermostunut, neiti, minä…»

»Hermostunut!» Neiti Bishop nauroi pilkallisesti. »Vakuutan teille,

että olen tyyni. Minä tahtoisin kysyä teiltä erästä asiaa, lordi Julian.
Minkä vuoksi espanjalaiset tekivät tämän? Missä tarkoituksessa?»

»Kuulittehan mitä hän sanoi.» Lordi Julian kohautteli vihaisena

hartioitaan. »Verenhimosta», selitti hän lyhyesti.

»Verenhimosta?» kysyi tyttö. Hän oli hämmästynyt. »Onko sitten

todella sellaista olemassa? Sehän on mieletöntä, hirviömäistä.»

»Pirullista», myönsi hänen ylhäisyytensä. »Paholaisen töitä.»

 »En käsitä sitä. Kolme vuotta sitten tekivät espanjalaiset
ryöstöretken Bridgetowniin ja siellä suoritettiin tekoja, joiden pitäisi
olla ihmiselle mahdottomia, kauhutöitä, uskomattoman
vastenmielisiä, jotka nyt, kun ajattelen niitä, tuntuvat pahalta unelta.
Ovatko ihmiset sitten petoja?»

»Ihmiset?» kertasi lordi Julian tuijottaen tyttöön. »Sanokaa

espanjalaiset, niin myönnän niin olevan.» Hän oli englantilainen, joka
puhui perivihollisestaan, ja sittenkin hänen sanoissaan oli paljon
totta. »Sellaisia ovat espanjalaisten menettelytavat uudessa
maailmassa. Tottavie, sellaisille miehille kuin Blood saattaa miltei
antaa anteeksi mitä he tekevät.»

Tyttö värisi aivan kuin kylmästä ja nojaten kyynärpäitään pöytää

vasten hän jäi leuka käsien varassa tuijottamaan suoraan eteensä.

Katsellessaan tyttöä huomasi lordi, miten väsynyt ja kalpea hän

oli. Syytä oli yllin kyllin, enempäänkin. Lordin tuttavapiiristä ei olisi
löytynyt ainoatakaan naista, joka sellaisessa koetuksessa olisi
säilyttänyt malttinsa. Pelosta neiti Bishop ei ollut näyttänyt
merkkiäkään, ei kertaakaan. Epäilemättä hän oli ihailtava tyttö.

Espanjalainen tarjoilija astui sisään kantaen hopeista

suklaakalustoa ja perulaisia sokerileivoksia, jotka hän asetti pöydälle
ladyn eteen.

»Amiraali pyytää tervehtiä», sanoi hän, kumarsi ja poistui.

Neiti Bishop ei edes huomannut häntä eikä hänen tarjottaviaan,

vaan jatkoi yhä tuijottamistaan. Lordi Julian käveli pari kertaa
edestakaisin pitkässä, kapeassa hytissä, johon valo pääsi
kattoaukosta ja suuresta neliskulmaisesta ikkunasta peränpuolella.
Hytti oli ylellisesti sisustettu. Siinä oli kauniita itämaisia mattoja
lattialla, täysinäisiä kirjahyllyjä oli pitkin seiniä ja toisessa päässä
leikkauksin varustettu pähkinäpuinen tarjoilupöytä, joka oli täynnä
hopeaesineitä. Pitkällä laivakirstulla, joka oli peräänpäin aukeavan
oven kohdalla, oli kitara, josta riippui heleän värisiä nauhoja.

Lordi Julian otti sen käteensä, näpäytti kerran sen kieliä ikään kuin
hermostuneen kiihtyneenä ja pani sen taas pois.

Hän kääntyi katsomaan neiti Bishopia.

»Tulin tänne lopettamaan merirosvoutta», sanoi hän. »Mutta hitto

vieköön, alan uskoa, että ranskalaiset ovat oikeassa kun toivovat,
että sitä jatkuisi espanjalaisten roistojen kuritukseksi.»

Hän sai vahvistusta uskolleen muutaman tunnin kuluttua. Siihen

mennessä oli kohtelu Don Miguelin puolelta jatkuvasti kohteliasta ja
hienoa. Se vahvisti sitä neiti Bishopin halveksivasti lausumaa
arvelua, että koska heitä pidettiin panttivankeina, niin ei heidän
tarvinnut pelätä mitään pahaa espanjalaisten puolelta. Ladyn ja
hänen kauhistuneen palvelijansa käytettäväksi luovutettiin erityinen
hytti ja samoin tehtiin lordi Julianille. He saivat vapaasti liikkua
laivalla ja heidät kutsuttiin päivälliselle amiraalin pöytään. Mutta he
eivät saaneet tietää mitään siitä, mikä heitä odotti, eikä myöskään
mikä matkan päämäärä oli.

