Noitavaino (elokuva)
| Noitavaino | |
|---|---|
| The Crucible | |
| Ohjaaja | Nicholas Hytner |
| Käsikirjoittaja | Arthur Miller |
| Perustuu | Arthur Millerin näytelmään Tulikoe |
| Tuottaja |
Robert A. Miller David V. Picker |
| Säveltäjä | George Fenton |
| Kuvaaja | Andrew Dunn |
| Leikkaaja | Tariq Anwar |
| Pääosat |
Daniel Day-Lewis Winona Ryder Paul Scofield Joan Allen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox |
| Levittäjä | 20th Century Fox |
| Ensi-ilta | 1996 |
| Kesto | 124 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Noitavaino (The Crucible) on vuonna 1996 valmistunut yhdysvaltalainen historiallinen draamaelokuva, joka kuvaa vuoden 1692 Salemin noitaoikeudenkäyntejä. Nicholas Hytnerin ohjaama elokuva perustuu Arthur Millerin vuoden 1953 näytelmään Tulikoe (The Crucible), jonka pohjalta Miller laati itse käsikirjoituksen.[1][2] Elokuvan pääosissa ovat Daniel Day-Lewis, Winona Ryder, Paul Scofield ja Joan Allen.
Noitavaino oli Tulikokeen ensimmäinen englanninkielinen elokuvasovitus. Näytelmän pohjalta oli aiemmin tehty Ranskassa elokuva Tulikoe vuonna 1956.[3]
Noitavaino sai Oscar-ehdokkuudet parhaasta naissivuosasta ja parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta sekä Golden Globe -ehdokkuudet parhaasta mies- ja naissivuosasta.[4][5] Paul Scofield voitti parhaan miessivuosan Bafta-palkinnon roolistaan tuomari Danforthina.[6] Taloudellisesti elokuva ei menestynyt.[7]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salemin kylän pastori Samuel Parris yllättää metsässä joukon tyttöjä, jotka ovat tekemässä lemmentaikaa Parrisin sisarentyttären Abigail Williamsin ja perheen orjan Tituban johdolla. Parrisin tytär Betty sekä Thomas ja Ann Putnamin tytär Ruth vajoavat salaperäiseen uneen, joten heidän vanhempansa kutsuvat lähikylästä asiaa tutkimaan noituuden paljastamiseen erikoistuneen pastori John Halen. Välttääkseen rangaistuksen Abigail syyttää Titubaa noituudesta, ja tämä puolestaan tunnustaa paholaisen ilmestyneen hänelle. Tytöt – mukaan lukien unestaan heränneet Betty ja Ruth – alkavat ilmiantaa kyläläisiä paholaisen seurassa muka näkeminään noitina. Kohteiksi valikoituu henkilöitä, joille Putnamit kantavat kaunaa tai joiden maita he havittelevat. Abigail rakastaa naimisissa olevaa John Proctoria, jonka kanssa hänellä on ollut salainen suhde toimiessaan tämän piikana, joten Proctorien nykyisen piian Mary Warrenin avulla Johnin vaimo Elizabeth lavastetaan noidaksi ja ilmiannetaan.
Salemiin saapuu Thomas Danforthin johtama tuomaristo tutkimaan ja tuomitsemaan noituudesta syytettyjä. Syyllisiksi todetut voivat pelastaa henkensä tunnustamalla rikoksensa, syyttömiksi julistautuneet hirtetään. Pastori Hale tajuaa lopulta ilmiantojen olevan perättömiä, mutta tuomari Danforth pysyy tiukkana. John Proctor suostuttelee Maryn kertomaan totuuden ilmiantojen perättömyydestä oikeudelle, mutta Abigail ja muut tytöt syyttävät nyt Marya noidaksi ja menevät hurmokseen oikeussalissa. John Proctor tunnustaa oikeudelle aviorikoksensa Abigailin kanssa viedäkseen tämän uskottavuuden, mutta Abigail ja (miehensä tunnustuksesta tietämätön) Elizabeth kiistävät tiedon, jolloin oikeus katsoo sen valheeksi. Noituustuomiota pelkäävä Mary peruu kertomuksensa ja ilmiantaa John Proctorin noitana.