Milagrosa ja sen perässä purjehtiva Hidalga kääntyivät ensin

luoteeseen, pyörsivät sitten Tiburonin-niemen ympäri, niin että maa
häämötti kuin pilvenä alahangan puolella suoraan etelään, joutuivat
siten suoraan kapteeni Bloodin syliin, joka, kuten muistamme,
purjehti Vähiä Antilleja kohti. Tämä tapahtui varhain seuraavana
aamuna. Haeskeltuaan järjestelmällisesti vihamiestään turhaan
kokonaisen vuoden yhdytti Don Miguel hänet täten arvaamatta ja
kokonaan sattuman kaupalla. Mutta sehän kuuluu onnettaren
tapoihin. Se oli myös onnettaren oikkuja, että hän, Don Miguel,
tapasi Arabellan sellaiseen aikaan, jolloin se sattumalta oli joutunut
erilleen muusta laivastosta ja yksin ollen joutui siten heikommalle
puolelle. Don Miguelista näytti kuin olisi onni, joka niin kauan oli
suosinut Bloodia, vihdoinkin kääntynyt hänen puolelleen.

Neiti Bishop ei tietenkään voinut tuntea laivaa Cinco Llagasiksi,

jonka hän ennenkin oli nähnyt — eräänä surullisena päivänä
Barbados-saarella kolme vuotta sitten. Hänelle se oli vain suuri laiva,
joka päättävästi, majesteettisesti tuli heitä kohti, englantilainen sen
mastossa olevasta lipusta päättäen. Näky sykähdytti hänen
sydäntään omituisesti. Se herätti hänessä kohottavan ylpeyden
tunteen, joka ei vähääkään välittänyt vaarasta, jonka laivojen
tapaaminen välttämättömästi toi mukanaan.

Hänen vieressään perässä, jonne hän oli kiivennyt nähdäkseen

paremmin, seisoi lordi Julian yhtä innokkaasti katsellen
vastaantulevaa laivaa. Mutta hän ei tuntenut samaa riemua kuin
tyttö. Hän oli vastikään ollut elämänsä ensimmäisessä
meritaistelussa ja tunsi, että hänelle riitti siitä elämystä moniksi
ajoiksi eteenpäin. Tätäkään ei ole selitettävä minkäänlaiseksi
vihjaukseksi hänen rohkeuteensa nähden.

»Katsokaahan», sanoi neiti Bishop osoittaen laivaa. Ja

sanomattomaksi hämmästyksekseen huomasi lordi, että tytön silmät
säkenöivät. Tajusiko tyttö, ajatteli lordi itsekseen, mitä oli tulossa?
Neiti Bishopin seuraava lause poisti hänen epätietoisuutensa. »Se
on englantilainen ja se tulee päättävästi kohti. Se aikoo ryhtyä
taisteluun.»
 »Herra sitä siinä tapauksessa auttakoon», sanoi lordi synkästi.
»Sen kapteenin täytyy olla hullu. Mitä hän saattaa toivoa voivansa
tehdä kahdelle näin suurelle alukselle? Kun he kerran osasivat niin
helposti puhaltaa ilmaan Royal Maryn, niin mitä te tekevät tälle.
Katsokaahan tuota pirua Don Miguelia. Hän on oikein
vastenmielinen pirullisessa ilossaan.»

Peräkannelta, jossa hän liikuskeli kuumeisissa valmistuspuuhissa,

katsahti amiraali vankeihinsa päin. Hänen katseensa oli terävä ja
hänen kasvonsa olivat muuttuneet. Hän kohotti käsivartensa
osoittaen laivaa ja puhui espanjan kielellä jotakin, mitä he eivät
häärivien miesten melulta voineet kuulla.

He nojasivat kaidetta vasten ja katselivat miesten puuhia. Don

Miguel seisoi kaukoputki kädessä peräkannella ja jakeli käskyjään.
Tykkimiehet sytyttelivät jo sytyttimiään ja merimiehet olivat mastoissa
vähentämässä purjeita. Toiset levittivät suurta köysiverkkoa
keskilaivan yli suojaksi putoavia raakapuita vastaan. Sillä välin oli
Don Miguel antanut merkin Hidalgalle ja sen johdosta oli laiva
vähitellen tullut lähemmäksi, kunnes se oli Milagrosan rinnalla noin
puolen kaapelinmitan päässä siitä ylähangan puolella, ja korkealta
paikaltaan saattoivat lordi ja neiti Bishop nähdä merimiesten
askartelun sen kannella. Ja nyt he saattoivat jo erottaa merkkejä
valmistelupuuhista englantilaisellakin aluksella. Sen pää- ja
märssypurjetta laskettiin paraikaa. Sitten se ainoastaan priipurjeen ja
mesaanin avulla lähestyi ratkaisevaa ottelua varten, johon täten
molemmin puolin toisiaan haastamatta tai merkkejä vaihtamatta oli
päätetty ryhtyä.

Arabellan kulku oli tietenkin hitaampaa sen jälkeen kun purjeita oli
vähennetty, mutta siitä huolimatta yhtä määrätietoista kuin ennenkin.