Proctorit tuomitaan kuolemaan noitina, mutta Elizabethin henki luvataan toistaiseksi säästää, koska hän on raskaana. Juonittelujensa odottamattomasta lopputuloksesta järkyttynyt Abigail pakenee Salemista. John Proctor suostuu teloituspäivänä tekemään valheellisen tunnustuksen säästääkseen henkensä, mutta kuultuaan että tunnustuksen on oltava kirjallinen ja julkinen hän peruu sen. Hänet hirtetään yhdessä Rebecca Nursen ja Martha Coreyn kanssa, jotka myös ovat kieltäytyneet tunnustamasta.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Daniel Day-Lewis | … | John Proctor |
| Winona Ryder | … | Abigail Williams |
| Paul Scofield | … | tuomari Thomas Danforth |
| Joan Allen | … | Elizabeth Proctor |
| Rob Campbell | … | pastori John Hale |
| Bruce Davison | … | pastori Samuel Parris |
| Jeffrey Jones | … | Thomas Putnam |
| Frances Conroy | … | Ann Putnam |
| Karron Graves | … | Mary Warren |
| Charlayne Woodard | … | Tituba |
| George Gaynes | … | tuomari Samuel Sewall |
| Robert Breuler | … | tuomari John Hathorne |
| Peter Vaughan | … | Giles Corey |
| Mary Pat Gleason | … | Martha Corey |
| Elizabeth Lawrence | … | Rebecca Nurse |
| Kali Rocha | … | Mercy Lewis |
| Rachael Bella | … | Betty Parris |
| Ashley Peldon | … | Ruth Putnam |
| Ruth Maleczech | … | rouva Osbourne |
Erot näytelmään ja tositapahtumiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miller kirjoitti Tulikokeen Yhdysvaltojen 1950-luvun kommunistivainojen kritiikiksi, mutta Noitavaino kommentoi yleisemmin poliittisen ja uskonnollisen ääriajattelun vaaroja.[3][8] Millerin mukaan elokuvalla ei ole yhtä tarkkaa poliittista agendaa kuin näytelmällä.[8] Elokuva myös korostaa näytelmää selkeämmin tukahdutettujen seksuaalisten halujen vaikutusta henkilöhahmojen – erityisesti Abigail Williamsin ja muiden nuorten tyttöjen – käytökseen ja siten tapahtumien kulkuun.[8][9] Sovittaessaan näytelmänsä elokuvaksi Miller teki siihen pääosin rakenteellisia muutoksia mutta lisäsi myös uutta dialogia kommentoidakseen ajankohtaisia teemoja, kuten perättömiksi osoittautuneita syytöksiä lasten hyväksikäytöstä.[8]
Noitavainon hahmot ovat todellisia henkilöitä, mutta se sisältää useita historiallisia epätarkkuuksia, jotka ovat miltei kaikki peräisin Millerin näytelmästä. Esimerkiksi juonen keskiössä oleva Abigail Williamsin ja John Proctorin suhde ei perustu tositapahtumiin, ja todellisuudessa Williams oli tapahtumien aikaan vasta 11-vuotias ja Proctor jo 60-vuotias, kun taas näytelmässä Williams on 17- ja Proctor 40-vuotias. Elokuva ja näytelmä esittävät myös virheellisesti Thomas Danforthin oikeudenkäynnin päätuomarina, vaikka todellisuudessa hän johti vain yhtä alustavaa kuulemista eikä kuulunut lainkaan tuomaristoon varsinaisessa oikeudenkäynnissä. John Proctor ei myöskään tehnyt missään vaiheessa tunnustusta, ja hänet sekä Rebecca Nurse ja Martha Corey hirtettiin kaikki eri kuukausina eikä samassa yhteydessä.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pekka Karvonen: Arthur Miller palasi taas suosioon (tilaajille) Helsingin Sanomat 9.1.1997. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ The Crucible (1996) (englanniksi) AFI Catalog of Feature Films. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ a b The Crucible (englanniksi) Boston Public Library. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ The 69th Academy Awards (englanniksi) Oscars.org. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ Crucible, The (englanniksi) Golden Globes. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ Film | Actor in a Supporting Role in 1997 (englanniksi) BAFTA. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ Hytner, Nicholas (1956-) (englanniksi) Screenonline . Viitattu 1.9.2024.
- ↑ a b c d The Crucible (englanniksi) Drama for Students, Encyclopedia.com. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ Zahra Sadeghi: Representation of Women in Nicholas Hytner’s The Crucible (1996) (englanniksi) Quarterly Review of Film and Video 2/2019 (Taylor & Francis). Viitattu 1.9.2024.
- ↑ Margo Burns: Arthur Miller's The Crucible: Fact & Fiction (englanniksi) 17th Century Colonial New England -sivusto (Margo Burns). Viitattu 1.9.2024.